Uskovaisilla on vakava ongelma. He eivät kykene erottamaan todellisuutta haavemaailmoistaan. Tässä suhteessa heidän tilansa on samantapainen kuin esimerkiksi skitsofreenikoilla tai muilla mielenterveyspotilailla joiden todellisuuskuva on vakavasti vääristynyt. Mielenterveystyöhön on saatava lisää rahoitusta jotta näitä sairaita ihmisiä voidaan auttaa. Vakavissa tapauksissa myös pakkohoidon on tultava kysymykseen.
Uskovaiset mielisairaita
Lääkäri
7362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Fanaattinen uskonnollisuus on pakkoneuroosi"
Yleisesti puhuen ja ilmiötä kommentoiden, on käsittämätöntä, että vielä kolmannella vuosituhannella elää ihmisiä jotka eivät käsitä, että raamatulla ei ole sen kummempaa painoarvoa kuin millään muullakaan satukirjalla. Kuka tahansa voi kirjoittaa oman subjektiivisen raamattunsa, ja vedota siihen missä tahansa asiassa. On irvokasta kuinka pieni kiihkouskovaisten ryhmä yrittää saada mm. kaikkia koskevat lait säädettyä omien fundamentalisten subjektiivisten uskomustensa mukaisesti.
Fundamentalistinen fanaattinen uskonnollisuus on obsessiivis-kompulsiivinen vakava pakkoneuroosi joka pitää ihmiset riippuvaisina, ahdistuneita ja aggressiivisina ja näin ruokkii ja edesauttaa muiden neuroosien ja psykoosien syntymistä. Uskonto ilmiönä on aiheuttanut enemmän kärsimystä ja tuhoa kuin mikään muu vitsaus ihmiskunnan historiassa, ja siksi uskonnon hoitaminen pakkoneuroosina tulisi ottaa yhteiskunnan järjestämän sairaanhoidon piiriin mahdollisimman pian.
Mm. hermotutkija Vilayanur Ramachandran julkaisi lokakuussa 1997 tutkimuksen, jonka otsikkona oli "Uskonnollisen kokemuksen hermostollinen perusta". Ko. tutkimus esittää todisteita siitä, miten aivot käsittelevät hengellistä kokemusta ja kuinka henkilöt joilla on ohimolohkon epilepsia (TLE), saavat voimakkaampia uskonnollisia tunteita. Vastavia tutkimustuloksia on saatu myös mm. San Diegon yliopistossa (mm. havainto, että noin 25% TLE-potilaista kehittää uskonnosta vaikean pakkomielteen).
Ärsyttämällä ohimolohkoja magneettikentän avulla saadaan aikaan koehenkilön uskonnollisia vakaumuksia myötäileviä uskonnollisia kokemuksia (Dr. Michael Persinger et al.), esimerkiksi tunne jeesuksen, jumalan, allahin, jehovan, pyhän hengen, krishan jne. läsnäolosta ja huolenpidosta.
Kiihkomielinen uskonnollisuus on aivojen toimintahäiriö ja pakkoneuroosi johon usein liittyy myös vakavan narsistisen persoonallisuushäiriön piireitä (vääristyneet käsitykset omasta erinomaisuudesta, roolista "jumalan valittuna", "jumalan" tahdon tulkitsijana ja ainoan oikean totuuden omistajana jne.). Lisätietoja kaipaavat voivat tutustua myös mm. asiaa käsittelevään artikkelliin Newsweek 5.7.2001, U.S. Edition; Section: SCIENCE AND TECHNOLOGY; Pg.50., tai New Scientist 21.4.2001 jne. Yhteiskunnan tulisikin pyrkiä hoitamaan uskonnon kanssa kamppailevia ihmisiä, ja tarjota tukiryhmiä ja psykiatrista apua uskonnosta eroon pyrkiville siinä missä muillekin mielenterveysongelmista kärsiville. Lisäksi Keskisuomalaisen toimituksen pitäisi tuntea oma vastuunsa, ja pidättäytyä julkaisemasta uskonnollisia kirjoituksia jotka lähinnä saattavat kirjoittajansa naurunalaiseksi. Nykyisellään Keskisuomalaisen yleisöosaston linja on lähinnä fanaattisilla ja subjektiivisilla uskonnollisilla teksteillä mässäilyä. "
Eli tulisiko uskonnollisetkin mielisairaat hoitaa yhteiskunnan varoin? (Onko ongelma ehkä yksinkertaisesti liian iso hoidettavaksi?) Vai pitäisikö kirkon ottaa vastuu tekemisistään? Nykyiselläänhän valtio kustantaa jopa uskonnollista käännytystyötä yhteisillä varoilla.
"Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa"
Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä. "Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."
Helsingin Sanomat
[email protected]
Mm. hermotutkija Vilayanur Ramachandran julkaisi lokakuussa 1997 tutkimuksen,
jonka otsikkona oli "Uskonnollisen kokemuksen hermostollinen perusta".
Ko. tutkimus esittää todisteita siitä, miten aivot käsittelevät hengellistä kokemusta
ja kuinka henkilöt joilla on ohimolohkon epilepsia (TLE),
saavat voimakkaampia uskonnollisia tunteita. Vastavia tutkimustuloksia on saatu myös mm.
San Diegon yliopistossa (mm. havainto, että noin 25% TLE-potilaista kehittää uskonnosta vaikean pakkomielteen).
päätellen sinulla on todistettavasti joku pakkomielle sairaus. Etsiydy, Mirka, ajoissa hoitoon!
...oikeuttava diplomisi on hankittu...mistä...?!?
Raamattuopiston kesäkurssilta,kö ?!?
lol
;-)
oikeassa siinä, että fanaattinen uskonnollisuus on pakkoneuroosi, mutta niin on kyllä fanaattinen uskontojen vastustaminenkin. Niin että jos suinkin vain pystyt, niin hellitä hetkeksi. Minkäänlainen fanaattisuus ei ole hyväksi, ei itselle eikä muille.
Katselin juuri viimeisimpiä tilastoja maailman uskonnoista. Siinä on mainittu myös uskontokuntiin kuulumattomat, joita on 12,7 %, ja ateistit, joita on 2,5% maailman ihmisistä.
Siinäpä onkin sitten uskontokuntiin kuulumattomilla ja ateisteilla kova työ pakkohoitaa niitä 84,8% maailman ihmisistä, jotka kuuluvat eri uskontokuntiin ja joilla on kuulemma samantapainen tila kuin skitsofreenikoilla ja muilla mielenterveyspotilailla.
Onneksi on olemassa ateistit, pieni täysin terveiden ryhmä, niin kuin tämänkin palstan kirjoituksista saa jatkuvasti kateudekseen huomata.
Kyse on ainoastaan uskonnosta sosiaalisen järjestelmän osana. Kun uskonto, valtio ja koulutusjärjestelmä erotetaan toisistaan ja uskontokunnat joutuvat itse huolehtimaan omin voimin jäsenhankinnastaan ja aivopesustaan, uskonnon asema tulee vääjäämättä vähenemään. Ns. tosiuskovaisia on kyseiseen tilastoon kuuluneista vain pieni osa.
sana ns. tosiuskovainen ja miten on saatu selville, paljonko näitä niinsanottuja on?
Muuten mielenkiintoinen ilmiö: yleensä kun ei-uskova puhuu uskovista, niin hän sanoo, että näitä on hyvin paljon, mutta kun uskova esittää, että uskovia on paljon, niin silloin ei-uskova rientää nopeasti vakuuttamaan, että se ei pidä paikkaansa.
"Kun uskonto, valtio ja koulutusjärjestelmä erotetaan toisistaan ja uskontokunnat joutuvat itse huolehtimaan jäsenhankinnastaan ja aivopesustaan, uskonnon asema tulee vääjäämättä vähenemään."
Mistäpä tuonkin asian vääjäämättömyydestä kukaan tietää. Onhan jo olemassa maita, joissa uskonto, valtio ja koulutusjärjestelmä on erotettu toisistaan eikä se ole uskonnon asemaa vähentänyt.
Aivopesu on tässä yhteydessä väärä termi, sillä aivopesu tarkoittaa menetelmää, jolla pyritään muuttamaan henkilön käyttäytymistä tai ajattelua tietynlaiseksi ilman hänen suostumustaan.