EDESSÄ ALTTARITAULUN
Edessä alttaritaulun jäin hiljaa miettimään,
Kuulin jostain kaukaisen laulun jonka sanat alkoi elämään.
Ne soivat kuin helisevät tiu`ut kuin tähtöset tuikkivat,
Ja alttari oli kuin viulut jotka juhlaa soittivat.
Sitä kuuntelin hartain mielin nous syömeeni aatokset,
Kuin kanteleen taivaisin kielin nous syömeltäin kiitokset.
Ja loisti alttaritaulu kuin tuhannet kynttilät
Niin syntyi enkelten laulu johon kirkkaudessa yhtyivät.
, Nous taulusta rakkauden tuoksu kuin voitelu taivainen
Ja sydämestä ilo ja riemu kans laulavain enkelten.
Täyttyi niin pyhyydestä kirkko tää Temppeli Jeesuksen,
Tuo alttarikuvan kiilto niin syöpyi mun syömehen.
Oli tullut nyt pyhäin hetki ja kellot ne hartaasti soi,
Kävi tuo pyhäin nyt retki luo Herran jok rauhan näin toi.
Ja alttaritaulun eessä mun polveni notkistui
Ja taivaallisessa veessä mun sieluni puhdistui.
Siinä viivyinkö aikaa kauan sitä ajatellut en,
Vaan maistoin taivaallisen rauhan eessä Herran Jeesuksen.
Hän levon, rauhan antoi sydämelle ihmisen,
Ja sylissään Hän kantoi kuin karitsan pienoisen.
Kun heräsin kaikesta tuosta näin alttaritaulun sen,
Oli poissa karitsa, oli poissa Jeesus ja kirkkaus taivainen.
Oli taulussa valkoinen kyyhky joka kohosi ylöspäin,
Mutta sydämessäni äsken minä toisen kuvan näin.
Tuota kuvaa minä kannan rukousalttarillain,
Sen muillekin lahjaksi annan koska itse sen lahjaks sain.
Edessä tuon alttaritaulun ken polvistua ei vois
Ken ei kuulis enkelten laulun ja siihen myös yhtyä vois
Kun lahjaksi olemme saaneet niin lahjaksi antakaa,
Ja sydäntenne alttaritaulua sitä kalliina kantakaa.
Ei kullasta ole se tehty ei löydy siitä hopeaa,
Vaan naulat ja orjantappura piikit sitä taulua koristaa.
Ja kuitenkin taulussa tuossa on elämä ikuinen
On siinä pikkuinen vohla sylissä Voittajan, Jeesuksen..
Hän meidät jokaisen kantaa läpi ristin koetuksen,
Ja lahjaksi meille antaa elon kalliin iäisen.
Edessä alttaritaulun jäin hiljaa miettimään,
Kuulin jostain kaukaisen laulun jonka sanat alkoi elämään.
Ne soivat kuin helisevät tiu`ut kuin tähtöset tuikkivat,
Ja alttari oli kuin viulut jotka juhlaa soittivat.
Sitä kuuntelin hartain mielin nous syömeeni aatokset,
Kuin kanteleen taivaisin kielin nous syömeltäin kiitokset.
Ja loisti alttaritaulu kuin tuhannet kynttilät
Niin syntyi enkelten laulu johon kirkkaudessa yhtyivät.
, Nous taulusta rakkauden tuoksu kuin voitelu taivainen
Ja sydämestä ilo ja riemu kans laulavain enkelten.
Täyttyi niin pyhyydestä kirkko tää Temppeli Jeesuksen,
Tuo alttarikuvan kiilto niin syöpyi mun syömehen.
Oli tullut nyt pyhäin hetki ja kellot ne hartaasti soi,
Kävi tuo pyhäin nyt retki luo Herran jok rauhan näin toi.
Ja alttaritaulun eessä mun polveni notkistui
Ja taivaallisessa veessä mun sieluni puhdistui.
Siinä viivyinkö aikaa kauan sitä ajatellut en,
Vaan maistoin taivaallisen rauhan eessä Herran Jeesuksen.
Hän levon, rauhan antoi sydämelle ihmisen,
Ja sylissään Hän kantoi kuin karitsan pienoisen.
Kun heräsin kaikesta tuosta näin alttaritaulun sen,
Oli poissa karitsa, oli poissa Jeesus ja kirkkaus taivainen.
Oli taulussa valkoinen kyyhky joka kohosi ylöspäin,
Mutta sydämessäni äsken minä toisen kuvan näin.
Tuota kuvaa minä kannan rukousalttarillain,
Sen muillekin lahjaksi annan koska itse sen lahjaks sain.
Edessä tuon alttaritaulun ken polvistua ei vois
Ken ei kuulis enkelten laulun ja siihen myös yhtyä vois
Kun lahjaksi olemme saaneet niin lahjaksi antakaa,
Ja sydäntenne alttaritaulua sitä kalliina kantakaa.
Ei kullasta ole se tehty ei löydy siitä hopeaa,
Vaan naulat ja orjantappura piikit sitä taulua koristaa.
Ja kuitenkin taulussa tuossa on elämä ikuinen
On siinä pikkuinen vohla sylissä Voittajan, Jeesuksen..
Hän meidät jokaisen kantaa läpi ristin koetuksen,
Ja lahjaksi meille antaa elon kalliin iäisen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kertomus Paimenesta ja lampaasta (Tapahtumapaikka eräs Alkon myymälä )
- Päivää!
- Hyvää päivää, ja mitähän herralle saisi olla?
- Tuota, mikä viini sopisi hyvin lampaan kanssa nautittavaksi?
- Jaa, tuota – en nyt ymmärrä, miksi lampaan kanssa? Miksei vaimon, ystävän kanssa? Miksi lampaan kanssa?
- Öh, mmm... te ette taida ymmärtää, mutta kyllä nimenomaan lampaan kanssa, nimittäin kun minä olen Paimen, ja on yks lammas...
- - Aivan! Nyt minä ymmärrän! Siis olette Paimen, ja tahdotte nauttia aterian lampaan kanssa!
- Kyllä, juuri niin – hyvä kun oivalsitte! Olen tosiaan PAIMEN, ja on eräs lammas, jonka kanssa tahdon nauttia viimeisen aterian, niinkuin aikanaan esikuvani lampaittensa kanssa...
- Oikein jaloa ja ystävällistä Paimenelta, ja varmaan lammas on teille hyvin tärkeä? Ja miksi viimeisen aterian, saanko kysyä, vaikka eihän yksityisasiat kuulu...
- Tärkeä? No, niinkin voisi sanoa? Mutta tämä tärkeys on vähän – tuota – miten sen kuvailisi... toisenlaista intresanttia? Nimittäin tämä lammas ei kuulu minun varsinaiseen laumaani, ja siinähän sen ongelma jo on?
- Vai niin, eikös kaikki lampaat ole samanarvoisia, siis tarkoitan yhtä arvokkaita?
- Te ette taida ymmärtää uskonnollisia asioita? Tämä lammas on sellainen villilammas, ja minulla kun on Paimenen sydän, niin olen koettanut häntä sauvalla ohjailla, ja Paimenen Hyvillä sanoilla...
- Niin, tietenkin se on Paimenen asia? No onnistuiko se, kun aterian tahdotte viinin kanssa tarjota...
- Oikeastaan ei onnistunut. Tämä lämmas alkoi määkiä vähän liian suurella äänellä, ja sitten se väitti, että YliPaimen johdattaa sitä, ja että se vielä kuulee YliPaimenen äänenkin?
Ajatelkaa tekin? Eihän kukaan lammas voi toimia niin ja sanoa niin?
- Joo, joo, onhan se toisaalta niinkin, mutta kun se ei teidän laumaan kuulunut?
- Ei kuulunut, mutta kun minulla on oikein Korkeimmalta Taholta sellainen Erikoisasema, että saan kepittää – anteeks tarkoitan siis -- - Sauvan Koukulla koukuttaa ketä tahansa lammasta!
- Joo muistan sellaisen kauniin kuvan lapsena, kun Hyvä Paimen seisoi sauvan kanssa...
- Niin jatkan siis. Tämä lammas ensin määki väärällä äänellä, sitten se ei totellu minua, ja vaikka ihan uhkasin, että lopeta määkiminen, se vaan jatko. Sitten puhuin sille niinku Paimen puhuu, että jos et lopeta PÄIVÄSI on luettu! Eikä se sitäkään uskonu, ja sit annoin sille nimen Musta-Musta-Lammas!
- Tuota, eikö se mennyt jo liian pitkälle? Siis lammasta ajatellen?
- Ei lainkaan! Minun tunnetusti kiivas luontoni oli herännyt, ja se otti minun ylpeyden päälle. Ja että kaikki uskoisi että se on Musta Lammas, minä heitin pari ämpäriä mustaa nokivettä sen villoihin... ihan surutta ja julkisesti.
- Ja mitä sitten tapahtui?
- Kun se ei vieläkään määkimistä lopettanut, tein päätöksen että....
- Minkälaisen päätöksen?
- Että syön viimeisen aterian sen kanssa, ja sitten..... (älkää kertoko tätä missään nimessä) kuiskaan salaisuuden: vien sen teurastajalle!
- Hui olkoon, onkohan herra nyt tosissaan? Siis että eikös Paimenen pidä antaa henkensä lammasten edestä? Miksi jonkun ihan vieraan lampaan pitäisi antaa henki teidän... anteeksi... kiukkunne ja ylpeytenne vuoksi? Kaikki lampaathan määkivät...
- Jaaha, tekin siis tahdotte puolustaa sitä lammasta? Antakaa se sopiva viini äkkiä...
Kyllä kyllä hyvä herra, siis Paimen. Pitää illalla kyllä lukea ne pyhäkouluopetukset Hyvästä paimenesta, että käskikö se näin? Tässä on viininne, ja hyvää ruokahalua sitten...
Älkää tuomitko, sillä millä tuomiolla te tuomitsette sillä teidät tuomitaan. Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Älkää kadotustuomiota lausuko, niin sitä ei tulla teille lausumaan. Poika itse sanoo: " MINÄ en ole tullut tuomitsemaan.
Miksi sitten täällä esiintyy niin voimakkaana toisten tuomitseminen, mittaaminen, väärä arvostelu, anteeksiantamattomuus, kateellisuus. Eikö ole kirjoitettu:
Olkaa laupiaat, niin teille ollaan laupiaita, antakaa anteeksi, niin tekin saatte anteeksi, olkaa armahtavaisia niin kuin teidän Taivaallinen ISÄNNE on armahtavainen. Tehkää toisille se mitä itsellenne haluatte tehtävän. Sitä mitä kylvät sitä myös niität. Niin makaat kuin petaat. Löydät edestäsi sen minkä taaksesi jätät.
EIKÖ OLISI AIKA MIETTIÄ HIEMAN?!?
....