60-80 vuotta ja Sinä makaat maan alla matojen ja toukkien ateriana... toki moni peitellään jo paljon aiemmin, harva myöhemmin.
No, mikä oli elämäsi tarkoitus? Ei yhtään mikään, kuhan häntä koohotit, söit ja paskoit.
Kerro minulle ole hyvä, miksi sinä täällä pienen hetken olet?
No, mikä oli elämäsi tarkoitus? Ei yhtään mikään, kuhan häntä koohotit, söit ja paskoit.
Kerro minulle ole hyvä, miksi sinä täällä pienen hetken olet?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä joku jossain tanssii pillini mukaan. Minulla on myös vaikutusta sillä toimillani muutan maailman menon kulkua.
Me olemme täällä vain lastemme vuoksi, me elämme vain lapsillemme. Kaikki mitä meistä jää on lapset ja heidän muistonsa meistä. Jos elämme huonosti ja itsekkäästi, lapsemme kiroavat meidät.
Jos asiaa alkaa kovin syvällisesti miettimään, alkaa tuntumaan siltä, että miten on yleensäkin edes mahdollista että -minulla- on tällainen ruumis ohjattavanani, luineen kaikkineen liikuteltavana.. Miten voi olla että -minun- aistini aistii sen mitä ne aistii.. Onko niin, että maailma on todellisuudessa täysin neutraali pinta; kuin maalarin kangas, mutta omien aikaisempien tekojeni perusteella se tuntuu siltä tai tältä? Mieltä (huom) tyydyttävää vastausta ei kysymykseen ole.. Mutta vastaus on olemassa, joka kuitenkin tekee kysymyksestä merkityksettömän.
Tällä menolla meistä jää tänne vain iso kasa paskaa ja savuava sienipilvi, prinsessa madelaine ja daniel nousevat ydinsodan jälkeen maan ytimessä sijaitsevasta bunkkerista ja kirjoittavat uuden raamatun, sekä nussivat uuden sisäsiittoisen ihmiskunnan...
Hindulaisuudessa mainitaan Brahman yö ja Brahman päivä. Brahman on maailmankaikkeuden synnyttänyt Jumala. Päivä on se aikaväli, kun maailma on olemassa, ja yö on silloin kun sitä ei ole. Nämä sitten vuorottelee. Tietenkin se on mittaamattoman pitkä aikaväli. Lähentelee, tai itse asiassa on jo höpsis-lukemissa. Äärettömyys > höpsis.
eikä maailmankaikkeus tule minua mentyäni vähääkään kaipaamaan...
Sitä kuitenkin pelkään, että jos ylösnousemuksen hetki koittaa ennen kuin arkkuni on riittävästi lahonnut, enkä pääsekään arkusta mukaan ylösnousemuksen riemuun...
hetken nouset sen lahon arkkusi mukana ylös kunnes huomaat putoavasi helvettiin sen lahon paskan pohjan läpi ja ruumistasi lahottavat madot jatkavat matkaansa taivaaseen..
Hassu kysymys. Ei elämä mitään syytä tarvitse. Ei kaiken tarvitse olla rationaalista. Kunhan olen.
oikean vastauksen tuohon kysymykseen, ei kukaan muu, en edes minä.
Minä olen täällä juuri tämän nimenomaisen hetken takia, kirjoittamassa ensimmäistä kertaa elämässäni mielipide/mikälie palstalle elämän tarkoituksesta (tai ylipäätään mistään). Jokaisessa hetkessä, jokaisen lauseen, sanan ja kirjaimen kohdalla olen juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Kaikki asiat ovat juuri niinkuin pitää olla, sillä eihän mitään muuta voi ollakaan: minulla voi olla mielipide siitä, että kaikki ei ole täydellistä, mutta se on pelkästään oma tulkintani tilanteesta, kysymys ja vastaus ovat tässä ja nyt.
Se mikä on tarkoitukseni siinä hetkessä kun potkaisen tyhjää, sitä en voi siis tietää. Ehkä minusta tehdään avaruusaluksen polttoainetta, tai ehkäpä minut kampataan jo huomenna rappusissa ja piilotetaan lähimpään roskalaatikkoon. Ja sitten tehdään avaruusaluksen polttoainetta, kuka tietää.
Mutta toisaalta teen elämäni joka päivä eri valintoja lukemattomia määriä ja jokaisesta valinnasta seuraa jotain uutta. Aloitan siis tapahtumaketjuja jotka aloittavat uusia tapahtumaketjuja jne. Ehkäpä juuri tuollainen tapahtumaketju lopulta kamppaa minut hiljaiseksi, vaikkapa tämä teksti mitä kirjoitan. Ehkä elämäni tarkoitus on se että kirjoitan tämän tekstin ja joku onneton lukee tämän ja sanoutuu ärsyyntyneenä irti ihmiskunnasta ja perustaa uuden lahkon, joka löytää keinon telepatiaan.
Toisaalta siinä, että minusta tehtäisiin joskus rakettimoottoriin polttoainetta tuntuu jotenkin hohdokkaalta. Tosin olen niin laiska yleensä ettei sillä raketilla kovin lujaa pääsisi kaiken järjen mukaan.