Mun mielestä henkilökohtainen usko on tärkein. En osaa uskoa Jeesukseen persoonana, mutta uskon hänen rakkauteensa ja ns. "kristus-mieleen", eli hyvyyteen ja siihen, että ei tuomitse muita ja antaa vähästään. Tiedän, että olen hyvä ja motiivini ovat hyviä, joten en ymmärrä sitä, että minua pelotellaan kadotuksella ja haukutaan pahaksi, koska en kuulu kirkkoon ja rukoile seurakunnan kanssa.
Siihen, että valitsee oikein ja tekee niin kuin uskoo oikeaksi, tarvitaan rohkeutta. Uskon hyvyyteen, rakkauteen ja "omaan juttuuni", vaikka minua pelotellaan joka päivä. Se vaatii rohkeutta.
Eikö jokaisella kuuluisi olla oikeus toteuttaa uskoa omalla tavallaan?
Siihen, että valitsee oikein ja tekee niin kuin uskoo oikeaksi, tarvitaan rohkeutta. Uskon hyvyyteen, rakkauteen ja "omaan juttuuni", vaikka minua pelotellaan joka päivä. Se vaatii rohkeutta.
Eikö jokaisella kuuluisi olla oikeus toteuttaa uskoa omalla tavallaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskomalla itseensä ja itsensä hyvyyteen ei pelastu, vaikka on hienoa, jos itsellä on korkeat ihanteet ja osaa elää niiden mukaan. Jos on omasta mielestään hyvä, ei siinä Kristusta enää sitten tarvitakaan.
Vain uskomalla Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajana pelastuu.
Sitten on sellaisia, jotka luulevat, että uskovat tekevät syntijä ja elävät kuin pellossa, ja sitten käyvät vain pyytämässä anteeksi syntejään, ja taas jatkavat syntielämäänsä. Jos joku uskova on saanut sellaisen harhakäsityksen, on se kyllä aivan väärin. Syntejä tulee katua ja pyytää anteeksi, mutta niistä tulee myös tehdä parannus. Ihminen ei kuitenkaan omassa voimassaan pysty minkäänlaiseen parannukseen, mutta jos hänellä on halu parannuksen tekoon, auttaa Jeesus häntä tekemään parannusta. Ihminen voi uudelleen ja uudelleen silti tehdä syntiä, mutta kuten Raamattu sanoo, "hän nousee jälleen".
Kysymys on siitä, mikä on päämäärä, ei yksittäisten syntien luettelo. Jos taivas on päämäärä, ja on antanut elämänsä Jumalalle, voi siitä tehdä jopa ylistyslaulun. Ja se laulu korottaa Jeesuksen kunniaa, ei ihmisen. Vain Jumala on hyvä! Vain usko armahtavaan Jumalaan pelastaa, ei omat teot - kuinka hyviä sitten ovatkaan!
Tekisi mieleni sanoa, että sinä et ole kaukana Taivasten valtakunnasta! Tulee mieleen yksi esimerkki Raamatusta:
Matt. 19:6-26
Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."
Usko oikeasti on sitä että,tunnustta jeesusen herraksi ja vapahtajaksi,hän on ainut joka voi vapautaa synnin alaisuutesta.
Suun tunnustuksella pelastuu,saa syntiensä anteeksi silloin myös saa pyhänhengen jos autaa meitän heikoutamme jakaa jeesuksen vanhurkauden meille.Hänen rakkaudensa koska rakkaudessa ei ole pelkoa.
Omat ansiot voi heittä pois niillä ei olemitään merkitystä.
elämä elävän veden ja Pyhän Hengen kautta, amen.
Pääsemme hänen aramoliittoonsa,sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,pyhä henki todistaa meidän henkemme kanssa että olemme jumalan lapsia.