Alla olevan etsinnän olen kaksi kertaa julkaissut Kemijärvi-palstalla, mutta positiivista tulosta hakuun ei ole tullut. Kokeillaan nyt sitten tällä palstalla, olisko menestys parempi.
Tuntematon ystäväni.
Tapasimme sattumalta Kemijärvellä K-raudan vieressä olevalla Nesteen tankkausasemalla vuonna 2007 kauniina elokuisena lauantai-iltana noin kello seitsemän aikaan. Tulit viereeni korttiautomaatille ottaaksesi kuitin tankkauksesta ja kohta kysäisit: ”Minne Markku on matkalla?” Äimistyin perusteellisesti enkä kerta kaikkiaan ymmärtänyt, kuinka ihmeessä kukaan tunnistaa minut, vaikka vuodet ovat mukauttaneet sekä kasvoni että kroppani paremmin ukkoikäiselle äijälle sopiviksi? Hiuskuontalokaan ei ole entisensä, vaan on harvennut ja harmaantunut. Rillejäkin on käytettävä toisin kuin nuorempana.
Sait aikaan tunnemyrskyn aivoissani ja jouduin täydellisen hämmennyksen valtaan. En saanut sanaa suustani, vaan katselin hölmistyneenä kauniita kasvojasi. Yritin saada tajuntaani, kenelle kasvot kuuluvat, mutta muistin lokeroista ei tietoa löytynyt. Ei sittenkään, vaikka pinnistelin muistikapasiteettini äärirajoille saakka ja, vaikka selvästi tuttuja piirteitä kasvoissasi ja koko habituksessasi havaitsinkin.
Kun vihdoin sain jotain sanottua, oli se pelkkää soperrusta ja tökerö kysymys: ”Kuka sinä olet?” Kuljit hitaasti autollesi, avasit auton oven, istahdit ratin taakse ja ajoit pois. Minä jäin hämmentyneenä katselemaan jälkeesi saamatta vastausta kysymykseeni.
Katselin autoasi ja painoin tarkkaan mieleeni kaiken oleellisen selvittääkseni henkilöytesi. Kun istahdin autooni, otin esille paperia ja kynän kirjoittaakseni tiedot muistiin. Siis auto oli tumman sininen … tai musta … ei kun harmaa. Mitä helkkaria, enkö muistakaan. No Volvo se ainakin oli - vai oliko. Kyllä se oli Mersu tai Honda - tai sitten ei. No jumbulaut, rekkarin ainakin muistan. Se oli BVG 678 varmasti tai ei ehkä sekään osunut. Saattoiko se olla ruotsalainen rekkari? Kyllä se varmasti oli suomalainen. Piru vie, en muista yhtäkään tunnistetta varmasti – oikeastaan en ollenkaan. Kylläpä sait pojan pään pahasti pyörälle. Oliko se tarkoituksesikin?
Kuka olet, sitä tiedä en, mutta todellakin haluaisin tietää. Mahdatko olla vanha ystäväni, siis hän, jonka tapasin vasta hetki sitten, mutta jo näin pian unohdin. Jos näin, niin suonet anteeksi. Olen pohtinut eri vaihtoehtoja, vaan ei vastausta löydy. Oletkohan lapsuuteni ja nuoruuteni kaveri, jonka kanssa on leikitty, istuttu kaveriporukassa baarissa, vetelehditty kylän raitilla toisten joukossa ja joskus tanssittu parketilla. Kuka ties juuri näin, mutta meistä kahdesta vain sinä tiedät vastauksen.
Olimmeko joskus samassa työpaikassa tai jollain kurssilla? Ettemme vain olisi koulukavereita ja peräti opiskelleet samalla luokalla. Ehkäpä emme, sillä ulkonäöstäsi päätellen olen sinua vanhempi. Voipa toki olla niinkin, että sinua elämä on runnellut vähän vähemmän kuin minua ja siksi olet saanut säilyttää hoikan vartalosi ja kauniit nuoren naisen kasvosi. Oletkohan sellainen onnenmyyrä.
Voisikohan olla niin, että olet sukulainen. Et aivan serkku mutta ehkä pikku sellainen tai ainakin pikkupikkuserkku - joka tapauksessa, olisiko yhteinen veremme sakeampaa kuin se kuuluisa seitsemäs kirnun virutusvesi. Ehkäpä sekään ajatus ei osunut, sillä kyllähän sukulaisuuden voisi tunnustaa, vaikka vähän rumemmankin miehen kyseessä ollen. Mikä voisi olla riittävän pätevä syy salata sukulaisuus. Olisikohan sellaista ollenkaan.
On olemassa myös mahdollisuus, että olet hän, jota olen ajatellut paljon. Olen kaivannut ja unelmoinut, että jonakin päivänä kohtaamme taas ja kaikki katkeruus on pois pyyhkäisty. Ehkäpä loukkasin sinua niin paljon, että et voi vieläkään sitä unohtaa – puhumattakaan, että antaisit anteeksi. Aivan varmasti pyytäisin anteeksi, jos saisin siihen tilaisuuden. Tehoaisikohan se nyt.
Ennen kuin ajoit pois, käännyit minuun päin ja sanoit: ”Ei sillä ole mitään väliä, kuka minä olen”. Kuitenkin minulle sillä asialla on paljonkin väliä. Ystäväni, älä piinaa minua enempää, vaan kerro minulle, kuka olet.
[email protected].
Tuntematon ystäväni.
Tapasimme sattumalta Kemijärvellä K-raudan vieressä olevalla Nesteen tankkausasemalla vuonna 2007 kauniina elokuisena lauantai-iltana noin kello seitsemän aikaan. Tulit viereeni korttiautomaatille ottaaksesi kuitin tankkauksesta ja kohta kysäisit: ”Minne Markku on matkalla?” Äimistyin perusteellisesti enkä kerta kaikkiaan ymmärtänyt, kuinka ihmeessä kukaan tunnistaa minut, vaikka vuodet ovat mukauttaneet sekä kasvoni että kroppani paremmin ukkoikäiselle äijälle sopiviksi? Hiuskuontalokaan ei ole entisensä, vaan on harvennut ja harmaantunut. Rillejäkin on käytettävä toisin kuin nuorempana.
Sait aikaan tunnemyrskyn aivoissani ja jouduin täydellisen hämmennyksen valtaan. En saanut sanaa suustani, vaan katselin hölmistyneenä kauniita kasvojasi. Yritin saada tajuntaani, kenelle kasvot kuuluvat, mutta muistin lokeroista ei tietoa löytynyt. Ei sittenkään, vaikka pinnistelin muistikapasiteettini äärirajoille saakka ja, vaikka selvästi tuttuja piirteitä kasvoissasi ja koko habituksessasi havaitsinkin.
Kun vihdoin sain jotain sanottua, oli se pelkkää soperrusta ja tökerö kysymys: ”Kuka sinä olet?” Kuljit hitaasti autollesi, avasit auton oven, istahdit ratin taakse ja ajoit pois. Minä jäin hämmentyneenä katselemaan jälkeesi saamatta vastausta kysymykseeni.
Katselin autoasi ja painoin tarkkaan mieleeni kaiken oleellisen selvittääkseni henkilöytesi. Kun istahdin autooni, otin esille paperia ja kynän kirjoittaakseni tiedot muistiin. Siis auto oli tumman sininen … tai musta … ei kun harmaa. Mitä helkkaria, enkö muistakaan. No Volvo se ainakin oli - vai oliko. Kyllä se oli Mersu tai Honda - tai sitten ei. No jumbulaut, rekkarin ainakin muistan. Se oli BVG 678 varmasti tai ei ehkä sekään osunut. Saattoiko se olla ruotsalainen rekkari? Kyllä se varmasti oli suomalainen. Piru vie, en muista yhtäkään tunnistetta varmasti – oikeastaan en ollenkaan. Kylläpä sait pojan pään pahasti pyörälle. Oliko se tarkoituksesikin?
Kuka olet, sitä tiedä en, mutta todellakin haluaisin tietää. Mahdatko olla vanha ystäväni, siis hän, jonka tapasin vasta hetki sitten, mutta jo näin pian unohdin. Jos näin, niin suonet anteeksi. Olen pohtinut eri vaihtoehtoja, vaan ei vastausta löydy. Oletkohan lapsuuteni ja nuoruuteni kaveri, jonka kanssa on leikitty, istuttu kaveriporukassa baarissa, vetelehditty kylän raitilla toisten joukossa ja joskus tanssittu parketilla. Kuka ties juuri näin, mutta meistä kahdesta vain sinä tiedät vastauksen.
Olimmeko joskus samassa työpaikassa tai jollain kurssilla? Ettemme vain olisi koulukavereita ja peräti opiskelleet samalla luokalla. Ehkäpä emme, sillä ulkonäöstäsi päätellen olen sinua vanhempi. Voipa toki olla niinkin, että sinua elämä on runnellut vähän vähemmän kuin minua ja siksi olet saanut säilyttää hoikan vartalosi ja kauniit nuoren naisen kasvosi. Oletkohan sellainen onnenmyyrä.
Voisikohan olla niin, että olet sukulainen. Et aivan serkku mutta ehkä pikku sellainen tai ainakin pikkupikkuserkku - joka tapauksessa, olisiko yhteinen veremme sakeampaa kuin se kuuluisa seitsemäs kirnun virutusvesi. Ehkäpä sekään ajatus ei osunut, sillä kyllähän sukulaisuuden voisi tunnustaa, vaikka vähän rumemmankin miehen kyseessä ollen. Mikä voisi olla riittävän pätevä syy salata sukulaisuus. Olisikohan sellaista ollenkaan.
On olemassa myös mahdollisuus, että olet hän, jota olen ajatellut paljon. Olen kaivannut ja unelmoinut, että jonakin päivänä kohtaamme taas ja kaikki katkeruus on pois pyyhkäisty. Ehkäpä loukkasin sinua niin paljon, että et voi vieläkään sitä unohtaa – puhumattakaan, että antaisit anteeksi. Aivan varmasti pyytäisin anteeksi, jos saisin siihen tilaisuuden. Tehoaisikohan se nyt.
Ennen kuin ajoit pois, käännyit minuun päin ja sanoit: ”Ei sillä ole mitään väliä, kuka minä olen”. Kuitenkin minulle sillä asialla on paljonkin väliä. Ystäväni, älä piinaa minua enempää, vaan kerro minulle, kuka olet.
[email protected].
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi miten kaunis tarina, kauniisti kirjoitettu. Toivosti löydät etsimäsi henkilön!
Selitys on hyvin yksinkertainen: hän näki rekisterikilven numerosta ja viimeistään siinä automaatilla löyhyttelemässäsi lompakossasi olleesta ajokortistasi, kuka olet. Ei tuollaisen jokamiehen sherlokholmenssiumen vuoksi pidä kenenkään yöuniaan menettää eikä päiväkauneusuniakaan.
Ei hänellekään ole mahdollisuutta auton rekkarin perusteella saada tietoa ilman, että olisi yhteydessä rekisterikeskukseen. En pidä tapanani löyhyytellä lompakkoani missään ja kaikkein vähiten tilanteessa, jossa joku voisi nähdä sen sisälle. Ja vielä se seikka, että hän ei missään vaiheessa ollut niin lähellä, että olisi kyennyt lukemaan ajokorttiani.
Eihän kukaan ole väittänyt, etteikö hän olisikin voinut olla yhteydessä ARK: een: sieltähän saa kuka tahansa siviilikin selville yhtä ja toista sekä monenmoista rekisterikilven numeron perusteella tekemällään pikatiedusteluna. Mutta jos ei kerran tuo selitys sinulle kelpaa, miten olisi tämä?
Hän olin siviilipukeutunut rikoskonstaapeli siviilimallin poliisiautollaan konnia jahtaamassa. Syötettyään tuntomerkkisi siviilimallin poliisiautonsa konnientakaa-ajotietokoneeseensa, sieltä putkahtivat sinun tietosi joko siksi, että olet poliisin vanha tuttu tai ollut muutoin poliisin kanssa aiemmin tekemisissä kuten esimerkiksi joutunut toistaiseksi asian tiimoilta käymäsi korkeimmankin oikeuden asteen mielestä joko aiheellisen tai aiheettoman ilmiannon uhriksi.
Siinä autoansa tankatessa hän salaa otti kännykällään yhteyttä rekisteriin ja sai tietonsa ajantasaisena.
Kas kun et ehdottanut, että hän on jonkin mafiajärjestön agentti, joka hakee mahdollisia huumediilereitä joukkoonsa hoitelemaan Kemijärven ja sen ympäristön jakelun. Mahdollista olisi myös, että hän on Al Caponen sukulainen ja oletti minun kuuluvan saman leirin Suomen osastoon, mutta tajusikin äkkiä, etten minä olekaan enää joukossa mukana.
Olist myös voinut arvailla minun yhteyksiä James Bondin vihollisiin, joita nainen vihaa yli kaiken, koska rakastaa Bond'ia - tai ainaki Sean Connerya ja Roger Moorea.
Minä yritin pysytellä asiassa, joten en lähtenyt laillasi spekuloimaan mielikuvitusolennoilla. Ommulla vielä yx: saattoihan hän olla ulosottoviranomainenkin, jolla kaikeksi onneksesi oli isompi kala sillä hetkellä koukuissaan. Tämä ei tietenkään estänyt häntä tekemästä sinusta silmämääräistä pikaulosottoselvitystä. Onneksi olit niin nukkavierulla kiesillä matkassa!
Et liene tavannut minua edes vilaukselta (asustan muuten kaukana Kemijärveltä) ja teet oletuksia niin käyttäytymisestäni kuin myös ulkonäöstäni ja autostani. Arvailet minun syyllistyneen rikoksiin ja hoitaneen raha-asiani huonosti ilman, että sinulla on mitään todellisuuspohjaa näkemyksellesi. Sekö on asiallista?
Jos epäilyksesi pitäisivät paikkansa, niin olisiko minulla tarvetta kysellä täällä, kuka kyseinen henkilö on. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä hän olisi vienyt asiansa loppuun saakka ja ottanut minuun yhteyttä myöhemmin. Joka tapauksessa joku viranomainen olisi lähestynyt minua saman asian tiimoilta. Viimeistään siinä vaiheessa minullekin - niin tyhmä kuin olenkin - olisi selvinnyt, miksi hän minua puhutteli ja kuka hän oli.
Edellä olevan perusteella todettakoon: Toinen meistä on tyhmempi kuin toinen, mutta kumpi, ratkaiskoon ken tahtoo.
Toivotaan, että vielä kohtaatte toisenne!