Sillä kuinka arvokasta jokin on ei ole taas mitään tekemistä sen kanssa kuinka suuren kollektiivisen hyödyn ihmiskunta siitä saa. Oli kyseessä työ tai materia. Kysynnän ja tarjonnan laki määrää hinnat, ja sen avulla tuhoavatkin asiat saadaan tuottaviksi, esim. aseteollisuuden tuotteet.
Asioiden hinnan tulisi määräytyä niiden hyödyllisyyden suhteen, jolloin tuottavampaa olisi esim. siivota ja hoitaa sairaita kuin tehdä pommeja tai potkia palloa kentällä. Nythän tuntuu olevan niin että mitä enemmän jostain on hyötyä ainoastaan tekijälle itselleen, ja ei juuri mitään hyötyä muille tai sitten jopa haittaa muille, niin yhteiskunta palkitsee suuremmalla palkkiolla.
Istut ja omistat niin saat rahaa jolla voit kartuttaa omistustasi. Teet jotain turhaa ja olet paras siinä niin saat sponsorimiljoonia. Raadat päivät pitkät ja saat jatkaa raatamistasi, kunnes olet liian vanha ja väsynyt raatamaan, jonka jälkeen voitkin kiristää vyötäsi. Fair play?
Eli minkä ihmeen takia kysynnän ja tarjonnan lain annetaan heiluttaa hintoja ja mahdollistetaan siten keinoittelu ja siitä saatava taloudellinen hyöty keinottelijoille, ilman että kukaan muu hyötyy tästä keinottelusta millään tavoin?
Jos kykenisin ostamaan kaiken kullan markkinoilta itselleni, hinta kohoasi kattoon, kunhan istuisin sen päällä tarpeeksi kauan. Myisin puolet, ja hinta putoaisi lähes entiselleen. Sillä erolla, että vielä olisi puolet kullasta itselläni, ja lisäksi paljon rahaa. Ei tulisi edes hiki. Markkinavoimat pitävät huolen että kauppa käy.
Ja mitä olisin antanut teille sillä välin? En niin yhtään mitään.
Yhteiskunnan pelisäännöt mahdollistaisivat minulle rahojen avulla löysäilyn ja vapauttaisivat minut yhteiskunnallisista velvotteista toimia yleishyödyllisellä tavalla.
Kysyn vaan että miksi?
Samaan aikaan kun valtaosa ihmiskunnasta uhraa koko elämänsä työhön, ja saa siitä palkkioksi mahdollisuuden jatkaa tuota uhrautumista, ja velat lapsille kaupan päällisiksi, niin pieni eliitti lisää kollektiivista painetta globaalilla osakeomistuksilla ja tuotto-odotuksilla kiristäen. Jos firma ei tee tarpeeksi voittoa, uhataan myydä osakkeet. Jotta uhkaus ei toteudu, potkitaan pois 1000, ja siirretään palkoista saatu "tuotto" osinkoina sijoittajille.
Mikä tekee omistavasta luokasta niin erityistä, että heitä täytyy palkita pelkästä omistamisesta? Se kauhian suuri vastuu joka painaa kun on perinyt 10 miljoonaa ja palkkaa ammattilaisen sijoittamaan niistä 2?
Jokainenhan voi tehdä saman, sillä erolla että 99,9%:lle ihmisistä ei myönnetä niin suurta lainaa, ja vaikka myönnettäisiin, niin kyllä se on hieman eri vastuu silloin kun jos pistää viidesosan likoon siitä mitä itsellään jo on. Jää vielä 4/5 taskunpohjalle karkkirahoiksi, jos "kaikki menee". Lainanottajalla se merkitsisi taloudellista konkurssia. Ihan sama asia?
Kertokaa te jotka elätätte itsenne omistamisella miksi te ansaitsette tämän erityiskohtelun, eikä teidän tarvitse antaa koko elämäänne johonkin sellaiseen jota ette tekisi ellei olisi pakko?
Oletteko niin paljon älykkäämpiä vai arvokkaampia vai mikä siinä on se syy?
Miksi tietyn omaisuuden jälkeen verotus muuttuu tasaverotukseksi, kun se sitä ennen estää rikastumisen progressiivisella verotuksella?
Mitä tapahtuisi jos 100% ihmiskunnasta kuuluisi omistavaan luokkaan? Kuka tyhjentäisi roskikset? Sinäkö?
Mitä tapahtuisi jos 0% ihmiskunnasta kuuluisi omistavaan luokkaan 1%:n sijaan?
Kaikille samat mahdollisuudet, ja jokainen osallistukoon yhteiskunnan ikävien hommien tekoon, se kun on jokaisen kansalaisvelvollisuus. Armeijan tilalle kansalaisvelvollisuus, joka jokaisen täytyy suorittaa ennen 40:tä ikävuotta. Oppisi omistava luokkakin tietämään miltä tuntuu siivota katuja joille ohiajavasta mersusta syljetään.
Vai onko sellainen liian julmaa eliitille? Eikö kädet kestä työtä ja hipiä hikeä?
Pitäisi järjestää kilpailu kauanko suomen top 20 rikkainta pystyisivät olemaan siivoojina siivoojan palkalla. Mitä veikkaatte? Viikon? Vuoden? 40 vuotta?
Asioiden hinnan tulisi määräytyä niiden hyödyllisyyden suhteen, jolloin tuottavampaa olisi esim. siivota ja hoitaa sairaita kuin tehdä pommeja tai potkia palloa kentällä. Nythän tuntuu olevan niin että mitä enemmän jostain on hyötyä ainoastaan tekijälle itselleen, ja ei juuri mitään hyötyä muille tai sitten jopa haittaa muille, niin yhteiskunta palkitsee suuremmalla palkkiolla.
Istut ja omistat niin saat rahaa jolla voit kartuttaa omistustasi. Teet jotain turhaa ja olet paras siinä niin saat sponsorimiljoonia. Raadat päivät pitkät ja saat jatkaa raatamistasi, kunnes olet liian vanha ja väsynyt raatamaan, jonka jälkeen voitkin kiristää vyötäsi. Fair play?
Eli minkä ihmeen takia kysynnän ja tarjonnan lain annetaan heiluttaa hintoja ja mahdollistetaan siten keinoittelu ja siitä saatava taloudellinen hyöty keinottelijoille, ilman että kukaan muu hyötyy tästä keinottelusta millään tavoin?
Jos kykenisin ostamaan kaiken kullan markkinoilta itselleni, hinta kohoasi kattoon, kunhan istuisin sen päällä tarpeeksi kauan. Myisin puolet, ja hinta putoaisi lähes entiselleen. Sillä erolla, että vielä olisi puolet kullasta itselläni, ja lisäksi paljon rahaa. Ei tulisi edes hiki. Markkinavoimat pitävät huolen että kauppa käy.
Ja mitä olisin antanut teille sillä välin? En niin yhtään mitään.
Yhteiskunnan pelisäännöt mahdollistaisivat minulle rahojen avulla löysäilyn ja vapauttaisivat minut yhteiskunnallisista velvotteista toimia yleishyödyllisellä tavalla.
Kysyn vaan että miksi?
Samaan aikaan kun valtaosa ihmiskunnasta uhraa koko elämänsä työhön, ja saa siitä palkkioksi mahdollisuuden jatkaa tuota uhrautumista, ja velat lapsille kaupan päällisiksi, niin pieni eliitti lisää kollektiivista painetta globaalilla osakeomistuksilla ja tuotto-odotuksilla kiristäen. Jos firma ei tee tarpeeksi voittoa, uhataan myydä osakkeet. Jotta uhkaus ei toteudu, potkitaan pois 1000, ja siirretään palkoista saatu "tuotto" osinkoina sijoittajille.
Mikä tekee omistavasta luokasta niin erityistä, että heitä täytyy palkita pelkästä omistamisesta? Se kauhian suuri vastuu joka painaa kun on perinyt 10 miljoonaa ja palkkaa ammattilaisen sijoittamaan niistä 2?
Jokainenhan voi tehdä saman, sillä erolla että 99,9%:lle ihmisistä ei myönnetä niin suurta lainaa, ja vaikka myönnettäisiin, niin kyllä se on hieman eri vastuu silloin kun jos pistää viidesosan likoon siitä mitä itsellään jo on. Jää vielä 4/5 taskunpohjalle karkkirahoiksi, jos "kaikki menee". Lainanottajalla se merkitsisi taloudellista konkurssia. Ihan sama asia?
Kertokaa te jotka elätätte itsenne omistamisella miksi te ansaitsette tämän erityiskohtelun, eikä teidän tarvitse antaa koko elämäänne johonkin sellaiseen jota ette tekisi ellei olisi pakko?
Oletteko niin paljon älykkäämpiä vai arvokkaampia vai mikä siinä on se syy?
Miksi tietyn omaisuuden jälkeen verotus muuttuu tasaverotukseksi, kun se sitä ennen estää rikastumisen progressiivisella verotuksella?
Mitä tapahtuisi jos 100% ihmiskunnasta kuuluisi omistavaan luokkaan? Kuka tyhjentäisi roskikset? Sinäkö?
Mitä tapahtuisi jos 0% ihmiskunnasta kuuluisi omistavaan luokkaan 1%:n sijaan?
Kaikille samat mahdollisuudet, ja jokainen osallistukoon yhteiskunnan ikävien hommien tekoon, se kun on jokaisen kansalaisvelvollisuus. Armeijan tilalle kansalaisvelvollisuus, joka jokaisen täytyy suorittaa ennen 40:tä ikävuotta. Oppisi omistava luokkakin tietämään miltä tuntuu siivota katuja joille ohiajavasta mersusta syljetään.
Vai onko sellainen liian julmaa eliitille? Eikö kädet kestä työtä ja hipiä hikeä?
Pitäisi järjestää kilpailu kauanko suomen top 20 rikkainta pystyisivät olemaan siivoojina siivoojan palkalla. Mitä veikkaatte? Viikon? Vuoden? 40 vuotta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ett eu e6tu6yu u6u u66u6u u uw6u 36
yujy 65u64u u6u 6u6u6u6 u 7 4
Ei mitään lisättävää.