Palauttakaa evakot rosvomaat takaisin vuoden 1939 omistajille!

mitään ole koskaan luovuttanutkaan. Tukkapöllyä mokomalle vääristelijälle, siinä kaikki.

Kur Miza kirjoitti:

mitään ole koskaan luovuttanutkaan. Tukkapöllyä mokomalle vääristelijälle, siinä kaikki.

Aivan samoin voi sanaoa palstan evakkokitisijöistä.

otö6t8 kirjoitti:

Aivan samoin voi sanaoa palstan evakkokitisijöistä.

* Suomen evakot

[Edellinen] [Seuraava]



[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]













Suomen evakot
Suomen kansa joutui koville sotavuosina. Urhoollisista taisteluista huolimatta se menetti jopa 12 prosenttia alueistaan, joiden asukkaaat joutuivat pakkaamaan tavaransa ja lähtemään haikeina kohti tuntematonta. Vajaan puolen miljoonan evakon asuttamisesta supistuneeseen Suomeen tulikin sodan jälkeisen yhteiskuntahistorian keskeisimpiä kysymyksiä.

Talvisota alkoi 30.11.1939, kun Neuvostoliitto Molotov-Ribbentrop -sopimuksen etupiirijakoa noudattaen hyökkäsi Suomeen. Jo loka-marraskuussa 1939 kotiseudultaan siirretyt lähes 100 000 karjalaista ristittiin nopeasti kansan suussa evakoiksi. Siirtoväki tarkoitti laajimmassa merkityksessään kaikkia sodan tai sen uhkan johdosta kotiseudultaan poissiirtyneitä (myöhemmin rajoitettu koskemaan vain pysyvästi muualle siirtyneitä). Silloin ei osattu ennustaa rajaseuduilta lähtemisen lopullisuutta. Väestön evakuointi tapahtui puhtaasti väestönsuojelullisista syistä; pyrittiin pois hyökkääjien alta. Evakuointi ei ollut helppoa kokemuksen puutteen takia. Lähtiessä käytettiin poltetun maan taktiikkaa. Myös oma isoisäni joutui lähtemään Lumivaarasta, Sortavalan läheltä, ollessaan 13-vuotias.

Moskovan rauha 13.3.1940 teki sotaapaossa olevista asukkaista kerralla koditonta siirtoväkeä, jonka määrää rauhanehdot, mm. Karjalan alueiden luovutus, kasvattivat noin 430 000 henkeen. Suomen valmistautuminen Saksan rinnalla operaatio Barbarossaan oli syynä Moskovan rauhan rajan lähialueiden evakkoon vuoden 1941 kesäkuussa. Moskovan välirauhansopimuksessa 19.9.1944 menetimme muun muassa Petsamon ja vuokrasimme Porkkalan, mutta siinä ei edes käsitelty väestökysymystä.

"Eräänä aamuna tultiin kotimme ikkunaan kolkuttamaan ja saimme sanantuojalta käskyn, että aamupäivällä on lähdettävä Ruotsiin evakkoon. Tuo käsky järkytti lapsen mieltä. Me lapset yritimme purkaa hermostuneisuuttamme ja kieltäydyimme lähtemästä. Mutta kun näimme vanhempien ihmisten tuskaiset ilmeet, alistuimme." Näin kuvasi eräs silloinen pikkupoika lähtöaamua. Lapin sodan aikana paettiin sotaa ja elintarvikepulaa Ruotsiin, jonne matkansa suuntasi yhteensä 70 000 suomalaista. Heistä jäi sinne 10 prosenttia.

Joka yhdeksäs suomalainen oli siirtoväkeä, josta reilu puolet oli maanviljelijöitä. Evakkojen majoitus nousi ongelmaksi. Paasikivi oli varma, ettei kansa mahtuisi Suomeen jo aluemenetyksienkin takia. Mutta Suomen valmius asuttamiseen oli hyvä. Yksi pakolaispolitiikkamme tärkeimmistä tunnusmerkeistä oli evakkojen hajauttaminen maaseudun kotitalouksiin. Karjalaiset sijoitettiin pääasiassa suuriin kaupunkeihin Etelä-Suomeen, koska luonnonolojen samankaltaisuus helpotti viljelyammatin säilyttämistä. Kesäkuussa 1940 säädettiin siirtoväen pika-asutuslaki, jonka tarkoitus oli hankkia maata, valmista peltoa, karjalaiselle maataloussiirtoväelle. 3500 tilaa muodostettiin. Lain toteuttamiseen liittyi kiista niin sanotusta vastikemaasta: ruotsinkieliset olivat huolissaan karjalaisten muuttamisesta maillensa ja halusivat vastaavasti maata suomenkielisiltä alueilta kielellisen tasapainon ylläpitämiseksi. Saman vuoden elokuussa säädettiin menetettyä omaisuutta korvaava korvauslaki. Huhtikuun 1945 maanhankintalaki oli oikeastaan pika-asutuslain toisinto ja siinä ajettiin samantyyppisiä asioita. Sen seurauksena 1950-luvun loppuun mennessä muodostettiin lähes 150 000 uutta viljelmää, tonttia tai lisäaluetta. Köyhää, sodan jalkoihin joutunutta kansaa auttoivat sodan eri aikoina mm. kansanhuollonministeriö, siirtoväen huollon ministeriö, monet vapaaehtoisjärjestöt kuten aseveli- ja lottajärjestöt, Karjalan liitto ja Maanomistajien liitto.

Osa siirtoväestä oli innokasta palaamaan takaisin kotiseuduilleen. Syksyllä 1941 halu takaisin kasvoi nopeasti, kun luovutettuja alueita saatiin takaisin. Myös maan johto oli paluumuuton kannalla. Paluumuuton huippu osui vuoden 1942 kevääseen; saman vuoden lopussa noin 235 000 siirtolaista oli palannut Karjalaan. Vuonna 1944 sama luku oli 280 000 siirtolaista. Siirtoväki oli lopullisesti asettunut aloilleen vuonna 1949. Suuri jälleenrakennus oli alkanut.

Hämeeseen, suomenkieliselle Uudellemaalle ja Turun sekä Porin lääneihin syntyi suuria karjalaisalueita, joissa karjalaisten omaleimaisuus näkyy. He ovat esimerkiksi säilyttäneet poliittisen kantansa sekä murteensa. Karjalaisten ominaisuudet, kuten iloisuus, vilkkaus, seurallisuus, ystävällisyys ja ahkeruus, ovat vielä tänäkin päivänä tallella.

Henna Hopia Oulun Lyseo

Lähteet:
Etto, Jorma, Pohjoinen taikapiiri - Lapin evakkojen maailma 1944-1945, 1977
Hetemäki, Ilkka, Suomen historia 7, 1987 Hetemäki, Ilkka, Suomen historia 8, 1988
Nevakivi, Jukka, Suomi 1944 - Sodasta rauhaan, 1984

Evakot Suomessa

Suomessa evakkotaipaleelle joutui lähtemään noin 430 000 henkeä talvisodan alkaessa 1939. Jatkosodan aikana takaisin luovutettuun Karjalaan palanneet joutuivat uudestaan evakkoon 1944 ja lisäksi evakkoon lähtivät Petsamon asukkaat.

Luovutetuille alueille jäi odottamaan uusien isäntien tuloa 19 henkilöä, joista 14 oli Muolaasta ja Petsamosta. Näillä alueilla oli jo vanhastaan venäläisasutusta, mikä mahdollisesti oli syy jäämiseen.[1]

Luovutettujen alueiden evakot asutetiin pysyvästi muualle Suomeen. Uudelleenasutetuista evakoista käytetään nimitystä siirtoväki. Osa asutettiin asuin- tai viljelyskäyttöön tarkoitetuille pientiloille, osa kaupunkeihin. Maapohja oli yleensä valtion omistamaa, tai se pakkolunastettiin yksityistiloita. Uudet kotitilansa siirtoväki sai omistukseensa korvauksena rajan taakse jätetystä omaisuudesta.[2]

Suomen ja Neuvostoliiton aselevon astuttua voimaan, Lapin sodan alkuvaiheessa evakuoitiin saksalaisjoukkojen miehittämältä alueelta Lapin läänistä ja Oulun läänin pohjoisosista lähes koko väestö, 56 500 henkeä Ruotsiin ja 111 500 henkeä Pohjanmaalle. Evakot palasivat asuinseuduilleen, mutta saksalaisten poltetun maan taktiikka oli tuhonnut suuren osan Lapin rakennuskantaa ja aiheutti mittavat jälleenrakennustyöt.
[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Helsingin kaupunginkirjasto. Kysy mitä vain: Vain 19 jäi luovutetuille alueille. Viitattu 4.2.2009.
2. ↑ YLE Maanhankintalaki ja asutustilat, viitattu 9.7.2007

Reino Roos kirjoitti:

Evakot Suomessa

Suomessa evakkotaipaleelle joutui lähtemään noin 430 000 henkeä talvisodan alkaessa 1939. Jatkosodan aikana takaisin luovutettuun Karjalaan palanneet joutuivat uudestaan evakkoon 1944 ja lisäksi evakkoon lähtivät Petsamon asukkaat.

Luovutetuille alueille jäi odottamaan uusien isäntien tuloa 19 henkilöä, joista 14 oli Muolaasta ja Petsamosta. Näillä alueilla oli jo vanhastaan venäläisasutusta, mikä mahdollisesti oli syy jäämiseen.[1]

Luovutettujen alueiden evakot asutetiin pysyvästi muualle Suomeen. Uudelleenasutetuista evakoista käytetään nimitystä siirtoväki. Osa asutettiin asuin- tai viljelyskäyttöön tarkoitetuille pientiloille, osa kaupunkeihin. Maapohja oli yleensä valtion omistamaa, tai se pakkolunastettiin yksityistiloita. Uudet kotitilansa siirtoväki sai omistukseensa korvauksena rajan taakse jätetystä omaisuudesta.[2]

Suomen ja Neuvostoliiton aselevon astuttua voimaan, Lapin sodan alkuvaiheessa evakuoitiin saksalaisjoukkojen miehittämältä alueelta Lapin läänistä ja Oulun läänin pohjoisosista lähes koko väestö, 56 500 henkeä Ruotsiin ja 111 500 henkeä Pohjanmaalle. Evakot palasivat asuinseuduilleen, mutta saksalaisten poltetun maan taktiikka oli tuhonnut suuren osan Lapin rakennuskantaa ja aiheutti mittavat jälleenrakennustyöt.
[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Helsingin kaupunginkirjasto. Kysy mitä vain: Vain 19 jäi luovutetuille alueille. Viitattu 4.2.2009.
2. ↑ YLE Maanhankintalaki ja asutustilat, viitattu 9.7.2007

Vastatkaa, jos pystytte, raukat. (lahden yli soutajat)

Reino Roos kirjoitti:

Evakot Suomessa

Suomessa evakkotaipaleelle joutui lähtemään noin 430 000 henkeä talvisodan alkaessa 1939. Jatkosodan aikana takaisin luovutettuun Karjalaan palanneet joutuivat uudestaan evakkoon 1944 ja lisäksi evakkoon lähtivät Petsamon asukkaat.

Luovutetuille alueille jäi odottamaan uusien isäntien tuloa 19 henkilöä, joista 14 oli Muolaasta ja Petsamosta. Näillä alueilla oli jo vanhastaan venäläisasutusta, mikä mahdollisesti oli syy jäämiseen.[1]

Luovutettujen alueiden evakot asutetiin pysyvästi muualle Suomeen. Uudelleenasutetuista evakoista käytetään nimitystä siirtoväki. Osa asutettiin asuin- tai viljelyskäyttöön tarkoitetuille pientiloille, osa kaupunkeihin. Maapohja oli yleensä valtion omistamaa, tai se pakkolunastettiin yksityistiloita. Uudet kotitilansa siirtoväki sai omistukseensa korvauksena rajan taakse jätetystä omaisuudesta.[2]

Suomen ja Neuvostoliiton aselevon astuttua voimaan, Lapin sodan alkuvaiheessa evakuoitiin saksalaisjoukkojen miehittämältä alueelta Lapin läänistä ja Oulun läänin pohjoisosista lähes koko väestö, 56 500 henkeä Ruotsiin ja 111 500 henkeä Pohjanmaalle. Evakot palasivat asuinseuduilleen, mutta saksalaisten poltetun maan taktiikka oli tuhonnut suuren osan Lapin rakennuskantaa ja aiheutti mittavat jälleenrakennustyöt.
[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Helsingin kaupunginkirjasto. Kysy mitä vain: Vain 19 jäi luovutetuille alueille. Viitattu 4.2.2009.
2. ↑ YLE Maanhankintalaki ja asutustilat, viitattu 9.7.2007

Karjalaan jäi enemmän kuin 19 ihmistä,
tuo tieto on virheellinen

Hippies Elfride kirjoitti:

Karjalaan jäi enemmän kuin 19 ihmistä,
tuo tieto on virheellinen

Se onkin 119 ihmistä. Vai onko. Tulimme Leningradista 1980 ja Muolaassa tapasimme räsyisen ukon. Kysyimme miksi jäit tänne ? (hän oli suomalainen) Vastaus oli "tuli vaan jäätyä". Heitäkin oli jo toistakymmentä. (vähän sekin) Wikipedian tiedotkin joskus "heittää"

Raivo Raitis kirjoitti:

* Suomen evakot

[Edellinen] [Seuraava]



[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]













Suomen evakot
Suomen kansa joutui koville sotavuosina. Urhoollisista taisteluista huolimatta se menetti jopa 12 prosenttia alueistaan, joiden asukkaaat joutuivat pakkaamaan tavaransa ja lähtemään haikeina kohti tuntematonta. Vajaan puolen miljoonan evakon asuttamisesta supistuneeseen Suomeen tulikin sodan jälkeisen yhteiskuntahistorian keskeisimpiä kysymyksiä.

Talvisota alkoi 30.11.1939, kun Neuvostoliitto Molotov-Ribbentrop -sopimuksen etupiirijakoa noudattaen hyökkäsi Suomeen. Jo loka-marraskuussa 1939 kotiseudultaan siirretyt lähes 100 000 karjalaista ristittiin nopeasti kansan suussa evakoiksi. Siirtoväki tarkoitti laajimmassa merkityksessään kaikkia sodan tai sen uhkan johdosta kotiseudultaan poissiirtyneitä (myöhemmin rajoitettu koskemaan vain pysyvästi muualle siirtyneitä). Silloin ei osattu ennustaa rajaseuduilta lähtemisen lopullisuutta. Väestön evakuointi tapahtui puhtaasti väestönsuojelullisista syistä; pyrittiin pois hyökkääjien alta. Evakuointi ei ollut helppoa kokemuksen puutteen takia. Lähtiessä käytettiin poltetun maan taktiikkaa. Myös oma isoisäni joutui lähtemään Lumivaarasta, Sortavalan läheltä, ollessaan 13-vuotias.

Moskovan rauha 13.3.1940 teki sotaapaossa olevista asukkaista kerralla koditonta siirtoväkeä, jonka määrää rauhanehdot, mm. Karjalan alueiden luovutus, kasvattivat noin 430 000 henkeen. Suomen valmistautuminen Saksan rinnalla operaatio Barbarossaan oli syynä Moskovan rauhan rajan lähialueiden evakkoon vuoden 1941 kesäkuussa. Moskovan välirauhansopimuksessa 19.9.1944 menetimme muun muassa Petsamon ja vuokrasimme Porkkalan, mutta siinä ei edes käsitelty väestökysymystä.

"Eräänä aamuna tultiin kotimme ikkunaan kolkuttamaan ja saimme sanantuojalta käskyn, että aamupäivällä on lähdettävä Ruotsiin evakkoon. Tuo käsky järkytti lapsen mieltä. Me lapset yritimme purkaa hermostuneisuuttamme ja kieltäydyimme lähtemästä. Mutta kun näimme vanhempien ihmisten tuskaiset ilmeet, alistuimme." Näin kuvasi eräs silloinen pikkupoika lähtöaamua. Lapin sodan aikana paettiin sotaa ja elintarvikepulaa Ruotsiin, jonne matkansa suuntasi yhteensä 70 000 suomalaista. Heistä jäi sinne 10 prosenttia.

Joka yhdeksäs suomalainen oli siirtoväkeä, josta reilu puolet oli maanviljelijöitä. Evakkojen majoitus nousi ongelmaksi. Paasikivi oli varma, ettei kansa mahtuisi Suomeen jo aluemenetyksienkin takia. Mutta Suomen valmius asuttamiseen oli hyvä. Yksi pakolaispolitiikkamme tärkeimmistä tunnusmerkeistä oli evakkojen hajauttaminen maaseudun kotitalouksiin. Karjalaiset sijoitettiin pääasiassa suuriin kaupunkeihin Etelä-Suomeen, koska luonnonolojen samankaltaisuus helpotti viljelyammatin säilyttämistä. Kesäkuussa 1940 säädettiin siirtoväen pika-asutuslaki, jonka tarkoitus oli hankkia maata, valmista peltoa, karjalaiselle maataloussiirtoväelle. 3500 tilaa muodostettiin. Lain toteuttamiseen liittyi kiista niin sanotusta vastikemaasta: ruotsinkieliset olivat huolissaan karjalaisten muuttamisesta maillensa ja halusivat vastaavasti maata suomenkielisiltä alueilta kielellisen tasapainon ylläpitämiseksi. Saman vuoden elokuussa säädettiin menetettyä omaisuutta korvaava korvauslaki. Huhtikuun 1945 maanhankintalaki oli oikeastaan pika-asutuslain toisinto ja siinä ajettiin samantyyppisiä asioita. Sen seurauksena 1950-luvun loppuun mennessä muodostettiin lähes 150 000 uutta viljelmää, tonttia tai lisäaluetta. Köyhää, sodan jalkoihin joutunutta kansaa auttoivat sodan eri aikoina mm. kansanhuollonministeriö, siirtoväen huollon ministeriö, monet vapaaehtoisjärjestöt kuten aseveli- ja lottajärjestöt, Karjalan liitto ja Maanomistajien liitto.

Osa siirtoväestä oli innokasta palaamaan takaisin kotiseuduilleen. Syksyllä 1941 halu takaisin kasvoi nopeasti, kun luovutettuja alueita saatiin takaisin. Myös maan johto oli paluumuuton kannalla. Paluumuuton huippu osui vuoden 1942 kevääseen; saman vuoden lopussa noin 235 000 siirtolaista oli palannut Karjalaan. Vuonna 1944 sama luku oli 280 000 siirtolaista. Siirtoväki oli lopullisesti asettunut aloilleen vuonna 1949. Suuri jälleenrakennus oli alkanut.

Hämeeseen, suomenkieliselle Uudellemaalle ja Turun sekä Porin lääneihin syntyi suuria karjalaisalueita, joissa karjalaisten omaleimaisuus näkyy. He ovat esimerkiksi säilyttäneet poliittisen kantansa sekä murteensa. Karjalaisten ominaisuudet, kuten iloisuus, vilkkaus, seurallisuus, ystävällisyys ja ahkeruus, ovat vielä tänäkin päivänä tallella.

Henna Hopia Oulun Lyseo

Lähteet:
Etto, Jorma, Pohjoinen taikapiiri - Lapin evakkojen maailma 1944-1945, 1977
Hetemäki, Ilkka, Suomen historia 7, 1987 Hetemäki, Ilkka, Suomen historia 8, 1988
Nevakivi, Jukka, Suomi 1944 - Sodasta rauhaan, 1984

Jorma K.2.11.2010 11:17
Taas tuo muka Jorma K.23.9.2010 11:13
Taas tuo muka maailmanmatkalainen kirjoittaa. Minä istun nyt autoni huussissa paskalla.

Terveisin Jorma K, kaikkien ripuliperseisten kaveri. ja muidenkin

Reino Roos kirjoitti:

Se onkin 119 ihmistä. Vai onko. Tulimme Leningradista 1980 ja Muolaassa tapasimme räsyisen ukon. Kysyimme miksi jäit tänne ? (hän oli suomalainen) Vastaus oli "tuli vaan jäätyä". Heitäkin oli jo toistakymmentä. (vähän sekin) Wikipedian tiedotkin joskus "heittää"

Eikö kusipää EvakkoPoika ole vuorotellen venäläinen ja sitten saatanan evakko Pohjanmaalta?

Minä olen Ladamiäs ja totta on, että mielenterveyteni on oikeuttanut minut eläkkeelle. Toisaalta minua kenkuttaa, että muut tulevat tänne kirjoittamaan parempia juttuja. Minä haulan pitää tämän palstan ittelläni! Siksi kirjoitan monilla nimimerkeillä ja pelkään, että joskus en saa pidettyä tätä palstaa ittelläni yksin.
Nytkin on sellainen kirjoitus joka pelottaa minua. Se on joku toinen kirjoittanut.

.-uf kirjoitti:

Minä olen Ladamiäs ja totta on, että mielenterveyteni on oikeuttanut minut eläkkeelle. Toisaalta minua kenkuttaa, että muut tulevat tänne kirjoittamaan parempia juttuja. Minä haulan pitää tämän palstan ittelläni! Siksi kirjoitan monilla nimimerkeillä ja pelkään, että joskus en saa pidettyä tätä palstaa ittelläni yksin.
Nytkin on sellainen kirjoitus joka pelottaa minua. Se on joku toinen kirjoittanut.

EMME ME SINUA JÄTÄ! EVAKOT JÄTTÄVÄT VAIKKA VAUVANSA PIANON VUOKSI, MUTTA ME SUOMALAISET EMME.