Kepulaisilla on paljon erilaisia poliittisia ongelmakysymyksiä vaalirahakorruptiosta paskalakiin. En nyt kuitenkaan keskity näihin kaikkiin ongelmiin, vaan tällä kertaa ainaostaan Kepun linjaan, tai oikeammin kahteen eri suuntaan vetävään linjaan.
Väyrynen markkinoi aikanaan kepulaista tahtopolitiikkaa. On kerrottava omat tavoitteet ja niisä tulee pitää kynsin hampain kiinni. Erityisesti tämä on koskenut maatalous- ja aluepolitiikkaa. Liberaalipuolueen sulattaminen Kepuun ei aluksi näkynyt minkäänlaisena liberaalina vastavoimana. Olli Rehn oli sen yksinäinen lipunkantaja, jota ei missään tapauksessa haluttu puolueen puheenjohtajaksi. Sattuman oikusta sitten kuitenkin toinen liberaali Matti Vanhanen sujahti puoluejohtajaksi rehellisimpänä kepulaisena mitä löytyy. Jälkeenpäin arvioiden se kuvaa kyllä hyvin kepulaisen rehellisyyden tasoa. Entinen puheenjohtaja kun poliisitutkinnassa epäiltynä rikoksesta.
Vanhasen myötä liberaalit ja myös vihertävät ajatukset valtasivat yhä enemmän alaa. Esille nousi kepulaisittain tavanomaista radikaalimpia ja arvoliberaaleja poliitikkoja kuten Paula Lehtomäki, Mari Kiviniemi, Tanja Vienonen-Karpela-Saarela-mikä nyt? sekä Anu Vehviläinen. Nyt konservatiivit kuten Antti Rantakangas on suorastaan kauhuissaan tämän sakin homoliittoja ja paskalakeja puolustavista kannanotoista. Liberaalius on noussut vähän hivuttamalla yllättäen ja pyytämättä kepulaisuuden keskiöön ainakin puoluejohdon tasolla. Sitä voi tietysti kuvata siirtymiseksi keskiajalta tähän aikaan, mutta siinä on myös jotain muuta.
Väyrysen tahtopolitiikan ongelma oli siinä, että se ei tahtonut mennä muille puolueille kaupaksi. Syntyi sinipunahallituksia ja Kepu sai mennä huutamaan tahtoaan oppositioon. Jäätteenmäen ja Vanhasen ajatuksena on ollut selvästi se, että Kepun politiikka pitää saada myytyä myös muille puolueille. Se tie vie hallitukseen. Varsinkin Kokoomus on hyvin moderni ja liberaali puolue tätänykyä, joten sillä ei ole intoa ostaa kärrypolkuaikojen konservatismia ja impivaaralaista tahtoa. Näin Kepun piti yrittää muuttua enemmän liberaaliksi, jotta sen yhteistyö olisi saumatonta erityisesti Kokoomuksen suuntaan. Ilmeisesti Vanhanen jo vaistonvaraisesti ymmärsi, että mitä pitemmälle mennään, sen selvemmäksi alkaa tullaa Kokoomuksen asema hallituksen todellisena johtopuolueena. Toisinaan tuli sellainen tunne, että Vanhanen ei uskaltanut vastata heti kaikkiin kysymyksiin, jos hän ei ollut varma Kataisen kannasta niihin.
Nyt Kepun liberaalius on saanut Kepuväen kuohuksiin. Se alkaa pahasti näkyä kannatusmittauksissa. Paluuta tuskin enää on, siksi pahasti kepu on jakautunut kahtia. Kepun sisällä alkaa nyt olla jo varsin kovasanaista purkausta, kun Kepun kannatus uhkaa ristetyä PSn kannatuksen kanssa.
Kepulaisten ongelmia
14
281
Vastaukset
- saitin punikki
Tarinasi haisee mahorkalle.
- saitin ääni
Koko kepu/maalaisliiton historia haisee mahorkalle ja taitaa vieläkin olla lepikontorpan puutarhassa vain kasvamassa mahorkkaa,kun multa vietiin kremliin.mahorkka kasvaa kuulemma hiekassakain.mahorkka on stalinin lahja uskolliselle neuvostoliiton apupuolueelle.
- ollut tahto
vaan kassakaappi sopimus jolla oli tarkoitus tehdä porvarihallitus ja jonka rahoittajana oli kari kairamo eli
tämä sama toistui vanhasella jolla rahoittajana kms ja sukari.. no mönkää meni molemmat ja kansa kärsii!!
mutta ei ole mennyt muillakaan hyvin sillä kepuli pääministereistä vain e. aho istui koko vaalikauden.
Keskusta, kokoomus ja ruotsalainen kansanpuolue solmivat ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja niin sanotun kassakaappisopimuksen, jonka mukaan mikään osallisista puolueista ei neuvottele hallituksen muodostamisesta ilman muita puolueita. Sopimuksen tarkoituksena varmistaa elinkeinoelämän vaalirahoitus porvaripuolueille ja eduskunnan porvarillisen enemmistön mukainen porvarihallitus. Silloinen presidentti Mauno Koivisto sai kuitenkin tiedon sopimuksesta. Presidentille kuuluvaa hallituksenmuodostajan nimitysoikeutta käyttämällä hän mitätöi kassakaappisopimuksen sisällön nimittämällä hallitustunnustelijaksi kokoomuksen entisen puheenjohtajan, Harri Holkerin. Tässä tilanteessa kokoomuksen puheenjohtajan, Ilkka Suomisen tekemään sopimukseen liittyvä vakuutus ei enää pätenyt. Hallituksen muodostivat nyt sosiaalidemokraatit ja kokoomus; keskusta jäi pitkästä aikaa oppositioon.
Pääministerit
Kyösti Kallio (4)
I (14.11.1922–18.1.1924), II (16.8.1925–12.12.1926), III (16.8.1929–4.7.1930), IV (7.10.1936–12.3.1937)
Juho Sunila (2)
I (17.12.1927–22.12.1928), II (21.3.1931–14.12.1932)
Urho Kekkonen (5)
I (17.3.1950–17.1.1951), II (17.1.1951–20.9.1951), III (20.9.1951–9.7.1953), IV (9.7.1953–17.11.1953), V (20.10.1954–3.3.1956)
Vieno Johannes Sukselainen (2)
I (27.5.1957–29.11.1957), II (13.1.1959–14.7.1961)
Martti Miettunen (3)
I (14.7.1961–13.4.1962), II (30.11.1975–29.9.1976), III (29.9.1976–15.1977)
Ahti Karjalainen (2)
I (13.4.1962–18.12.1962), II (15.7.1970–29.10.1971)
Johannes Virolainen (1)
I (12.9.1964–27.5.1966)
Esko Aho (1)
I (26.4.1991–13.4.1995)
Anneli Jäätteenmäki (1)
I (17.4.2003–24.6.2003)
Matti Vanhanen (2)
I (24.6.2003–19.4.2007), II (19.4.2007–22.6.2010)
Mari Kiviniemi (1)
I (22.6.2010–)
ja siihen se kepulien hallitus elämä sit päättyykin!! - turinaa...
Enpä tiedä mitä koetat sanoa, ilmeisesti se kuuluisa johtoajatus karkasi taas ja kirjoitit pelkkää tajunnanvirtaa.
Puhuit Kepun tahtopolitikasta, liberalisoitumisesta sun muusta. Jotta asiat ja ilmiöt ymmärtää on syytä hiukan palauttaa mieliin mistä on tultu.
Kepuhan sai Kekkosen presidenttikauden alkupuolella, etenkin 60-luvulla SDP:n hajaannuksen aikoihin todellista kokoaan merkittävämmän aseman, kun Kekkonen käytti puoluetta työrukkasenaan saadakseen kulloinkin mieleisensä (ja Moskovan mieleisen) hallituksen pystyyn. SDP teki omat johtopäätöksensä, ja kääntui kekkosvastaisuudesta tahdottomaksi Kekkosen nöyristelijäksi, ja otti 70-luvulla Kepun aseman valtionhoitajapuolueena. Samalla syväsuomettaen ja ylipolitisoiden koko yhteiskunnan. Viime aikoina on mm. Hesari kirjoitellut eräästä episodista joka kuvaa hyvin SDP:n syvää rappiota noina vuosina, eli opetustoimen sosialistivirtauksia vastustaneen VKTS:n toiminta. SDP:n kaapattua kouluviraston, se aloitti mm surullisen kuuluisan Pirkkalan kokeilun, joka sitten kyllä kaatui eduskunnan porvarien nostettua asiasta äläkän, juuri VKTS:n tietojen pohjalta. Mielenkiintoista on, että SDP:tä vastassa jo tuolloin oli kaikista suomettuneimpina joidenkin mielikuvissa pidettyjä Kepulaisia, mm. Mauri Pekkarinen. Kepu siis koetti taustalla kampittaa demaréita, vaikka virallisessa liturgiassa hoettiin yhtä ja samaa YYA uskontunnustusta.
Kulisseissa ja osin maanalla (Moskovalta piilossa) käytiinkin melkoista hegemoniataistoa valtakunnan merkityksellisimmän puolueen asemasta, ja siihen taistoon Väyrynen toi oman tahtopolitiikkansa, SDP taasen Moskovan ja etenkin Berliinin (DDR) liehittelyn. Stasi lista Lipposineen ja Sorsineen kertoo karua kieltä tuosta ajasta jahka julkaistaan.
Väyrysen tapa toimia oli härski, sovitutkin asiat saatettiin panna uusiksi, syntyi käsitteet iltalypsy, lehmänkaupat jne. Väyrystely oli huipussaan Kekkosen seuraajaa haettaessa.
Väyrysen toiminta ärsytti SDP:ssä monia, välit Sorsaan pysyivät jotenkuten, mutta esim Koivisto ja Lipponen saivat ikuisen trauman, samoin moni muu demarivaikuttaja. Ahon hallitus sai kokea demareiden kepukaunan laman aikaisina yleislakkouhkailuina jne. Lipposen kepukauna on niin läpitunkeva, että sinänsä asiallinen ex-pääministeri sortuu vieläkin epä-älyllisyyksiin aina kun kyse tulee Keskustasta. Jäätteenmäki ei Lipposen kaunaa ainakaan vähentänyt.
Vanhanen oli ensimmäisiä kepulasia joka kelpasi demareille, hän olikin todellisuudessa SDP:n valitsema puheenjohtaja, kun oli ainoa demareille kelvannut pääministerikanditaatti Jäätteenmäen jälkeen.
Politiikassa näyttääkin henkilökemialla olevan suurempi merkitys kuin liberaaleilla tai muillakaan linjauksilla. Lipponen pärjäsi Kokoomuksen kanssa, ja hallitusyhteistyö sujui. Heinäluoma kykeni yhteistoimintaan Vanhasen kanssa, ja myös punamulta hallitusyhteistyö sujui aina siihen saakka kun Heinäluoma alkoi rakennella mielikuvia vastakkainasetteluista, ja pilasi SDP:n yhteistyökyvyt. Hyvin sujui myös Vanhasen ja Kataisen yhteistyö viime vaalien jälkeen, ja jo ennen niitä presidentin vaalin kakkoskierroksella.
Kiviniemi vaikuttaa etäisemmältä ja väärällä tavalla tiukemmalta kuin Vanhanen, ja Kokoomuskin on jo havainnut sen, kommentit yhteistyöstä eivät ole enää ylistäviä, vaikka toki vaalien lähestyminenkin vaikuttaa.
SDP vaikeuttaa omia yhteistyömahdollisuuksiaan linjattomudellaan ja turhanpäiväisten kynnyskysymysten tekemiselle tulevalle hallitusyhteistyölle. Uskoisin Urpilaisen kuitenkin kykenevän asialliseen hallituskumppanuuteen niin Kepun kuin demareiden kanssa, Heinäluoma taitaakin olla se joka taustalla vetelee naruja ja saa Urpilaisen puhumaan pehmeitä. Eli se tahtopolitiikka on nyt enemmän demareiden ongelma kuiin Kepun- nyt mitä tahansa
ON oppositio paikka varattu heille hyvin pitkäksi aikaa! sdp ei mene kepulien kanssa samaan hallitukseen ja suurena vaalivoittajana perussuomalaiset ottavat hallitukseen demarit ja kokoomuksen ja joko KD tai RKP.
Eli varma oppositio paikka on kepulla ja vihreillä :)) voi olla nyt enemmän demarien kuin Kepun ongelma. Siinä olet oikeassa. Jos Kepu pyrkii hallitukseen, se joutuu täysin rähmälleen Kokoomuksen edessä. Riittävän eli Kokoomukselle riittävän liberaallla linjalla joutuvat siis jatkamaan, jotta tulisivat ostetuiksi hallitukseen. Jos nyt näyttää ilmeiseltä, ettei Laanisen kaavailemasta pääministerivaalista tule mitään. Pääministeri näyttää tulevan valituksi jo ennen vaaleja.
SDP sen sijaan pyrkii haastamaan Kokoomuksen, jotta vaalista tulisi kahden suurimman puolueen taisto. Se jättäisi Kepun yhä enemmän sivuun. Taisto on jo alkanut eduskunnassa. Opposition kysymykset osoitetaan Kataiselle ja Kivieniemi saa pysytellä sivussa tuppisuuna. Jos demarit onnistuvat tekemään Kepuun riittävän hajuraon, vaikka jäisivät vaalissa toiseksi Kokoomukselle, hallituskuviot mutkistuvat. Tahtopolitiikka voi olla tässä tilanteessa aivan oikea taktiikka. SDPn suhde Persuihinkin voi olla suhteellisen neutraali, koska Soini on ilmoittanut, että SDP kelpaa heille hallituskumppaniksi. Muille paitsi Vihreille Persujen haastaminen voi olla kohtalokasta.- haastelua
Mielipidepankki kirjoitti:
voi olla nyt enemmän demarien kuin Kepun ongelma. Siinä olet oikeassa. Jos Kepu pyrkii hallitukseen, se joutuu täysin rähmälleen Kokoomuksen edessä. Riittävän eli Kokoomukselle riittävän liberaallla linjalla joutuvat siis jatkamaan, jotta tulisivat ostetuiksi hallitukseen. Jos nyt näyttää ilmeiseltä, ettei Laanisen kaavailemasta pääministerivaalista tule mitään. Pääministeri näyttää tulevan valituksi jo ennen vaaleja.
SDP sen sijaan pyrkii haastamaan Kokoomuksen, jotta vaalista tulisi kahden suurimman puolueen taisto. Se jättäisi Kepun yhä enemmän sivuun. Taisto on jo alkanut eduskunnassa. Opposition kysymykset osoitetaan Kataiselle ja Kivieniemi saa pysytellä sivussa tuppisuuna. Jos demarit onnistuvat tekemään Kepuun riittävän hajuraon, vaikka jäisivät vaalissa toiseksi Kokoomukselle, hallituskuviot mutkistuvat. Tahtopolitiikka voi olla tässä tilanteessa aivan oikea taktiikka. SDPn suhde Persuihinkin voi olla suhteellisen neutraali, koska Soini on ilmoittanut, että SDP kelpaa heille hallituskumppaniksi. Muille paitsi Vihreille Persujen haastaminen voi olla kohtalokasta.SDP:n saattaa haastaa Kokoomusta, en tosin ole nähnyt pääomatuloverokysymyksen lisäksi muita suuria linjaeroja, joten en nyt sanoisi onko demarit haastamassa juuri Kokoomusta vai ei. Paremminkin SDP tuntuu vastustavan Persujen tapaan kaikkea mitä hallitus tekee. Toki Jutta eilen ilmoittautui maaseudun haja-asutuksen ja maanviljelyn ylimmäksi ystäväksi MTK:n seminaarissa, joten voihan olla, että SDP koettaa päästä hallitukseen kepuksi kepun paikalle kepun tavoitteita kopsaten. Mitä mahtaa SDP:n peruskannattajakunta tuosta tuumia... Saattaa tulla lunta tupaa vielä huhtikuussakin.
Taktisesti ajatellen SDP:n tulisi toki haastaa juuri Kokoomus, sillä ainakin muutamissa vaaleissa on nähty kuinka kahden puolueen kiivaassa taistossa kolmas jää sivustakatsojaksi ja menettää kiinnostavuutensa - ja ääniä.
Haastamisesa on kuitenkin se vaara, että asia jolla haastetaan ei ole relevantti, SDP ja Kepu päätyvät suurin piirtein samaan kannatukseen ja reilusti alle 20% tason, ja vaalitaiston tiimellyksessä on se mainittu yhteistyökelpoisuus pilattu. Silloin Kokoomus valitsisi sen jonka kanssa tietää varmasti tulevansa toimeen, siis heikentyneen Kepun. Eläkeikäkysymys on yksi tuollainen miina jonka SDP on jo laittanut omalle tielleen tulevia hallituskuvioita ajatellen, ja tästä uudesta työreformista saattaa muodostua toinen jos erilaisia työelämän "parannus"ehdotuksia aletaan vaatia vain yritysten kustannuksella toteutettaviksi. SDP:n tahtp puhua työllisyydestä olisikiin syytä yksinkertaistaa koskemaan vain uusien työpaikkojen synnyttämistä, ja konkretisoida kiiltokuvamaiset "maailman paras työelämä" tarkottamaan työelämää jossa kaikilla on töitä eikö työelämää jossa haetaan aina vaan uusia etuuksia.
Kyllä Kokoomus ja Kepu tulevat haastamaan Perussuomalaiset. Vaalitaistosta ei tulekkaan ounasteltu SDP vastaan hallituspuolueet, vaan hallituspuolueet vastaan Perussuomalaiset, jossa SDP saattaa jäädä sivurooliin. Kokoomukselle ja Kepulle Persujen haastaminen on selvästi riskittömämpää kuin SDP:n haastaminen, SDP koetaan kansan keskuudessa kaikesta huolimatta edelleen vastuunkantajapuolueeksi, joka on vaan hairahtunut persuja peesaamaan. Perussuomalaisten noustua merkittäväksi tekijäksi tulevissa vaaleissa, sen kimppuun käyminen ja välien viilentäminen ei kuitenkaan ratkaisevasti heikennä seuraavan hallituksen muodostamisen vaihtoehtoja, mitä SDP:n haastaminen saattaisi tehdä aiemmin kuvatulla tabvalla. - haasta muita
Mielipidepankki kirjoitti:
voi olla nyt enemmän demarien kuin Kepun ongelma. Siinä olet oikeassa. Jos Kepu pyrkii hallitukseen, se joutuu täysin rähmälleen Kokoomuksen edessä. Riittävän eli Kokoomukselle riittävän liberaallla linjalla joutuvat siis jatkamaan, jotta tulisivat ostetuiksi hallitukseen. Jos nyt näyttää ilmeiseltä, ettei Laanisen kaavailemasta pääministerivaalista tule mitään. Pääministeri näyttää tulevan valituksi jo ennen vaaleja.
SDP sen sijaan pyrkii haastamaan Kokoomuksen, jotta vaalista tulisi kahden suurimman puolueen taisto. Se jättäisi Kepun yhä enemmän sivuun. Taisto on jo alkanut eduskunnassa. Opposition kysymykset osoitetaan Kataiselle ja Kivieniemi saa pysytellä sivussa tuppisuuna. Jos demarit onnistuvat tekemään Kepuun riittävän hajuraon, vaikka jäisivät vaalissa toiseksi Kokoomukselle, hallituskuviot mutkistuvat. Tahtopolitiikka voi olla tässä tilanteessa aivan oikea taktiikka. SDPn suhde Persuihinkin voi olla suhteellisen neutraali, koska Soini on ilmoittanut, että SDP kelpaa heille hallituskumppaniksi. Muille paitsi Vihreille Persujen haastaminen voi olla kohtalokasta.kun niiden ei tarvitse, ovat selviä vaalivoittajia ja Soini EI ota hallitukseen mukaan kepua eikä vihreitä!!
SMP:n kohtalo muistetaan kun kepu-ukk ei päästänyt sitä hallitukseen ja nyt on aika maksaa potut pottuina!
seuraavassa hallitusessa on persut sdp kokoomus kd! - Transit_mies
Erittelet todella osuvasti 60-70- ja 80-lukujenkin politiikkaa. Henkilökemiankin merkitys on melkoinen. Siitä pari omaa huomiota.
Väyrynen pilasi keskustan valtahaaveet aivan täydellisesti, kun yritti Kekkosen kuoltua esiintyä ikään kuin hänen itseoikeutettuna seuraajanaan. Väyrysen härski iltalypsy ja mahtipontinen ylimielisyys kypsytti Sorsan ja Koiviston niin, ettei Väyrys-paralle jäänyt enää muuta käteen kuin tuhoon tuomittu yritys kassakaappisopimuksestaan vuonna 1987. Siitä kepu ei ole toipunut vieläkään.
Aho puolestaan kukkoili pääministerinä aivan uskomattomalla kokemattomuudella ja pilasi sekä omat että keskustan välit kaikkiin suuntiin. Presidenttiin - ensin Koivistoon ja sitten Ahtisaareen - tukeutuen Aho koetti käyttää kokoomusta kepun kumileimasimena hallituksessa ja samalla sanella tv-lamppujen loisteessa jo ennen mitään neuvotteluja oppositiolle ja ay-liikkeellekin kaiken, mitä nyt seuraavaksi pitää tehdä.
Aho ratkaisi sen, että sinipuna hallitsi maata niin kauan kuin jompi kumpi, sdp tai kokoomus oli kepua suurempi puolue.
Kemioista vielä se, että Lipponen ja Niinistö tulivat hyvin toimeen keskenään käytännön asioita eteenppäin viedessään. Kumpikin taas inhosi kepulaista populismia ihan yhtä syvästi, kun vuodet 1995-2003 olivat pelkkää kepun oppositioräksytystä kaikkeaq sellaista kohtaan, mitä hallitus ikinä vaan teki
Kemiat eivät pelanneet Jäätteenmäenkään hallituksessa. Lipponen ei edes osallistunut neuvotteluihin. Vanhasen astuttua remmiin media ihmetteli toistuvasti pääkirjoituksissaan, miten kauan sdp aikoo keskustaa nöyryyttää.
Vasta Vanhanen näytti löytäneen jonkinlaisen kemian Kataisen kanssa ja se jatkuu nyt Kiviniemen ja Kataisen välillä, ehkä siksi, ettei kokoomus politikoi kasvattaakseen omaa suosiotaan vaan koettaa hoitaa maan asioita kuntoon. Sehän on sama kuin kokoomuksen kannattajienkin etu, kun markkinataloudessa eletään. - Transit_mies
Mielipidepankki kirjoitti:
voi olla nyt enemmän demarien kuin Kepun ongelma. Siinä olet oikeassa. Jos Kepu pyrkii hallitukseen, se joutuu täysin rähmälleen Kokoomuksen edessä. Riittävän eli Kokoomukselle riittävän liberaallla linjalla joutuvat siis jatkamaan, jotta tulisivat ostetuiksi hallitukseen. Jos nyt näyttää ilmeiseltä, ettei Laanisen kaavailemasta pääministerivaalista tule mitään. Pääministeri näyttää tulevan valituksi jo ennen vaaleja.
SDP sen sijaan pyrkii haastamaan Kokoomuksen, jotta vaalista tulisi kahden suurimman puolueen taisto. Se jättäisi Kepun yhä enemmän sivuun. Taisto on jo alkanut eduskunnassa. Opposition kysymykset osoitetaan Kataiselle ja Kivieniemi saa pysytellä sivussa tuppisuuna. Jos demarit onnistuvat tekemään Kepuun riittävän hajuraon, vaikka jäisivät vaalissa toiseksi Kokoomukselle, hallituskuviot mutkistuvat. Tahtopolitiikka voi olla tässä tilanteessa aivan oikea taktiikka. SDPn suhde Persuihinkin voi olla suhteellisen neutraali, koska Soini on ilmoittanut, että SDP kelpaa heille hallituskumppaniksi. Muille paitsi Vihreille Persujen haastaminen voi olla kohtalokasta.>>SDP sen sijaan pyrkii haastamaan Kokoomuksen, jotta vaalista tulisi kahden suurimman puolueen taisto. Se jättäisi Kepun yhä enemmän sivuun.
- Transit_mies
Keskusta on aina jakautunut konservatiiveihin ja liberaaleihin; jälkimmäisiä puolueessa on vaan kovin vähän, sillä takinkääntäjien erottaminen liberaaleista ei ole aina ihan yksinkertaista. Konservatiivit toki tuntee aina.
Olli Rehnin ja Mari Kiviniemen laskisin melko aitojen liberaalien joukkoon, mutta Vanhanen on selvä takinkääntelijä, jonka mielipide muuttuu aina sen mukaan, mistä päin tuulee.
Kokoomuksen nykyinen suosio johtuu ennen muuta siitä, että elämämme globaalissa markkinataloudessa markkinoiden ehdoilla, ei onnistu konservatiibvisilla otteilla eikä keinotekoisella vastakkainasettelulla kotimaan valtapolitiikassa oli se sitten maaseudun ja kaupunkien asettamista vastakkain tai vastaavaa löpinää työnantajan ja työntekijöiden välisestä suhteesta.
Persujen kannatuksen kasvu selittyy osittain sillä, että sdp on alkanut vetää hyvin konservatiivista työväenaatteen linjaa, joka ajaa sosialismikammoisia työttömiä persuihin ja kepun sisäinen ristiveto taas työntää monen maaseudun sosiaalitukien varassa elävän persujen kelkkaan, kun kepuun ei uskota siksi, että se on samassa hallituksessa kokoomuksen kanssa.- pohdittavaksi
Kepu on lähes aina jakautunut, se on totta. Mutta ei se jako välttämättä ole liberaalit - vanhoilliset, vaan jakolinja on vaihdellut.
En ole puolueen historiaan niin tarkoin tutustunut, että kykenisin analysoimaan aikaa ennen Talvisotaa, mutta sotien jälkeen Kekkonen ja suhde Neuvostoliittoon oli selkein jakolinja. Aluksi mm. Viljami Kalliokoski edusti "vanhaa linjaa" eli pidättäväisyyttä, ja joutui leimatuksi sopimattomaksi yhteiskuntamme johtopaikoille, kun taas Hillilä Kekkosen kaverina ja NL:lle suopeana nousi ministeriksi ja maaherraksi. Sittemmin mm. Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen edustivat Kepun eri linjauksia, mutta silloinkin kyse oli suhteesta Neuvostoliittoon - ja Kekkoseen. Vennamo otti pesäeron puolueeseen omalla tavallaan, sekin juontui suhteesta Kekkoseen.
Väyrysen nousu liittyy myös Kekkoseen. Kun myös Karjalaisen suhde Kekkoseen kylmeni, UKK alkoi suosia Kepun nuoria nousevia poliitikkoja, nuoren Paavo Väyrysen hillitön itserakkaus sekä häikäilemätön vallanhimo sai hänen tuntemaan olevansa valittu kansamme uusi johtaja Kekkosen jälkeen. Edes omassa puoluessa ei kuitenkaan oltu ihan niin varauksettomasti Väyrysen takana kuin hän ehkä kuvitteli. Väyrynen sai kuitenkin pidettyä puolueen kasassa, paljolti Kääriäisen taitavan puoluesihteeriajan ansiosta, mutta repeämä syntyi heti kun Väyrynen luovutti puheenjohtajuuden Aholle. Ja itse asiassa tuo repeämä on edelleen se joka näkyy Kepussa, väyryslaiset ovat niitä vanhoillisia ja kulloistakin puheenjohtajaa tukevat liberaaleja jos niin halutaan sanoa. Mutta ehkä parempi olisi vaan puhua väyryslaisista ja muista.
Persujen kannatuksessa saattaa olla pieni tai suurikin optinen harha. Vaikka kyseessä on jonkinasteinen lumipalloefekti, niin siltikin mittaustulokset taitaa liiotella todellista kannatusta. Perustan tämän tuohon Suomen Kuvalehden selvitykseen, jossa persujen kannattajien "taustaa" on selvitetty. Yli 20 % nykyisestä kannatuksesta muodostuu viime vaaleissa nukkuneista tai sellaisista joilla ei ollut äänioikeutat vielä viime vaaleissa. Mahtaakohan niin suuri äänestyaktiivisuuden nousu tapahtua, että nuo 20% kaikki uurnille lähtevät: Jos ei, niin persuilla saattaa olla kannatuksen noususta huolimatta tappiomieli vaali-iltana tuloksia katseltaessa - Transit_mies
pohdittavaksi kirjoitti:
Kepu on lähes aina jakautunut, se on totta. Mutta ei se jako välttämättä ole liberaalit - vanhoilliset, vaan jakolinja on vaihdellut.
En ole puolueen historiaan niin tarkoin tutustunut, että kykenisin analysoimaan aikaa ennen Talvisotaa, mutta sotien jälkeen Kekkonen ja suhde Neuvostoliittoon oli selkein jakolinja. Aluksi mm. Viljami Kalliokoski edusti "vanhaa linjaa" eli pidättäväisyyttä, ja joutui leimatuksi sopimattomaksi yhteiskuntamme johtopaikoille, kun taas Hillilä Kekkosen kaverina ja NL:lle suopeana nousi ministeriksi ja maaherraksi. Sittemmin mm. Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen edustivat Kepun eri linjauksia, mutta silloinkin kyse oli suhteesta Neuvostoliittoon - ja Kekkoseen. Vennamo otti pesäeron puolueeseen omalla tavallaan, sekin juontui suhteesta Kekkoseen.
Väyrysen nousu liittyy myös Kekkoseen. Kun myös Karjalaisen suhde Kekkoseen kylmeni, UKK alkoi suosia Kepun nuoria nousevia poliitikkoja, nuoren Paavo Väyrysen hillitön itserakkaus sekä häikäilemätön vallanhimo sai hänen tuntemaan olevansa valittu kansamme uusi johtaja Kekkosen jälkeen. Edes omassa puoluessa ei kuitenkaan oltu ihan niin varauksettomasti Väyrysen takana kuin hän ehkä kuvitteli. Väyrynen sai kuitenkin pidettyä puolueen kasassa, paljolti Kääriäisen taitavan puoluesihteeriajan ansiosta, mutta repeämä syntyi heti kun Väyrynen luovutti puheenjohtajuuden Aholle. Ja itse asiassa tuo repeämä on edelleen se joka näkyy Kepussa, väyryslaiset ovat niitä vanhoillisia ja kulloistakin puheenjohtajaa tukevat liberaaleja jos niin halutaan sanoa. Mutta ehkä parempi olisi vaan puhua väyryslaisista ja muista.
Persujen kannatuksessa saattaa olla pieni tai suurikin optinen harha. Vaikka kyseessä on jonkinasteinen lumipalloefekti, niin siltikin mittaustulokset taitaa liiotella todellista kannatusta. Perustan tämän tuohon Suomen Kuvalehden selvitykseen, jossa persujen kannattajien "taustaa" on selvitetty. Yli 20 % nykyisestä kannatuksesta muodostuu viime vaaleissa nukkuneista tai sellaisista joilla ei ollut äänioikeutat vielä viime vaaleissa. Mahtaakohan niin suuri äänestyaktiivisuuden nousu tapahtua, että nuo 20% kaikki uurnille lähtevät: Jos ei, niin persuilla saattaa olla kannatuksen noususta huolimatta tappiomieli vaali-iltana tuloksia katseltaessaMinäkään en ole lueskellut varhaisempaa poliittista lähihistoriaamme, mutta Kalliokosken ja Kekkosen erimielisyys on tuttua. Sukselainenhan sieltä myöhemmin pääsi suosioon, mutta työnnettiin sivuun uudelleen. Samaa mieltä olen siitäkin, mitä kirjoitat Virolaisesta, Karjalaisesta, Vennamosta ja Väyrysestä.
Vennamo vei suvereenisti kaikki sodan jälkeen asutettujen pientilojen äänet ja sai puolelleen myös sotaa edeltäneen ajan korpikommunistit, mistä itse asiassa alkoi SKP:n heikkeneminen, jota se itse auttoi omilla, ortodoksisilla oppiriidoillaan 60-70-luvuilla. Kepua SMP kuitenkin heikensi eniten siksi, että kepu ajoi kylmästi suurtilojen etua ja maataloustuotannon keskittämistä.
Persijen gallup-kannatuksen optisesta harhasta olen hyvin samaa mieltä. Vastaajien joukossa on aina niitä, joiden poliittinen kanta on hyvin epävarma, joten median jo kuukausia rummuttama tieto siitä, että persujenj suosio kasvaa, on aiheuttanut imua jo sellaisenaan. Pysyykö tällainen haastettaelussa annettu kannatus tallella vaaleihin saakka, jää nähtäväksi.
- Näin oN
niin älä kirjoittele mitään.
Yleensä en sin tu tus tu taan asiaan ja sitten kirjoitellaan. Nuo luulot joita viljelet on nollan arvoisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?861789Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,171121Käyttäkää kumia kajaanilaisten naisten kanssa
Elkää ottako riskiä ilman kumia kun saattaa käydä niin että sinusta tuleekin isä lapselle ja elättäjä molemmille.981106Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol79972- 92846
Jymyuutinen: Suomen talous kasvaa hurjaa vauhtia
https://www.iltalehti.fi/talous/a/11fba8a8-a7fb-44f4-a58b-f129f6d5bdf5 Akavan pääekonomistin mukaan Suomen kokonaistuot151828Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt51764Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs54751- 53684
Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv52681