ONKO "KOLMINAISUUSOPILLLE" RAAMATULLISET PERUSTEET?
Kristinuskon Jumala on monoteistinen eli yksi Jumala. (2 Moos 20: 1-4)
Pakanauskonnoilla on usein monia jumalia.
Ihmisellä on aina ollut tarve tehdä jumalansa ja palvontansa kohteen jostakin.
Epäjumalat ovat usein puusta ja kivestä tehtyjä (2 Moos 34:7, 5 Moos, 4:19, 32:17, Room 16:18, Fil 3:19) jotka eivät ole luoneet ihmistä, maata ja taivasta.
(1 Kor 12:2, 5 Moos 4:28, Jer 10:5)
Nykyajan ihminen voi tehdä jumalansa mistä vain- autosta, talosta, kesämökistä, jopa vatsastaan.
"Epäjumalaksi" muodostuu aina se mikä ihmiselle muodostuu tärkeimmäksi asiaksi Jumalan ja lähimmäisten rakastamisen ja palvelemisen sijaan.
Vain Jumala joka on luonut ihmisen, maan ja taivaat on ilmoittanut itsensä ihmisille.
(2 Moos 3:14, 6:3, 5 Moos 5:24) Jumala on Henki. (Joh 4:24, 1 Kor 2:10)
Jumala puhui itse itsestään monikkomuodossa.
Heti Raamatun alussa luomiskertomuksen yhteydessä Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen." (1 Moos 1 :26)
Luomistyössä olivat mukana jumaluuden- siis jumaluuden kolme persoonallisuutta Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Katso itse mitä apostoli sanoo jumaluudesta;
(Jumaluus= Kol 2:9, Apt 17:29)
Emme voi osoittaa aikaa jolloin jumaluuden kaikki persoonat eivät olisi olleet olemassa. Johannes kuvailee Jeesusta "sanana" joka oli Isän luona jo ennen aikojen alkua. (Joh 1:1-18)
Koko raamatunhistorian voimme kirjoituksissa todeta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemassaolon, toiminnan ja vaikutuksen koko pelastushistoriassa.
Apostolinen siunaus annetaan Raamatussa monikossa: "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (2 Kor 13:13) Jeesus lähetyskäskyssään kehotti kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt 28:19)
Jumaluuden kolmiyhteys kulkee koko Raamatun läpi totuutena.
Kolmiyhteistä jumaluutta voidaan ymmärtää samoin kuin avioliittoa, jossa kaksi eri persoonaa tulevat "yhdeksi lihaksi." (1 Moos 2:24, Matt 19:4-6) Ovat yhtä, ja toimivat yhdessä rakkaudessa yhteisen tavoitteen mukaan. Samoin jumaluuden kolme persoonaa toimivat yhdessä ihmisen hyväksi ja pelastamiseksi. Jeesus sanoi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." (Joh 14:9) Jeesus tahtoi opettaa, että uskomalla Häneen, ja Jeesuksen kautta ihminen on saanut tarpeellisen tiedon Jumalasta. Tärkeätä onkin seurata Jumalan tahtoa sen mukaan mitä Jeesus opetti.
Keskiajan kirkon oppi pyrki selittämään Jumalan sisäistä olemusta kreikkalaisen filosofian termein ikään kuin Jumalasta sisältäpäin. Kolminaisuutta on kuitenkin hyvä käsittää niin että oppi selittää jumaluuden-, eli Jumaluuden kolmen persoonan työtä pelastushistoriassa Raamatun sanalla.
Pyhän Hengen välityksellä voimme ymmärtää mikä on mahdollista ihmisen ymmärrykselle Raamatun sanan valossa. Ajatus että “kolminaisuusopilla” tutkitaan ja selitetään Jumaluuden kolmen persoonan yhteistyötä,- ja jumaluuden rakkauden tekoja maailmankaikkeuden pelastushistoriassa, on ihmisjärjellekin ymmärrettävä asia.
Raamattu mainitsee “jumaluuden” kaksi kertaa.” (Kol 2:9, Apt 17:29)
Nuo jakeet ovat ratkaisevassa asemassa ajatuksesta kolmiyhteisyydestä.
Kun ymmärrämme jumaluuden asiayhteydessä asia muuttuu ihmisjärjellä ymmärrettäväksi.
Keskiajan kirkon oppi:
- Kolmiyhteinen Jumala” tarkoittaa että Jumala on kolminainen, mutta samalla yksi. Kirkkoisä Tertullianus (s.160 jkr) teki opin tunnetuksi, ja oppi vahvistettiin Athanasioksen kirkolliskokouksessa 500 tai 600 vuosisadalla jKr.
yst terv
jari
Kristinuskon Jumala on monoteistinen eli yksi Jumala. (2 Moos 20: 1-4)
Pakanauskonnoilla on usein monia jumalia.
Ihmisellä on aina ollut tarve tehdä jumalansa ja palvontansa kohteen jostakin.
Epäjumalat ovat usein puusta ja kivestä tehtyjä (2 Moos 34:7, 5 Moos, 4:19, 32:17, Room 16:18, Fil 3:19) jotka eivät ole luoneet ihmistä, maata ja taivasta.
(1 Kor 12:2, 5 Moos 4:28, Jer 10:5)
Nykyajan ihminen voi tehdä jumalansa mistä vain- autosta, talosta, kesämökistä, jopa vatsastaan.
"Epäjumalaksi" muodostuu aina se mikä ihmiselle muodostuu tärkeimmäksi asiaksi Jumalan ja lähimmäisten rakastamisen ja palvelemisen sijaan.
Vain Jumala joka on luonut ihmisen, maan ja taivaat on ilmoittanut itsensä ihmisille.
(2 Moos 3:14, 6:3, 5 Moos 5:24) Jumala on Henki. (Joh 4:24, 1 Kor 2:10)
Jumala puhui itse itsestään monikkomuodossa.
Heti Raamatun alussa luomiskertomuksen yhteydessä Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen." (1 Moos 1 :26)
Luomistyössä olivat mukana jumaluuden- siis jumaluuden kolme persoonallisuutta Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Katso itse mitä apostoli sanoo jumaluudesta;
(Jumaluus= Kol 2:9, Apt 17:29)
Emme voi osoittaa aikaa jolloin jumaluuden kaikki persoonat eivät olisi olleet olemassa. Johannes kuvailee Jeesusta "sanana" joka oli Isän luona jo ennen aikojen alkua. (Joh 1:1-18)
Koko raamatunhistorian voimme kirjoituksissa todeta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemassaolon, toiminnan ja vaikutuksen koko pelastushistoriassa.
Apostolinen siunaus annetaan Raamatussa monikossa: "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (2 Kor 13:13) Jeesus lähetyskäskyssään kehotti kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt 28:19)
Jumaluuden kolmiyhteys kulkee koko Raamatun läpi totuutena.
Kolmiyhteistä jumaluutta voidaan ymmärtää samoin kuin avioliittoa, jossa kaksi eri persoonaa tulevat "yhdeksi lihaksi." (1 Moos 2:24, Matt 19:4-6) Ovat yhtä, ja toimivat yhdessä rakkaudessa yhteisen tavoitteen mukaan. Samoin jumaluuden kolme persoonaa toimivat yhdessä ihmisen hyväksi ja pelastamiseksi. Jeesus sanoi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." (Joh 14:9) Jeesus tahtoi opettaa, että uskomalla Häneen, ja Jeesuksen kautta ihminen on saanut tarpeellisen tiedon Jumalasta. Tärkeätä onkin seurata Jumalan tahtoa sen mukaan mitä Jeesus opetti.
Keskiajan kirkon oppi pyrki selittämään Jumalan sisäistä olemusta kreikkalaisen filosofian termein ikään kuin Jumalasta sisältäpäin. Kolminaisuutta on kuitenkin hyvä käsittää niin että oppi selittää jumaluuden-, eli Jumaluuden kolmen persoonan työtä pelastushistoriassa Raamatun sanalla.
Pyhän Hengen välityksellä voimme ymmärtää mikä on mahdollista ihmisen ymmärrykselle Raamatun sanan valossa. Ajatus että “kolminaisuusopilla” tutkitaan ja selitetään Jumaluuden kolmen persoonan yhteistyötä,- ja jumaluuden rakkauden tekoja maailmankaikkeuden pelastushistoriassa, on ihmisjärjellekin ymmärrettävä asia.
Raamattu mainitsee “jumaluuden” kaksi kertaa.” (Kol 2:9, Apt 17:29)
Nuo jakeet ovat ratkaisevassa asemassa ajatuksesta kolmiyhteisyydestä.
Kun ymmärrämme jumaluuden asiayhteydessä asia muuttuu ihmisjärjellä ymmärrettäväksi.
Keskiajan kirkon oppi:
- Kolmiyhteinen Jumala” tarkoittaa että Jumala on kolminainen, mutta samalla yksi. Kirkkoisä Tertullianus (s.160 jkr) teki opin tunnetuksi, ja oppi vahvistettiin Athanasioksen kirkolliskokouksessa 500 tai 600 vuosisadalla jKr.
yst terv
jari
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.