lapsikaste EI OLE JUMALAN ASETTAMA KASTE!

Edellinen kirjoittaja, joka ilmeisesti on luterilaisen kirkon palkkalistoilta, voisi lukea Raamattunsa vähän paremmin ja tiedostaa jo, että vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkon epäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Edellisen kirjoittajan mukaan ilmeisesti riittää, että kuulut kirkkoon ja olet lapsikasteltu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin? Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikastelun avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

irti uskonnosta kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja, joka ilmeisesti on luterilaisen kirkon palkkalistoilta, voisi lukea Raamattunsa vähän paremmin ja tiedostaa jo, että vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkon epäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Edellisen kirjoittajan mukaan ilmeisesti riittää, että kuulut kirkkoon ja olet lapsikasteltu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin? Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikastelun avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

Hei te lapiskasteen parjaajat! Jos minä nyt teidän juttunne luettuani ja sydäntäni tutkiskeltuani päätän luopua tästä "tapauskonnosta" ja haluan todellisen kasteen kautta tulla jonkin oikeaa oppia julistavan seurakunnan jäseneksi, mikä olisi se oikea uskonto? Katolilaisuus, ortodoksisuus, Jehovan todistajat, mormonit, lestadiolaiset, kaikki nuo idän uskonnot... Te parjaatte luterilaisuutta, mutta ette mainitse, mikä olisi sitten se ihmisen oikea uskonnollisuuden kanava?

Kaikista näistä pikkulahkoista ja ankarien sääntöjen verkostoista luterilainen kirkko eroaa edukseen siten, että sen ote jäseniinsä ei ole indoktrinoiva: se ei yritä millään muotoa komennella ja määräillä ihmisiä ja pitää heitä siten pihdeissään. Lapsena kastettu seurakuntalainen voi täysi-ikäisenä halutessaan erota kirkosta, eikä häntä hänen perheensä sen jälkeen hylkää tai muutenkaan karta niin kuin monissa pikkulahkoissa ilmeisesti on tapana. Ei luterilainen kirkko mitenkään kynsin hampain pidä kiinni jäsenistään, mutta kun joidenkin pikkulahkojen lapset on pienestä pitäen aivopesty uskonnollisuuteen ja he vielä tietävät läheistensä hylkäävän heidät mikäli he luopuvat uskostaan, niin kyllähän tuo jos jokin pitää porukan kiinni uskonnollisessa yhteisössä, vaikka opetuksia ei sisimmässään voisikaan hyväksyä.

Luterilainen uskovainen voi vapaasti valita, miten paljon ja millä tavoin uskontoaan harjoittaa, eikä kukaan arvioi hänen suhdettaan Jumalaan sellaisin perustein, kuin että miten usein hän käy kirkossa tai missä lie kokouksissa tai käyttääkö kenties ehkäisyä. Ei Jumalaa tarvitse "palvoa" tekemällä jotain tai jättämällä jotain tekemättä.

Monet tapauskovaisiksi kutsumanne luterilaiset eivät kertakaikkiaan voi ottaa kirjaimellisesti puheita taivaista ja kadotuksista tai monista Raamatun tarinoista. Laaja-alaisesti sivistynyt luterilainen pitää väistämättä useita kristinuskoon liittyviä tarinoita ja uskomuksia symbolisina, mutta ymmärtää silti niiden taakse kätkeytyvät opetukset. Monet kuitenkin elävät kristillisten arvojen mukaisesti, ja uskonnolla voi olla hyvinkin tärkeä merkitys elämässä, vaikka sitä ei konkreettisesti harjoitettaisikaan päivittäin. En ymmärrä, miksi kiihkomielinen Jumalan palvonta olisi jotenkin oikeampaa uskonnollisuutta kuin "tapakristillisyys".

irti uskonnosta kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja, joka ilmeisesti on luterilaisen kirkon palkkalistoilta, voisi lukea Raamattunsa vähän paremmin ja tiedostaa jo, että vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkon epäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Edellisen kirjoittajan mukaan ilmeisesti riittää, että kuulut kirkkoon ja olet lapsikasteltu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin? Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikastelun avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

Kun kerran luterilainen kirkko hyväksyy lapsikasteen ja kun kerran tämä on luterilaisuuspalsta, niin turha on tulla tänne esittämään mitään besserwisseriä, joka tietää ainoan oikean tavan uskoa.

Jos ei hyväksy kuin aikuiskasteen, niin sitten ei hyväksy. Mutta sitä omaa, itselle ainoaa oikeaa tapaa on turha tuputtaa muille.

Ateistit saavat hyvän aseen uskovia vastaan, kun käydessään täällä huomaavat jatkuvat riitelyt siitä, pitääkö ihmiset kastaa lapsena vai aikuisena.

Toivoisin, että ei-luterilaiset jo vähitellen hyväksyisivät sen, että luterilainen kirkko hyväksyy lapsikasteen. Miksi tämä asia pitäisi aina uudestaan vääntää rautalangasta?

Verna kirjoitti:

Kun kerran luterilainen kirkko hyväksyy lapsikasteen ja kun kerran tämä on luterilaisuuspalsta, niin turha on tulla tänne esittämään mitään besserwisseriä, joka tietää ainoan oikean tavan uskoa.

Jos ei hyväksy kuin aikuiskasteen, niin sitten ei hyväksy. Mutta sitä omaa, itselle ainoaa oikeaa tapaa on turha tuputtaa muille.

Ateistit saavat hyvän aseen uskovia vastaan, kun käydessään täällä huomaavat jatkuvat riitelyt siitä, pitääkö ihmiset kastaa lapsena vai aikuisena.

Toivoisin, että ei-luterilaiset jo vähitellen hyväksyisivät sen, että luterilainen kirkko hyväksyy lapsikasteen. Miksi tämä asia pitäisi aina uudestaan vääntää rautalangasta?

kirkko. Ainoastaan pienet; käytännössä kristillisten kirkkojen ulkopuolella olevat ryhmät käyttävät upotuskastetta jolla voidaan kyllä huuhdella likaa. Muuta merkitystä ei tuollaisella upottelulla syntiseen ihmiseen ei enää ole.

Tiehöylä kirjoitti:

kirkko. Ainoastaan pienet; käytännössä kristillisten kirkkojen ulkopuolella olevat ryhmät käyttävät upotuskastetta jolla voidaan kyllä huuhdella likaa. Muuta merkitystä ei tuollaisella upottelulla syntiseen ihmiseen ei enää ole.

Ortodoksit kastetaan upottamalla lapsena. Ei upotuskaste ole väärin tietääkseni missään kristillisessä kirkkokunnassa. Upotettiin niitä lapsia luterilaisessa kirkossakin keskiajalla (niin että pää oli veden pinnan yläpuolella).

Oleellista ei ole veden määrä vaan kasteen sisältö.

Niin että tervetuloa vaan helluntailaiset luterilaiseen kirkkoon. Teitä ei kasteta uudelleen, yksi kaste riittää.

Tiehöylä kirjoitti:

kirkko. Ainoastaan pienet; käytännössä kristillisten kirkkojen ulkopuolella olevat ryhmät käyttävät upotuskastetta jolla voidaan kyllä huuhdella likaa. Muuta merkitystä ei tuollaisella upottelulla syntiseen ihmiseen ei enää ole.

"...käytännössä kristillisten kirkkojen ulkopuolella olevat ryhmät käyttävät upotuskastetta..."! Oletko tosissasi, kun rajaat sadattuhannet vapaakirkolliset ja sadat miljoonat helluntailaiset jne.pois kristillisten kirkkojen yhteydestä? Mitä tarkoitat "käytännöllä"?

Vapis kirjoitti:

"...käytännössä kristillisten kirkkojen ulkopuolella olevat ryhmät käyttävät upotuskastetta..."! Oletko tosissasi, kun rajaat sadattuhannet vapaakirkolliset ja sadat miljoonat helluntailaiset jne.pois kristillisten kirkkojen yhteydestä? Mitä tarkoitat "käytännöllä"?

suosivia pienryhmiä. Lapsen pääkastetta käytetään varsinaisissa kirkoissa joissa on jäseninä yli 1,5 miljardia kristittyä.

Aikusten upotuskasteesssa käytettävässä altaasssa tulisi käyttää pesuainetta ennenkuin sillä on mitään vaikutusta.

Tämä ajatus on samassa luokassa keskustelun avaajan kanssa. Minusta ei ole asiallista keskustella solvaavalla tavalla jonkin seremonian muodoista. Sillä voimme vain ja ainoastaan tölviä toisiamme joka ei paranna kristillistä yhteyttä.

Tällä palstalla näyttää olevan keskeinen keskustelun aihe ev.lut. kirkon väärin suoritettu kaste.

Tea kirjoitti:

Hei te lapiskasteen parjaajat! Jos minä nyt teidän juttunne luettuani ja sydäntäni tutkiskeltuani päätän luopua tästä "tapauskonnosta" ja haluan todellisen kasteen kautta tulla jonkin oikeaa oppia julistavan seurakunnan jäseneksi, mikä olisi se oikea uskonto? Katolilaisuus, ortodoksisuus, Jehovan todistajat, mormonit, lestadiolaiset, kaikki nuo idän uskonnot... Te parjaatte luterilaisuutta, mutta ette mainitse, mikä olisi sitten se ihmisen oikea uskonnollisuuden kanava?

Kaikista näistä pikkulahkoista ja ankarien sääntöjen verkostoista luterilainen kirkko eroaa edukseen siten, että sen ote jäseniinsä ei ole indoktrinoiva: se ei yritä millään muotoa komennella ja määräillä ihmisiä ja pitää heitä siten pihdeissään. Lapsena kastettu seurakuntalainen voi täysi-ikäisenä halutessaan erota kirkosta, eikä häntä hänen perheensä sen jälkeen hylkää tai muutenkaan karta niin kuin monissa pikkulahkoissa ilmeisesti on tapana. Ei luterilainen kirkko mitenkään kynsin hampain pidä kiinni jäsenistään, mutta kun joidenkin pikkulahkojen lapset on pienestä pitäen aivopesty uskonnollisuuteen ja he vielä tietävät läheistensä hylkäävän heidät mikäli he luopuvat uskostaan, niin kyllähän tuo jos jokin pitää porukan kiinni uskonnollisessa yhteisössä, vaikka opetuksia ei sisimmässään voisikaan hyväksyä.

Luterilainen uskovainen voi vapaasti valita, miten paljon ja millä tavoin uskontoaan harjoittaa, eikä kukaan arvioi hänen suhdettaan Jumalaan sellaisin perustein, kuin että miten usein hän käy kirkossa tai missä lie kokouksissa tai käyttääkö kenties ehkäisyä. Ei Jumalaa tarvitse "palvoa" tekemällä jotain tai jättämällä jotain tekemättä.

Monet tapauskovaisiksi kutsumanne luterilaiset eivät kertakaikkiaan voi ottaa kirjaimellisesti puheita taivaista ja kadotuksista tai monista Raamatun tarinoista. Laaja-alaisesti sivistynyt luterilainen pitää väistämättä useita kristinuskoon liittyviä tarinoita ja uskomuksia symbolisina, mutta ymmärtää silti niiden taakse kätkeytyvät opetukset. Monet kuitenkin elävät kristillisten arvojen mukaisesti, ja uskonnolla voi olla hyvinkin tärkeä merkitys elämässä, vaikka sitä ei konkreettisesti harjoitettaisikaan päivittäin. En ymmärrä, miksi kiihkomielinen Jumalan palvonta olisi jotenkin oikeampaa uskonnollisuutta kuin "tapakristillisyys".

kyllä tätä asiaa jaksetaan vatkata.
kirjoitan nyt vastatakseni Tea:lle.
Uskonnot eivät pelasta ketään, eikä uskonnollisuus, eikä edes helluntailaisuus.
Katso mitä Jeesus opettaa.
Minä olen tie totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Luterilainen kirkko on valitettavasti instituutio, joka liehittelee ihmisiä, eikä opeta parannuksen tekoa, niinkuin Raamattu opettaa.
Vapaissa suunnissa on paljon ihmisiä jotka haluavat määräillä toisten elämää, ja pitää heitä narussaan.
Jos tuijotat seurakuntiin, huomaat niiden kaikkien koostuvan ihmisistä, ja siten niistä löytyy myös väärää.
Ota selvää Raamatusta mikä on oikeaa uskoa, jota Jeesus opettaa.
Tapakristillisyydestä ei ole sinulle MITÄÄN hyötyä.
Usko ei ole mikään harrastus.

Oli mielestäni täyttä asiaa. Raamatussa sanotaan selvästi, mikä on ihmisen osuus pelastuksessa.
Papit jotka eivät usko tähän Raamatun opetukseen, eivät ole kelvollisia julistamaan yhtään mitään.
Sokea taluttaa toista sokeaa.
Heidän tekemillään toimituksilla ei ole mitään merkitystä.
Vastasyntynyt on viaton, eikä häntä tarvitse kastaa.
Kun ihminen on tarpeeksi vanha, että hän ymmärtää oikean ja väärän, on hänen tehtävä valinta, joka on henkilökohtainen. Vasta uskonratkaisun jälkeen sinetöidään se kasteella.
On turhaa haukkua uudestaankastajia. Miksi harrastatte tällaista eräraamatullista turhaa rituaalia. Sillä viaton lapsi pakkoliitetään kirkon toiminnan tulevaksi rahoittajaksi.
Moniko lapsikastettu edes tietää, miksi se on tehty.
Jokainen joka on käynyt uskovien kasteella, tietää miksi hän on sen halunnut.

Yksi kaste kirjoitti:

Ortodoksit kastetaan upottamalla lapsena. Ei upotuskaste ole väärin tietääkseni missään kristillisessä kirkkokunnassa. Upotettiin niitä lapsia luterilaisessa kirkossakin keskiajalla (niin että pää oli veden pinnan yläpuolella).

Oleellista ei ole veden määrä vaan kasteen sisältö.

Niin että tervetuloa vaan helluntailaiset luterilaiseen kirkkoon. Teitä ei kasteta uudelleen, yksi kaste riittää.

eikös luterilaisuus ala Martti Lutherista uskonpuhdistuksen aikoihin n.1600 luvulta. Keskiajalla vallinneen roomalaisKATOLISEN kirkon oppien noudattamista kannattaa harkita..

Johanna kirjoitti:

eikös luterilaisuus ala Martti Lutherista uskonpuhdistuksen aikoihin n.1600 luvulta. Keskiajalla vallinneen roomalaisKATOLISEN kirkon oppien noudattamista kannattaa harkita..

Luther kirjoittaa galatalaiskirjeen selitysteoksessaan:

"Vanhurskauttamisopin olemme saaneet Jumalalta, mutta kasteopin paavilta."

Luterilainen kirkko on kasteopissaan täysin epäraamatullisessa paavin kirkon harhaopissa.

Nii.in. Harri voimme olla jopa kohtalotovereita.T.Ar..P..

Jokaiselle on tarpeen lukea, mitä Raamattu opettaa asiasta ja hylätä epäraamatulliset kirkon sepitelmät. Lahkokirkko saa jäsenensä yksin tuon epäraamatullisen lapsikasteluriitin avulla. Tämän vuoksi lahkokirkolliset pitävät sitä "pyhänä toimituksena". Kysymys on veronmaksajista. Kysymys on vain rahasta. Lahkokirkon palkkapappi saa jokaisesta kastelutoimituksesta 53 euroa käteen. Kysymys on myös palkkapapin palkasta.

Voisitko vielä ottaa asian rukoillen tutkittavaksi?

Pyydettäisiin, että Jumala sulkee jostain muusta lähteestä tulleet mielipiteet ja avaa Häneltä tulleet.

"Apostolien ja profeettain perustukselle" rakennettu elämä tarkoittaa, ettei kristillisyydessämme ole Raamatulle vierasta ainesta.
Efes. 2:20.

Kirkkoisät, Luther yms. ovat työnsä tehneet. Jumala arvioi viimeisenä päivänä heidän aikaansaannoksensa köykäiseksi ja epäraamatulliseksi. Luther sanoo itsekin saaneensa kasteoppinsa paavilta eikä Jumalalta. Lue tämä Lutherin Galatalaiskirjeen laajemman selityksen sivulta 100.

Kirkkoisät, Luther, paavi yms. eivät ole oppi-isiämme. Olemme ennen muuta Jeesuksen opetuslapsia emmekä kirkkoisien, Lutherin, paavien yms. Toiseksi olemme alkuseurakunnan uskovien, johtajien alamaisuudessa edelleen (Hebr. 13:7-9).

Nyt Jumala tahtoo tehdä työtä meidän kauttamme.
On tärkeää ammentaa kaikki yksin Raamatusta Pyhässä Hengessä.

Lue tämä opetus ja vapaudut lahkokirkon harhaopetuksesta.

ALKUPERÄINEN KRISTILLINEN KASTE

A L K U S A N A T
Erilaiset kastenäkemykset ovat aiheuttaneet jatkuvaa kiistaa kristittyjen välille.
Kristinuskon alkuaikoina kaste oli uskovia yhdistävä tekijä. Se on muuttunut riidan ja hajaannuksen tekijäksi. Kyse on siis varsin vakavasta asiasta.

Elämme seurakunnan ennalleen asettamisen ajassa. Pyhä Henki tahtoo johdattaa kristityt kaikissa kysymyksissä alkuperäiseen käytäntöön. Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen myös tiedoksi alkuperäisen kristillisen kastekäytännön. Hän tahtoo antaa säätämänsä kasteen taas uskovia yhdistäväksi tekijäksi.

Tässä tutkielmassa tuon esiin Raamatun opetuksen aiheesta. Se on monessa kohdin poikkeava nykyisistä uskontokuntien kasteopetuksista.
Mikäli lukija tahtoo saada varman kokonaiskäsityksen aiheesta, on välttämätöntä lukea tämä kirjoitus kokonaan. Muussa tapauksessa väärinkäsityksen mahdollisuus on suuri.

Viittaan useissa kohdin Raamattuun. Tämä johtuu siitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä asiasta.
” … he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin” (Apt.17:11).
”Minkä olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” ( 1 Joh.2:24 ).

ERIMIELISYYDEN SYY ?
Jumala lupaa ilmoittaa totuutensa omilleen (Joh. 16:13). ”.. jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä” (Filip. 3:15-16 ).
Ehto Jumalan tahdon ymmärtämiselle on tuo samaa tietä vaeltaminen. Se on tuo apostolien ja profeettojen opetuksessa pysyminen; Jumalan Sanan, Raamatun oppiin tunnustautuminen ja sen vastaan ottaminen ( Apt. 2:42 ). Tällä tiellä Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen.
Erimielisyys johtuu siitä, että on luovuttu Raamatun opetuksista. Siinä on Jumalan kansan häviön syy. Ei ole kuultu Jumalan rakastavaa ja kansaansa yhdistävää ääntä.
Erimielisyys johtuu paljolti myös siitä, että epäuskoiset ”julistajat” kylvävät epäuskon kylvöä. On opetettu, ettei ole mahdollista olla samaa mieltä esimerkiksi kasteesta. Se on käärmeen siementä, epäuskon kylvöä. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal.6:7 ). Nyt on aika alkaa kylvää uskon kylvöä. Voimme olla yhtä mieltä kasteesta kuten muistakin kristinuskon syvistä totuuksista. (Vertaa 4 Moos.13:22-34, mutta etenkin 14:6-9)

Epäuskon kylväjät ovat röyhkeydessään opettaneet jopa, ettei samanmielisyys ole Jumalan tahto. Sellaiset lausunnot kumoavat Raamatun selvän opetuksen. ”Mutta minä kehotan teitä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus” ( 1 Kor.1:10 ). ”..olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa..” ( 2 Kor.13:11 ).
Millä perustalla Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä mieltä ? ”..että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan” ( Room. 15:5,6 ). Tämä tarkoittaa, että olemme asioista samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Hänen mielipiteensä on Raamatussa ja alkuperäisen kristinuskon antamassa käytännön esimerkissä. Olemme yhtä mieltä Raamatun kanssa.
Kenenkään ihmisen omilla mielipiteillä ei näissä kysymyksissä ole arvoa.

KASTEEN ALKUPERÄ
Jeesus antoi viimeisinä opetuksinaan lähetyskäskyn. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” ( Markus 16:15-16 ). Hän opetti siis, että evankeliumia tulee julistaa ja sen tuloksena ihmiset tulevat uskoon. ( Room.10:17) Uskoon tulleet tulee sitten kastaa. Raamatusta emme löydä muuta järjestystä.

Kymmenen päivää lähetyskäskyn jälkeen Pietari julisti tuhansille ihmisille Ylösnousseen Mestarinsa sanomaa : ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan” (Apt.2:38). Kolmetuhatta kuulijaa otti sanan vastaan, tuli uskoon ja antoi kastaa itsensä. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, n e kastettiin..” ( Apt.2:41 ).

Kasteen saamisen edellytys alkuseurakunnassa oli usko. ”Jos uskot koko sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon (Apt.8:37). ”.. korinttolaiset uskoivat ja heidät kastettiin” (Apt.18:8 ). ”..kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen” ( Apt.19:5 ). Tämä oli juuri sitä mitä Jeesus oli opettanut (Matt. 28:19-20 ).

Kaste suoritettiin alussa välittömästi uskonratkaisun tapahduttua, yleensä samanaikaisesti. Uskossa oleminen olisikin koettu ilman kastetta puutteelliseksi. Alussa kaikki uskoon tulleet (aikuiset sekä ymmärryksen iässä olevat lapset) ottivat kasteen. Se oli heille selviö. Siitä ei neuvoteltu.
Alkuseurakunnassa vain Kristukseen kastetut pidettiin Jumalan lapsina. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27 ). Vaikeuksia on tuottanut uskossa olevien kastamattomat lapset, jotka ovat pyhitetyt (1 Kor. 7:14) ilman kastetta. Tämä ”pyhitys” ei tee tyhjäksi lähetyskäskyä heidän kohdallaan niin, että heille olisi olemassa toisenlainen tie. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha..” (Joh. 3:6). Liha (Aadamin suvun jäsenyys) pitää haudata kasteessa.
Kaikkien pitää tulla kastetuiksi upotuskasteella vedessä.
Kun vanhemmat huomaavat lapsensa olevan Jeesukselle antautunut, joka tunnustaa uskoaan esim. koulutovereilleen, rukoilee itsenäisesti ja elää elämäänsä Jeesukselle, voidaan hänet kastaa Jeesuksen Nimeen.

Room. 6:3-4 mukaan kaste on toimitus, jossa pelastettava liitetään Pelastajaansa. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin (kasteella käyneiden) uudessa elämässä vaeltaman” (Room.6:3-4 ). Kaste oli jakaja. Oli elämä ennen kastetta ja elämä kastettuna.
”..ollen haudattuina kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta” ( Kol.2:12 ). Huomaa sana herätetyt. He olivat synnin unesta heränneet ja uuteen elämään astuneet. Vanha oli haudattu. Uusi oli tullut sijaan ( 2 Kor.5:17 ).
Kaikki uskoon tulleet eli kastetut alkoivat elää pyhää elämää yhdessä muiden kanssa. He kokoontuivat Jumalan seurakuntana vahvistumaan ja oppimaan lisää Jumalan tahtoa. Kastetut olivat Jumalan seurakunta. - On hyvä huomioida, etteivät he perustaneet seurakuntaa, vaan olivat seurakunta.
Uusi Testamentti ei ollenkaan tunne käsitettä kastamaton kristitty. Ei myöskään käsitettä uskosta osaton kastettu kristitty. Ne ovat vääristyneitä käsitteitä. Uusi Testamentti tuntee ainoastaan käsitteen uskoon tullut, kasteella käynyt kristitty. Sellainen luettiin seurakuntaan kuuluvaksi. Muut olivat ulkopuolella.

ONKO VESIKASTE VÄLTTÄMÄTÖN ?
”Kaikki kansa, joka häntä (Johannes Kastajaa) kuuli, tunnusti Jumalan vanhurskaaksi ja antoi kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta” ( Luuk.7:29-30 ).
Jeesus kysyi aikansa ihmisiltä: ”Oliko Johanneksen kaste Taivaasta vaiko ihmisistä?” (Markus 11:30 ). Samoin voimme kysyä nyt kristillisestä kasteesta. Raamatun kokonaisilmoitus vastaa, että se on Taivaasta. Kaste on siis välttämätön.

Jeesuksen säätämä kristillinen kaste on Kristuksen opin alkuaskel. Siitä alkaa uudestisyntymisessä saadun hengellisen elämän kasvu. Siitä alkaa ristin kaita tie, jonka päämäärä on Taivas.
”..vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan (uskoon tulleiden lastenkin kohdalla) hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta” ( 1 Piet.3:21 ).
Kastevesi ei siis poista likaa ruumiistamme. Se luotaa syvemmälle, ihmisen sisimpään. Usko saa kosketuskohdan. Jeesuksen veri, uskon kautta, puhdistaa omantuntomme kuolleesta tilasta. Tähän viittaa Ananiaan neuvo Paavalille: ”Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt.22:16).
Paavalin ainutlaatuinen Jeesuksen kohtaaminen Damaskon tiellä ei riittänyt pelastuskokemukseksi. Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän” (Apt.9:6). Paavali totteli, meni kaupunkiin, jossa sai neuvon: ”Nyt, mitä viivyttelet ? Nouse. Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt. 22:16).
Vanha Saulus haudattiin kasteen kautta Jeesuksen kuoleman ansioon. Kastevedestä nousi apostoli Paavali, uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Vanha riisuttiin pois. Uusi tuli sijaan. Näin oli ja näin on edelleen Jumalan tahto.
Eräät opettavat, että Paavali sai syntinsä anteeksi ja pelastui Damaskon tiellä. Raamattu ei opeta niin. Mikäli Paavali olisi saanut pelastuskokemuksen eli syntien anteeksiantamuksen Damaskon tiellä, ei Ananias olisi ollut oikeutettu kehottamaan Paavalia kasteelle, jossa synnit pestään pois (Apt.22:16 ). Se ei olisi ollut johdonmukaista.

VEDESTÄ JA HENGESTÄ
Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Tarkoittiko Hän, että uudestisyntymiseen tarvitaan myös vesikaste ? Samankaltainen ajatushan on Tiituskirjeessä.
”Kun Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta” ( Tiit. 3:4-6 ).
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” ( Joh.3:5 ).
Näitä kohtia kannattaa uudestaankin miettiä.

Alkuseurakunnan aikana kaste ei ollut sisällyksetön ”kuuliaisuuden askel”, kuten nykyisin vapaissa suunnissakin opetetaan.
”Vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..” ( 1 Piet.3:21 ). ”..ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta..” ( Kol.2:12 ). Kasteessa herätetyt ! - ?
Tiedämme tietenkin, ettei pelkästään kasteella käyminen pelasta ihmistä. Kastetta tulee edeltää kokonaisvaltainen sydämen kääntymys Jumalan puoleen. On saatava luottamus Jeesuksen ristin uhriin ja sovintoveren ansioon. On otettava vastaan pelastussanoma Jeesuksesta. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin” (Apt.2:41 ). On astuttava uskon askel vastaan ottamalla Ylösnoussut Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi..” (Joh.1:12). Nämä Jeesuksen vastaanottaneet sitten voivat Hänen voimassaan tehdä parannuksen synneistään ja tulla kasteelle. He saavat ottaa vastaan kaikki Jumalan suuret lupaukset. He saavat täyttyä Pyhällä Hengellä. Saavat armolahjoja.
He saavat alkaa elää yhdessä muiden Taivaaseen matkaajien kanssa. He ovat seurakunta, Jumalan kansa.
Myös kaikki ennen kasteella käymistä Pyhän Hengen saaneet uskovaiset kastettiin vedessä Jeesuksen Nimeen (Apt.10:47-48).
On huomattava, että kaste on merkityksetön ilman edellä mainittua henkilökohtaista uskon ratkaisua kaikkine siihen liittyvine Raamatun opetuksineen.
”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room.14:23 ).

KASTE USKONELÄMÄN ALKUNA
Voimme tehdä kysymyksiä Raamatussa mainituille, uskoon tulleille ihmisille.
Kysymme Korneliukselta: MITEN SINÄ SAIT KOKEA USKOONTULEMISEN ? -
Kornelius vastaa: ”Olen koko ikäni ollut etsivä sielu. Tämän vuoksi olen ollut hurskas ja rukoileva ihminen. Jumalan pelko on ohjannut elämääni. Olen antanut almuja ja koettanut olla kaikille hyvä. Kuitenkin olen tuntenut, että jotakin puuttuu.
Viimein Jumala tarttui elämääni ihmeellisten johdatusten kautta. Hän kuuli rukoukseni. Kotiini johdatettiin apostoli Pietari. Olimme omaisteni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa koolla. Pietari kertoi evankeliumin Jeesuksesta ja ristillä tapahtuneesta sovitustyöstä. Hän johdatti meidät sisälle pelastukseen. Hänen puhuessaan Pyhä Henki lankesi meidän kaikkien ylle. Aloimme kaikki yhteen ääneen puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Välittömästi meidät kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Tällä tavalla me tulimme uskoon.”
Edellä kuvaamani kertomus löytyy Apostolien tekojen 10 ja 11 luvuista :
”Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius.. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati jumalaa” (Apt.10:1-2). Yksi häneltä puuttui. Hän ei ollut uskossa. On eri asia uskoa Jumalaan tai olla elävässä uskossa.
Jumalaan ja Jeesukseen uskominen on vasta edellytys uskoon tulemiselle.
”..Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet seurasivat hänen mukanaan…He saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä” (Apt.10:23-24). Pietari alkoi puhua. ”..Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, Hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli Hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat..Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä...” ”...Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta” (Apt.10:38-43).
MITÄ SIIS TAPAHTUIKAAN KORNELIUKSEN KODISSA ?
Luemme eteenpäin. ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.” Pietarin mukana tulleet uskovaiset ” hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, (mistä he tiesivät sen ? ) sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Ja hän k ä s k i kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen” ( Apt.10:44-48 ).
Myöhemmin Pietari selostaa tätä tapausta muille uskoville. ”Ja Henki käski minun mennä heidän kanssansa (Korneliuksen lähettämien miesten kanssa); ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani. Me menimme sen miehen (Korneliuksen) taloon, ja hän kertoi meille, kuinka oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan: Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä p e l a s t u t, ja koko sinun perhekuntasi” ( Apt.11:12-15 ).
Kornelius ei siis vielä ollut pelastunut eli uskossa, huolimatta hurskaudestaan ja esimerkillisestä rukouselämästään. Pelastussanoman kuultuaan hän tuli uskoon, sai Pyhän Hengen lahjan ja otti kasteen. Näin hänestä tuli kristitty.
Korneliuksen kertomuksesta voimme päätellä, että alkuseurakunnan aikana uskoon tulleen ajatuksissa sulautuivat yhteen uudestisyntymis- ja kastemuistot.
Uustestamentillinen herätyspuhe ei silloin päättynyt ”alttarikutsuun”, vaan kastekehotukseen. Huomaamme taas, että kasteesta alkoi Jumalan tahdon mukainen uskonelämä.

K O S K E T U S K O H T A
Näkyvässä maailmassa elävä ihminen tarvitsee uskonsa tueksi jotakin konkreettista. Jumala tietää tämän. Hän antoi uskon ”tarttumiskohdaksi” kasteen. Ihminen saa tarttua kiinni Jumalan suureen armoon ja Sanan lupauksiin uskon kautta. Hän saa ottaa pelastuksen vastaan hyväksyen, uskossa vastaan ottaen ja astumalla uskon askeleen kasteen hautaan. Vanha haudataan. Uusi nousee ylös.
Näin uskossa oleminen ei jää pelkäksi ajatuskuvioksi. Se on todellisuutta, elämää Jeesuksessa ja Hänen siunauksessaan. Vanha elämä on taakse jäänyttä. Uusi elämä toimii. -
Kasteella käyneellä pelastusvarmuus perustuu Jumalan omaan Sanaan, ei ihmisten vakuutteluihin ja omiin uskotteluihin tai tuntemuksiin.

Jokainen Taivaaseen tahtova ihminen on ohjattava kasteelle Jeesuksen Nimeen.

Ihmissielun pelastuminen
Raamattu opettaa lukuisissa kohdin erilaisin sanakääntein pelastusasiaa. Se on Raamatun pääsanoma. Tätä aihetta tutkiessamme emme voi sivuuttaa yhtäkään kohtaa. Kaikki pelastuksesta puhuvat kohdat on otettava mukaan kokonaisuuteen. Jumalan ilmoituksen kokonaisuus rikkoutuu mikäli otamme jonkin kohdan irti kokonaisuudesta. Esimerkkinä nyt kaste.
Samoin pelastuksemme suuret, ihanat sanat: armo, usko, risti jne.. Mikään ei yksistään ole riittävä. - Ilm.22:18,19. –
Uskovat ovat hajallaan, sekoituksessa (= baabel) juuri sen vuoksi, että yksi ryhmä on ottanut yhden osan Sanasta, toinen ryhmä toisen. Yksi uskoo pelastumiseen kasteen kautta, toinen yksin uskon kautta. Joku uskoo pelastuvansa hyvän elämäntapansa kautta. Miten Raamattu kehottaa uskomaan ? Meidän tulee uskoa Raamatun ilmoitus kaikilta osin. Pelastuneen ihmisen tulee olla sisällä jokaisessa Raamatun kohdassa, joka mainitsee jotakin sielujemme pelastumisesta. Vain näin ollen voimme olla varmoja Taivaaseen pääsystämme.

EFESOLAISTEN USKOON TULO
Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten ? ”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Efes.2:8-9). On mielenkiintoista katsoa millä tavalla he pelastuivat armosta uskon kautta.

1. He olivat lähteneet kuulemaan Jumalan Sanaa ( Apt. 18:24-25 ).
2. He uskoivat kuulemansa Sanan ( Apt.19:1-2 ).
3. Heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimeen ( Apt.19:5 ).
4. He saivat Pyhän Hengen, josta merkiksi puhuivat kielillä ( Apt.19:6 ).
5. He tekivät parannuksen eli elämänsä suursiivouksen ( Apt. 19:18-20 ).
Edellisten vaiheiden kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että te olette pelastuneet armosta, uskon kautta.

Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana kyllä puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen.

Alkanut uskokin sammuu ellei uskovassa ole kuuliaisuutta Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä” ( Joh.3:36 ).
Kurjuus ja vaivaisuus toimii missä ei vaelleta Sanan mukaisesti voittosaatossa Kristuksessa, Hänelle kuuliaisina.
Likaiset ryysyt puhtaisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Samoin ei synnit anteeksi saanut Jumalan lapsi enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Side vaivaisuuteen katkeaa kasteessa Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.

P E L A S T U S V E R E N K A U T T A
Pelastumisemme ehdoton numero yksi on Jeesuksen kallis, pyhä sovintoveri. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk.22:20 ). ”Ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista” ( Hebr.9:22 ).
Raamattu todistaa, että Jeesuksen veri on ainoa puhdistuslähteemme. Meillä on pääsy ihanaan ja täydelliseen anteeksiantamuksen vapauteen ”uskon kautta Hänen vereensä” ( Room.3:25 ).
Kristillisen elämämme lähtökohta on tietenkin aina ja vain Golgatan veriuhri.
Hän kantoi syntimme ristin puulle. ”Hänen haavainsa kautta te olette paratut” ( 1 Piet.2:24 ). ”..olemme lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan”
(1 Piet.1:19).
”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä” (1 Joh.5:7-8 ). Nämä kolme ovat pelastuksemme todistus.
1. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” (Room.8:16 ).
2. Kastevesi todistaa maailmalle, että olemme siitä erotetut ja Jeesukseen liitetyt.
3. Veri todistaa Jumalalle, että rangaistus syntiemme edestä on kärsitty.
Näin suuresti Jumala rakastaa syntitilassa olevaa ihmiskuntaa. Hän lähetti oman Poikansa, joka oli ja on Puhtain ja Pyhin koko maailmankaikkeudessa. Viha, kärsimys ja kirous kohdistui Jeesukseen.
Oi sitä Jumalan ihmeellistä armon viisautta !

N Ö Y R Y Y S
Pelastuksen tielle lähtö edellyttää oikeaa, nöyrää mieltä. Sanaa on kuultava oikeassa, etsivässä ja vastaanottavaisessa mielessä. Jumalan hyvyys vetää Jeesuksen tykö ja parannukseen, nöyriä, kurjuutensa tuntevia ihmisiä ( mm. Jesaja 57:15 ).
Kun Uskossa oleva ihminen esittää kutsun uskosta osattomalle tulla uskon tielle, on se silloin arvovaltainen Jumalan kutsu. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa” ( 2 Kor. 5:20 ).
”Hänen työtovereinaan m e myös kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi” ( 2 Kor.6:1 ).
Nöyrät kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan armon. Ylpeämieliset pysyvät kaukana Jumalasta. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaakob 4:6 ).

OIKEA ETSIJÄN MIELI:
”Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani. Minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, ennen kuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle” ( Psalmi 132:3-5 ). Tällaisella mielellä ”etsivä löytää ja anova saa”.
”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne” ( Jer.29:13 ).

PELASTUIKO RISTIN RYÖVÄRI ILMAN KASTETTA ?
Saman kysymyksen voisimme esittää kaikista muistakin vanhan liiton puolelta pelastuneista. Pelastuiko esimerkiksi Aabraham ilman kastetta ? Sama asia.
Jeesus lupasi viereisellä ristillä viruvalle, nöyrtyneelle rikolliselle pelastuksen. ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani Paratiisissa” ( Luuk.23:43 ).
Hänen ei ollut mahdollista tulla kasteelle. Mutta ei hänen olisi tarvinnutkaan. Jeesus ei historian tässä vaiheessa vielä ollut antanut kastekäskyä. Uusi liitto ei vielä ollut alkanut. - Uusi liitto alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk.22:20).
Raamattu siis opettaa, että ristin ryöväri oli viimeinen vanhan liiton puolelta pelastunut. Hän ei ollut ensimmäinen uuden liiton pelastunut, kuten yleisesti opetetaan. Meidän on oltava tarkkoja voidaksemme tuntea totuuden. Kastekäsky annettiin runsas kuukausi ristin tapahtumien jälkeen. Se annettiin kaikille uuden liiton aikaisille ihmisille, meille, jotka olemme elossa ristin lunastustyön jälkeen. Meidän tulee uskoa Herraan Jeesukseen ja ottaa kaste Hänen Nimeensä. Me saamme käyttää meille annettua vapaata valintaoikeutta. Saamme ottaa vastaan tai hylätä pelastuksen.
Jumala ei pakota ketään liittoon kanssaan. Hän vain kutsuu. Viimeisellä tuomiolla Hän sitten vahvistaa kunkin ihmisen o m a n v a l i n n a n.

M I H I N N I M E E N ?
”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, k a i k k i tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” (Kol.3:17). Raamatussa ei ole mainintaa, että joku olisi kastettu jotakin muuta nimeä käyttäen.
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” ( Apt.2:38 ).
”..Herran Jeesuksen Nimeen” ( Apt.8:16 ).
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” ( Apt.10:48 ).
”..Herran Jeesuksen Nimeen” ( Apt. 19:5 ).
Oli ja on tärkeää lausua kasteessa tuo jalo Jeesus-Nimi. Häneen perustuu pelastuksemme. Siksi Jumalan seurakunta on aina kastanut uskoon tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Hänelle.
Kastaa Jeesuksen Nimeen sisältää ajatuksen, että kastetusta tulee Hänen omaisuuttaan. Kasteessa uskoon tullut otetaan pois Aadamista ja liitetään uuteen sukuhaaraan, Kristukseen. Hänelle kastettu. Hänen Nimeensä otettu. Kastettu siihen pelastukseen, joka on Jeesuksen ja ristityön ansiossa. - Apt.4:12.
Iso Raamatun tietosanakirja kertoo: ”Jeesuksen Nimeen tapahtunut kaste teki seurakunnasta tarkkarajaisen yhtenäisen joukon.”

KASTEEN MUOTO
Alkuseurakunnan aikana kaste tapahtui jokaisessa tapauksessa siten, että ihminen upotettiin kokonaan veteen. Kastaja ja kastettava astuivat veteen. Kaste suoritettiin. noustiin ylös vedestä.
Matt. 3:16; Apt.8:36, 37, 38. ”Haudatut kasteen kautta” on toistuva sanonta Raamatussa (Room.6:3-4; Kol.2:12 ).
Jeesus kastettiin upotuskasteella Hänen ollessaan noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen ( Mat.3: 16 ).
Kasteelle mentäessä tarvittiin aina paljon vettä ( Joh. 3:23 ), että kastettava voitiin upottaa kokonaan veteen.

”Pelastus merkitsee sitä, että minä käyn ulos maailmasta. Jätän tämän kaikkialle levinneen kosmoksen. En enää kuulu saatanalliseen systeemiin. Olen pelastettu maailmasta. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Nämä Jeesuksen sanat merkitsevät yksinkertaisesti: otan uskon askeleen, kastatan itseni ja astun ylös vedestä pelastettuna. Tätä merkitsee pelastus. Älkäämme siis tarkkailko kastetta jonain merkityksettömänä toimenpiteenä. Kasteeseen on yhdistetty paljon. Se on toimitus, joka erottaa meidät maailmasta, ja johtaa meidät toiseen, luonteeltaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Kasteessa sinä tunnustat: Herra, minä jätän tämän maailman taakseni. Sinun ristisi erottaa minut nyt maailmasta ikuisesti.”

T O I M I N T A K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä
Yhteinen tehtävämme on lähetyskäskyn toteuttaminen. Tahdomme tehdä ihmiset opetuslapsiksi. Tämän vuoksi julistamme evankeliumia kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie. Poikkeuksia ei ole.
Kun joku lähimmäisemme nyt tahtoo nöyrtyä paranukseen ja ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksen veriansion kautta, on tehtävämme rukoilla hänen kanssaan, vakuuttaa hänelle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Välittömästi ohjaamme hänet kastajan luo. Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, joka elää Jumalan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastamistehtävä sellaisille, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset sitten suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hän kastoi joitakin uskoon tulleita ( 1 Kor.1:14-17 ; 3:6 ).

Kastajan velvollisuus on ottaa selville kasteelle tulevan sydämen tila, onko hän luopunut syntielämästään. Näkyvät ja näkymättömät synnit tulee jättää ristin juureen ennen kastetta.
Tänä aikana pitää luopua mm. alkoholin käytöstä, tupakoinnista, ylensyömisestä ja rahan ahneuden synnistä. Syntien harjoittajaa ei sovi kastaa. Kastettavan tulee myös ennen kastetta erota kaikista uskonnoista. Ei ole hyvä kastaa vieraan uskontokunnan jäseniä. Se olisi puuttumista uskontojen sisäisiin asioihin.
Usko Jeesukseen ei ole uskontoa, vaan elämää Pyhässä Hengessä.
Kastettavalle on oltava ehdottomasti selvää, ettei hän enää tahdo muuta kuin että Jeesus johtaa häntä nyt ja ikuisesti.
Jeesus on elämämme Henkilö numero yksi.

P E L A S T U S K A A V I O
Ihmissielun pelastus voidaan esittää kaaviona. Todellisuudessa se tapahtuu hengellisessä merkityksessä ihmisen sisimmässä, uudestisyntymisen ihmeenä. Uusi elämä alkaa toimia ! Se on Jumalan elämä ihmisessä Pyhän Hengen kautta.
Uusi Testamentti joka tapauksessa esittää seuraavanlaisen kaavion pelastuksen tiestä.

1. Raamatun Sanan kuuleminen. ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta” ( 1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17 ).

2. Jeesukseen Kristukseen uskominen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hebr.11:6; 1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16 ).

3. Parannuksen teko syntitilasta sekä synnin teoista. ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava..” (Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30).

4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi”( Apt. 2:38; 22:16; 1 Piet.3:21 ).

5. Pyhän Hengen saaminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa” (Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6 ).

6. Julkinen tunnustus. “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t ” (Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24 ).

Kaikki edellä mainitut kuusi pelastusaskelmaa tähtäävät sielujemme pelastukseen. Niillä kaikilla on oma tärkeä paikkansa Jumalan siunaussysteemissä ja siis meidän elämässämme. Me tarvitsemme niitä kaikkia.
On kuitenkin pidettävä mielessä, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamattu tähtää siihen. ”Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi…” Niin voi tehdä vain ihminen, joka on sisimmältään uudistunut, uudestisyntynyt, saanut Pyhän Hengen lahjan.


Y H T E E N V E T O
Askeleet Aadamin suvun jäsenyydestä Kristuksen sukuhaaraan
eli siirtyminen pimeydestä valkeuteen:
· Sanan kuuleminen. Room. 10:17.
· Usko. Hebr. 11:6; Apt.15:9.
· Parannus. Apt.11:18.
· Kaste. Apt.22:16.
· Pyhä Henki. Room.8:9.
· Suun tunnustus. Room.10:9-10.

Mitään näistä ei voida erottaa toisistaan. Kaikki kuuluvat toistensa tueksi. Näiden kanssa kuuluu meille armo uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen veressään.
Nämä kaikki yhdessä ovat yksi pelastumiskokemus. Askelten välissä saattaa olla pitkiäkin aikoja. Siitä huolimatta näin vastaan otettu pelastumiskokemus on yksi, varma ja lopullisesti pätevä.
Tästä alkaa sinunkin kasvusi kristittynä.

piispa kirjoitti:

Jokaiselle on tarpeen lukea, mitä Raamattu opettaa asiasta ja hylätä epäraamatulliset kirkon sepitelmät. Lahkokirkko saa jäsenensä yksin tuon epäraamatullisen lapsikasteluriitin avulla. Tämän vuoksi lahkokirkolliset pitävät sitä "pyhänä toimituksena". Kysymys on veronmaksajista. Kysymys on vain rahasta. Lahkokirkon palkkapappi saa jokaisesta kastelutoimituksesta 53 euroa käteen. Kysymys on myös palkkapapin palkasta.

Voisitko vielä ottaa asian rukoillen tutkittavaksi?

Pyydettäisiin, että Jumala sulkee jostain muusta lähteestä tulleet mielipiteet ja avaa Häneltä tulleet.

"Apostolien ja profeettain perustukselle" rakennettu elämä tarkoittaa, ettei kristillisyydessämme ole Raamatulle vierasta ainesta.
Efes. 2:20.

Kirkkoisät, Luther yms. ovat työnsä tehneet. Jumala arvioi viimeisenä päivänä heidän aikaansaannoksensa köykäiseksi ja epäraamatulliseksi. Luther sanoo itsekin saaneensa kasteoppinsa paavilta eikä Jumalalta. Lue tämä Lutherin Galatalaiskirjeen laajemman selityksen sivulta 100.

Kirkkoisät, Luther, paavi yms. eivät ole oppi-isiämme. Olemme ennen muuta Jeesuksen opetuslapsia emmekä kirkkoisien, Lutherin, paavien yms. Toiseksi olemme alkuseurakunnan uskovien, johtajien alamaisuudessa edelleen (Hebr. 13:7-9).

Nyt Jumala tahtoo tehdä työtä meidän kauttamme.
On tärkeää ammentaa kaikki yksin Raamatusta Pyhässä Hengessä.

Lue tämä opetus ja vapaudut lahkokirkon harhaopetuksesta.

ALKUPERÄINEN KRISTILLINEN KASTE

A L K U S A N A T
Erilaiset kastenäkemykset ovat aiheuttaneet jatkuvaa kiistaa kristittyjen välille.
Kristinuskon alkuaikoina kaste oli uskovia yhdistävä tekijä. Se on muuttunut riidan ja hajaannuksen tekijäksi. Kyse on siis varsin vakavasta asiasta.

Elämme seurakunnan ennalleen asettamisen ajassa. Pyhä Henki tahtoo johdattaa kristityt kaikissa kysymyksissä alkuperäiseen käytäntöön. Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen myös tiedoksi alkuperäisen kristillisen kastekäytännön. Hän tahtoo antaa säätämänsä kasteen taas uskovia yhdistäväksi tekijäksi.

Tässä tutkielmassa tuon esiin Raamatun opetuksen aiheesta. Se on monessa kohdin poikkeava nykyisistä uskontokuntien kasteopetuksista.
Mikäli lukija tahtoo saada varman kokonaiskäsityksen aiheesta, on välttämätöntä lukea tämä kirjoitus kokonaan. Muussa tapauksessa väärinkäsityksen mahdollisuus on suuri.

Viittaan useissa kohdin Raamattuun. Tämä johtuu siitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä asiasta.
” … he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin” (Apt.17:11).
”Minkä olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” ( 1 Joh.2:24 ).

ERIMIELISYYDEN SYY ?
Jumala lupaa ilmoittaa totuutensa omilleen (Joh. 16:13). ”.. jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä” (Filip. 3:15-16 ).
Ehto Jumalan tahdon ymmärtämiselle on tuo samaa tietä vaeltaminen. Se on tuo apostolien ja profeettojen opetuksessa pysyminen; Jumalan Sanan, Raamatun oppiin tunnustautuminen ja sen vastaan ottaminen ( Apt. 2:42 ). Tällä tiellä Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen.
Erimielisyys johtuu siitä, että on luovuttu Raamatun opetuksista. Siinä on Jumalan kansan häviön syy. Ei ole kuultu Jumalan rakastavaa ja kansaansa yhdistävää ääntä.
Erimielisyys johtuu paljolti myös siitä, että epäuskoiset ”julistajat” kylvävät epäuskon kylvöä. On opetettu, ettei ole mahdollista olla samaa mieltä esimerkiksi kasteesta. Se on käärmeen siementä, epäuskon kylvöä. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal.6:7 ). Nyt on aika alkaa kylvää uskon kylvöä. Voimme olla yhtä mieltä kasteesta kuten muistakin kristinuskon syvistä totuuksista. (Vertaa 4 Moos.13:22-34, mutta etenkin 14:6-9)

Epäuskon kylväjät ovat röyhkeydessään opettaneet jopa, ettei samanmielisyys ole Jumalan tahto. Sellaiset lausunnot kumoavat Raamatun selvän opetuksen. ”Mutta minä kehotan teitä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus” ( 1 Kor.1:10 ). ”..olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa..” ( 2 Kor.13:11 ).
Millä perustalla Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä mieltä ? ”..että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan” ( Room. 15:5,6 ). Tämä tarkoittaa, että olemme asioista samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Hänen mielipiteensä on Raamatussa ja alkuperäisen kristinuskon antamassa käytännön esimerkissä. Olemme yhtä mieltä Raamatun kanssa.
Kenenkään ihmisen omilla mielipiteillä ei näissä kysymyksissä ole arvoa.

KASTEEN ALKUPERÄ
Jeesus antoi viimeisinä opetuksinaan lähetyskäskyn. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” ( Markus 16:15-16 ). Hän opetti siis, että evankeliumia tulee julistaa ja sen tuloksena ihmiset tulevat uskoon. ( Room.10:17) Uskoon tulleet tulee sitten kastaa. Raamatusta emme löydä muuta järjestystä.

Kymmenen päivää lähetyskäskyn jälkeen Pietari julisti tuhansille ihmisille Ylösnousseen Mestarinsa sanomaa : ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan” (Apt.2:38). Kolmetuhatta kuulijaa otti sanan vastaan, tuli uskoon ja antoi kastaa itsensä. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, n e kastettiin..” ( Apt.2:41 ).

Kasteen saamisen edellytys alkuseurakunnassa oli usko. ”Jos uskot koko sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon (Apt.8:37). ”.. korinttolaiset uskoivat ja heidät kastettiin” (Apt.18:8 ). ”..kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen” ( Apt.19:5 ). Tämä oli juuri sitä mitä Jeesus oli opettanut (Matt. 28:19-20 ).

Kaste suoritettiin alussa välittömästi uskonratkaisun tapahduttua, yleensä samanaikaisesti. Uskossa oleminen olisikin koettu ilman kastetta puutteelliseksi. Alussa kaikki uskoon tulleet (aikuiset sekä ymmärryksen iässä olevat lapset) ottivat kasteen. Se oli heille selviö. Siitä ei neuvoteltu.
Alkuseurakunnassa vain Kristukseen kastetut pidettiin Jumalan lapsina. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27 ). Vaikeuksia on tuottanut uskossa olevien kastamattomat lapset, jotka ovat pyhitetyt (1 Kor. 7:14) ilman kastetta. Tämä ”pyhitys” ei tee tyhjäksi lähetyskäskyä heidän kohdallaan niin, että heille olisi olemassa toisenlainen tie. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha..” (Joh. 3:6). Liha (Aadamin suvun jäsenyys) pitää haudata kasteessa.
Kaikkien pitää tulla kastetuiksi upotuskasteella vedessä.
Kun vanhemmat huomaavat lapsensa olevan Jeesukselle antautunut, joka tunnustaa uskoaan esim. koulutovereilleen, rukoilee itsenäisesti ja elää elämäänsä Jeesukselle, voidaan hänet kastaa Jeesuksen Nimeen.

Room. 6:3-4 mukaan kaste on toimitus, jossa pelastettava liitetään Pelastajaansa. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin (kasteella käyneiden) uudessa elämässä vaeltaman” (Room.6:3-4 ). Kaste oli jakaja. Oli elämä ennen kastetta ja elämä kastettuna.
”..ollen haudattuina kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta” ( Kol.2:12 ). Huomaa sana herätetyt. He olivat synnin unesta heränneet ja uuteen elämään astuneet. Vanha oli haudattu. Uusi oli tullut sijaan ( 2 Kor.5:17 ).
Kaikki uskoon tulleet eli kastetut alkoivat elää pyhää elämää yhdessä muiden kanssa. He kokoontuivat Jumalan seurakuntana vahvistumaan ja oppimaan lisää Jumalan tahtoa. Kastetut olivat Jumalan seurakunta. - On hyvä huomioida, etteivät he perustaneet seurakuntaa, vaan olivat seurakunta.
Uusi Testamentti ei ollenkaan tunne käsitettä kastamaton kristitty. Ei myöskään käsitettä uskosta osaton kastettu kristitty. Ne ovat vääristyneitä käsitteitä. Uusi Testamentti tuntee ainoastaan käsitteen uskoon tullut, kasteella käynyt kristitty. Sellainen luettiin seurakuntaan kuuluvaksi. Muut olivat ulkopuolella.

ONKO VESIKASTE VÄLTTÄMÄTÖN ?
”Kaikki kansa, joka häntä (Johannes Kastajaa) kuuli, tunnusti Jumalan vanhurskaaksi ja antoi kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta” ( Luuk.7:29-30 ).
Jeesus kysyi aikansa ihmisiltä: ”Oliko Johanneksen kaste Taivaasta vaiko ihmisistä?” (Markus 11:30 ). Samoin voimme kysyä nyt kristillisestä kasteesta. Raamatun kokonaisilmoitus vastaa, että se on Taivaasta. Kaste on siis välttämätön.

Jeesuksen säätämä kristillinen kaste on Kristuksen opin alkuaskel. Siitä alkaa uudestisyntymisessä saadun hengellisen elämän kasvu. Siitä alkaa ristin kaita tie, jonka päämäärä on Taivas.
”..vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan (uskoon tulleiden lastenkin kohdalla) hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta” ( 1 Piet.3:21 ).
Kastevesi ei siis poista likaa ruumiistamme. Se luotaa syvemmälle, ihmisen sisimpään. Usko saa kosketuskohdan. Jeesuksen veri, uskon kautta, puhdistaa omantuntomme kuolleesta tilasta. Tähän viittaa Ananiaan neuvo Paavalille: ”Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt.22:16).
Paavalin ainutlaatuinen Jeesuksen kohtaaminen Damaskon tiellä ei riittänyt pelastuskokemukseksi. Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän” (Apt.9:6). Paavali totteli, meni kaupunkiin, jossa sai neuvon: ”Nyt, mitä viivyttelet ? Nouse. Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt. 22:16).
Vanha Saulus haudattiin kasteen kautta Jeesuksen kuoleman ansioon. Kastevedestä nousi apostoli Paavali, uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Vanha riisuttiin pois. Uusi tuli sijaan. Näin oli ja näin on edelleen Jumalan tahto.
Eräät opettavat, että Paavali sai syntinsä anteeksi ja pelastui Damaskon tiellä. Raamattu ei opeta niin. Mikäli Paavali olisi saanut pelastuskokemuksen eli syntien anteeksiantamuksen Damaskon tiellä, ei Ananias olisi ollut oikeutettu kehottamaan Paavalia kasteelle, jossa synnit pestään pois (Apt.22:16 ). Se ei olisi ollut johdonmukaista.

VEDESTÄ JA HENGESTÄ
Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Tarkoittiko Hän, että uudestisyntymiseen tarvitaan myös vesikaste ? Samankaltainen ajatushan on Tiituskirjeessä.
”Kun Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta” ( Tiit. 3:4-6 ).
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” ( Joh.3:5 ).
Näitä kohtia kannattaa uudestaankin miettiä.

Alkuseurakunnan aikana kaste ei ollut sisällyksetön ”kuuliaisuuden askel”, kuten nykyisin vapaissa suunnissakin opetetaan.
”Vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..” ( 1 Piet.3:21 ). ”..ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta..” ( Kol.2:12 ). Kasteessa herätetyt ! - ?
Tiedämme tietenkin, ettei pelkästään kasteella käyminen pelasta ihmistä. Kastetta tulee edeltää kokonaisvaltainen sydämen kääntymys Jumalan puoleen. On saatava luottamus Jeesuksen ristin uhriin ja sovintoveren ansioon. On otettava vastaan pelastussanoma Jeesuksesta. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin” (Apt.2:41 ). On astuttava uskon askel vastaan ottamalla Ylösnoussut Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi..” (Joh.1:12). Nämä Jeesuksen vastaanottaneet sitten voivat Hänen voimassaan tehdä parannuksen synneistään ja tulla kasteelle. He saavat ottaa vastaan kaikki Jumalan suuret lupaukset. He saavat täyttyä Pyhällä Hengellä. Saavat armolahjoja.
He saavat alkaa elää yhdessä muiden Taivaaseen matkaajien kanssa. He ovat seurakunta, Jumalan kansa.
Myös kaikki ennen kasteella käymistä Pyhän Hengen saaneet uskovaiset kastettiin vedessä Jeesuksen Nimeen (Apt.10:47-48).
On huomattava, että kaste on merkityksetön ilman edellä mainittua henkilökohtaista uskon ratkaisua kaikkine siihen liittyvine Raamatun opetuksineen.
”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room.14:23 ).

KASTE USKONELÄMÄN ALKUNA
Voimme tehdä kysymyksiä Raamatussa mainituille, uskoon tulleille ihmisille.
Kysymme Korneliukselta: MITEN SINÄ SAIT KOKEA USKOONTULEMISEN ? -
Kornelius vastaa: ”Olen koko ikäni ollut etsivä sielu. Tämän vuoksi olen ollut hurskas ja rukoileva ihminen. Jumalan pelko on ohjannut elämääni. Olen antanut almuja ja koettanut olla kaikille hyvä. Kuitenkin olen tuntenut, että jotakin puuttuu.
Viimein Jumala tarttui elämääni ihmeellisten johdatusten kautta. Hän kuuli rukoukseni. Kotiini johdatettiin apostoli Pietari. Olimme omaisteni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa koolla. Pietari kertoi evankeliumin Jeesuksesta ja ristillä tapahtuneesta sovitustyöstä. Hän johdatti meidät sisälle pelastukseen. Hänen puhuessaan Pyhä Henki lankesi meidän kaikkien ylle. Aloimme kaikki yhteen ääneen puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Välittömästi meidät kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Tällä tavalla me tulimme uskoon.”
Edellä kuvaamani kertomus löytyy Apostolien tekojen 10 ja 11 luvuista :
”Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius.. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati jumalaa” (Apt.10:1-2). Yksi häneltä puuttui. Hän ei ollut uskossa. On eri asia uskoa Jumalaan tai olla elävässä uskossa.
Jumalaan ja Jeesukseen uskominen on vasta edellytys uskoon tulemiselle.
”..Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet seurasivat hänen mukanaan…He saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä” (Apt.10:23-24). Pietari alkoi puhua. ”..Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, Hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli Hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat..Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä...” ”...Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta” (Apt.10:38-43).
MITÄ SIIS TAPAHTUIKAAN KORNELIUKSEN KODISSA ?
Luemme eteenpäin. ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.” Pietarin mukana tulleet uskovaiset ” hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, (mistä he tiesivät sen ? ) sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Ja hän k ä s k i kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen” ( Apt.10:44-48 ).
Myöhemmin Pietari selostaa tätä tapausta muille uskoville. ”Ja Henki käski minun mennä heidän kanssansa (Korneliuksen lähettämien miesten kanssa); ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani. Me menimme sen miehen (Korneliuksen) taloon, ja hän kertoi meille, kuinka oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan: Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä p e l a s t u t, ja koko sinun perhekuntasi” ( Apt.11:12-15 ).
Kornelius ei siis vielä ollut pelastunut eli uskossa, huolimatta hurskaudestaan ja esimerkillisestä rukouselämästään. Pelastussanoman kuultuaan hän tuli uskoon, sai Pyhän Hengen lahjan ja otti kasteen. Näin hänestä tuli kristitty.
Korneliuksen kertomuksesta voimme päätellä, että alkuseurakunnan aikana uskoon tulleen ajatuksissa sulautuivat yhteen uudestisyntymis- ja kastemuistot.
Uustestamentillinen herätyspuhe ei silloin päättynyt ”alttarikutsuun”, vaan kastekehotukseen. Huomaamme taas, että kasteesta alkoi Jumalan tahdon mukainen uskonelämä.

K O S K E T U S K O H T A
Näkyvässä maailmassa elävä ihminen tarvitsee uskonsa tueksi jotakin konkreettista. Jumala tietää tämän. Hän antoi uskon ”tarttumiskohdaksi” kasteen. Ihminen saa tarttua kiinni Jumalan suureen armoon ja Sanan lupauksiin uskon kautta. Hän saa ottaa pelastuksen vastaan hyväksyen, uskossa vastaan ottaen ja astumalla uskon askeleen kasteen hautaan. Vanha haudataan. Uusi nousee ylös.
Näin uskossa oleminen ei jää pelkäksi ajatuskuvioksi. Se on todellisuutta, elämää Jeesuksessa ja Hänen siunauksessaan. Vanha elämä on taakse jäänyttä. Uusi elämä toimii. -
Kasteella käyneellä pelastusvarmuus perustuu Jumalan omaan Sanaan, ei ihmisten vakuutteluihin ja omiin uskotteluihin tai tuntemuksiin.

Jokainen Taivaaseen tahtova ihminen on ohjattava kasteelle Jeesuksen Nimeen.

Ihmissielun pelastuminen
Raamattu opettaa lukuisissa kohdin erilaisin sanakääntein pelastusasiaa. Se on Raamatun pääsanoma. Tätä aihetta tutkiessamme emme voi sivuuttaa yhtäkään kohtaa. Kaikki pelastuksesta puhuvat kohdat on otettava mukaan kokonaisuuteen. Jumalan ilmoituksen kokonaisuus rikkoutuu mikäli otamme jonkin kohdan irti kokonaisuudesta. Esimerkkinä nyt kaste.
Samoin pelastuksemme suuret, ihanat sanat: armo, usko, risti jne.. Mikään ei yksistään ole riittävä. - Ilm.22:18,19. –
Uskovat ovat hajallaan, sekoituksessa (= baabel) juuri sen vuoksi, että yksi ryhmä on ottanut yhden osan Sanasta, toinen ryhmä toisen. Yksi uskoo pelastumiseen kasteen kautta, toinen yksin uskon kautta. Joku uskoo pelastuvansa hyvän elämäntapansa kautta. Miten Raamattu kehottaa uskomaan ? Meidän tulee uskoa Raamatun ilmoitus kaikilta osin. Pelastuneen ihmisen tulee olla sisällä jokaisessa Raamatun kohdassa, joka mainitsee jotakin sielujemme pelastumisesta. Vain näin ollen voimme olla varmoja Taivaaseen pääsystämme.

EFESOLAISTEN USKOON TULO
Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten ? ”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Efes.2:8-9). On mielenkiintoista katsoa millä tavalla he pelastuivat armosta uskon kautta.

1. He olivat lähteneet kuulemaan Jumalan Sanaa ( Apt. 18:24-25 ).
2. He uskoivat kuulemansa Sanan ( Apt.19:1-2 ).
3. Heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimeen ( Apt.19:5 ).
4. He saivat Pyhän Hengen, josta merkiksi puhuivat kielillä ( Apt.19:6 ).
5. He tekivät parannuksen eli elämänsä suursiivouksen ( Apt. 19:18-20 ).
Edellisten vaiheiden kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että te olette pelastuneet armosta, uskon kautta.

Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana kyllä puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen.

Alkanut uskokin sammuu ellei uskovassa ole kuuliaisuutta Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä” ( Joh.3:36 ).
Kurjuus ja vaivaisuus toimii missä ei vaelleta Sanan mukaisesti voittosaatossa Kristuksessa, Hänelle kuuliaisina.
Likaiset ryysyt puhtaisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Samoin ei synnit anteeksi saanut Jumalan lapsi enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Side vaivaisuuteen katkeaa kasteessa Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.

P E L A S T U S V E R E N K A U T T A
Pelastumisemme ehdoton numero yksi on Jeesuksen kallis, pyhä sovintoveri. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk.22:20 ). ”Ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista” ( Hebr.9:22 ).
Raamattu todistaa, että Jeesuksen veri on ainoa puhdistuslähteemme. Meillä on pääsy ihanaan ja täydelliseen anteeksiantamuksen vapauteen ”uskon kautta Hänen vereensä” ( Room.3:25 ).
Kristillisen elämämme lähtökohta on tietenkin aina ja vain Golgatan veriuhri.
Hän kantoi syntimme ristin puulle. ”Hänen haavainsa kautta te olette paratut” ( 1 Piet.2:24 ). ”..olemme lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan”
(1 Piet.1:19).
”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä” (1 Joh.5:7-8 ). Nämä kolme ovat pelastuksemme todistus.
1. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” (Room.8:16 ).
2. Kastevesi todistaa maailmalle, että olemme siitä erotetut ja Jeesukseen liitetyt.
3. Veri todistaa Jumalalle, että rangaistus syntiemme edestä on kärsitty.
Näin suuresti Jumala rakastaa syntitilassa olevaa ihmiskuntaa. Hän lähetti oman Poikansa, joka oli ja on Puhtain ja Pyhin koko maailmankaikkeudessa. Viha, kärsimys ja kirous kohdistui Jeesukseen.
Oi sitä Jumalan ihmeellistä armon viisautta !

N Ö Y R Y Y S
Pelastuksen tielle lähtö edellyttää oikeaa, nöyrää mieltä. Sanaa on kuultava oikeassa, etsivässä ja vastaanottavaisessa mielessä. Jumalan hyvyys vetää Jeesuksen tykö ja parannukseen, nöyriä, kurjuutensa tuntevia ihmisiä ( mm. Jesaja 57:15 ).
Kun Uskossa oleva ihminen esittää kutsun uskosta osattomalle tulla uskon tielle, on se silloin arvovaltainen Jumalan kutsu. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa” ( 2 Kor. 5:20 ).
”Hänen työtovereinaan m e myös kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi” ( 2 Kor.6:1 ).
Nöyrät kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan armon. Ylpeämieliset pysyvät kaukana Jumalasta. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaakob 4:6 ).

OIKEA ETSIJÄN MIELI:
”Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani. Minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, ennen kuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle” ( Psalmi 132:3-5 ). Tällaisella mielellä ”etsivä löytää ja anova saa”.
”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne” ( Jer.29:13 ).

PELASTUIKO RISTIN RYÖVÄRI ILMAN KASTETTA ?
Saman kysymyksen voisimme esittää kaikista muistakin vanhan liiton puolelta pelastuneista. Pelastuiko esimerkiksi Aabraham ilman kastetta ? Sama asia.
Jeesus lupasi viereisellä ristillä viruvalle, nöyrtyneelle rikolliselle pelastuksen. ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani Paratiisissa” ( Luuk.23:43 ).
Hänen ei ollut mahdollista tulla kasteelle. Mutta ei hänen olisi tarvinnutkaan. Jeesus ei historian tässä vaiheessa vielä ollut antanut kastekäskyä. Uusi liitto ei vielä ollut alkanut. - Uusi liitto alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk.22:20).
Raamattu siis opettaa, että ristin ryöväri oli viimeinen vanhan liiton puolelta pelastunut. Hän ei ollut ensimmäinen uuden liiton pelastunut, kuten yleisesti opetetaan. Meidän on oltava tarkkoja voidaksemme tuntea totuuden. Kastekäsky annettiin runsas kuukausi ristin tapahtumien jälkeen. Se annettiin kaikille uuden liiton aikaisille ihmisille, meille, jotka olemme elossa ristin lunastustyön jälkeen. Meidän tulee uskoa Herraan Jeesukseen ja ottaa kaste Hänen Nimeensä. Me saamme käyttää meille annettua vapaata valintaoikeutta. Saamme ottaa vastaan tai hylätä pelastuksen.
Jumala ei pakota ketään liittoon kanssaan. Hän vain kutsuu. Viimeisellä tuomiolla Hän sitten vahvistaa kunkin ihmisen o m a n v a l i n n a n.

M I H I N N I M E E N ?
”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, k a i k k i tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” (Kol.3:17). Raamatussa ei ole mainintaa, että joku olisi kastettu jotakin muuta nimeä käyttäen.
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” ( Apt.2:38 ).
”..Herran Jeesuksen Nimeen” ( Apt.8:16 ).
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” ( Apt.10:48 ).
”..Herran Jeesuksen Nimeen” ( Apt. 19:5 ).
Oli ja on tärkeää lausua kasteessa tuo jalo Jeesus-Nimi. Häneen perustuu pelastuksemme. Siksi Jumalan seurakunta on aina kastanut uskoon tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Hänelle.
Kastaa Jeesuksen Nimeen sisältää ajatuksen, että kastetusta tulee Hänen omaisuuttaan. Kasteessa uskoon tullut otetaan pois Aadamista ja liitetään uuteen sukuhaaraan, Kristukseen. Hänelle kastettu. Hänen Nimeensä otettu. Kastettu siihen pelastukseen, joka on Jeesuksen ja ristityön ansiossa. - Apt.4:12.
Iso Raamatun tietosanakirja kertoo: ”Jeesuksen Nimeen tapahtunut kaste teki seurakunnasta tarkkarajaisen yhtenäisen joukon.”

KASTEEN MUOTO
Alkuseurakunnan aikana kaste tapahtui jokaisessa tapauksessa siten, että ihminen upotettiin kokonaan veteen. Kastaja ja kastettava astuivat veteen. Kaste suoritettiin. noustiin ylös vedestä.
Matt. 3:16; Apt.8:36, 37, 38. ”Haudatut kasteen kautta” on toistuva sanonta Raamatussa (Room.6:3-4; Kol.2:12 ).
Jeesus kastettiin upotuskasteella Hänen ollessaan noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen ( Mat.3: 16 ).
Kasteelle mentäessä tarvittiin aina paljon vettä ( Joh. 3:23 ), että kastettava voitiin upottaa kokonaan veteen.

”Pelastus merkitsee sitä, että minä käyn ulos maailmasta. Jätän tämän kaikkialle levinneen kosmoksen. En enää kuulu saatanalliseen systeemiin. Olen pelastettu maailmasta. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Nämä Jeesuksen sanat merkitsevät yksinkertaisesti: otan uskon askeleen, kastatan itseni ja astun ylös vedestä pelastettuna. Tätä merkitsee pelastus. Älkäämme siis tarkkailko kastetta jonain merkityksettömänä toimenpiteenä. Kasteeseen on yhdistetty paljon. Se on toimitus, joka erottaa meidät maailmasta, ja johtaa meidät toiseen, luonteeltaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Kasteessa sinä tunnustat: Herra, minä jätän tämän maailman taakseni. Sinun ristisi erottaa minut nyt maailmasta ikuisesti.”

T O I M I N T A K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä
Yhteinen tehtävämme on lähetyskäskyn toteuttaminen. Tahdomme tehdä ihmiset opetuslapsiksi. Tämän vuoksi julistamme evankeliumia kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie. Poikkeuksia ei ole.
Kun joku lähimmäisemme nyt tahtoo nöyrtyä paranukseen ja ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksen veriansion kautta, on tehtävämme rukoilla hänen kanssaan, vakuuttaa hänelle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Välittömästi ohjaamme hänet kastajan luo. Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, joka elää Jumalan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastamistehtävä sellaisille, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset sitten suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hän kastoi joitakin uskoon tulleita ( 1 Kor.1:14-17 ; 3:6 ).

Kastajan velvollisuus on ottaa selville kasteelle tulevan sydämen tila, onko hän luopunut syntielämästään. Näkyvät ja näkymättömät synnit tulee jättää ristin juureen ennen kastetta.
Tänä aikana pitää luopua mm. alkoholin käytöstä, tupakoinnista, ylensyömisestä ja rahan ahneuden synnistä. Syntien harjoittajaa ei sovi kastaa. Kastettavan tulee myös ennen kastetta erota kaikista uskonnoista. Ei ole hyvä kastaa vieraan uskontokunnan jäseniä. Se olisi puuttumista uskontojen sisäisiin asioihin.
Usko Jeesukseen ei ole uskontoa, vaan elämää Pyhässä Hengessä.
Kastettavalle on oltava ehdottomasti selvää, ettei hän enää tahdo muuta kuin että Jeesus johtaa häntä nyt ja ikuisesti.
Jeesus on elämämme Henkilö numero yksi.

P E L A S T U S K A A V I O
Ihmissielun pelastus voidaan esittää kaaviona. Todellisuudessa se tapahtuu hengellisessä merkityksessä ihmisen sisimmässä, uudestisyntymisen ihmeenä. Uusi elämä alkaa toimia ! Se on Jumalan elämä ihmisessä Pyhän Hengen kautta.
Uusi Testamentti joka tapauksessa esittää seuraavanlaisen kaavion pelastuksen tiestä.

1. Raamatun Sanan kuuleminen. ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta” ( 1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17 ).

2. Jeesukseen Kristukseen uskominen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hebr.11:6; 1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16 ).

3. Parannuksen teko syntitilasta sekä synnin teoista. ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava..” (Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30).

4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi”( Apt. 2:38; 22:16; 1 Piet.3:21 ).

5. Pyhän Hengen saaminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa” (Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6 ).

6. Julkinen tunnustus. “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t ” (Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24 ).

Kaikki edellä mainitut kuusi pelastusaskelmaa tähtäävät sielujemme pelastukseen. Niillä kaikilla on oma tärkeä paikkansa Jumalan siunaussysteemissä ja siis meidän elämässämme. Me tarvitsemme niitä kaikkia.
On kuitenkin pidettävä mielessä, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamattu tähtää siihen. ”Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi…” Niin voi tehdä vain ihminen, joka on sisimmältään uudistunut, uudestisyntynyt, saanut Pyhän Hengen lahjan.


Y H T E E N V E T O
Askeleet Aadamin suvun jäsenyydestä Kristuksen sukuhaaraan
eli siirtyminen pimeydestä valkeuteen:
· Sanan kuuleminen. Room. 10:17.
· Usko. Hebr. 11:6; Apt.15:9.
· Parannus. Apt.11:18.
· Kaste. Apt.22:16.
· Pyhä Henki. Room.8:9.
· Suun tunnustus. Room.10:9-10.

Mitään näistä ei voida erottaa toisistaan. Kaikki kuuluvat toistensa tueksi. Näiden kanssa kuuluu meille armo uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen veressään.
Nämä kaikki yhdessä ovat yksi pelastumiskokemus. Askelten välissä saattaa olla pitkiäkin aikoja. Siitä huolimatta näin vastaan otettu pelastumiskokemus on yksi, varma ja lopullisesti pätevä.
Tästä alkaa sinunkin kasvusi kristittynä.

> Voisitko vielä ottaa asian rukoillen
> tutkittavaksi?

Toki voin pohtia asioita rukoillen. Niin yritän aina tehdä(, mutta en pyydä mitään suoraa ilmoitusta sydämelleni). Tahdon löytää vastaukset Raamatun sanasta.


> Jokaiselle on tarpeen lukea, mitä Raamattu
> opettaa asiasta ja hylätä epäraamatulliset
> kirkon sepitelmät. Lahkokirkko saa jäsenensä
> yksin tuon epäraamatullisen lapsikasteluriitin
> avulla. Tämän vuoksi lahkokirkolliset pitävät
> sitä "pyhänä toimituksena". Kysymys on
> veronmaksajista. Kysymys on vain rahasta.
> Lahkokirkon palkkapappi saa jokaisesta
> kastelutoimituksesta 53 euroa käteen.
> Kysymys on myös palkkapapin palkasta.
>

Esim. Luthersäätiö ei välttämättä saa kovin kauaa olla ev.lut kirkossa, en tiedä, mutta kyllä se silti tulee pitämään kiinni tuosta opetuksestaan.

Mutta ei tässä ole kyllä muutenkaan kyllä kyse rahasta. Nykypäivän luterilainen kirkko saattaa alkaa suvaita ihan kaikenlaisia oppeja. (Nykypäivän ekumeenisuudessa ei välitetä siitä että mitä Raamattu sanoo.)

Mielestäni monet väitteesi ovat vääriä, mutta jaan sen huolen aiheen että kaste jakaa kristittyjen välejä. Pidän kuitenkin kannastani kiinni koska mielestäni kantani on Raamatullinen.

Väittely ei tämän enempää varmastikaan meidän välillämme tässä yhteydessä kannata.

Suosittelen Matti Väisäsen kastekirjoja.

Herran haltuun.

uskoa pohtiva kirjoitti:

> Voisitko vielä ottaa asian rukoillen
> tutkittavaksi?

Toki voin pohtia asioita rukoillen. Niin yritän aina tehdä(, mutta en pyydä mitään suoraa ilmoitusta sydämelleni). Tahdon löytää vastaukset Raamatun sanasta.


> Jokaiselle on tarpeen lukea, mitä Raamattu
> opettaa asiasta ja hylätä epäraamatulliset
> kirkon sepitelmät. Lahkokirkko saa jäsenensä
> yksin tuon epäraamatullisen lapsikasteluriitin
> avulla. Tämän vuoksi lahkokirkolliset pitävät
> sitä "pyhänä toimituksena". Kysymys on
> veronmaksajista. Kysymys on vain rahasta.
> Lahkokirkon palkkapappi saa jokaisesta
> kastelutoimituksesta 53 euroa käteen.
> Kysymys on myös palkkapapin palkasta.
>

Esim. Luthersäätiö ei välttämättä saa kovin kauaa olla ev.lut kirkossa, en tiedä, mutta kyllä se silti tulee pitämään kiinni tuosta opetuksestaan.

Mutta ei tässä ole kyllä muutenkaan kyllä kyse rahasta. Nykypäivän luterilainen kirkko saattaa alkaa suvaita ihan kaikenlaisia oppeja. (Nykypäivän ekumeenisuudessa ei välitetä siitä että mitä Raamattu sanoo.)

Mielestäni monet väitteesi ovat vääriä, mutta jaan sen huolen aiheen että kaste jakaa kristittyjen välejä. Pidän kuitenkin kannastani kiinni koska mielestäni kantani on Raamatullinen.

Väittely ei tämän enempää varmastikaan meidän välillämme tässä yhteydessä kannata.

Suosittelen Matti Väisäsen kastekirjoja.

Herran haltuun.

Olen lukenut Väisäsen kirjat. Voin sanoa, että Väisäsen kirjoissaan esittämä kasteopetus on prikulleen sama kuin roomalaiskatolisen kirkon kasteopetus.

Matti Väisänen vie kirjoissaan esittämällään kasteopetuksellaan harhaanjohtamansa Rooman kirkkoon ja paavin syliin.

körttiläinen kirjoitti:

Olen lukenut Väisäsen kirjat. Voin sanoa, että Väisäsen kirjoissaan esittämä kasteopetus on prikulleen sama kuin roomalaiskatolisen kirkon kasteopetus.

Matti Väisänen vie kirjoissaan esittämällään kasteopetuksellaan harhaanjohtamansa Rooman kirkkoon ja paavin syliin.

Oletko lukenut kirjat "Syttyneitä sydämiä" tai "Turhentuuko uskon puhdistus? ..." - kritiikkiä koskien yhteistä julistusta vanhurskauttamis opista"? Uskoisin, että hän on samoilla linjoilla heidän kanssaan. (Olen lueskellut Matti Väisäsen kannanottoja jonkin verran / huomannut hänen toimintaansa.) Hänhän on myös kirjoittanut "Turhentuuko uskon puhdistus? ..."-kirjaan jonkin osan.
Uskoisin että voimme olla turvallisilla mielillä, että hän ei ole ajamassa meitä room.katoliseen kirkkoon. (Hänhän toimii mm. Luther-säätiössä, joka ei todellakaan ole menossa room.katoliseen suuntaan.) Suomen ev.lut kirkko kylläkin on (liberaaliteologien toimesta) menossa vanhurskauttamisoppia sekoittaessaan room.katoliseen suuntaan (uusi Luther-tutkimus, Mannermaan "koulukunta", yms.).

Väisänen kritisoi room.katolista kasteopetusta, mm.:
"... Näin roomalaiskatolinen kaste antaa pääsyn kirkkoon, mutta ei anna pysyvää perustusta pelastusvarmuudelle."
...
"Roomalaiskatoliset näkevät, että kaste vaikuttaa opere operato vapauttaen perisynnistä ilman uskoa, mutta kaste ei ole anteeksiantamuksen väline niiden syntien anteeksisaamiseksi, joihin on syyllistetty kasteen jälkeen."

Eihän kaste / uudestisyntyminen vaikuta ilman uskoa. Lasten usko on meille aikuisille esikuva. Lapsi uskoo "automaattisesti", kun hänet tuodaan kasteelle. Lapsi on annettu meille esikuvaksi uskoa koskien. Tukeudumme Jumalan lupauksiin. Jumala saa aikaan uskon. Ortodokseilla tai room.katolisilla kaste voi olla "maagisuuteen" viittava, mutta luterilaisuudessa se ei ole sitä. Lapsen uskosta on myös kirjoitettu Väisäsen kaste-kirjoissa. Kannattaa lukea lisää niistä.

Room.katolisethan eivät näe että perisynti / "himo" = konkupisenssi ei olisi syyllisyyttä ihmiselle Jumalan edessä. Luterilaisuus opettaa, että perisynti on syyllisyyttä.

Uskoa pohtiva kirjoitti:

Oletko lukenut kirjat "Syttyneitä sydämiä" tai "Turhentuuko uskon puhdistus? ..." - kritiikkiä koskien yhteistä julistusta vanhurskauttamis opista"? Uskoisin, että hän on samoilla linjoilla heidän kanssaan. (Olen lueskellut Matti Väisäsen kannanottoja jonkin verran / huomannut hänen toimintaansa.) Hänhän on myös kirjoittanut "Turhentuuko uskon puhdistus? ..."-kirjaan jonkin osan.
Uskoisin että voimme olla turvallisilla mielillä, että hän ei ole ajamassa meitä room.katoliseen kirkkoon. (Hänhän toimii mm. Luther-säätiössä, joka ei todellakaan ole menossa room.katoliseen suuntaan.) Suomen ev.lut kirkko kylläkin on (liberaaliteologien toimesta) menossa vanhurskauttamisoppia sekoittaessaan room.katoliseen suuntaan (uusi Luther-tutkimus, Mannermaan "koulukunta", yms.).

Väisänen kritisoi room.katolista kasteopetusta, mm.:
"... Näin roomalaiskatolinen kaste antaa pääsyn kirkkoon, mutta ei anna pysyvää perustusta pelastusvarmuudelle."
...
"Roomalaiskatoliset näkevät, että kaste vaikuttaa opere operato vapauttaen perisynnistä ilman uskoa, mutta kaste ei ole anteeksiantamuksen väline niiden syntien anteeksisaamiseksi, joihin on syyllistetty kasteen jälkeen."

Eihän kaste / uudestisyntyminen vaikuta ilman uskoa. Lasten usko on meille aikuisille esikuva. Lapsi uskoo "automaattisesti", kun hänet tuodaan kasteelle. Lapsi on annettu meille esikuvaksi uskoa koskien. Tukeudumme Jumalan lupauksiin. Jumala saa aikaan uskon. Ortodokseilla tai room.katolisilla kaste voi olla "maagisuuteen" viittava, mutta luterilaisuudessa se ei ole sitä. Lapsen uskosta on myös kirjoitettu Väisäsen kaste-kirjoissa. Kannattaa lukea lisää niistä.

Room.katolisethan eivät näe että perisynti / "himo" = konkupisenssi ei olisi syyllisyyttä ihmiselle Jumalan edessä. Luterilaisuus opettaa, että perisynti on syyllisyyttä.

> Room.katolisethan eivät näe että
> perisynti / "himo" = konkupisenssi
> ei olisi syyllisyyttä ihmiselle
> Jumalan edessä. Luterilaisuus opettaa,
> että perisynti on syyllisyyttä.

Korjaan:

Room.katolisethan ajattelevat että perisynti / "himo" = konkupisenssi ei olisi syyllisyyttä ihmiselle Jumalan edessä.

Uskoa pohtiva kirjoitti:

Oletko lukenut kirjat "Syttyneitä sydämiä" tai "Turhentuuko uskon puhdistus? ..." - kritiikkiä koskien yhteistä julistusta vanhurskauttamis opista"? Uskoisin, että hän on samoilla linjoilla heidän kanssaan. (Olen lueskellut Matti Väisäsen kannanottoja jonkin verran / huomannut hänen toimintaansa.) Hänhän on myös kirjoittanut "Turhentuuko uskon puhdistus? ..."-kirjaan jonkin osan.
Uskoisin että voimme olla turvallisilla mielillä, että hän ei ole ajamassa meitä room.katoliseen kirkkoon. (Hänhän toimii mm. Luther-säätiössä, joka ei todellakaan ole menossa room.katoliseen suuntaan.) Suomen ev.lut kirkko kylläkin on (liberaaliteologien toimesta) menossa vanhurskauttamisoppia sekoittaessaan room.katoliseen suuntaan (uusi Luther-tutkimus, Mannermaan "koulukunta", yms.).

Väisänen kritisoi room.katolista kasteopetusta, mm.:
"... Näin roomalaiskatolinen kaste antaa pääsyn kirkkoon, mutta ei anna pysyvää perustusta pelastusvarmuudelle."
...
"Roomalaiskatoliset näkevät, että kaste vaikuttaa opere operato vapauttaen perisynnistä ilman uskoa, mutta kaste ei ole anteeksiantamuksen väline niiden syntien anteeksisaamiseksi, joihin on syyllistetty kasteen jälkeen."

Eihän kaste / uudestisyntyminen vaikuta ilman uskoa. Lasten usko on meille aikuisille esikuva. Lapsi uskoo "automaattisesti", kun hänet tuodaan kasteelle. Lapsi on annettu meille esikuvaksi uskoa koskien. Tukeudumme Jumalan lupauksiin. Jumala saa aikaan uskon. Ortodokseilla tai room.katolisilla kaste voi olla "maagisuuteen" viittava, mutta luterilaisuudessa se ei ole sitä. Lapsen uskosta on myös kirjoitettu Väisäsen kaste-kirjoissa. Kannattaa lukea lisää niistä.

Room.katolisethan eivät näe että perisynti / "himo" = konkupisenssi ei olisi syyllisyyttä ihmiselle Jumalan edessä. Luterilaisuus opettaa, että perisynti on syyllisyyttä.

Nyt kannattaa lukea rovasti Urho Muroman saarna ”Ystävän ankara sana”:

”Monet opettavat nykyisin, että ´olet kasteessa uudestisyntynyt´.

Sinua on koetettu oikein vakuuttaa tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä.

Samoin on sinulle vakuutettu, että koko tämä Suomen kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa eli siis uskovia!

Kaikki nuo Jumalan kieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat saaneet kasvaa ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat, vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo ulkokultaiset, salasyntiset, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa.

Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Eikö olekin merkillinen kansa!

Ja kaikki tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa. Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja ilman, että 90%, niin – ainakin 90% heistä – on vähimmässäkään määrin muuttunut.

Nyt tämä kansa kantaa ihania ´vanhurskauden hedelmiä´ Jumalan kunniaksi (!), sillä sanoohan Jeesus: ´Heidän hedelmistään te tunnette heidät´.

Ystävät rakkaat, nyt tahtoisin ihan äänenikin muuttaa ja huutaa teille: Eikö tämänlainen julistus ole ihan saatanallinen valhe?

Eikö tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan pilkkaa!

Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta vanhurskaaksi, tehdä pimeys valkeudeksi? (Jes.5: 20).

Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi uskovaiseksi, jollaiseksi Raamattu aina esittää uudestisyntyneen ihmisen?

Saatanallisempaa valhetta ei enää yksikään ihminen voi keksiä.

Ja tätä valhetta julistetaan nykyään julkisesti sadoista saarnatuoleista.

Kansaa pimitetään.

Suruttomia nukutetaan väärään turvallisuuteen.

Helvettiä sillä opilla kansoitetaan.

Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän rauhan tuki.

Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on toisinaan kuin suruun pakahtuisi.

Onko sinuakin yritetty pettää esimerkiksi näin: ´Kristus on tehnyt koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas´. Ei kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.

Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi näin ex opere operato, pelkästä tehdystä toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman synnin ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden jokaiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa. Mutta kukaan ei tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan usko Kristukseen pelastaa.”

Ota lukemastasi vaarin. Lakkaa enää puolustamasta lapsikastetta. Se on saatanallisin valhe maan päällä.

Mikko kirjoitti:

Nyt kannattaa lukea rovasti Urho Muroman saarna ”Ystävän ankara sana”:

”Monet opettavat nykyisin, että ´olet kasteessa uudestisyntynyt´.

Sinua on koetettu oikein vakuuttaa tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä.

Samoin on sinulle vakuutettu, että koko tämä Suomen kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa eli siis uskovia!

Kaikki nuo Jumalan kieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat saaneet kasvaa ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat, vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo ulkokultaiset, salasyntiset, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa.

Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Eikö olekin merkillinen kansa!

Ja kaikki tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa. Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja ilman, että 90%, niin – ainakin 90% heistä – on vähimmässäkään määrin muuttunut.

Nyt tämä kansa kantaa ihania ´vanhurskauden hedelmiä´ Jumalan kunniaksi (!), sillä sanoohan Jeesus: ´Heidän hedelmistään te tunnette heidät´.

Ystävät rakkaat, nyt tahtoisin ihan äänenikin muuttaa ja huutaa teille: Eikö tämänlainen julistus ole ihan saatanallinen valhe?

Eikö tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan pilkkaa!

Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta vanhurskaaksi, tehdä pimeys valkeudeksi? (Jes.5: 20).

Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi uskovaiseksi, jollaiseksi Raamattu aina esittää uudestisyntyneen ihmisen?

Saatanallisempaa valhetta ei enää yksikään ihminen voi keksiä.

Ja tätä valhetta julistetaan nykyään julkisesti sadoista saarnatuoleista.

Kansaa pimitetään.

Suruttomia nukutetaan väärään turvallisuuteen.

Helvettiä sillä opilla kansoitetaan.

Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän rauhan tuki.

Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on toisinaan kuin suruun pakahtuisi.

Onko sinuakin yritetty pettää esimerkiksi näin: ´Kristus on tehnyt koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas´. Ei kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.

Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi näin ex opere operato, pelkästä tehdystä toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman synnin ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden jokaiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa. Mutta kukaan ei tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan usko Kristukseen pelastaa.”

Ota lukemastasi vaarin. Lakkaa enää puolustamasta lapsikastetta. Se on saatanallisin valhe maan päällä.

> Kaikki nuo Jumalan kieltäjät,
> jotka lapsuudestaan saakka
> ovat saaneet kasvaa ilman sanottavaa
> vaikutustakaan Herran Hengestä,
> ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa
> Jeesuksessa. Kaikki nuo portot,
> murhaajat, vääryydentekijät,
> pilkkaajat, jotka eivät tiedä
> yhtään mitään todellisesta
> hengellisestä elämästä, ne ovat
> uusia luomuksia Kristuksessa
> Jeesuksessa. Kaikki nuo ulkokultaiset,
> salasyntiset, joiden omatunto on
> poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia
> luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa.

Olet väärässä antamasi kritiikin suhteen luterilaista opetusta koskien, mutta oikeassa kansankirkolle ominaista kasteopetusta koskien.
Ei lapsikasteessa tapahtuvan kasteen opettaminen poista herätyssaarnan antamista.
Uskon syrjäytymisestä varoitamme hyvin voimakkaasti. (Kristus antoi käskyn: se joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.) Kummankin syrjäytyminen on väärin. -> Lue Pyhäkön lamppu 2/2001, jossa on kerrottu kasteesta. Muissakin Pyhäkön lampuissa on kirjoitettu tästä aiheesta, mm nro 5/2003, "Mitä on luterilainen herätyskristillisyys" -> jopa "luterilainen alttarikutsu".

Olemme tietenkin huolissamme siitä että lapsia ei kirkossa opeteta. Minun mielestäni pitäisikin melkeinpä jättää lapsi kastamatta, jos näyttää siltä että vanhemmat eivät tule antamaan lapselleen kristillistä opetusta.

Tuhlaajapojan kuuluu tehdä parannus ja palata Taivaan Isän tykö.

Uskoa pohtiva kirjoitti:

> Kaikki nuo Jumalan kieltäjät,
> jotka lapsuudestaan saakka
> ovat saaneet kasvaa ilman sanottavaa
> vaikutustakaan Herran Hengestä,
> ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa
> Jeesuksessa. Kaikki nuo portot,
> murhaajat, vääryydentekijät,
> pilkkaajat, jotka eivät tiedä
> yhtään mitään todellisesta
> hengellisestä elämästä, ne ovat
> uusia luomuksia Kristuksessa
> Jeesuksessa. Kaikki nuo ulkokultaiset,
> salasyntiset, joiden omatunto on
> poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia
> luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa.

Olet väärässä antamasi kritiikin suhteen luterilaista opetusta koskien, mutta oikeassa kansankirkolle ominaista kasteopetusta koskien.
Ei lapsikasteessa tapahtuvan kasteen opettaminen poista herätyssaarnan antamista.
Uskon syrjäytymisestä varoitamme hyvin voimakkaasti. (Kristus antoi käskyn: se joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.) Kummankin syrjäytyminen on väärin. -> Lue Pyhäkön lamppu 2/2001, jossa on kerrottu kasteesta. Muissakin Pyhäkön lampuissa on kirjoitettu tästä aiheesta, mm nro 5/2003, "Mitä on luterilainen herätyskristillisyys" -> jopa "luterilainen alttarikutsu".

Olemme tietenkin huolissamme siitä että lapsia ei kirkossa opeteta. Minun mielestäni pitäisikin melkeinpä jättää lapsi kastamatta, jos näyttää siltä että vanhemmat eivät tule antamaan lapselleen kristillistä opetusta.

Tuhlaajapojan kuuluu tehdä parannus ja palata Taivaan Isän tykö.

>Ei lapsikasteessa tapahtuvan kasteen
> opettaminen poista herätyssaarnan antamista.

Korjaus tekstiini:
Ei lapsikasteessa tapahtuvan uudestisyntymisen opettaminen ...

Kannattaa lukea Väisäsen kritiikki Muroman ja Saarnivaaran kasteopetusta koskien.

Uskoa pohtiva kirjoitti:

>Ei lapsikasteessa tapahtuvan kasteen
> opettaminen poista herätyssaarnan antamista.

Korjaus tekstiini:
Ei lapsikasteessa tapahtuvan uudestisyntymisen opettaminen ...

Kannattaa lukea Väisäsen kritiikki Muroman ja Saarnivaaran kasteopetusta koskien.

Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.

Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:

Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.

Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).

Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).

Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

"Pelto on maailma" (Matt.13:38).

Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.

Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).

Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.

Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.

Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.

Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).

Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.

opetuslapsi kirjoitti:

Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.

Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:

Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.

Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).

Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).

Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

"Pelto on maailma" (Matt.13:38).

Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.

Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).

Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.

Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.

Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.

Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).

Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.

Lapset uskovat (luotamme Jumalan lupauksiin). He ovat esikuvallisia uskossaan. Aikuiset eivät sen sijaan oikein millään meinaa suostua uskomaan.

Aikuisten kastetta tai uudestikastamista harjoittavat seurakunnat eivät ole raamatullisia.

Niissä on paljon hurmahenkisyyttä, joka on syntiä.
Ns. vapaissa suunnissa on tekojen perkele. Ihminen voisi muka tuoda itse jotain itsestään Herralle ja Jumala muka voisi katsoa että onpas tuo ihminen hyvä tai tekeepä tuo ihminen hyvin, vaikka Jumala näkee oikeasti vain syntiraukan ihmisen, jolla ei ole edes omaa ratkaisua tarjota Jumalalle, koska on ihminen itse vain hyljännyt Jumalan (niinkuin Raamatussa sanotaan, että jokainen on hyljännyt Jumalan) ja on syntinen kurja.


Seurakunnissa oli hirvittävän paljon syntiä. Joku oli äitipuolensa kanssa (?), eripuraa oli paljon, jotkut alkoivat ottaa uudelleen ympärileikkausta - jopa jotkut apostolit olivat suostumassa siihen, jne. jne.

Kirjoittamasi teksti ei ole Raamatullista.

luterilainen kirjoitti:

Lapset uskovat (luotamme Jumalan lupauksiin). He ovat esikuvallisia uskossaan. Aikuiset eivät sen sijaan oikein millään meinaa suostua uskomaan.

Aikuisten kastetta tai uudestikastamista harjoittavat seurakunnat eivät ole raamatullisia.

Niissä on paljon hurmahenkisyyttä, joka on syntiä.
Ns. vapaissa suunnissa on tekojen perkele. Ihminen voisi muka tuoda itse jotain itsestään Herralle ja Jumala muka voisi katsoa että onpas tuo ihminen hyvä tai tekeepä tuo ihminen hyvin, vaikka Jumala näkee oikeasti vain syntiraukan ihmisen, jolla ei ole edes omaa ratkaisua tarjota Jumalalle, koska on ihminen itse vain hyljännyt Jumalan (niinkuin Raamatussa sanotaan, että jokainen on hyljännyt Jumalan) ja on syntinen kurja.


Seurakunnissa oli hirvittävän paljon syntiä. Joku oli äitipuolensa kanssa (?), eripuraa oli paljon, jotkut alkoivat ottaa uudelleen ympärileikkausta - jopa jotkut apostolit olivat suostumassa siihen, jne. jne.

Kirjoittamasi teksti ei ole Raamatullista.

kun et perustele sitä raamatun sanalla.

Samuel kirjoitti:

kun et perustele sitä raamatun sanalla.

Väitteeni ovat luterilaisten tunnustusten mukainen. (Luterilaiset tunnustuskirjat ovat raamatullisia. Jos luterilaisissa tunnustuskirjoissa on jotain mikä ei ole raamatullista niin tunnustuskirjoja pitäisi korjata.) Minulla ei ole niin paljon mahdollisuuksia aina hakea kaikkia tarkkoja perusteluja Tunnustuskirjoista ja Raamatusta. Katso Tunnustuskirjoista, että miten asia on perusteltu. Mm. siellä on perusteluita (perisynti, kaste yms..).

Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?

Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".

Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".

Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".

Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".



Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa

Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.


Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.



Oppi perisynnistä

Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.

Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.


Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.


Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.


Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.


Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.


Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.


Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.


Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.


Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.


Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.


Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.


Oppi kasteen armosta

Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).


"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.


Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).



Kaste on Jumalan teko

Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.


Kasteesta oma evankeliumi

Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".


Oppi kasteen sakramentista

Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.



Oppi armovälineistä

Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.



Oppi kummeista

Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.



Oppi ennättävästä armosta

Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.



Oppi kasteen liiton uudistamisesta

Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.



Oppi hätäkasteesta

Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.



Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.


Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.


Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.



Oppi lapsen uskosta

Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".


Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).



Kastetapa

Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.


Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.



Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.


Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".



Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu

Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.


Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!

PIISPA kirjoitti:

Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?

Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".

Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".

Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".

Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".



Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa

Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.


Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.



Oppi perisynnistä

Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.

Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.


Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.


Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.


Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.


Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.


Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.


Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.


Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.


Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.


Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.


Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.


Oppi kasteen armosta

Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).


"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.


Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).



Kaste on Jumalan teko

Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.


Kasteesta oma evankeliumi

Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".


Oppi kasteen sakramentista

Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.



Oppi armovälineistä

Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.



Oppi kummeista

Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.



Oppi ennättävästä armosta

Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.



Oppi kasteen liiton uudistamisesta

Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.



Oppi hätäkasteesta

Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.



Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.


Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.


Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.



Oppi lapsen uskosta

Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".


Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).



Kastetapa

Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.


Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.



Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.


Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".



Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu

Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.


Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!

Hyvä.
Uskompa ettei monetkaan luterilaiset tiedä missä joukossa ovat ja millaista oppia tukevat.
Katalin oppi mitä ihmiset ovat keksineet.
Ovatko kaikki osallisia myös toistensa synteihin, jotka kuuluvat samaan joukkoon ? Miten on piispa Raamatun mukaan ?

Kirkko on keksinyt tämän epäraamatullisen ihmisopin, että saisivat lisää veronmaksajia. Varsinkin tässä ajassa, kun kirkosta eroaminen on runsasta, niin kirkko hädissään korostaa lapsikasteen tärkeyttä. Uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymiseen olisi hyvä säätää ikäraja ja koska kirkko katsoo, että ihminen on 18 vuotiaana tarpeeksi kypsä itsenäisesti päättämään kirkosta eroamisestaan, niin se olisi myös sopiva ikäraja, jolloin voi halutessaan liittyä kirkkoon.