Onko rankaistu
- tekopyhyydestä
- kuvien kumartelusta
- mammonan himosta
- kylmyydestä
Ei mistään näistä ole rankaistu
sen sijaan ovat JUORUMUMMOT
ottaneet Tuomiovallan käsiin
ja rankaisevat
yöpuheluita soittelevat
JUORUAVAT
jopa internetissä häpäisevät poissaolevaa.
- tekopyhyydestä
- kuvien kumartelusta
- mammonan himosta
- kylmyydestä
Ei mistään näistä ole rankaistu
sen sijaan ovat JUORUMUMMOT
ottaneet Tuomiovallan käsiin
ja rankaisevat
yöpuheluita soittelevat
JUORUAVAT
jopa internetissä häpäisevät poissaolevaa.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mistä on kysymys?
Kuka on tämä poissaoleva?
On rangaistu ja palkittu!
Kuuluuko seurakunnassa olla diakoni? Pitääkö olla kuorokelpoinen?
Se riippuu siitä millainen diakoni on kyseessä. Homosymppaaja vai normaali oikeauskoinen kristitty.
Mahtaakohan kunnon tapaortodoksikristitty tietää miten mittaamatonta surua, ahdistusta, kärsimystä ja jopa kuolemaa voi aiheuttaa heidän käyttäytymisensä seurakunnassa. Piispa voi olla auktoriteetti, mutta Jumalaksi hänestä ei ole. Hän voi korkeintaan lipsua teilikirveen hiplaajaksi.
Seurakunta voi olla, ja onkin, kuva koko kirkkokunan tilasta. Se kuva ei ole kaunis.
pitäähän tavallisen seurakuntalaisen vähän kantaa vastuuta ja informoida piispaa, jos tapahtuu aivan mahdottomia seurakunnassa. kuka muukaan sitä tekisi. Virassa olevat välttämättä eivät sahaa omaa leipäpuun oksaa, joskus jopa he eivät näe tilannetta realistisesti, koska he juuri voivat olla järkkyneitä. silloin on maallikkoaktiivien aika astua remmiin.
Herra mun vereni! Siitä nyt harvemmin mitään hyvää seuraa kun maallikot alkavat informoida piispaa.
Joskus nyt vaan on pakko maallikon tehdä työ, jos sitä ei virassa olevat ihmiset tee! Kaikkihan on kuitenkin seurakunnan parhaaksi! Miksi maallikko ei voisi informoida piispaa, jos tapahtuu selkeä väärinkäytös?
Minä en häpeä ainakaan omaa aktiivisuuttani ja sitä, että välitän. Päinvastoin olen asiasta ylpeä. Ja minua on myös kiitettykin..
OHOH! Olen ällistynyt! Kerran yksi eukko kirjoitti Leolle että yksi toinen eukko on ainoa vastavirtaan eläjä seurakunnassamme! Odotan innolla milloin tuokin sensuelli emäntä saa mitalin tai siunauskirjan!
Ainesta sketseihin kyllä!
- niin saa siunauskirjoja ja mitaleja! Pitää välittää seurakunnan parhaasta enemmän kuin itsestään. On osattava olla epäitsekäs ja tartuttava myös vaikeisiin ongelmiin. Monet vain yrittävät luovia ja loputtomiin joustaa, koska ovat huolissaan omasta pidettävyydestään. Vaatii rohkeutta puuttua asioihin.
Mitalin kukaties voi pahoina päivinä kanittaa ja saada siitä jonkin rovon, mutta mitä virkaa on siunauskirjalla? Siinä tosin väitetään, että piispa rukoilee siunauskirjan saaneen puolesta loppuelämänsä ajan ja ehkä myöhemminkin jos sellaiseen asemaan sattuu päätymään, mutta onko näistä henkilöistä koskaan tehty muistilistaa?
Mihin asioihin pitää puuttua? Jo on kamalaa ja pelottavaa!
Voisin kuvitella puuttumisen arvoisiksi asioiksi esimerkiksi jonkun viranhaltijan juoppuden eli alkoholismin, jota on seurattu pitkään ja joka ei parane. Toinen voisi olla srk:ssa ilmenevä henkinen väkivalta tai fyysisen väkivallan uhka. Kolmas voisi olla huono viranhoito, josta koko srk kärsii. Neljäs voisi olla jonkun maallikon tuhoava käytös.
Lisätään tuohon vielä akat ja ukot ja heidän visionsa. Kaikilla meillä on kyttyrämme. Kaikilla se ei vain näy.
että on oikein seurattu. Onko ollut isokin seurantaryhmä. Olette kuin luterilaiset: tukka hyvin ja fasadi kunnossa. Saatanan teeskentelijät!
Paikoitellen maallikkojen suorittamaan valvontaan on osallistunut useampikin kuin vain yksi ihminen. Näin on tehty jo senkin vuoksi, että jos asiat viedään eteenpäin, niin on muitakin mielipiteitä kuin vain yhden. Ettei ainakaan aleta syyttää puolueellisuudesta.
Muutenkin asiat on aina laajasti käsitelty, ennen kuin on viety eteenpäin. Eli mielipiteitä on kysytty monilta.
Joillakin maallikoilla voi myös olla sellainen koulutus, esimerkiksi kokemusta hoitotyöstä päihderiippuvaisten parissa, että se auttaa arvioimaan tilannetta myös seurakunnassa.
Niin, ja jotkut meistä ovat ihan tavallisia, normaaleja perheellisiä ihmisiä, äitejä, isiä ja isovanhempia, joilla ei ole sellaista kyttyrää että se tekisi elämästä seurakunnalle tai läheisillemme mahdotonta.
Puuttumisen kynnys on korkea. Suomessa esimerkiksi alkoholiongelmaa katsotaan monin paikoin läpi sormien, jopa lääkärien ollessa kyseessä - kuvitelkaapa itse humalainen lääkäri, onko kiva ajatus sellaisen kohtaamisesta terveyskeskuksessa tai leikkauspöydän äärellä?
Seurakunnissa meidän pitäisi lääkitä toistemme haavoja. Joskus ihminen pitää pelastaa myös itseltään ja muut pitää pelastaa häneltä. Laivassa on kapteeni ja perämies. Jos kapteeni menee yli laidan niin perämies ottakoon ruorin. Sen tietää jokainen.
kyttäämässä. Jaettu oikein kyttäysvuorot!
Ja missähän päin nyt paukkuu?
Asiantuntemus yhdistettynä uskonkiihkoon on vaarallinen yhdistelmä! Joukossa kiihko kasvaa.
Mistä tiedät että seurakunnan paras on aina se mitä sinä sen ajattelet olevan?
Kuten olen sanonut itse kuulun maallikko aktiivien ryhmään. Meitä on siis enemmän kuin vain yksi. Ja eräällä on yli 20 vuotta kokemusta päihdeongelmaisten kanssa työskentelystä. Joten tietämystä on siitä mikä menee yli sallitun rajan!
Olen muuten itse myös työyhteisössäni ollut myötävaikuttamassa päihdeongelmien ratkaisuissa ja niihin puuttumisessa. Monesti ongelmainen itse on vihainen tapahtumahetkellä - puuttumishetkellä siis - mutta jälkeen päin voi itkien tulla kiittämään siitä että hänen ELÄMÄNSÄ ON PELASTETTU. Monesti kyllä on ihan näin vakavasta asiasta kyse.
Eli ei ihmiset ilkeyttään puutu, rakkauden työtä tämä on, lähimmäisen ja seurakunnan hyväksi.
Epäilemättä kirjoitan piispoille ja ehdotan päihdeongelmaisten kirkontyöntekijöiden pää organisaattorin viran perustamiseksi. Teillä olisi loistava tulevaisuus tällä saralla. Eduksi katsottava: henkilöllä on pitkä ja rankka kokemus päihteistä ja ankara katuminen ja täydellinen viinasta kieltäytyminen.
vaan päihdeongelmaiset on lopultakin potkaistava ulos viroista, joissa heidän sekoilunsa vain haittaa seurakuntien toimintaa!
Ja tilalle tiukkapipo tätejä ja setiä. Kunnon armotonta, luterilaista meininkiä! Minne on kadonnut ortodoksisuus?
Ovatko seurapiirikelpoiset varkaat ja valehtelijat työkelpoisia?
Valitettavaa ja totta on että ev.lut. kirkosta on siirtynyt juuri kaikkein tiukkapipoisimmat meille. Muutenkin homokeskustelun myötä näyttää asenteet koventuneen kovasti. Itse en pidä tällaisesta kehityksestä. Mistä näitä "pikkuhitlereitä" sikiää?
Ai että luterilaisetko on niitä tiukkapipoja? Voin kuule kertoa juttuja siitä, miten karjalaistaustaiset evakot kerrankin 50-60-luvun taitteessa kommentoivat lehtijuttua homoseksuaalisuudesta.. ei siinä ollut paljon rakkaudella sijaa..
Näinkö ortodoksinen kirkko käsittelee omassa piirissään olevat ongelmat? Pistää kaikki vain (ex?)luterilaisten syyksi? Väitättekö oikeasti ettei siinä pyhässä erinomaisessa "alkuperäisessä" (?) ortodoksisessa kirkossa ollut suvaitsemattomuutta, ahdasmielisyyttä, tuomitsemista..? Vähänpä tiedätte. Ettette vaan itse olisi näitä ex-luterilaisia..? ;)
T: Eräs karjalaisjuurinen, jonka omassa suvussa ollut homoseksuaali tuomittiin ja eristettiin sosiaalisesti TÄYSIN.. juuri näiden ihanien iloluontoisten karjalaisten omasta toimesta..
Aikoinaan homoseksuaalisuus oli rikos ja rikoslaissa määritetty rikokseksi. Edistystä on sittemmin tapahtunut. Homous ei ole enää rikos. Juoppouskaan ei ole rikos. Miten ihmeessä toistuvasti joku tosikko x-luterilainen suhtautuu tunteenomaisesti näihin homo ja juoppopappeihin. En ymmärrä! Tai ymmärrän hyvinkin jos on traumaattisia omakohtaisia kokemuksia. Ne eivät ole yleispäteviä.
Muuten tunnen muutaman lahkolaistaustaisen käännynnäisen. Heillä on vaara sortua lahkolaiseen toimintamalliin ortodokseinakin.
Juoppous ei ehkä ole rikos laissa, mutta se on rikos lähimpiä vastaan eettisessä mielessä. jos ihminen pilaa perheensä elämän ja ajaa vaimonsakin lapsineen luotaan juoppoushoureissaan, niin silloin on jo sivullisen pakko puuttua tilanteeseen. Tai sivullisten. Useinhan ongelma on näkyvä monille.
Itse en ole lahkolaistaustasta, olen ollut ortodoksi yli 30 vuotta ja Valamossa monet kurssit käynyt. En silti voi hyväksyä juoppoutta jos se haittaa ihmisen työelämää JA yksityiselämää. En pelkää puuttua siihen, koska lähimmäisen puolesta on pakko uskaltaa.
Onko naisen juoppous yhtä raskauttavaa tai raskauttavampaa kuin miehen.
Muuten miehen alkoholismi ei välttämättä synnytä väkivaltaisuutta. Räksyttävä ja aggressiivinen vaimo voi laukaista pahan. Ei ole yksipuolista pahaa parisuhteessa.
Haa! Voiko seurakunnan luottamusmies syyllistyä pahoinpitelyyn ilman alkoholiakin? Minusta kun tuntuu että hän voi jatkaa luottamusmiehenä edelleen. Ainakin jossain seurakunnassa.
Jo on taas tekopyhät Valamon käyneet liikkeellä.
Toivottavasti joku puuttuu teidänkin yksityiselämäänne yleisen edun nimissä!
Ja ainahan voi saada piispalta siunauskirjan HYVISTÄ TEOISTA. Toivon että syöt vielä maassa maaten paskaa ja mietit tekosiasi.
tunkea nokkansa toisen asioihin ja oikein tönkiä, kuin sika lätissään....Ah mitä kaikkea mielenkiintoista, täytyypä rientää kertomaan....
Ei toisen asioita tongita, jos niihin puututaan hienotunteisesti silloin kun on pakko näin tehdä.
Me muutenkin nykyisin välitämme liikaa vain itsestämme. Kyllä ihmisellä on vastuu myös lähimmäisistä.
On vastuu lähimmäisestään. Kyllä mutta on myös vastuu siitä, miten on vastuussa lähimmäisistään.