väärä vainaja

Hautajaisaiheesta tuli mieleeni kertoa isälleni sattunut kokemus.
Eräs yksinäinen nainen kuoli ja kun omaisia ei ollut, arkkua kantoivat ja hautaan saattoivat vieraat ihmiset, yksi heistä oli siis isäni. Hän kuitenkin jollain tavalla tiesi naisen ja että tämä tulisi haudata sisarensa viereen. Kun he saapuivat avonaiselle haudalle antoi suntio käskyn laskea arkkun. Isäni alkoi epäröimään että eikös hauta pitänyt olla kauempana.. Suntio rupesi läräämään papereitaan ja sanoi ette ei, kyllä se tämä on. No tilannetta siinä vähän ihmettelivät, mutta käsky kävi, laskekaa hautaan!
Miehet saivat arkun sujuvasti laskettua. Isääni kuitenkin koko ajan vaivasi kun ei sen haudan pitänyt siinä olla.. Hän sanoi asiasta taas suntiolle, ja käytiin pieni sanainen vääntö. Tarkemmin kun asiaa tutkittiin, oli arkku todellakin laskettu väärään hautaan! Toiset miehet hätääntyivät ja suntionkin paine kasvoi kun hän näki toisen saattueen jo saapuvan. Ilmeisesti olivat juuri tähän hautaan tuomassa vainajaa. Isäni tokaisi suntiolle että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kun suntion itsensä hypätä hautaan ja laittaa liinat arkun alta, jotta arkku saataisiin nostettua.
Ketterästihän tuo reilusti ylipainoinen suntio hautaan pääsi, mutta ahtaassa haudassa, arkun päällä oli liinojen laitto hyvin hankalaa. Miestä alkoi jo niin ahdistaa, että ajatteli yhden liinan riittävän. No eihän se tietysti riitä joten aikaa suttaantui. Isäni ja muut arkun kantajat käskivät suntiota ripeään toimintaan, sillä toinen saattue surullisine omaisineen oli jo hyvin lähellä. Suntio heitti liinat ylös ja miesten pitäessä kiinni hän punnersi itsensä haudasta ylös jalat edellä. Kukaan ei uskaltanut katsoa toista saattuetta.
Nyt arkku saatiin kuitenkin takaisin maan pinnalle ja taakseen vilkuilematta he jatkoivat matkaa kohti oikeaa hautaa. Isälleni jäi mieleen myös hänen parinaan olleen mustalaismiehen kalpea naama. Ei taida toiste vapaaehtoiseksi lähteä :)