ujoutta vai estyneisyyttä?

Aamutohtorilla oli tänään joku (menetin alun ja nimi ei näkynyt ruudussa) puhumassa asiasta. Ujous voi johtaa estyneisyyteen ts. henkilö alkaa karttaa tilanteita, joissa joutuisi keskiöön. Ujot ovat usein sosiaalisesti herkkiä, mutta pelkäävät kritiikkiä. Tohtorin mukaan ujous on vahvasti perinnöllistä, mutta kasvatus ja kasvuympäristö vaikuttaa siihen kasvaako ujous ongelmaksi.

Perintötekijöillä lienee vaikutusta, mutta omaan ihmisarkuuteeni on vaikuttanut se, että äidilläni oli päivittäin tapana haukkua kylän ihmisiä meille lapsille. En tosin alkanut kokea itseäni paremmaksi kuin muut, koska äiti haukkui myös minut ja tekemiseni. Muut olivat siis huonoja, mutta itse olin vielä huonompi. En koe olevani erityisen ujo, koska kun paine sisälläni kasvaa liian suureksi sanon kyllä mielipiteeni - usein liian myöhään. En kuitenkaan mene koskaan keskustelemaan vieraalle; en halua olla kenellekään vaivaksi. Siskoni on todella ujo. Veljeni puolestaan puhuvat koko ajan itsestään ja ovat aina oikeassa -kaikessa.

Ujoutta tai ei, koen että ominaisuus on estänyt minua toteuttamasta itseäni. Olisin tarvinnut kenties keskivertoa enemmän tukea, tosin olisin ollut tyytyväinen vähästäkin. Tyttäreni on myös hieman ujo. Hän on hirvittävän lahjakas. Tässä maailmassa pitää osata olla tyrkyllä, muuten menettää mahdollisuutensa, oli kuinka lahjakas hyvänsä. Jokainen meistä tietää, että pomona tai esimiehenä ei ole se kyvykkäin vaan tyrkyin.

En pidä enää yhteyttä äitiini.

Kertomastasi jäi se kuva, että terapeuttisi ei ole vielä ymmärtänyt ujoutta, mutta on lukenut aiheesta.

http://paivila.vuodatus.net/blog/3276676 -sivuilla aiheesta hyvää luettavaa:

" Kymmenisen prosenttia lapsista syntyy temperamentiltaan yksiselitteisen estyneiksi. Uudet tilanteet herättävät heissä fysiologisen pelko- tai stressireaktion, joka liittyy autonomisen hermoston reagointiherkkyyteen ja on yleensä mitattavissa esim. sykkeen kiihtymisenä. Tämä näkyy käytöksessä siten, että lapsi katsoo tilanteita ensin sivusta ja saattaa hätääntyä tai ottaa konkreettisestikin askeleita taaksepäin.

- Vastaavasti on lapsia, jotka lähestyvät uusia asioita yksiselitteisen ei-estyneesti, eivätkä tilanteet herätä heissä stressireaktiota. Useimmat ihmiset sijoittuvat välimaastoon siten, että heistä voidaan havaita molempia ominaisuuksia jonkin verran tai ei oikein kumpaakaan.

- Ujous ja estyneisyys ovat kaksi eri asiaa, mutta niihin liittyvä reaktio on sinänsä samanlainen. Ujous kohdistuu uusiin ihmisiin, estyneisyys kaikkiin uusiin asioihin."

Sivuilla annetaan myös kirjavikkejä aiheesta. Liisa Keltinkangas-Järvinen on kirjastohaun perusteella kirjoittanut aiheesta monta teosta.

Ykköseltä tuli äsken joku haastattelu ujoudesta ja estyneisyydestä, se psykologi tai mikälie sanoi, että "maailma ei pyöri sun ympärillä, kukaan ei huomaa jos jännität tai kädet tärisee"
Itse olen huomannut vähän toisenlaista, mulle on huomautettu, että mun kädet tärisee, mulle on huomautettu tai annettu ymmärtää kolme kertaa, että näytän pelokkaalta. Joka kerta olen ollut yllättynyt kun näin on sanottu. Joka paikassa kysyvät miksi olen niin hiljainen. Monesti kysytään, että oletko ujo.