Viime päivinä/ viikkoina on hyvin paljon keskusteltu homojen oikeuksista, varsinkin A2:Homoillan jälkeen.
Katsottuani kyseisen ohjelman Yle Areenasta, minun on myönnettävä että en oikein ymmärrä sitä mille periaatteella mediassa asetetaan painoarvoa jollekin tietylle asialle. Tarkoitan tällä Yleä joka pitäisi olla ei-kaupallinen media ja sellaisena sillä olisi mahdollisuus käsitellä tätä asiaa ympäröiviä kysymyksiä hieman syvemmin. Tämän sijaan meille esitetään Päivi Räsästä ja pappishenkilöitä.
Missä on keskustelut jossa valtiotieteiden, sosiologiaan, psykologiaan ja yhteiskuntafilosofian osa-alueiden ammattilaiset voivat esittää kommenttinsa esitettyihin käsityksiin. On toki oletettavaa ettei tämä kiinnostaisi kovinkaan monia, mutta kuten jo sanoin Yle ei ole kaupallinen ja mielestäni sen tehtäviin kuuluu myös kansalaisten opettaminen, ei ainoastaan passivoida ihmisiä olemaan ajattelematta.
Miten tämä sitten liittyy oikeuksiin?
Sonja Falk esitti oman mielipiteensä, useampaakin otteeseen, siitä että yksilöinä meidän kaikkien tulee hyväksyä homoseksuaalit ihmisinä, mutta että yhteiskunnan ei ole näin tehtävä. Tämä asema ei ollut kuitenkaan sellainen jonka Sonja Falk olisi ainoastaan itse omannut, vaan keskustelun kuluessa kävi selväksi että sen jakoi lähestulkoon kaikki panelistit jotka väittelivät asiasta asian samalta puolen Sonja Falkin kanssa. Tämä on kuitenkin yksi keskeisimmistä ja kaikkein tuhoisimmista ajatuksista joita koko ohjelman aikana edes esitettiin.
Kun lähdetään ajattelemaan mitä tässä tarkoitetaan yhteiskunnalla, se tarkoittaa tässä tapauksessa ja yhteydessä laillisia oikeuksia joita yhteiskunta kansalaisille takaa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on sitä että Sonja Falkin ja suurimman osan paneelikeskusteluun osallistuneiden henkilöiden mielestä on täysin hyväksyttyä yhteiskunnan nimissä asettaa tiettyyn ryhmään kuuluvia henkilöitä eriarvoiseen asemaan lain edessä.
Kun yhteiskunnan nimissä aletaan vaatimaan epäsuvaitsevaisuutta, tämän tulisi olla asia joka vaatii välitöntä kriittistä vastausta. Mitä sen sijaan nähdään ainakin näiden paneelikeskustelijoiden toimesta jotka vastustavat homoliittoja ei ole tyrmistystä vaan myötämielisyyttä tämänkaltaista ajattelutapaa kohtaan.
Mikä tilanteesta tekee vielä vakavamman on se että nämä keskusteluun osallistuneet henkilöt eivät missään muodossa edusta mitään äärimielisiä asenteita, vaan tämä keskustelu antaa todennäköisesti varsin hyvä kuvauksen tavanomaisen homoliittoa vastustavan henkilö mielipiteistä.
Kun otetaan huomioon että yli puolet kansanedustajista ja hieman alle puolet kansalaisista, ovat sitä mieltä että epäsuvaitsevaisuus ja epätasa-arvo ovat täysin hyväksyttyjä menetelmiä valtion toimesta, ilman että tälle epäsuvaitsevaisuudelle ja epätasa-arvolle voidaan löytää minkäänlaisia perusteluja henkilökohtaisen mielipiteen ulkopuolelta: tämä seikka muuttuu varsin merkitykselliseksi.
Tämä ajatusmuoto joka tässä toimii voidaan aivan hyvin löytää Saksan juutalaisvastaisuudesta, jossa yhdistelmä valtiollisen tahon hyväksyntää syrjinnälle ja yleistä mielipidettä johti lopulta kansanmurhaan.
En sano että tämä olisi tilanne johon Suomessa jossain vaiheessa päädytään, mutta kaikki avain tekijät sille että tämä on mahdollista ovat jo olemassa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Se että tämä kanta yhteiskunnallisesti syrjinnästä hyväksyttiin niinkin yleispätevästi ja selkeästi on mielestäni varsin järkyttävää.
Katsottuani kyseisen ohjelman Yle Areenasta, minun on myönnettävä että en oikein ymmärrä sitä mille periaatteella mediassa asetetaan painoarvoa jollekin tietylle asialle. Tarkoitan tällä Yleä joka pitäisi olla ei-kaupallinen media ja sellaisena sillä olisi mahdollisuus käsitellä tätä asiaa ympäröiviä kysymyksiä hieman syvemmin. Tämän sijaan meille esitetään Päivi Räsästä ja pappishenkilöitä.
Missä on keskustelut jossa valtiotieteiden, sosiologiaan, psykologiaan ja yhteiskuntafilosofian osa-alueiden ammattilaiset voivat esittää kommenttinsa esitettyihin käsityksiin. On toki oletettavaa ettei tämä kiinnostaisi kovinkaan monia, mutta kuten jo sanoin Yle ei ole kaupallinen ja mielestäni sen tehtäviin kuuluu myös kansalaisten opettaminen, ei ainoastaan passivoida ihmisiä olemaan ajattelematta.
Miten tämä sitten liittyy oikeuksiin?
Sonja Falk esitti oman mielipiteensä, useampaakin otteeseen, siitä että yksilöinä meidän kaikkien tulee hyväksyä homoseksuaalit ihmisinä, mutta että yhteiskunnan ei ole näin tehtävä. Tämä asema ei ollut kuitenkaan sellainen jonka Sonja Falk olisi ainoastaan itse omannut, vaan keskustelun kuluessa kävi selväksi että sen jakoi lähestulkoon kaikki panelistit jotka väittelivät asiasta asian samalta puolen Sonja Falkin kanssa. Tämä on kuitenkin yksi keskeisimmistä ja kaikkein tuhoisimmista ajatuksista joita koko ohjelman aikana edes esitettiin.
Kun lähdetään ajattelemaan mitä tässä tarkoitetaan yhteiskunnalla, se tarkoittaa tässä tapauksessa ja yhteydessä laillisia oikeuksia joita yhteiskunta kansalaisille takaa. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on sitä että Sonja Falkin ja suurimman osan paneelikeskusteluun osallistuneiden henkilöiden mielestä on täysin hyväksyttyä yhteiskunnan nimissä asettaa tiettyyn ryhmään kuuluvia henkilöitä eriarvoiseen asemaan lain edessä.
Kun yhteiskunnan nimissä aletaan vaatimaan epäsuvaitsevaisuutta, tämän tulisi olla asia joka vaatii välitöntä kriittistä vastausta. Mitä sen sijaan nähdään ainakin näiden paneelikeskustelijoiden toimesta jotka vastustavat homoliittoja ei ole tyrmistystä vaan myötämielisyyttä tämänkaltaista ajattelutapaa kohtaan.
Mikä tilanteesta tekee vielä vakavamman on se että nämä keskusteluun osallistuneet henkilöt eivät missään muodossa edusta mitään äärimielisiä asenteita, vaan tämä keskustelu antaa todennäköisesti varsin hyvä kuvauksen tavanomaisen homoliittoa vastustavan henkilö mielipiteistä.
Kun otetaan huomioon että yli puolet kansanedustajista ja hieman alle puolet kansalaisista, ovat sitä mieltä että epäsuvaitsevaisuus ja epätasa-arvo ovat täysin hyväksyttyjä menetelmiä valtion toimesta, ilman että tälle epäsuvaitsevaisuudelle ja epätasa-arvolle voidaan löytää minkäänlaisia perusteluja henkilökohtaisen mielipiteen ulkopuolelta: tämä seikka muuttuu varsin merkitykselliseksi.
Tämä ajatusmuoto joka tässä toimii voidaan aivan hyvin löytää Saksan juutalaisvastaisuudesta, jossa yhdistelmä valtiollisen tahon hyväksyntää syrjinnälle ja yleistä mielipidettä johti lopulta kansanmurhaan.
En sano että tämä olisi tilanne johon Suomessa jossain vaiheessa päädytään, mutta kaikki avain tekijät sille että tämä on mahdollista ovat jo olemassa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Se että tämä kanta yhteiskunnallisesti syrjinnästä hyväksyttiin niinkin yleispätevästi ja selkeästi on mielestäni varsin järkyttävää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja todella hyvin kirjoitettu. Ei mitään lisättävää eikä pois otettavaa. Ihanaa kun joku osaa laittaa sanoiksi ne asiat mitkä itselläkin mielessä pyörii.
Kiitos!
Kirjoitin kyseisestä ohjelmasta kokonaisvaltaisen mielipiteen ja tarkoitan tällä todella kokonaisvaltaista. Tosin vasta ensimmäisestä tunnista. Jos kiinnostaa lukea se löytyy täältä:
http://ajatuksia-ajassa.blogspot.com/2010/10/a2-teema-homoilta-osa1.html
Tosin täytyy varoittaa että se on huomattavan pitkä.