Aivan lähiaikoina ja tietenkin menneisyydessä, tulevaisuudesta kun on vähän vaikea sanoa, palstalla on eri asioiden yhteydessä noussut esiin tämä kysymys suvaitsevaisuudesta, kunnioittamisesta ja näiden kautta se mikä on hyväksyttyä ja mikä ei.
Yleisesti tämän nostaa esiin palstalla uskonnollinen taikka uskonnollisena esiintyvä henkilö, vakavana aloituksena taikka sitten trollina; ei juurikaan kiinnosta ja asian kannalta merkityksetöntä. Mikäli nyt kuitenkin sattuu lukemaan mielipidekirjoituksia joita lehdissä on, on tämä palstalle esiintyvä keskustelu jokseenkin hyvä kuvaus siitä mitä yhteiskunnallisesti aktiivinen uskonnollinen henkilö ajattelee.
Valitettavasti tämä yhteiskunnallinen aktiivisuus, niin palstalla kuin julkaistavassakin mediassa, on osoittanut sen että tällaisen yhteiskunnallisesti aktiivisen uskonnollisen henkilön soihdussa ei sitten ehkä kuitenkaan loista se kirkkain liekki.
Tämä liekin kirkkaus kun näyttää piilottelevan jokseenkin egoistista nihilismiä huokuvan marttyyrikompleksin takaa ja on ulkoa päin katsottuna varsin valju.
Mutta ei se mitään, sillä tämä heille suotakaan. Mielestäni jokaisella uskonnollisella henkilöllä on täysi oikeus uskoa aivan mitä haluaa ja vakaumuksensa pohjalta toimia aivan kuten haluaa, niin kauan kun tämä toiminta ei aiheuta haittaa kenellekään muulle kuin kyseiselle henkilölle itselleen. Edelliseen kuuluvat myös muut samaan lahkoon kuuluvat uskonnolliset henkilöt. Esim; jos neitsyt Maria ilmestyy jollekin ja käskee leikata kaikilta samassa asuntolassa oleskelevilta ihmisiltä kädet irti, se että sattuu uskomaan että näin on oikein tehdä ei anna oikeutta itseasiassa tehdä näin.
Tämä on sitä suvaitsevaisuutta jonka ymmärtäminen uskonnollisille ihmisille näyttää olevan niin hirvittävän vaikeaa, sillä uskonnollisille ihmisille ei näytä riittävän se että he saavat toimia keskenään miten haluavat.
Uskonnollisilla ihmisillä kun näyttää olevan välttämätön tarve, noin kuvainnollisesti, tulla leikkaamaan kädet irti kaikilta ihmisiltä jotka eivät osoita samankaltaista kunnioitusta heidän kummitusjutuilleen kuin he itse osoittavat.
Tässä aiemmin joku esitti kysymyksen: Ettekö te ateistit kunnioita uskontoja ollenkaan. tai jotakin vastaavaa johon minun omakohtainen vastaukseni on seuraava:
En niin pienimmissäkään määrin sillä kunnioitus on jotakin joka on ansaittava ja uskonnot, ainakin ne joihin olen törmännyt, eivät ansaitse mielestäni tulla kunnioitetuksi; mukaan lukein sellainen mahdollisuus että ne olisivat itseasiassa totta.
Nyt hyvä lukijat, varsinkin mikäli sinulla on hieman himmeä soihtu, lue tämä tarkasti: Kenelläkään ei ole minkäänlaista velvollisuutta, tarvetta taikka pakkoa kunnioittaa sinua, sinun uskomuksiasi taikka hyväksyä sinua taikka sinun uskomuksiasi missään mielessä, eikä se että sinä katsot jonkin asian olevan pyhää anna sinulle oikeutta pakottaa tätä mielipidettäsi muitten osaksi.
Ainoa asia jota on kunnioitettava jokaisen oikeus omata asema jonka omaa ja tämä oikeus kuuluu jokaiselle täysin riippumatta siitä mikä tämä asema on.
Yleisesti tämän nostaa esiin palstalla uskonnollinen taikka uskonnollisena esiintyvä henkilö, vakavana aloituksena taikka sitten trollina; ei juurikaan kiinnosta ja asian kannalta merkityksetöntä. Mikäli nyt kuitenkin sattuu lukemaan mielipidekirjoituksia joita lehdissä on, on tämä palstalle esiintyvä keskustelu jokseenkin hyvä kuvaus siitä mitä yhteiskunnallisesti aktiivinen uskonnollinen henkilö ajattelee.
Valitettavasti tämä yhteiskunnallinen aktiivisuus, niin palstalla kuin julkaistavassakin mediassa, on osoittanut sen että tällaisen yhteiskunnallisesti aktiivisen uskonnollisen henkilön soihdussa ei sitten ehkä kuitenkaan loista se kirkkain liekki.
Tämä liekin kirkkaus kun näyttää piilottelevan jokseenkin egoistista nihilismiä huokuvan marttyyrikompleksin takaa ja on ulkoa päin katsottuna varsin valju.
Mutta ei se mitään, sillä tämä heille suotakaan. Mielestäni jokaisella uskonnollisella henkilöllä on täysi oikeus uskoa aivan mitä haluaa ja vakaumuksensa pohjalta toimia aivan kuten haluaa, niin kauan kun tämä toiminta ei aiheuta haittaa kenellekään muulle kuin kyseiselle henkilölle itselleen. Edelliseen kuuluvat myös muut samaan lahkoon kuuluvat uskonnolliset henkilöt. Esim; jos neitsyt Maria ilmestyy jollekin ja käskee leikata kaikilta samassa asuntolassa oleskelevilta ihmisiltä kädet irti, se että sattuu uskomaan että näin on oikein tehdä ei anna oikeutta itseasiassa tehdä näin.
Tämä on sitä suvaitsevaisuutta jonka ymmärtäminen uskonnollisille ihmisille näyttää olevan niin hirvittävän vaikeaa, sillä uskonnollisille ihmisille ei näytä riittävän se että he saavat toimia keskenään miten haluavat.
Uskonnollisilla ihmisillä kun näyttää olevan välttämätön tarve, noin kuvainnollisesti, tulla leikkaamaan kädet irti kaikilta ihmisiltä jotka eivät osoita samankaltaista kunnioitusta heidän kummitusjutuilleen kuin he itse osoittavat.
Tässä aiemmin joku esitti kysymyksen: Ettekö te ateistit kunnioita uskontoja ollenkaan. tai jotakin vastaavaa johon minun omakohtainen vastaukseni on seuraava:
En niin pienimmissäkään määrin sillä kunnioitus on jotakin joka on ansaittava ja uskonnot, ainakin ne joihin olen törmännyt, eivät ansaitse mielestäni tulla kunnioitetuksi; mukaan lukein sellainen mahdollisuus että ne olisivat itseasiassa totta.
Nyt hyvä lukijat, varsinkin mikäli sinulla on hieman himmeä soihtu, lue tämä tarkasti: Kenelläkään ei ole minkäänlaista velvollisuutta, tarvetta taikka pakkoa kunnioittaa sinua, sinun uskomuksiasi taikka hyväksyä sinua taikka sinun uskomuksiasi missään mielessä, eikä se että sinä katsot jonkin asian olevan pyhää anna sinulle oikeutta pakottaa tätä mielipidettäsi muitten osaksi.
Ainoa asia jota on kunnioitettava jokaisen oikeus omata asema jonka omaa ja tämä oikeus kuuluu jokaiselle täysin riippumatta siitä mikä tämä asema on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja trollit saapuvat paikalle: 3, 2, 1...