eräässä kohtaa. Älä johdata meitä "kiusaukseen"! Eikö meillä kaikenlaisia pahoja kiusauksia ja propleemeja ilmankin, että Jumala johdattaisi meitä kiusaukseen. Tai jos hän johdattaa meitä kiusaukseen, niin miksi silloin rukoilisimme ettei hän niin tekisi, jos hän niin tekee?
Miksi Isä meidän rukouksessa opetetaan rukoilemaan
karlpaul
6295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Matt. 18:7
Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla;
mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!
No! Ei kai Jumala tosiaan ketään "johdata kiusaukseen". Joten en tiedä onko tuo sana "johdata meitä kiusaukseen", lisäyksenä laitettu käännöksen yhdeydessä, tai sitten tullut jollain tavalla käännös virheenä. Onhan niitä raamatussa, vallankin Uuden testamentin puolella joitakin aivan mielivaltaisia käännös virheitä useampiakin.
Mutta tämä yllä mainittu on jotenkin sellaista mitä Jeesus Isä meidän rukouksessa, - on tuskin edes tollaista maininnut, tuntuu siinä mielessä poissuljetulta hänen opetuksestaan. Mene ja tiedä, jos lie vaikka tulkinta virhe sittenkin.
että Jumala auttaa läpi vaikeidenkin aikojen, niin saa tämäkin oikean merkityksen. On tärkeää lukea Raamattua siten että sen kokonais sanoma tulee ikäänkuin ajatusten tueksi kun Raamattua tulkitaan.
Niinhän se yleensä on, että kun ihminen on jonkun kirkollisen lahko-yhteisön jäsen, ja hänen elämäänsä kasautuu vaikeuksia, jo olemassa olevien lisäksi, jotka johtuvat enimmäkseen köyhyydestä, ja ehkäpä työttömyydestä, ja kouluttamattomuudesta johonkin ammattiin. Mutta hän on uskollinen seurakuntansa jäsen, hän käy säännöllisesti kirkkonsa tilaisuuksissa, hän yrittää maksaa 10-sensä, jotta ei yhteisön jumala vetäisi siunaustaan pois.
Hän käy perjantai illan rukouskokouksissa palvelee kaiken kykynsä mukaan sanokaamme nyt adventtikirkon oikeaoppista jumalaa, mutta kärsimykset ja vaikeudet jatkuvat, ja hän alkaa tuntea syyllisyyttä siitä, että hän ei ole pystynyt maksamaan kymmenyksiä säännöllisesti niistä siitä pienestä leipärahasta jonka hän työttömyyskorvauksena, koska perhe tarvitsee sen elääkseen.
Nyt hän ottaa esiin tuon Isämeidän Jeesuksen opettaman rukouksen jossa tuo yllä mainittu kohta, että johdata meitä kiusaukseen. Ja tämä adventtiseurakunnan olkoon vaikka n; Juhani muistaa nuo sanat, - älä johdata meitä kiusaukseen: Hän on tehnyt väärin olen pidättänyt jumalalle kuuluvia varoja, kun en ole makasanut kymmenyksiä työttömyys korvauksestani, Herra koetteli minun uskollisuuttani, ja tällä tavalla lankesin kiusaukseen. Näinhän adventismin oppikysymyksissä asia tuodaan hyvin vakavana oppi kysymyksenä nimenomaan kymmenysasiassa, koska ne ovat heidän oppinsa mukaa Herran omaisuutta.
Tämä kohta juuri tässä Isä meidän rukouksessa on erikoisesti liitetty koskemaan kymmenys-asiaa, jotta jäsenet eivät suinkaan lankeaisi tässä edellä mainitussa 10-kysymyksessä. Tällä isä meidän rukouksen loppukohdalla - "älä saata meitä kiusaukseen" pidättämään Herran omaa osaa rahoistamme itsellämme, sillä muutoin menetämme siunauksemme, eli jumala rankaisee koettelemuksilla ja kärsimyksillä jos pidätät Hänen osansa itselläsi, menetät siunauksen. Ovelaa eikö olekkin.
Olen minäkin tuota samaa ihmetellyt.
Parempi olisi:
"Älä anna meidän joutua kiusaukseen. Päästä meidät pahasta."
Älä anna minun joutua tallaiseen harha luuloon, vaan anna tämäkin harha luulo minulle anteeksi, että luulin Isä, että sinä minut johdatit luulemaan, että Sinä johdatit minut kiusaukseen. Mutta päästä minut tästäkin pahasta joka minun sydämessäni minun sieluani piinaa. Niinhän se on, että me luulemme Jumalan meitä kiusaavan, kun emme ymmärrä, että himomme ja persoonalliset viettelykse ja kiusaukse meitä houkuttelevat. Niin, no tavallaan ne ovat Jumalan sallimia elämämme kouluttajia - kasvattajia kohti parempaa elämän ymmärtämistä. Ellemme noita kokemuksia saisi, niin tuskin ymmärtäisimme aivan terveellä tapaa elämän tarkoitusta, ehkäpä niitä kolhuja elämässämme tarvitsemme, että opimme arvostamaan oikealla ja paremmalla tapaa elämää.
Fyysinen ruumiimme on toisin sanoen sisäisen minämme kasvattja, joka kerää kokemuksia tulevaisuutta silmällä pitäen. Kasvattaen sisäistä ihmistä ikuisuutta varten, eli tehden tehden työtä lihallisen persoonallisuuden välityksellä hioen sillä tavalla Jumalan Isän kuvan esiin, käymällä täällä ajassa juuri siksi kovaa elämän koulua, jotta tuo kuva Isästä Jumalasta palautuisi ja tulisi vihdoin kirkastetuksi isän olemukseksi.