Sijaisperhe vei lapseni!

Julmaa ls"suojelua"

IL:n keskusteluun nuoren äidin aloittama ketju on otsikoitu noin. Hän kertoo olleensa yh:na lapsen syntymän aikoihin, hän kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ei saanut tukea lähisuvulta ja haki lopulta apua lastensuojelusta. Sosiaalitoimi tarjosi kuuluisaa "apuaan" eli lapsen sijoitusta pariksi kuukaudeksi, että äiti voi hakea apua masennukseen, saada lääkityksen kuntoon jne.

Lapsi kuitenkin annettiin lapsettomalle pariskunnalle, jotka kertovat Anna-lehden haastattelussa ryhtyneensä sijaisvanhemmiksi sen takia, että tätä kautta sai lapsen paljon nopeammin kuin adoption kautta... Haastattelussa sijaishoitaja sanoo voivansa luopua lapsesta vain, jos jokin taho pystyy todistamaan, että lapsen on parempi olla muualla kuin heillä.

Äidillä on nykyisin kumppani, ketjusta ei selviä, onko kyseessä lapsen isä, mutta esim. lehden haastattelussa puhutaan lapsen vanhemmista. He eivät ole koko aikana saaneet tavata lasta muuta kuin sijaishoitajien läsnäollessa kerran kuukaudessa. Sosiaalitoimi ei suostu tapaamisten lisäämiseen, eikä lapsen kotilomiin. Äiti kertoo, että lapselle ei ole edes kerrottu sitä, että hänet on huostaanotettu, vaan hän luulee sijaishoitajia vanhemmikseen. Synnytyksen jälkeinen masennus on varmasti parantunut jo aikoja sitten, mutta ikinä ei ole tehty elettäkään lapsen kotiuttamiseksi.

Ketju on tietysti täynnä - kuten asiaan kuuluu - tietämättömien tolvanoiden, ilkeilijöiden, sekä sijaishuollon edustajien propagandaa, mutta myös erittäin asiallisia kirjoituksia. He saavat tietysti vettä myllyynsä siitä, että huostaanotto on kestänyt jo kuusi vuotta, jolloin muka äidin on annettava lapsen olla rauhassa, siis alistuttava laittomaan adoptioon ja kaikkeen muuhun laittomaan ja epäinhimilliseen kohteluun, jonka kohteeksi perhe on joutunut.

Jos jaksatte ja ehditte, ottakaa kantaa:
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=197377

52

2374

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kamalaa luettavaa

      Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

      Artikkeli on ilmestynyt helmikuussa 2004 ja sen on kirjoittanut/kuvannut Marjaana Toiminen/ Milka Alanen

      SIJAISÄIDIN SYDÄN TÄYTTYY RAKKAUDESTA

      Sirpa *** oli jo pitkään halunnut lasta. "Omia ei meille tullut, ja adoptio olisi tiennyt vuosien odotusta ja byrokratiaa." *** kouluttautui sijaisvanhemmaksi. Nyt hän on vuoden ikäisen tytön äiti ja rakastaa tyttöä kuin omaansa. Biologiset vanhemmat käyvät kylässä kuukausittain.

      Lumi heijastaa kirkasta valkoista valoa sisään olohuoneeseen. Kaksikerroksisessa vantaalaisomakotitalossa on päivän hiljainen hetki. Lelut on kerätty eteisen muoviseen koppaan, ja täytetty tiikeri odottaa kuuliaisena pienessä pallotuolissa television vieressä. Katonrajassa huojuu kaksi sydämenmuotoista punaista ilmapalloa. Ne ovat jäljellä viikon takaisista juhlista. Päiväunilla nukkuu tuore päivänsankari. Talon tulokas on juuri täyttänyt vuoden. Syntymäpäiviä vietettiin tavalla, josta moni äiti voisi olla kateellinen. Tyttö, jota tässä jutussa kutsutaan Maijaksi, sai juhlia kahdesti.

      Ensimmäiset sydänilmapallot puhallettiin, kun Maijan biologiset vanhemmat, ja näiden sukulaiset tulivat kakkukahveille.Toisen kerran olohuone koristeltiin kun sijaisäidin, 41-vuotiaan Sirpa ***in ja hänen miehensä Kyösti ***:n sukulaiset saapuivat juhlimaan lastenlastaan.

      Tupalsti lahjoja päivänsankarille, kaksinkertainen työ äidille. Eikä se tarkoita pelkkiä tiskejä. Myös henkinen lasti on suurempi kuin perinteisissä perhejuhlissa.
      - Olihan se haastava tilanne. Moni varmaan ihmettelee, miten sellaiseen voi sopeutua. Mutta kun on vapaaehtoisesti tässä tilanteessa, se ei ole vaikeata. Lapsi sai ainakin paljon lahjoja ja hellyyttä.

      Sijaisäitinä Sirpa *** on arjessakin kahdessa roolissa. Hän on rakastava, hellä äiti tyttärelleen ja toisaalta välittäjä, yhteyshenkilö tämän biologisille vanhemmille. He tapaavat lastaan tässä samassa olohuoneessa kerran kuussa.
      - Tapaamisissa leikitään ja jutellaan, enimmäkseen tietenkin tytöstä, hänen kehityksestään, Sirpa *** sanoo ja laittaa kahvinkeittimen päälle.
      _Ensimmäiset pari tapaamista olivat raskaita. Olimme vieraita toisillemme, mutta meitä yhdisti pieni ihana paketti. Pian huomasin, että tytön biologinen äiti on todella mukava. Hänen kanssaan on helppo jutella. Olemme oppineet tuntemaan hänen sukulaisiaankin, ja yhteydenpito on nykyään luontevaa.
      -Jonkin verran on puhuttu tunteistakin lasta kohtaan, ja äiti on maininnut ikävöivänsä tätä. Mutta ei kipeitä asioita voi kovin paljon käsitellä. Ei muutaman tunnin tapaamisissa kuitenkaan ihan kovin läheisesti tutustu.

      *** sanoo ymmärtävänsä hyvin, miksi sijaisvanhempien on tärkeätä pitää yhteyttä biologisiin vanhempiin. Ja senkin, että lapsi saa tietää kahden äidin ja kahden isän olemassaolosta heti kun ymmärtää kokonaisi lauseita.
      -Enää ei ole minkäänlaista kynnystä kertoa sitä. Tärkeintä on yrittää kertoa se lapselle niin helpolla tavalla kuin osaa.
      -Sijaisvanhemmuus-valmennuksen aikana ymmärsin, kuinka tärkeätä lapselle on, että yhteydet biologisiin vanhempiin säilyvät. Biologisen äidinkin tilanteen uskon ymmärtäväni, eihän kukaan voi unohtaa rakkauttaan synnyttämäänsä lasta kohtaan, Sirpa *** sanoo. Liikutus äänessä kertoo, että reilun puolen vuoden mittainen äitiys on ollut merkittävä kokemus.

      Sirpa *** käy takapihan ovella kuuntelemassa nukkuuko tytär yhä. Sikeästi kuin tukki. *** tuo kahvin pöytään. Päätös ryhtyä sijaisvanhemmaksi syntyi nopeasti, kun *** näki lehdessä Vantaan kaupungin ilmoituksen, jossa haettiin uusia sijaisperheitä.
      -Lasten hankinta oli vuosia mielessä, mutta lapsia ei meille tullut. Adoptioprosessi olisi olut monen vuoden odotus. Siihen meillä ei ollut halua ryhtyä.

      • Kamalaa luettavaa

        Vuosi sitten *** ja *** aloittivat vantaan kaupungin järjestämän Pride-valmennuksen. Yhtenä iltana viikossa neljän kuukauden ajan he perehtyivät neljän muun sijaisvanhemmaksi aikovan parin kanssa kasvatuksen periaatteisiin.
        -Se koulutus olisi hyödyllinen kenelle tahansa uudelle vanhemmalle, Sirpa tokaisee.
        - Kurssila jäytiin sijaisvanhemmuuden vaiheita loogisesti läpi. Ensinhän lapsi kiinnittyy sijaisvanhempiin, ja vasta sitten kiintyy heihin. Sama pätee vanhempien suhteeseen lapseen. Koulutuksessa kerrottiin myös, mistä voi tunnistaa, että lapsella on psyykkisiä häiriöitä. Valtaosa lastenkotien lapsistahan on huostaanotettuja, ja heidän taustansa ovat rikkinäiset.
        -Mekin olimme varautuneet huomattavasti haasteellisempaan tilanteeseen. Kaikki on kuitenkin mennyt aivan loistavasti. Suurin syy on varmaan biologisten vanhempien tilanne. Lapsi annettiin lastenkotiin vapaaehtoisesti.

        Pride-valmennus loppui huhtikuussa, ja jo kesäkuussa pariskunta sai kuulla Maijasta. Lapsi muutti Tuusulan lastenkodista Vantaalle heinäkuun puolivälissä. Odotus olisi saattanut kestää vuoden tai kaksikin, sillä perheeseen toivottiin vauvaikäistä, tervettä lasta.

        Työnantaja suhtautu suopeasti Sirpa ***n elämänmuutokseen. ***:ssa myyntijohtajana työskentelevä *** aloitti lokakuussa vuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Syksyllä, kun Sirpa palaa ***aan, edessä on sama haaste kuin tuhansilla muilla äideillä: työn ja perheen yhdistäminen. Hän aikoo silti onnistua. Todennäköisyys siihen on suuri, sillä puoliso on mielellään lapsen kanssa. Aviomies hoiti lasta ensimmäiset kaksi kuukautta.
        -Kyösti on sanonut, että ne kuukaudet olivat hänen elämänsä parhaat. Hänkin on rakastunut ja kiintynyt tyttöön. Nyt kun olen lapsen kanssa itse kotona, huomaan, kuinka tärkeätä on, että myös isällä on hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.

        Äidiksi opettelu on ollut ***ille mieluisaa ja mielekästä, vaikkei aivan yksinkertaista.
        -Aluksi en ollut ihan taivaissa kun lapsi tuli. Oli se kiinnittymisvaihe. Nyt hän on todela tärkeä ja ihana. En voisi enää kuvitella, ettei meillä olisi häntä.

        Kuvitella sitä tuskin haluaakaan, vaikka mahdollisuus onkin olemassa. Biologisten vanhempien kanssa tehdään huoltosopimus vuodeksi kerrallaan. Kun sopimusta uusitaan, käydään läpi, ovatko kaikki osapuolet siihen tyytyväisiä. Biologisilla vanhemmilla on oikeus anoa lapsen huoltajuutta takaisin. Latensuojeluviranomaiset käsittelevät hakemuksen ja päättävät mikä lapselle on parasta.
        -Voisin ajatella luopuvani tytöstä vain, jos joku pystyisi minulle osoittamaan, että hänen on parempi olla jossain muualla kuin täällä. Tottakai se olisi meille mielettömän iso juttu, Sirpa *** sanoo.
        -Olisi aivan mahdotonta ajatella, ettei lapseen viitsi kintyä, kun hänet voidaan ottaa meiltä pois. Ei nin voi suhtautua. Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista, hän lisää ja vilkaisee kelloa Takapihalla vedellään päiväunia jo kolmatta tuntia. Sirpa *** sujauttaa tohvrelit jalkaan, avaa takaoven ja nostaa punaiseen toppapukuun pakatun tytön vaunuista.

        Kultainen noutaja Uli tassuttelee tervehtimään. Sirpa suukottelee toppapuvusta kuoriutuvaa tokkuraista lasta,joka tuijottaa vieraita äimistyneenä. Äiti rutistaa tyttöään ja kuiskaa hellittelysanoja tämän korvaan. Tyttö tuijottaa muukalaisia hetken vakavana, kunnes kasvoille leviää veikeä hymy. Hän huomaa tiikerin.


      • 22
        Kamalaa luettavaa kirjoitti:

        Vuosi sitten *** ja *** aloittivat vantaan kaupungin järjestämän Pride-valmennuksen. Yhtenä iltana viikossa neljän kuukauden ajan he perehtyivät neljän muun sijaisvanhemmaksi aikovan parin kanssa kasvatuksen periaatteisiin.
        -Se koulutus olisi hyödyllinen kenelle tahansa uudelle vanhemmalle, Sirpa tokaisee.
        - Kurssila jäytiin sijaisvanhemmuuden vaiheita loogisesti läpi. Ensinhän lapsi kiinnittyy sijaisvanhempiin, ja vasta sitten kiintyy heihin. Sama pätee vanhempien suhteeseen lapseen. Koulutuksessa kerrottiin myös, mistä voi tunnistaa, että lapsella on psyykkisiä häiriöitä. Valtaosa lastenkotien lapsistahan on huostaanotettuja, ja heidän taustansa ovat rikkinäiset.
        -Mekin olimme varautuneet huomattavasti haasteellisempaan tilanteeseen. Kaikki on kuitenkin mennyt aivan loistavasti. Suurin syy on varmaan biologisten vanhempien tilanne. Lapsi annettiin lastenkotiin vapaaehtoisesti.

        Pride-valmennus loppui huhtikuussa, ja jo kesäkuussa pariskunta sai kuulla Maijasta. Lapsi muutti Tuusulan lastenkodista Vantaalle heinäkuun puolivälissä. Odotus olisi saattanut kestää vuoden tai kaksikin, sillä perheeseen toivottiin vauvaikäistä, tervettä lasta.

        Työnantaja suhtautu suopeasti Sirpa ***n elämänmuutokseen. ***:ssa myyntijohtajana työskentelevä *** aloitti lokakuussa vuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Syksyllä, kun Sirpa palaa ***aan, edessä on sama haaste kuin tuhansilla muilla äideillä: työn ja perheen yhdistäminen. Hän aikoo silti onnistua. Todennäköisyys siihen on suuri, sillä puoliso on mielellään lapsen kanssa. Aviomies hoiti lasta ensimmäiset kaksi kuukautta.
        -Kyösti on sanonut, että ne kuukaudet olivat hänen elämänsä parhaat. Hänkin on rakastunut ja kiintynyt tyttöön. Nyt kun olen lapsen kanssa itse kotona, huomaan, kuinka tärkeätä on, että myös isällä on hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.

        Äidiksi opettelu on ollut ***ille mieluisaa ja mielekästä, vaikkei aivan yksinkertaista.
        -Aluksi en ollut ihan taivaissa kun lapsi tuli. Oli se kiinnittymisvaihe. Nyt hän on todela tärkeä ja ihana. En voisi enää kuvitella, ettei meillä olisi häntä.

        Kuvitella sitä tuskin haluaakaan, vaikka mahdollisuus onkin olemassa. Biologisten vanhempien kanssa tehdään huoltosopimus vuodeksi kerrallaan. Kun sopimusta uusitaan, käydään läpi, ovatko kaikki osapuolet siihen tyytyväisiä. Biologisilla vanhemmilla on oikeus anoa lapsen huoltajuutta takaisin. Latensuojeluviranomaiset käsittelevät hakemuksen ja päättävät mikä lapselle on parasta.
        -Voisin ajatella luopuvani tytöstä vain, jos joku pystyisi minulle osoittamaan, että hänen on parempi olla jossain muualla kuin täällä. Tottakai se olisi meille mielettömän iso juttu, Sirpa *** sanoo.
        -Olisi aivan mahdotonta ajatella, ettei lapseen viitsi kintyä, kun hänet voidaan ottaa meiltä pois. Ei nin voi suhtautua. Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista, hän lisää ja vilkaisee kelloa Takapihalla vedellään päiväunia jo kolmatta tuntia. Sirpa *** sujauttaa tohvrelit jalkaan, avaa takaoven ja nostaa punaiseen toppapukuun pakatun tytön vaunuista.

        Kultainen noutaja Uli tassuttelee tervehtimään. Sirpa suukottelee toppapuvusta kuoriutuvaa tokkuraista lasta,joka tuijottaa vieraita äimistyneenä. Äiti rutistaa tyttöään ja kuiskaa hellittelysanoja tämän korvaan. Tyttö tuijottaa muukalaisia hetken vakavana, kunnes kasvoille leviää veikeä hymy. Hän huomaa tiikerin.

        Hei!
        Ihmettelen kovasti mistä täällä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että olisin narkomaani, huono äiti, alkoholisti tai muuten päihdeongelmainen? Kerroinhan jo aluksi, että lapsi otettiin huostaan raskauden jälkeisen masennukseni takia, asiaan ei ollut muita syitä, ja itse pyysin lyhytaikaista sijoitusta siksi aikaa, että saan kuntoutumiseni aluilleen. Ei ole minun syyni, että sossut huijasivat minua, ja antoivat lapseni sijaisvanhemmille, jotka eivät itse voi saada lapsia. Raskauden jälkeinen masennus on hyvin yleistä, mutta minun tilannettani pahensi se, ettei minulla ollut kunnollista tukiverkostoa. Ei myöskään ole minun syyni, että sukulaiseni ovat niin välinpitämättömiä, etteivät suostuneet auttamaan minua tuossa tilanteessa. Minusta on epäreilua tulkita minut huonoksi äidiksi, koska olen tahtonut lapselleni vain hyvää ja pyytänyt apua kun en itse ole jaksanut.

        Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

        Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Kuten sanottu, lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äiti tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?


      • Taistelua!
        22 kirjoitti:

        Hei!
        Ihmettelen kovasti mistä täällä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että olisin narkomaani, huono äiti, alkoholisti tai muuten päihdeongelmainen? Kerroinhan jo aluksi, että lapsi otettiin huostaan raskauden jälkeisen masennukseni takia, asiaan ei ollut muita syitä, ja itse pyysin lyhytaikaista sijoitusta siksi aikaa, että saan kuntoutumiseni aluilleen. Ei ole minun syyni, että sossut huijasivat minua, ja antoivat lapseni sijaisvanhemmille, jotka eivät itse voi saada lapsia. Raskauden jälkeinen masennus on hyvin yleistä, mutta minun tilannettani pahensi se, ettei minulla ollut kunnollista tukiverkostoa. Ei myöskään ole minun syyni, että sukulaiseni ovat niin välinpitämättömiä, etteivät suostuneet auttamaan minua tuossa tilanteessa. Minusta on epäreilua tulkita minut huonoksi äidiksi, koska olen tahtonut lapselleni vain hyvää ja pyytänyt apua kun en itse ole jaksanut.

        Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

        Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Kuten sanottu, lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äiti tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?

        Ota yhteys yhteys sossuun, pyydä järjestämään asiakassuunnitelmapalaveri, jonne pyydät asianajajan mukaasi.

        Pyydä ennen asianajajan tapaamista sossulta kaikki mahdolliset paperit itsellesi, mitä teidän tapauksesta on sosiaalitoimeen ikinä kirjattu. Jos papereiden saanti ei onnistu, laadi pyyntö lyhyesti kirjallisesti ja käy viemässä se itse sosiaalitoimistoon, pyydä vahtimestareilta leima siihen, josta näkyy pyynnön jättämispäivämäärä. Pyydä leimatusta paperista kopio itsellesi.

        Teillä pitäisi olla sossun kanssa laadittu ASIAKASSUUNNITELMA (Lastensuojelulaki 30 §), jos sitä ei ole, on se törkeä laiminlyönti sosiaalitoimen puolelta.

        "LsL 30 § Asiakassuunnitelma: Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma, jollei asiakkuus pääty lastensuojelutarpeen jälkeen tai kysymyksessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastamaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelmaan on kirjattava myös asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimen järjestämisestä. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin VÄHINTÄÄN KERRAN VUODESSA.

        Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet, erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaaville henkilöille. Lisäksi suunnitelmaan k irjataan, miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa ja miten samalla otetaan lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. Huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana. Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kuten päihde- ja mielenterveyshuollon kanssa."

        Kun näin kierosti hoidettu huostaanotto on kyseessä, niin hanki itsellesi jo ennen palaveria psykiatrin lausunto omasta terveydestäsi. Kerro lääkärille, että lapsi keploteltiin sinulta pois valheilla synnytyksen jälkeisen masennuksen takia ja haluat lausunnon siitä, että masennus on jo aikoja sitten taakse jäänyttä menneisyyttä. Hän antaa sinulle todennäköisesti kyselykaavakkeen, johon joudut vastaamaan ja sen perusteella lääkäri arvioi terveytesi.


      • Taistelua!
        Taistelua! kirjoitti:

        Ota yhteys yhteys sossuun, pyydä järjestämään asiakassuunnitelmapalaveri, jonne pyydät asianajajan mukaasi.

        Pyydä ennen asianajajan tapaamista sossulta kaikki mahdolliset paperit itsellesi, mitä teidän tapauksesta on sosiaalitoimeen ikinä kirjattu. Jos papereiden saanti ei onnistu, laadi pyyntö lyhyesti kirjallisesti ja käy viemässä se itse sosiaalitoimistoon, pyydä vahtimestareilta leima siihen, josta näkyy pyynnön jättämispäivämäärä. Pyydä leimatusta paperista kopio itsellesi.

        Teillä pitäisi olla sossun kanssa laadittu ASIAKASSUUNNITELMA (Lastensuojelulaki 30 §), jos sitä ei ole, on se törkeä laiminlyönti sosiaalitoimen puolelta.

        "LsL 30 § Asiakassuunnitelma: Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma, jollei asiakkuus pääty lastensuojelutarpeen jälkeen tai kysymyksessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastamaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelmaan on kirjattava myös asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimen järjestämisestä. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin VÄHINTÄÄN KERRAN VUODESSA.

        Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet, erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaaville henkilöille. Lisäksi suunnitelmaan k irjataan, miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa ja miten samalla otetaan lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. Huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana. Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kuten päihde- ja mielenterveyshuollon kanssa."

        Kun näin kierosti hoidettu huostaanotto on kyseessä, niin hanki itsellesi jo ennen palaveria psykiatrin lausunto omasta terveydestäsi. Kerro lääkärille, että lapsi keploteltiin sinulta pois valheilla synnytyksen jälkeisen masennuksen takia ja haluat lausunnon siitä, että masennus on jo aikoja sitten taakse jäänyttä menneisyyttä. Hän antaa sinulle todennäköisesti kyselykaavakkeen, johon joudut vastaamaan ja sen perusteella lääkäri arvioi terveytesi.

        Jos olet töissä tai opiskelet, hanki sieltä todistus, kauanko työsuhde on kestänyt tai oppilaitoksesta, mitä tutkintoa suoritat tai olet suorittanut. Ulosottovirastosta saat todistuksen, että sinulla on luottotiedot kunnossa, mikä myös osaltaan osoittaa elämäntilanteesi vakautta.

        Toisaalta on naurettavaa ja väärin, että vanhempi, jolta lapsi on väärin perustein viety joutuu tällä tavalla todistelemaan kelpoisuuttaan vanhemmaksi, mutta tarkoitan siis, että hanki kaikki mahdolliset todisteet, joilla sossun ja sijareiden vastaväitteet saadaan kumotuiksi. Vaikka sinulla ei ole päihteiden käyttöä, niin on aina mahdollista, että hihasta vedellään sellaisiakin epäilyjä. Voit saada yksityiseltä lääkäriasemalta todistuksen raittiudestasi. Pyydä ottamaan pieni verenkuva, maksarasitustutkimus ja veren CDT. Kun noissa ei ole kohonneita arvoja, ei kellään ole urputtamista kuvitellustakaan päihteiden käytöstä.

        Siis 1) kaikki paperit sossusta, 2) yhteys asianajajaan, joka on perehtynyt huostaanottoihin, 3) sossulta palaveriaika, 4) psykiatrin lausunto terveydestäsi, 5) labratutkimus, jos näyttää tarpeelliselle, 6) kaikki mahdolliset todistukset, jotka osoittavat, että elämäntilanteesi on vakaalla pohjalla, 7) ota valokuvia kodistasi, että se on siisti ja hyvin hoidettu. Osoita myös, että lapselle on tehty tilaa kodissasi, kaikki on hyvin, vain hän puuttuu, 8) ota sellainen kotivakuutus, johon sisältyy oikeusturvaosuus, silloin saat vakuutuksesta turvaa mahdollisten oikeudenkäyntien varalle, 9) voit äänittää palaverin kaiken varalta, joskus sossuilla on tapana pyörtää annetut lupaukset myöhemmin kun asianajaja ei ole enää paikalla.

        Palaverissa asiakassuunnitelmaan on EHDOTTOMASTI laadittava kotiuttamissuunnitelma. Se sisältää tapaamisten vähittäisen lisäämisen, vaadi niitä kerran viikossa tapahtuviksi. Vaadi paperiin tarkka päivämäärä, joka on mahdollisimman pian, mistä alkaen uudet tapaamisjärjestelyt astuvat voimaan. Jos sossu ei suostu siihen, niin vaadi heiltä kirjallisena valituskelpoinen päätös, miksi tapaamisia ei suostuta lisäämään. As.ajaja neuvoo kyllä, miten toimia sen jälkeen. Myöskään sijaishoitajia ei tarvita tapaamisissa paikalla, koska teille ei ole oikeudessa haettu valvottuja tapaamisia ja niitä ei ole haettu, koska siihen ei ole lainmukaisia perusteita, kuten ei ole huostassapidon jatkamisellekaan.

        Jos sossua ei kiinnosta kotiuttamissuunnitelman laadinta, niin voit tietysti vaatia heiltä myös kirjallisena selvityksen siitä, miksi sitä ei ole laadittu jo AIKAISEMMIN eli heti silloin, kun se lainmukaan olisi ollut ajankohtaista. Asian voi viedä hallinto-oikeuteen myös sillä perusteella, että sossu on tehnyt virkavirheen, koska kotiuttamista ei ole edes harkittu koko aikana, vaikka huostaanotolle ei ollut muita perusteita kuin synnytyksen jälkeinen masennus ja se ei varmasti kestä vuotta tai kahta kauempaa.

        Kun tapaamiset ovat sujuneet suunnitellusti vaikkapa puoli vuotta, vaadi jo etukäteen asiakassuunnitelmaan, että lapsen on päästävä myös kotilomille sen jälkeen. Muutenkin tapaamisten olisi hyvä tapahtua jossain muualla kuin sijaispaikassa. Voit vaatia sossulta myös erittäin perusteltua selvitystä sillekin, miksi lapsi ei tiedä olevansa sijaislapsi. Tuo kysymys asettaa heidät erittäin kiusalliseen asemaan, koska ei ole ikinä ollut mitään lainmukaisia perusteita pysyvälle sijoitukselle.


      • sossu ei auta
        Kamalaa luettavaa kirjoitti:

        Vuosi sitten *** ja *** aloittivat vantaan kaupungin järjestämän Pride-valmennuksen. Yhtenä iltana viikossa neljän kuukauden ajan he perehtyivät neljän muun sijaisvanhemmaksi aikovan parin kanssa kasvatuksen periaatteisiin.
        -Se koulutus olisi hyödyllinen kenelle tahansa uudelle vanhemmalle, Sirpa tokaisee.
        - Kurssila jäytiin sijaisvanhemmuuden vaiheita loogisesti läpi. Ensinhän lapsi kiinnittyy sijaisvanhempiin, ja vasta sitten kiintyy heihin. Sama pätee vanhempien suhteeseen lapseen. Koulutuksessa kerrottiin myös, mistä voi tunnistaa, että lapsella on psyykkisiä häiriöitä. Valtaosa lastenkotien lapsistahan on huostaanotettuja, ja heidän taustansa ovat rikkinäiset.
        -Mekin olimme varautuneet huomattavasti haasteellisempaan tilanteeseen. Kaikki on kuitenkin mennyt aivan loistavasti. Suurin syy on varmaan biologisten vanhempien tilanne. Lapsi annettiin lastenkotiin vapaaehtoisesti.

        Pride-valmennus loppui huhtikuussa, ja jo kesäkuussa pariskunta sai kuulla Maijasta. Lapsi muutti Tuusulan lastenkodista Vantaalle heinäkuun puolivälissä. Odotus olisi saattanut kestää vuoden tai kaksikin, sillä perheeseen toivottiin vauvaikäistä, tervettä lasta.

        Työnantaja suhtautu suopeasti Sirpa ***n elämänmuutokseen. ***:ssa myyntijohtajana työskentelevä *** aloitti lokakuussa vuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Syksyllä, kun Sirpa palaa ***aan, edessä on sama haaste kuin tuhansilla muilla äideillä: työn ja perheen yhdistäminen. Hän aikoo silti onnistua. Todennäköisyys siihen on suuri, sillä puoliso on mielellään lapsen kanssa. Aviomies hoiti lasta ensimmäiset kaksi kuukautta.
        -Kyösti on sanonut, että ne kuukaudet olivat hänen elämänsä parhaat. Hänkin on rakastunut ja kiintynyt tyttöön. Nyt kun olen lapsen kanssa itse kotona, huomaan, kuinka tärkeätä on, että myös isällä on hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.

        Äidiksi opettelu on ollut ***ille mieluisaa ja mielekästä, vaikkei aivan yksinkertaista.
        -Aluksi en ollut ihan taivaissa kun lapsi tuli. Oli se kiinnittymisvaihe. Nyt hän on todela tärkeä ja ihana. En voisi enää kuvitella, ettei meillä olisi häntä.

        Kuvitella sitä tuskin haluaakaan, vaikka mahdollisuus onkin olemassa. Biologisten vanhempien kanssa tehdään huoltosopimus vuodeksi kerrallaan. Kun sopimusta uusitaan, käydään läpi, ovatko kaikki osapuolet siihen tyytyväisiä. Biologisilla vanhemmilla on oikeus anoa lapsen huoltajuutta takaisin. Latensuojeluviranomaiset käsittelevät hakemuksen ja päättävät mikä lapselle on parasta.
        -Voisin ajatella luopuvani tytöstä vain, jos joku pystyisi minulle osoittamaan, että hänen on parempi olla jossain muualla kuin täällä. Tottakai se olisi meille mielettömän iso juttu, Sirpa *** sanoo.
        -Olisi aivan mahdotonta ajatella, ettei lapseen viitsi kintyä, kun hänet voidaan ottaa meiltä pois. Ei nin voi suhtautua. Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista, hän lisää ja vilkaisee kelloa Takapihalla vedellään päiväunia jo kolmatta tuntia. Sirpa *** sujauttaa tohvrelit jalkaan, avaa takaoven ja nostaa punaiseen toppapukuun pakatun tytön vaunuista.

        Kultainen noutaja Uli tassuttelee tervehtimään. Sirpa suukottelee toppapuvusta kuoriutuvaa tokkuraista lasta,joka tuijottaa vieraita äimistyneenä. Äiti rutistaa tyttöään ja kuiskaa hellittelysanoja tämän korvaan. Tyttö tuijottaa muukalaisia hetken vakavana, kunnes kasvoille leviää veikeä hymy. Hän huomaa tiikerin.

        Ja noille sijaisvanhemmille ei tietenkään tule mieleen että äidin ja lapsen kiintymyssuhde alkaa normaalisti jo kohdussa, törkeää vanhemmuuden omimista sijaisvanhemmilta. Lapsen syntyminen on ennenkaikkea äidille iso asia, äiti on kantanut ja tuntenut sen pienen jälkeläisen liikkeet jo 10 kk ja sitten se kaikki, ja mitä olisi vielä edessä varastetaan siitä vaan. Törkeä ylilyönti sossulta kun hyväksyy tällaisen, taitaa olla sossussa joku kylmä vanhapiika päättämässä asioista. Älkää hyvät vanhemmat KOSKAAN menkö pyytämään apua sossulta, oli tilanne millainen tahansa, sieltä ette apua saa vaan käy juuri näin.


      • Linnaan sossu!
        sossu ei auta kirjoitti:

        Ja noille sijaisvanhemmille ei tietenkään tule mieleen että äidin ja lapsen kiintymyssuhde alkaa normaalisti jo kohdussa, törkeää vanhemmuuden omimista sijaisvanhemmilta. Lapsen syntyminen on ennenkaikkea äidille iso asia, äiti on kantanut ja tuntenut sen pienen jälkeläisen liikkeet jo 10 kk ja sitten se kaikki, ja mitä olisi vielä edessä varastetaan siitä vaan. Törkeä ylilyönti sossulta kun hyväksyy tällaisen, taitaa olla sossussa joku kylmä vanhapiika päättämässä asioista. Älkää hyvät vanhemmat KOSKAAN menkö pyytämään apua sossulta, oli tilanne millainen tahansa, sieltä ette apua saa vaan käy juuri näin.

        Nimenomaan nuoret äidit ovat lapsineen olleet näiden lapsenryöstöjen erityisuhreja. Ja tässäkin tapauksessa sossu laski sen varaan, että lähisuku ei antanut mitään tukea, katsottiin siis, että helppo nakki saada lapsi varakkaalle ja maholle pariskunnalle. Raivostuttaa tuo julmuus ja epäinhimillisyys, sekä törkeä lasten"suojelu"lain väärinkäyttö!

        EIkö sossua saa linnaan virkarikoksesta tällaisissa tapauksissa?


      • osanottoni
        22 kirjoitti:

        Hei!
        Ihmettelen kovasti mistä täällä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että olisin narkomaani, huono äiti, alkoholisti tai muuten päihdeongelmainen? Kerroinhan jo aluksi, että lapsi otettiin huostaan raskauden jälkeisen masennukseni takia, asiaan ei ollut muita syitä, ja itse pyysin lyhytaikaista sijoitusta siksi aikaa, että saan kuntoutumiseni aluilleen. Ei ole minun syyni, että sossut huijasivat minua, ja antoivat lapseni sijaisvanhemmille, jotka eivät itse voi saada lapsia. Raskauden jälkeinen masennus on hyvin yleistä, mutta minun tilannettani pahensi se, ettei minulla ollut kunnollista tukiverkostoa. Ei myöskään ole minun syyni, että sukulaiseni ovat niin välinpitämättömiä, etteivät suostuneet auttamaan minua tuossa tilanteessa. Minusta on epäreilua tulkita minut huonoksi äidiksi, koska olen tahtonut lapselleni vain hyvää ja pyytänyt apua kun en itse ole jaksanut.

        Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

        Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Kuten sanottu, lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äiti tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?

        Tuosta Sirpa-lapsettoman haastattelusta: Jos se on puhunut noin haastattelijalle (huono toimittaja, kliseinen), niin vaikuttaa urpolta tyypiltä. Siis tomppeli! Ilmeisesti tollasia sitten on:(
        On helppo käyttää lapsettomien tunteita hyväksi sijaistouhuissa.

        En voi muuta kuin ottaa osaa suruusi! Varmaan tuntuu, että sydäntä revitään rinnasta!


      • 30
        Taistelua! kirjoitti:

        Jos olet töissä tai opiskelet, hanki sieltä todistus, kauanko työsuhde on kestänyt tai oppilaitoksesta, mitä tutkintoa suoritat tai olet suorittanut. Ulosottovirastosta saat todistuksen, että sinulla on luottotiedot kunnossa, mikä myös osaltaan osoittaa elämäntilanteesi vakautta.

        Toisaalta on naurettavaa ja väärin, että vanhempi, jolta lapsi on väärin perustein viety joutuu tällä tavalla todistelemaan kelpoisuuttaan vanhemmaksi, mutta tarkoitan siis, että hanki kaikki mahdolliset todisteet, joilla sossun ja sijareiden vastaväitteet saadaan kumotuiksi. Vaikka sinulla ei ole päihteiden käyttöä, niin on aina mahdollista, että hihasta vedellään sellaisiakin epäilyjä. Voit saada yksityiseltä lääkäriasemalta todistuksen raittiudestasi. Pyydä ottamaan pieni verenkuva, maksarasitustutkimus ja veren CDT. Kun noissa ei ole kohonneita arvoja, ei kellään ole urputtamista kuvitellustakaan päihteiden käytöstä.

        Siis 1) kaikki paperit sossusta, 2) yhteys asianajajaan, joka on perehtynyt huostaanottoihin, 3) sossulta palaveriaika, 4) psykiatrin lausunto terveydestäsi, 5) labratutkimus, jos näyttää tarpeelliselle, 6) kaikki mahdolliset todistukset, jotka osoittavat, että elämäntilanteesi on vakaalla pohjalla, 7) ota valokuvia kodistasi, että se on siisti ja hyvin hoidettu. Osoita myös, että lapselle on tehty tilaa kodissasi, kaikki on hyvin, vain hän puuttuu, 8) ota sellainen kotivakuutus, johon sisältyy oikeusturvaosuus, silloin saat vakuutuksesta turvaa mahdollisten oikeudenkäyntien varalle, 9) voit äänittää palaverin kaiken varalta, joskus sossuilla on tapana pyörtää annetut lupaukset myöhemmin kun asianajaja ei ole enää paikalla.

        Palaverissa asiakassuunnitelmaan on EHDOTTOMASTI laadittava kotiuttamissuunnitelma. Se sisältää tapaamisten vähittäisen lisäämisen, vaadi niitä kerran viikossa tapahtuviksi. Vaadi paperiin tarkka päivämäärä, joka on mahdollisimman pian, mistä alkaen uudet tapaamisjärjestelyt astuvat voimaan. Jos sossu ei suostu siihen, niin vaadi heiltä kirjallisena valituskelpoinen päätös, miksi tapaamisia ei suostuta lisäämään. As.ajaja neuvoo kyllä, miten toimia sen jälkeen. Myöskään sijaishoitajia ei tarvita tapaamisissa paikalla, koska teille ei ole oikeudessa haettu valvottuja tapaamisia ja niitä ei ole haettu, koska siihen ei ole lainmukaisia perusteita, kuten ei ole huostassapidon jatkamisellekaan.

        Jos sossua ei kiinnosta kotiuttamissuunnitelman laadinta, niin voit tietysti vaatia heiltä myös kirjallisena selvityksen siitä, miksi sitä ei ole laadittu jo AIKAISEMMIN eli heti silloin, kun se lainmukaan olisi ollut ajankohtaista. Asian voi viedä hallinto-oikeuteen myös sillä perusteella, että sossu on tehnyt virkavirheen, koska kotiuttamista ei ole edes harkittu koko aikana, vaikka huostaanotolle ei ollut muita perusteita kuin synnytyksen jälkeinen masennus ja se ei varmasti kestä vuotta tai kahta kauempaa.

        Kun tapaamiset ovat sujuneet suunnitellusti vaikkapa puoli vuotta, vaadi jo etukäteen asiakassuunnitelmaan, että lapsen on päästävä myös kotilomille sen jälkeen. Muutenkin tapaamisten olisi hyvä tapahtua jossain muualla kuin sijaispaikassa. Voit vaatia sossulta myös erittäin perusteltua selvitystä sillekin, miksi lapsi ei tiedä olevansa sijaislapsi. Tuo kysymys asettaa heidät erittäin kiusalliseen asemaan, koska ei ole ikinä ollut mitään lainmukaisia perusteita pysyvälle sijoitukselle.

        Hanki tukijoukkoja ja pätevä asianajaja, äläkä luovuta!


      • Raivostuttavaa!
        22 kirjoitti:

        Hei!
        Ihmettelen kovasti mistä täällä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että olisin narkomaani, huono äiti, alkoholisti tai muuten päihdeongelmainen? Kerroinhan jo aluksi, että lapsi otettiin huostaan raskauden jälkeisen masennukseni takia, asiaan ei ollut muita syitä, ja itse pyysin lyhytaikaista sijoitusta siksi aikaa, että saan kuntoutumiseni aluilleen. Ei ole minun syyni, että sossut huijasivat minua, ja antoivat lapseni sijaisvanhemmille, jotka eivät itse voi saada lapsia. Raskauden jälkeinen masennus on hyvin yleistä, mutta minun tilannettani pahensi se, ettei minulla ollut kunnollista tukiverkostoa. Ei myöskään ole minun syyni, että sukulaiseni ovat niin välinpitämättömiä, etteivät suostuneet auttamaan minua tuossa tilanteessa. Minusta on epäreilua tulkita minut huonoksi äidiksi, koska olen tahtonut lapselleni vain hyvää ja pyytänyt apua kun en itse ole jaksanut.

        Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

        Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Kuten sanottu, lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äiti tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?

        Hei tukea! Toki tiedän omasta kokemuksesta, että juopoksi ja narkkariksi heti syytellään. Pelastakaa lapset, joka hoitaa adoptiot suomessa varmaan on tarjonnut tätä tietä lapsettomalle priskunnalle. PeLa on yleensäkin sossun puolella kaikissa huosta riidoissa.
        Lapsi kuuluu äidille!
        On pöyristyttävää, että joku maho pariskunta saa lapsen, koska äidillä on ollut synnytyksen jälkeinen masennus. Eihän suomessa äidit uskalla sairastaa, ettei lapsia viedä. Ota kunnon asianajaja. Leeni Ikonen tai Lasse Lehtinen. Jos olet varaton, kunta maksaa!
        Ja taistele lapsestasi!


      • Anonyymi

        Ei se toisen lapsi ole koskaan sen sijaisämmän oma. Eikä siitä tule sen omaa.


      • Anonyymi
        Taistelua! kirjoitti:

        Jos olet töissä tai opiskelet, hanki sieltä todistus, kauanko työsuhde on kestänyt tai oppilaitoksesta, mitä tutkintoa suoritat tai olet suorittanut. Ulosottovirastosta saat todistuksen, että sinulla on luottotiedot kunnossa, mikä myös osaltaan osoittaa elämäntilanteesi vakautta.

        Toisaalta on naurettavaa ja väärin, että vanhempi, jolta lapsi on väärin perustein viety joutuu tällä tavalla todistelemaan kelpoisuuttaan vanhemmaksi, mutta tarkoitan siis, että hanki kaikki mahdolliset todisteet, joilla sossun ja sijareiden vastaväitteet saadaan kumotuiksi. Vaikka sinulla ei ole päihteiden käyttöä, niin on aina mahdollista, että hihasta vedellään sellaisiakin epäilyjä. Voit saada yksityiseltä lääkäriasemalta todistuksen raittiudestasi. Pyydä ottamaan pieni verenkuva, maksarasitustutkimus ja veren CDT. Kun noissa ei ole kohonneita arvoja, ei kellään ole urputtamista kuvitellustakaan päihteiden käytöstä.

        Siis 1) kaikki paperit sossusta, 2) yhteys asianajajaan, joka on perehtynyt huostaanottoihin, 3) sossulta palaveriaika, 4) psykiatrin lausunto terveydestäsi, 5) labratutkimus, jos näyttää tarpeelliselle, 6) kaikki mahdolliset todistukset, jotka osoittavat, että elämäntilanteesi on vakaalla pohjalla, 7) ota valokuvia kodistasi, että se on siisti ja hyvin hoidettu. Osoita myös, että lapselle on tehty tilaa kodissasi, kaikki on hyvin, vain hän puuttuu, 8) ota sellainen kotivakuutus, johon sisältyy oikeusturvaosuus, silloin saat vakuutuksesta turvaa mahdollisten oikeudenkäyntien varalle, 9) voit äänittää palaverin kaiken varalta, joskus sossuilla on tapana pyörtää annetut lupaukset myöhemmin kun asianajaja ei ole enää paikalla.

        Palaverissa asiakassuunnitelmaan on EHDOTTOMASTI laadittava kotiuttamissuunnitelma. Se sisältää tapaamisten vähittäisen lisäämisen, vaadi niitä kerran viikossa tapahtuviksi. Vaadi paperiin tarkka päivämäärä, joka on mahdollisimman pian, mistä alkaen uudet tapaamisjärjestelyt astuvat voimaan. Jos sossu ei suostu siihen, niin vaadi heiltä kirjallisena valituskelpoinen päätös, miksi tapaamisia ei suostuta lisäämään. As.ajaja neuvoo kyllä, miten toimia sen jälkeen. Myöskään sijaishoitajia ei tarvita tapaamisissa paikalla, koska teille ei ole oikeudessa haettu valvottuja tapaamisia ja niitä ei ole haettu, koska siihen ei ole lainmukaisia perusteita, kuten ei ole huostassapidon jatkamisellekaan.

        Jos sossua ei kiinnosta kotiuttamissuunnitelman laadinta, niin voit tietysti vaatia heiltä myös kirjallisena selvityksen siitä, miksi sitä ei ole laadittu jo AIKAISEMMIN eli heti silloin, kun se lainmukaan olisi ollut ajankohtaista. Asian voi viedä hallinto-oikeuteen myös sillä perusteella, että sossu on tehnyt virkavirheen, koska kotiuttamista ei ole edes harkittu koko aikana, vaikka huostaanotolle ei ollut muita perusteita kuin synnytyksen jälkeinen masennus ja se ei varmasti kestä vuotta tai kahta kauempaa.

        Kun tapaamiset ovat sujuneet suunnitellusti vaikkapa puoli vuotta, vaadi jo etukäteen asiakassuunnitelmaan, että lapsen on päästävä myös kotilomille sen jälkeen. Muutenkin tapaamisten olisi hyvä tapahtua jossain muualla kuin sijaispaikassa. Voit vaatia sossulta myös erittäin perusteltua selvitystä sillekin, miksi lapsi ei tiedä olevansa sijaislapsi. Tuo kysymys asettaa heidät erittäin kiusalliseen asemaan, koska ei ole ikinä ollut mitään lainmukaisia perusteita pysyvälle sijoitukselle.

        Varattomuus ei ole syy ottaa huostaan.


      • Anonyymi

        Luulis hävettävän kun veivät toisen lapsen. Hyi olkoon!!!


      • Anonyymi
        22 kirjoitti:

        Hei!
        Ihmettelen kovasti mistä täällä ihmiset ovat saaneet päähänsä, että olisin narkomaani, huono äiti, alkoholisti tai muuten päihdeongelmainen? Kerroinhan jo aluksi, että lapsi otettiin huostaan raskauden jälkeisen masennukseni takia, asiaan ei ollut muita syitä, ja itse pyysin lyhytaikaista sijoitusta siksi aikaa, että saan kuntoutumiseni aluilleen. Ei ole minun syyni, että sossut huijasivat minua, ja antoivat lapseni sijaisvanhemmille, jotka eivät itse voi saada lapsia. Raskauden jälkeinen masennus on hyvin yleistä, mutta minun tilannettani pahensi se, ettei minulla ollut kunnollista tukiverkostoa. Ei myöskään ole minun syyni, että sukulaiseni ovat niin välinpitämättömiä, etteivät suostuneet auttamaan minua tuossa tilanteessa. Minusta on epäreilua tulkita minut huonoksi äidiksi, koska olen tahtonut lapselleni vain hyvää ja pyytänyt apua kun en itse ole jaksanut.

        Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

        Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Kuten sanottu, lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äiti tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?

        Sossut todella huijaa.


      • Anonyymi
        Kamalaa luettavaa kirjoitti:

        Vuosi sitten *** ja *** aloittivat vantaan kaupungin järjestämän Pride-valmennuksen. Yhtenä iltana viikossa neljän kuukauden ajan he perehtyivät neljän muun sijaisvanhemmaksi aikovan parin kanssa kasvatuksen periaatteisiin.
        -Se koulutus olisi hyödyllinen kenelle tahansa uudelle vanhemmalle, Sirpa tokaisee.
        - Kurssila jäytiin sijaisvanhemmuuden vaiheita loogisesti läpi. Ensinhän lapsi kiinnittyy sijaisvanhempiin, ja vasta sitten kiintyy heihin. Sama pätee vanhempien suhteeseen lapseen. Koulutuksessa kerrottiin myös, mistä voi tunnistaa, että lapsella on psyykkisiä häiriöitä. Valtaosa lastenkotien lapsistahan on huostaanotettuja, ja heidän taustansa ovat rikkinäiset.
        -Mekin olimme varautuneet huomattavasti haasteellisempaan tilanteeseen. Kaikki on kuitenkin mennyt aivan loistavasti. Suurin syy on varmaan biologisten vanhempien tilanne. Lapsi annettiin lastenkotiin vapaaehtoisesti.

        Pride-valmennus loppui huhtikuussa, ja jo kesäkuussa pariskunta sai kuulla Maijasta. Lapsi muutti Tuusulan lastenkodista Vantaalle heinäkuun puolivälissä. Odotus olisi saattanut kestää vuoden tai kaksikin, sillä perheeseen toivottiin vauvaikäistä, tervettä lasta.

        Työnantaja suhtautu suopeasti Sirpa ***n elämänmuutokseen. ***:ssa myyntijohtajana työskentelevä *** aloitti lokakuussa vuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Syksyllä, kun Sirpa palaa ***aan, edessä on sama haaste kuin tuhansilla muilla äideillä: työn ja perheen yhdistäminen. Hän aikoo silti onnistua. Todennäköisyys siihen on suuri, sillä puoliso on mielellään lapsen kanssa. Aviomies hoiti lasta ensimmäiset kaksi kuukautta.
        -Kyösti on sanonut, että ne kuukaudet olivat hänen elämänsä parhaat. Hänkin on rakastunut ja kiintynyt tyttöön. Nyt kun olen lapsen kanssa itse kotona, huomaan, kuinka tärkeätä on, että myös isällä on hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.

        Äidiksi opettelu on ollut ***ille mieluisaa ja mielekästä, vaikkei aivan yksinkertaista.
        -Aluksi en ollut ihan taivaissa kun lapsi tuli. Oli se kiinnittymisvaihe. Nyt hän on todela tärkeä ja ihana. En voisi enää kuvitella, ettei meillä olisi häntä.

        Kuvitella sitä tuskin haluaakaan, vaikka mahdollisuus onkin olemassa. Biologisten vanhempien kanssa tehdään huoltosopimus vuodeksi kerrallaan. Kun sopimusta uusitaan, käydään läpi, ovatko kaikki osapuolet siihen tyytyväisiä. Biologisilla vanhemmilla on oikeus anoa lapsen huoltajuutta takaisin. Latensuojeluviranomaiset käsittelevät hakemuksen ja päättävät mikä lapselle on parasta.
        -Voisin ajatella luopuvani tytöstä vain, jos joku pystyisi minulle osoittamaan, että hänen on parempi olla jossain muualla kuin täällä. Tottakai se olisi meille mielettömän iso juttu, Sirpa *** sanoo.
        -Olisi aivan mahdotonta ajatella, ettei lapseen viitsi kintyä, kun hänet voidaan ottaa meiltä pois. Ei nin voi suhtautua. Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista, hän lisää ja vilkaisee kelloa Takapihalla vedellään päiväunia jo kolmatta tuntia. Sirpa *** sujauttaa tohvrelit jalkaan, avaa takaoven ja nostaa punaiseen toppapukuun pakatun tytön vaunuista.

        Kultainen noutaja Uli tassuttelee tervehtimään. Sirpa suukottelee toppapuvusta kuoriutuvaa tokkuraista lasta,joka tuijottaa vieraita äimistyneenä. Äiti rutistaa tyttöään ja kuiskaa hellittelysanoja tämän korvaan. Tyttö tuijottaa muukalaisia hetken vakavana, kunnes kasvoille leviää veikeä hymy. Hän huomaa tiikerin.

        Miten sairas päästään on ihminen joka varastaa toisen lapsen?? Sossut on rikollisia!


    • 36

      Tuossa on rikottu törkeästi lastensujelulain periaatetta lapsen palauttamisesta kotiin aina kun se on mahdollista, siis elettäkään ei ole tehty palauttamisen aloittamiseksi missään vaiheessa, vaikka se on lain mukaan sosiaalitoimen velvollisuus. Silti huostaanotolle ei ole esitetty muita perusteita kuin oletettu iänkaikkisesti jatkuva baby blues. Minkään maan lainsäädäntö ei tue ajatusta erottaa lasta vanhemmista synnytyksen jälkeisen masennuksen takia!

      • millä mafia alas?

        Niin törkeää toimintaa ettei uskoisi tämän olevan mahdollista missään hyvinvointivaltioksi kutsutussa maassa. Se onkin valheväite Suomesta, sillä täällä harrastetaan rikollista lapsenryöstöä ja perheiden hajottamista eikä kukaan PÄÄTTÄJÄ tee yhtään mitään!!! Pitääkö tässä aloittaa sisällissota että homma saadaan hanskaan kun eivät demokratian keinot enää auta????

        Tämä on suoraan Pirun työtä ja osa sossuloisista ovat itse Pääpirun palkkalistoilla!


      • Lapsikaappaus?
        millä mafia alas? kirjoitti:

        Niin törkeää toimintaa ettei uskoisi tämän olevan mahdollista missään hyvinvointivaltioksi kutsutussa maassa. Se onkin valheväite Suomesta, sillä täällä harrastetaan rikollista lapsenryöstöä ja perheiden hajottamista eikä kukaan PÄÄTTÄJÄ tee yhtään mitään!!! Pitääkö tässä aloittaa sisällissota että homma saadaan hanskaan kun eivät demokratian keinot enää auta????

        Tämä on suoraan Pirun työtä ja osa sossuloisista ovat itse Pääpirun palkkalistoilla!

        Wikipedian sivustoilla runsaasti tietoa adoptioista.
        Voidaan tietenkin pohtia vosiko tilannetta kutsua lapsenryöstöksi.
        Samaa sukupuolta oleville on myönnetty kovien taisteluiden jälkeen myös adoptio-oikeus.

        Myös Seta järjestö ajaa voimakkasti Sateenkaariperheiden adoptio-oikeutta.
        Motto: Riittää, kun lapsella on kaksi toisiaan rakastavaa isää, tai äitiä".

        Minne unohtuivat lapsen oikeudet adotoinnissa?

        Olisiko syytä tarkistaa tausta, jos kysymyksessä on Pride valmennuksen läpikäyneet "kaappaajat".
        Sana Pride on ollut viimeaikoina "lööpeissä".

        Linkki Wikipediaan.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Adoptio

        ---


      • Lapsikaappaus?
        Lapsikaappaus? kirjoitti:

        Wikipedian sivustoilla runsaasti tietoa adoptioista.
        Voidaan tietenkin pohtia vosiko tilannetta kutsua lapsenryöstöksi.
        Samaa sukupuolta oleville on myönnetty kovien taisteluiden jälkeen myös adoptio-oikeus.

        Myös Seta järjestö ajaa voimakkasti Sateenkaariperheiden adoptio-oikeutta.
        Motto: Riittää, kun lapsella on kaksi toisiaan rakastavaa isää, tai äitiä".

        Minne unohtuivat lapsen oikeudet adotoinnissa?

        Olisiko syytä tarkistaa tausta, jos kysymyksessä on Pride valmennuksen läpikäyneet "kaappaajat".
        Sana Pride on ollut viimeaikoina "lööpeissä".

        Linkki Wikipediaan.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Adoptio

        ---

        Pride ohjelma on ollut Suomessa käytössä vuodesta 1955 alkaen.

        Päivän mietteitä: Eikös lasten huostaanottojen määrät alkaneet kasvaa vuoden 1995 jälkeen. Tahti on kiihtynyt, kun sijaisvanhempien koulutusta on lisätty.
        Huostaanottojen ja sijoitettujen, adoptoitujen määrä taitaa olla tällähetkellä yli 20.000 lasta?

        Ohjelma on USA:ssa kehitetty 14- vaiheinen lastensuojelun ja perhehoidon kehittämä ohjelma.

        Selaa otsakkeita:
        Pesäpuu ry.
        Toiminta.
        Ajankohtaista.
        Eväskori.
        Yhteystiedot.

        http://www.pesapuu.fi/pride-ohjelma/

        ----


      • Unohtuiko lapset?
        Lapsikaappaus? kirjoitti:

        Pride ohjelma on ollut Suomessa käytössä vuodesta 1955 alkaen.

        Päivän mietteitä: Eikös lasten huostaanottojen määrät alkaneet kasvaa vuoden 1995 jälkeen. Tahti on kiihtynyt, kun sijaisvanhempien koulutusta on lisätty.
        Huostaanottojen ja sijoitettujen, adoptoitujen määrä taitaa olla tällähetkellä yli 20.000 lasta?

        Ohjelma on USA:ssa kehitetty 14- vaiheinen lastensuojelun ja perhehoidon kehittämä ohjelma.

        Selaa otsakkeita:
        Pesäpuu ry.
        Toiminta.
        Ajankohtaista.
        Eväskori.
        Yhteystiedot.

        http://www.pesapuu.fi/pride-ohjelma/

        ----

        Lapsiasiavaltuutelun toimiston julkaisuja. Puheenvuoro lasten suojelun vaikuttavuudesta.
        Ail Korhonen-Puustinen & trja Pösö. 40 sivuinen tutkimus.

        Muistaaksei kyseinen tutkimus poikkesi tavanomaisista tutkimuksista.
        Ihmettelin kuinka se on voitu kulkaista Lapsiasiavaltuutetun julkilausumana?

        http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?p_l_id=52437&folderId=101063&name=DLFE-11510.pdf

        ---


      • Törkeä lapsenryöstö
        millä mafia alas? kirjoitti:

        Niin törkeää toimintaa ettei uskoisi tämän olevan mahdollista missään hyvinvointivaltioksi kutsutussa maassa. Se onkin valheväite Suomesta, sillä täällä harrastetaan rikollista lapsenryöstöä ja perheiden hajottamista eikä kukaan PÄÄTTÄJÄ tee yhtään mitään!!! Pitääkö tässä aloittaa sisällissota että homma saadaan hanskaan kun eivät demokratian keinot enää auta????

        Tämä on suoraan Pirun työtä ja osa sossuloisista ovat itse Pääpirun palkkalistoilla!

        Kyllä! Sietämättömän törkeä tapaus! Karmea lapsenryöstö, jonka kuvailuun eivät sanat riitä.

        Lapsensa menettäneen äidin pitäisi itse lähteä Annaan haastateltavaksi. Annaan ja muualle.

        Kyseisen Annan haastattelun on kirjoittanut Annan silloinen päätoimittaja. Eikös Marjaana Toiminen ollut jo tuolloin lehden päätoimittaja?

        Totta, on aika huonosti kirjoitettu. Vahvistaa tosiaan kliseitä, lujittaa stereotypioita, joita toimittaja jo valmiiksi uskoo lukijoilla olevan. Helppoa ja halpaa.

        Juosten kustua, kun ei yhtään oteta selvää asioista, vaikka toimittaja Toimisellakin olisi ollut suuren lehtitalon resurssit käytössään.

        Hämmästelen.


        Sijaisäiti kehuu lapsen oikeaa äitiä nähtävästi siksi, että oikea äiti tajuaisi luopua lapsestaan. Alistaa ylistämällä.


    • sdfhhhh

      Niin ainakin he ovat pitäneet lapsesta hyvää huolta.

      rikollista puuhaa se ei ole.

      Sossu tai pela tai mikä se nyt olikaan, on se joka on teitä kumpaakin huijannut.
      Sijaisvanhemmille hän on se yksi ja ainoa lapsi jonka koskaan voivat saada, aivan varmasti liian myohäistä heidän enää edes yrittää saada ado lasta

      ja sinulta varastettu äitiys

      En edes tiedä onko lopputulos se että lapsella on asiat hyvin. Heidän tehtävien päämäärän pitäisi olla se että edes lapsella on lopulta hyvin.

      • mental hospital

        ei ole koskaan oikea äiti, ei ikinä,. vaikka kuinka yrittäisi sitä olla.
        Hän on pelkkä hoitaja, joka viimeistään 18 vuoden (vanhempien) elinkautisen jälkeen potkaistaan touhusta pois.
        Jos lapsi esimerkiksi kuolee, sijaisäidillä ei ole asiaan mitään sanomista ja kutsua hautajaisiin ei hän varmasti saa.

        Me kaikki tiedämme lastensuojelun järkyttävän tilanteen tällä hetkellä, muistetaan kertoa siitä totuudenmukaisena eteenpäin.

        Lapsi ymmärtää jossain vaiheessa, kuka hänen vanhempansa on ja varmasti kyseenalaistaa sijaisäidin äitiysyritykset jollain tapaa.

        Vaikka kuinka masentaa, käykää tapaamisissa, hakekaa huostaanoton purkua ja pitäkää lapseenne yhteyttä.

        Ja jos mikään ei onnistu, ajatelkaa elämää sinne 18 vuoden päähän, silloin viimeistään saatte lapsenne kotiin!


      • petollista apua
        mental hospital kirjoitti:

        ei ole koskaan oikea äiti, ei ikinä,. vaikka kuinka yrittäisi sitä olla.
        Hän on pelkkä hoitaja, joka viimeistään 18 vuoden (vanhempien) elinkautisen jälkeen potkaistaan touhusta pois.
        Jos lapsi esimerkiksi kuolee, sijaisäidillä ei ole asiaan mitään sanomista ja kutsua hautajaisiin ei hän varmasti saa.

        Me kaikki tiedämme lastensuojelun järkyttävän tilanteen tällä hetkellä, muistetaan kertoa siitä totuudenmukaisena eteenpäin.

        Lapsi ymmärtää jossain vaiheessa, kuka hänen vanhempansa on ja varmasti kyseenalaistaa sijaisäidin äitiysyritykset jollain tapaa.

        Vaikka kuinka masentaa, käykää tapaamisissa, hakekaa huostaanoton purkua ja pitäkää lapseenne yhteyttä.

        Ja jos mikään ei onnistu, ajatelkaa elämää sinne 18 vuoden päähän, silloin viimeistään saatte lapsenne kotiin!

        Järkyttävä kertomus. Tuttavani koki saman kohtalon.Luotti hoitoapua ja ystävyyttä tarjonneeseen pariskuntaan vaikeana kautena , suostui sijoitukseen ja nyt lapset ovat käytännössä pariskunnan.


      • Mitä isot edellä.
        petollista apua kirjoitti:

        Järkyttävä kertomus. Tuttavani koki saman kohtalon.Luotti hoitoapua ja ystävyyttä tarjonneeseen pariskuntaan vaikeana kautena , suostui sijoitukseen ja nyt lapset ovat käytännössä pariskunnan.

        Ruotsin tapaus oli ehkä malliesimerkki lapsibisneksestä, joka rantautui tänne "takapajulaan" hieman myöhemmin, kunnes täälläkin oivallettiin lapsibisnes.

        Eva Aminoffin tapaus Ruotsissa 1980.
        Lainaus . " Kannattava bisnes.
        Lasten huostaanotto on bisnes, josta hyötyy kirjavan joukon allianssi. Vallastaan juopuneet sosiaaliviranomaiset.

        http://www.nkmr.org/lasten_kaappaus_on_raaka_bisnes_.htm

        ---


      • mitä isot edellä
        Mitä isot edellä. kirjoitti:

        Ruotsin tapaus oli ehkä malliesimerkki lapsibisneksestä, joka rantautui tänne "takapajulaan" hieman myöhemmin, kunnes täälläkin oivallettiin lapsibisnes.

        Eva Aminoffin tapaus Ruotsissa 1980.
        Lainaus . " Kannattava bisnes.
        Lasten huostaanotto on bisnes, josta hyötyy kirjavan joukon allianssi. Vallastaan juopuneet sosiaaliviranomaiset.

        http://www.nkmr.org/lasten_kaappaus_on_raaka_bisnes_.htm

        ---

        Hyvä linkki tuo http://www.nkmr.org/lasten_kaappaus_on_raaka_bisnes_.htm . Kannattaa lukea.
        Tässäkö syy nuorten rajusti lisääntyneeseen medikalisaatioon ja diagnosointiin?

        "Nuorimman lapsen kehitys hidastui huostaanotonaikana. Westerberg sanoo, että sellainen on kasvattajille onnenpotku. Vammaiseksi katsotusta lapsesta maksetaan nimittäin kasvattajille huomattavasti suurempaa korvausta kuin muista lapsista. Mitä huonommin lapsella menee, sitä paremmin menee kasvattivanhemmilla."

        Vaikka juttu kuvaa Ruotsin parinkymmenen vuoden takaista kohua herättänyttä lastensuojelua, kuvaus pätee nykySuomeen( joka matkii Ruotsia kaikessa):

        "Westerbergin mukaan lasten huostaanotto onkin bisnes, josta hyötyy kirjavan joukon epäpyhä allianssi.Vallastaan juopuneet sosiaaliviranomaiset työllistävät itsensä tehdessään huostaanottoja, heistä riippuvaiset lastenpsykiatrit saavat hyväpalkkaisia toimeksiantoja kirjoittaessaan huostaanottoja tukevia lausuntoja ja kasvattivanhemmat saavat lapsista hyvät korvaukset."
         


      • yksvaan7
        mitä isot edellä kirjoitti:

        Hyvä linkki tuo http://www.nkmr.org/lasten_kaappaus_on_raaka_bisnes_.htm . Kannattaa lukea.
        Tässäkö syy nuorten rajusti lisääntyneeseen medikalisaatioon ja diagnosointiin?

        "Nuorimman lapsen kehitys hidastui huostaanotonaikana. Westerberg sanoo, että sellainen on kasvattajille onnenpotku. Vammaiseksi katsotusta lapsesta maksetaan nimittäin kasvattajille huomattavasti suurempaa korvausta kuin muista lapsista. Mitä huonommin lapsella menee, sitä paremmin menee kasvattivanhemmilla."

        Vaikka juttu kuvaa Ruotsin parinkymmenen vuoden takaista kohua herättänyttä lastensuojelua, kuvaus pätee nykySuomeen( joka matkii Ruotsia kaikessa):

        "Westerbergin mukaan lasten huostaanotto onkin bisnes, josta hyötyy kirjavan joukon epäpyhä allianssi.Vallastaan juopuneet sosiaaliviranomaiset työllistävät itsensä tehdessään huostaanottoja, heistä riippuvaiset lastenpsykiatrit saavat hyväpalkkaisia toimeksiantoja kirjoittaessaan huostaanottoja tukevia lausuntoja ja kasvattivanhemmat saavat lapsista hyvät korvaukset."
         

        http://www.nkmr.org/artikel_foster_children_as_lucrative_business_by_siv_westerberg.htm


      • 9

        On se rikollista siinä mielessä, että he alun alkaenkin olivat omimassa toisen lasta sen sijaan, että olisivat tyytyneet olemaan reilusti sijaishoitajia. Ja sossu oli ilmeisesti heidän aikeistaan loistavan tietoinen.

        Olen nähnyt monia adoptio-lapsista tehtyjä ohjelmia ja samojen lukenut heistä artikkeleja ja kirjoja. Niissä on tietysti kuvattu tilanteita, jossa äiti on vapaaehtoisesti omalla päätöksellään antanut lapsen pois. Yhteistä kaikille tarinoille on se, että poikkeuksetta kaikki lapset, joilla ei ole ollut yhteyttä omiin vanhempiinsa, alkavat omatoimisesti kaivata ja hakea heitä teini-iässä, jos se ei silloin ole mahdollista, niin viimeistään aikuistuttuaan. Juuret, oma syntyperä on lapselle valtavan tärkeitä asioita tuntea ja selvittää.

        Eräskin nuori aikuinen nainen kuvasi omaa kasvattiperhettään, että se oli ihan OK periaatteessa, mutta hän jotenkin aina tunsi itsensä siellä erilaiseksi. Vasta kun hän sai tutustua äitiinsä, hän löysi sen tärkeän puuttuvan palan ja selityksen omaan erilaisuuteensa. Jopa samanlaisella ulkonäöllä on suuri merkitys. Kasvattiperheen kanssa hän oli aivan erinäköinen, äidin kasvot olivat heti tutut ja hänen seurassaan tyttö löysi ihan kuin vastinkappaleen omalle taiteellisuudelleen, joka piirre oli täysin puuttunut kasvattiperheen jäsenistä.

        Eräs englantilainen ohjelma on jäänyt erityisesti mieleen, jossa tutkijat olivat sitä mieltä, että onnistunein lapsen tilanne on silloin kun hän adoptiosta huolimatta saa vapaasti tavata myös omia vanhempiaan. Ja kaikki lapset ovat joutuneet käymään kovan väännön itsensä kanssa siitä, että omat vanhemmat aikanaan hylkäsivät heidät.

        Noissa ohjelmissa ei siis sanallakaan käsitelty lapsenryöstötilannetta, ei kai tällaista missään muualla maailmassa tunnetakaan.

        Mutta sen perusteella, mitä olen aiheeseen tutustunut tavallisen adoption suhteen, en pitäisi ihmeenä ollenkaan, että lapsi tuntee vanhempana suoranaista vihaa ja kaunaa sijaishoitajiaan kohtaan. Eihän noilla ihmisillä ole mitään oikeutta ryöstää kenenkään lasta! Äidin on hyvä säästää lapselle kaikki mahdollinen todistusmateriaali siitä, miten häntä on kaivattu, eivätkä he missään tapauksessa halunneet luopua lapsesta.

        Tällaisten tosiasioiden kanssa joutuu Suomessa moni sijaishoitaja silmätysten vielä joskus tulevaisuudessa. Ehkä siinä vaiheessa ensimmäisen kerran pieni järjenpoikanen pilkahtaa korvien välissä, että oliko se ihanuus sittenkään sen arvoista kun näkee, mitä se aiheutti lapselle.


      • 37

      • kkllooii88
        9 kirjoitti:

        On se rikollista siinä mielessä, että he alun alkaenkin olivat omimassa toisen lasta sen sijaan, että olisivat tyytyneet olemaan reilusti sijaishoitajia. Ja sossu oli ilmeisesti heidän aikeistaan loistavan tietoinen.

        Olen nähnyt monia adoptio-lapsista tehtyjä ohjelmia ja samojen lukenut heistä artikkeleja ja kirjoja. Niissä on tietysti kuvattu tilanteita, jossa äiti on vapaaehtoisesti omalla päätöksellään antanut lapsen pois. Yhteistä kaikille tarinoille on se, että poikkeuksetta kaikki lapset, joilla ei ole ollut yhteyttä omiin vanhempiinsa, alkavat omatoimisesti kaivata ja hakea heitä teini-iässä, jos se ei silloin ole mahdollista, niin viimeistään aikuistuttuaan. Juuret, oma syntyperä on lapselle valtavan tärkeitä asioita tuntea ja selvittää.

        Eräskin nuori aikuinen nainen kuvasi omaa kasvattiperhettään, että se oli ihan OK periaatteessa, mutta hän jotenkin aina tunsi itsensä siellä erilaiseksi. Vasta kun hän sai tutustua äitiinsä, hän löysi sen tärkeän puuttuvan palan ja selityksen omaan erilaisuuteensa. Jopa samanlaisella ulkonäöllä on suuri merkitys. Kasvattiperheen kanssa hän oli aivan erinäköinen, äidin kasvot olivat heti tutut ja hänen seurassaan tyttö löysi ihan kuin vastinkappaleen omalle taiteellisuudelleen, joka piirre oli täysin puuttunut kasvattiperheen jäsenistä.

        Eräs englantilainen ohjelma on jäänyt erityisesti mieleen, jossa tutkijat olivat sitä mieltä, että onnistunein lapsen tilanne on silloin kun hän adoptiosta huolimatta saa vapaasti tavata myös omia vanhempiaan. Ja kaikki lapset ovat joutuneet käymään kovan väännön itsensä kanssa siitä, että omat vanhemmat aikanaan hylkäsivät heidät.

        Noissa ohjelmissa ei siis sanallakaan käsitelty lapsenryöstötilannetta, ei kai tällaista missään muualla maailmassa tunnetakaan.

        Mutta sen perusteella, mitä olen aiheeseen tutustunut tavallisen adoption suhteen, en pitäisi ihmeenä ollenkaan, että lapsi tuntee vanhempana suoranaista vihaa ja kaunaa sijaishoitajiaan kohtaan. Eihän noilla ihmisillä ole mitään oikeutta ryöstää kenenkään lasta! Äidin on hyvä säästää lapselle kaikki mahdollinen todistusmateriaali siitä, miten häntä on kaivattu, eivätkä he missään tapauksessa halunneet luopua lapsesta.

        Tällaisten tosiasioiden kanssa joutuu Suomessa moni sijaishoitaja silmätysten vielä joskus tulevaisuudessa. Ehkä siinä vaiheessa ensimmäisen kerran pieni järjenpoikanen pilkahtaa korvien välissä, että oliko se ihanuus sittenkään sen arvoista kun näkee, mitä se aiheutti lapselle.

        3 lapsen äitinä (jolla kaksi eri isää), mutta, jotka ovat kasvaneet mun luona (ei huostaanotettu, jos jotakin kiinnostaa9 huomaa, miten erilaiset lapset ovat. ja se yhteys, kun "puhuu samaakieltä ja ymmärtää" ja lasten kasvaessa näkee myös muut sukulaiset (ketä muistututtaa) . Ei ole tarve tehdä numeroa vaikka kaikki piirteet ei niin ihania olisikaan. MUTTA LAPSI HYVÄKSYTTY JA AUTETTU ja tunnetasolla helppo ymmärtää ja siten tukea, lohduttaa ja kannustaa.


      • Pöyristyttävää!!!
        mental hospital kirjoitti:

        ei ole koskaan oikea äiti, ei ikinä,. vaikka kuinka yrittäisi sitä olla.
        Hän on pelkkä hoitaja, joka viimeistään 18 vuoden (vanhempien) elinkautisen jälkeen potkaistaan touhusta pois.
        Jos lapsi esimerkiksi kuolee, sijaisäidillä ei ole asiaan mitään sanomista ja kutsua hautajaisiin ei hän varmasti saa.

        Me kaikki tiedämme lastensuojelun järkyttävän tilanteen tällä hetkellä, muistetaan kertoa siitä totuudenmukaisena eteenpäin.

        Lapsi ymmärtää jossain vaiheessa, kuka hänen vanhempansa on ja varmasti kyseenalaistaa sijaisäidin äitiysyritykset jollain tapaa.

        Vaikka kuinka masentaa, käykää tapaamisissa, hakekaa huostaanoton purkua ja pitäkää lapseenne yhteyttä.

        Ja jos mikään ei onnistu, ajatelkaa elämää sinne 18 vuoden päähän, silloin viimeistään saatte lapsenne kotiin!

        Aloittajalla lapsi otettu masennuksen takia pois. Hän on siis suostunut siihen, että lapsi hoidetaan, kunnes hän kuntoutuu. Lapsi olisi pitänyt palauttaa äidille heti kun äiti kuntoutunut.
        Lapsi ei ole oikeastaan saanut edes tutustua oikeaan äitiinsä, mikä lienee tarkoituskin.
        Sitten vedotaan siihen, että koska lapsi tuntee nämä vieraat ihmiset paremmin kuin oman äitinsä, on turha lasta äidille palauttaa.
        Ja tokihan vieraat voivat adoptoida lapsen, niin sitten ei äiti ole ongelma. Hehän kuitenkin ovat lapselle niin tosi tuttuja, toisin kuin äiti parka, jolta on viety kaikki oikeudet sossujen armollisella avustuksella. Ja lapsen saaminen aikuisena kotiin, kun ollut koko ikänsä vieraalla. Hänhän tuntee äiitnsä vieraaksi. Ja äiti haluaa varmasti olla lapsen elämässä koko hänen lapsuus aikansa. Joku laki sossuja vastaan.


    • As111

      Kuinka vakava tuo synnytyksen jälkeinen masennus oli?
      Minun tuttavallani oli se. Siihen meni noin 9-10kk ennenkuin sai elämänsä kuntoon.
      Miksi äidille kerrottiin että se oli pariksi kuukaudeksi, kun kerran sairauden hoitamiseen voi mennä jopa vuosi?
      Vauvaa ei koskaan saisi päästää sijaiskotiin. Harvemmin sosiaalitoimi haluaa palauttaa sitä.

      • Vika järjestelmässä.

        Haulla > synnytysmasennus < löytyy useita keskusteluita. Poimin hakutuloksesta linkin Wikipedian sivustoille, jossa aiheesta laajemmin.

        Viime aikoina on noussut keskusteluun myös isien synnytysmasennua, joka johtuu äidin kokemasta raskaus masennuksesta, Baby bluesista, tai synnytyksen jälkeisestä psykoosista.

        Keskeisin ongelma on se, että neuvolat ja terveydenhuolto, eivä tue riittävästi perheitä. Seurauksena saattaa olla huostaanotto. Minkälainen kokemus huostaanotto on äidille ja perheelle. Mnkälaisia tarumoja niistä seuraa?

        Linkki Wikipediaan lue:
        Synnytysmasennus.
        Katso myös Baby blues.

        Aiheesta muualla.
        Äimä ry. Äidit irti synnytysmasennuksesta.
        Depressio. Käypä hoito suositus.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Synnytysmasennus

        --


      • Baby blues.
        Vika järjestelmässä. kirjoitti:

        Haulla > synnytysmasennus < löytyy useita keskusteluita. Poimin hakutuloksesta linkin Wikipedian sivustoille, jossa aiheesta laajemmin.

        Viime aikoina on noussut keskusteluun myös isien synnytysmasennua, joka johtuu äidin kokemasta raskaus masennuksesta, Baby bluesista, tai synnytyksen jälkeisestä psykoosista.

        Keskeisin ongelma on se, että neuvolat ja terveydenhuolto, eivä tue riittävästi perheitä. Seurauksena saattaa olla huostaanotto. Minkälainen kokemus huostaanotto on äidille ja perheelle. Mnkälaisia tarumoja niistä seuraa?

        Linkki Wikipediaan lue:
        Synnytysmasennus.
        Katso myös Baby blues.

        Aiheesta muualla.
        Äimä ry. Äidit irti synnytysmasennuksesta.
        Depressio. Käypä hoito suositus.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Synnytysmasennus

        --

        Äimä ry linkissä synnytysmasennuksesta.

        http://www.aima.fi/

        ---


      • Aboriginaali.
        Baby blues. kirjoitti:

        Äimä ry linkissä synnytysmasennuksesta.

        http://www.aima.fi/

        ---

        Impullssiivinen maalainen blogissa käsitellään Eva Aminoffin tapausta
        Sivustoilla myös muuta luettavaa.
        Satunnaisia artikkeleita.
        Oppitori.
        Lue kommentit linkin lopussa.

        Jos löydät kiinnostavaa liitä tähän ketjuun, jotta syntyisi kokonaskuva "lastensuojelusta".

        http://maalainen.blogspot.com/

        ---


      • et itse tee samoin
        Aboriginaali. kirjoitti:

        Impullssiivinen maalainen blogissa käsitellään Eva Aminoffin tapausta
        Sivustoilla myös muuta luettavaa.
        Satunnaisia artikkeleita.
        Oppitori.
        Lue kommentit linkin lopussa.

        Jos löydät kiinnostavaa liitä tähän ketjuun, jotta syntyisi kokonaskuva "lastensuojelusta".

        http://maalainen.blogspot.com/

        ---

        Miksi et ota siihen Anna-lehteen yhteyttä ja kerro omaa näkemystäsi??? Tai ota 7-päivään.


      • tarjoa vastine
        et itse tee samoin kirjoitti:

        Miksi et ota siihen Anna-lehteen yhteyttä ja kerro omaa näkemystäsi??? Tai ota 7-päivään.

        ..Et tosiaan varmasti voi hävitä yhtään jos ottaisit yhteyttä toimitukseen. Valotat sen rivon puolen tässä puuhassa. Että äitileikkijä on pikkasen "epäkorrektisti" ruvennut kikkailemaan toisen vauvalla. Hälle ei pitäis antaa edes adoptiolasta kun toimii noin häikäilemättömästi! Ja jakaa vielä haastattelua!


      • Sofy86

        Ja soskun täytyy käyttää KAIKKI mahdolliset avohoidon tukimenetlmät, ennen kuin lapsi otetaan pois..


    • sdf.................

      Mitä nuorempana lapsi on sijoitettu, ja mitä kauemmin se on kestänyt, sitä vaikeampi se on saada pois.
      Tietyn ajan jälkeen sijaishoidon tarkoitus ei ole enään perheen palauttaminen.
      Bion on itse taisteltava saadakseen lapsen takaisin.

      Se tuskin onnistuu ilman lakimiestä, mitä enemmän aikaa se vie, sitä vaikeampi, ja sitä kalliimpi.

      Sijaisäiti on aivan oikeassa kun sanoo että lapsen palauttaminen on harvinaista.

      • 30

        osoittavat sen, miten törkeästi Suomessa toimitaan. Ensinnäkin huostaanottojen valtava määrä pieneen asukaslukuun nähden ja toiseksi juuri se, että kokonaisuutta ajatellen lasten palauttaminen on harvinaista.


      • 26

        Kotiuttamista koskeva pykälä sanoo, että kun huostassa pidon syitä ei enää ole, on lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltava purku, jonka vahvistaa pätevyyden omaava työntekijä. Tietysti vanhemmat VOIVAT hakea purkua muutenkin, mutta pääsääntöisesti asian pitäisi edetä näin.

        Mutta tietysti tällaisen, suoraan sanottuna lapsenryöstön kyseessä ollen, ei varmasti sossu tee elettäkään purun valmisteluun. Siis sossu ilmeisesti väittää autuaan sinisilmäisesti, että synnytyksen jälkeinen masennus jatkuu iankaikkisesti - merkillistä. Eikä ole muuten lähestulkoon ainutkertainen tapaus laatuaan tämäkään viranomaisten kyhäämä rikos.


      • HulluPä1vät
        26 kirjoitti:

        Kotiuttamista koskeva pykälä sanoo, että kun huostassa pidon syitä ei enää ole, on lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltava purku, jonka vahvistaa pätevyyden omaava työntekijä. Tietysti vanhemmat VOIVAT hakea purkua muutenkin, mutta pääsääntöisesti asian pitäisi edetä näin.

        Mutta tietysti tällaisen, suoraan sanottuna lapsenryöstön kyseessä ollen, ei varmasti sossu tee elettäkään purun valmisteluun. Siis sossu ilmeisesti väittää autuaan sinisilmäisesti, että synnytyksen jälkeinen masennus jatkuu iankaikkisesti - merkillistä. Eikä ole muuten lähestulkoon ainutkertainen tapaus laatuaan tämäkään viranomaisten kyhäämä rikos.

        Yhteen aikaan asiat toimi noin. Ajateltiin että pois sijaishoidosta heti kun on mahdollista.
        Nyt on siirretty siihen että vanhempien oikeudet ei ole enään niin pyhiä, ja on ajateltava lapsen oikeutta.
        Jos lapsi on ollut yli tietyn ajan perheessä ja on siihen kotiin tyytyväinen, unohdetaan muut ja annetaan sen jäädä. Siirto olisi lapselle traumaattinen kokemus, ja jos bio on huonopalkkainen tai ei tarpeeksi tasapainoinen, niin todennäkoisesti siinä uudesssa kodissa tulee olemaan ongelmia, vaikka sitä ei varmuudella tiedetä.

        Jos lapsi on huostaanotettu, pidä huoli oikeuksistasi ja palkkaa lakimies, vaikka se tarkoittasisi sitä että joudut sen kalleuden takia kodittomaksi


    • Tekopyhää "suojelua"

      On se helvettiä, että nimenomaan SIIRTO KOTIIN on aina Suomessa se traumaattinen tapahtuma, vaikka olisi kyse laittomasta ja turhasta huostaanotosta. Eikö se jo sinällään ole ollut lapselle erittäin traumaattinen tapahtuma, se unohdetaan meillä täysin?

      Lapsia saa kyllä repiä omista kodeistaan aivan syyttä tai keksityillä syillä, mutta auta armias kun olisi palauttamisen aika, niin johan tekopyhästi lasta ollaan suojelevinaan järkytyksiltä, vaikka kotiin pääsy olisi juuri se asia, jota lapsi on kaikkein eniten kaikki nämä vuodet toivonut.

    • Prpssssaa

      Ihankuin nämä kirjoitukset, ainakin suuri osa, olisi saman ihmisen kirjoittamia. Näkeeköhän ylläpito sen jostain?

    • oikeuttako?

      Huotabisnes on oivallinen keino lapsettomille lapsen hankkimiseen. Kaikki bisneksen laittomuus tukee sitä TÄYSIN riippumatta siitä, onko lapsi todellisuudessa ikinä ollut minkäänlaisen viranomaisten järjestämän suojelun tarpeessa.

      Tärkeä pointti on, että masennus, ei etenkään synnytyksen jälkeinen masennus, ole ikinä laillinen peruste huostaanotolle.

      MIKÄÄN vanhemman sairaus ei ole mikään vanhemmuuden mittari.

      Tuossa tilanteessa lopullinen huostaanotto on lapsen ryöstö, sillä ei ole mitään tekemistä minkään lapsen suojelemisen kanssa.

    • huosta= pysyvä

      Ei kannata uskoa lastensuojelun valheellisia lupauksia "väliaikaisesta sijoituksesta, jotta äiti saa toipua". Huostaanotto ei ole Suomessa väliaikainen vaan pysyvä toimi eikä lapsia edes sijoiteta sukulaisilleen, kuten ls- laki edellyttää."Vain harva huostaanotetuista lapsista palaa kotiinsa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palasi kotiinsa muuttuneen elämäntilanteen vuoksi."
      Suomessa lasta ei ole tarkoituskaan palauttaa takaisin vanhemmilleen, vaikka näiden elämäntilanne olisi muuttunut sillä palautukseen tarvittava tukisuunnitelma jätetään käytännössä aina tekemättä:
      "Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
      lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
      - Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
      Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
      sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
      http://yle.fi/uutiset/vain_harva_huostaanotettu_lapsi_palaa_kotiinsa/6500525?origin=rss
      "http://yle.fi/uutiset/
      lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913
      http://www.hs.fi/kotimaa/Sunnuntaisuomalainen Huostaanotettu sijoitetaan harvoin suvulle/a1305621823568

      Muutama sinnikäs vanhempi on tosin pitkän taistelun jälkeen saanut lapsensa takaisin- hyvin harvinaista- ja erittäin vaikeaa. Palautusta/ perheen jälleenyhdistämistä ei Suomessa tehdä- kuten ls- laki vaatii- sosiaalityöntekijöiden aloitteesta tai toimesta vaan pikemminkin heistä huolimatta. Taistelu vaatii aina hyvän juristin - ja yhä useammin median tuen.

    • fjhgrjfj

      Sama täällä vielä 2 vuotta niin lapseni saa lukion käytyä ja sitten kotiin.Koko ajan nuorta on ikävä.Onneksi olemme saaneet olla joka toinen viikon loppu kotona ja loma ajat.sekä kirjeitä olen laittanut melkein joka päivä,ja soitan päivittäin.Ensimmäinen sijaisperhe oli kuin pahimmasta painajaisesta,onneksi sossutkin sen uskoivat ja lapsi pääsi toiseen sijaiskotiin

    • Lapsibisnes.

      Huostaanotto on aina tappio. Keskisuomalainen mielipidekirjoitus, joka julkaistiin poikkeuksellisesti nimimerkillä.

      Huostaanotto on aina tappio

      17.9.2010 18:30 (Päivitetty 17.9.2010 18:30) Huostaanotto on aina järeä toimenpide. Perustellusti voidaan sanoa, että kaikissa tapauksissa se on tappio yhteiskunnalle.

      Eräiden tietojen mukaan Ruotsissa huostaanotettujen poikien riski kuolla ennen aikojaan on noin kymmenkertainen verrattuna muiden perheiden poikiin, Suomessa "vain" kolminkertainen.

      Juhlapuheissa puhutaan kauniisti perheiden tukemisesta. Monilla on mielikuva, että vanhempien väsyessä kotiin tulee kotiapu, joka hoitaa lasta, pesee pyykit, järjestää erilaisia asioita, niin että vanhemmat - tai toinen heistä - jaksavat taas palan matkaa ja saavat uskoa huomiseen. Ei näin ole ollut enää aikoihin, vaan sosiaalihuollosta tulee pari kolme henkilöä keskustelemaan ja kuulustelemaan. Parissa tunnissa käydään läpi asioita, saadaan ohjeita ja mikä kohtalokkainta, tehdään havaintoja huostaanottotarpeesta.

      Avun hakemista ajoissa pidetään tärkeänä. Apua hakeva ei kuitenkaan aavista, että hänen perheestään kootaan vähitellen yksityiskohtaisia tietoja, jotka kutovat rikosrekisteriä muistuttavan verkon perheen ympärille, eikä merkittyjen plussien ja miinusten paikkansapitävyyttä voi tarkistaa puhumattakaan siitä, että "rekisterin" voisi joskus nollata.

      Mutta eihän sen näin pitänyt mennä. Sosiaaliavunhan pitäisi tukea perhettä ja lainkin mukaan huostaanotto on vasta äärimmäinen keino. Kuitenkin sitä väläytellään liian varhain niissäkin tapauksissa, joissa vanhemmat vielä yhdessä yrittävät ottaa vastuuta. Todellisuudessa lastensuojelussakin on sopimattomia henkilöitä, joilla viranomaisina on keinot hankkia haluamiaan lausuntoja, joiden perusteella heillä on lähes jumalallinen valta päättää ihmisen kohtalosta. Tästä uhkasta voi tulla perheelle painajainen, joka vie ne yöunet, joita kipeästi tarvittaisiin arkiseen jaksamiseen.

      On olemassa tahoja, jotka aidosti tahtovat perheelle hyvää. Isovanhempia ja muita läheisiä kuullaan liian vähän, vaikka siitä lienee laissakin ohjeita. Läheisiä naapureitakin tulisi kuulla, jos perhe sitä haluaa. Ajoittainen ja todellinen kotiapu olisi usein se paras apu ja edullisin. Tämä on helppo todentaa sillä, että esim. lähiomainen auttajana perheen arjessa saa usein ihmeitä aikaan jo muutamassa päivässä.

      Harvoin lasta tavanneella viranomaisella on usein toisenlainen kuva tilanteesta kuin lasten kanssa olleilla isovanhemmilla. Silti nämä otetaan mukaan prosessiin vastentahtoisesti ja usein vasta sitten, kun on jo tehty päätökset jatkotoimenpiteistä. Silloin kun itse olemme päässeet aidosti vaikuttamaan, siitä on ollut pitempiaikaista apua.

      Oma lukunsa on bisnes, jossa lapset ovat varsin käypää kauppatavaraa. Kun yhden lapsen sijoituksesta maksetaan jopa yli 200 euroa päivässä, niin se houkuttelee alalle monenlaista yrittäjää. Siinä myllyssä ei lapsen todellinen etu paljoa paina.

      Ja vielä tärkein näkökohta. Kuka ottaa vastuun pienen ihmisen tuskasta, kun häntä ollaan erottamassa läheisistä ihmisistä ja kuka siitä, kun huostaanotto tuhoaa hänen elämänsä? Sinä, joka taistelet perheesi puolesta, älä luovuta. Meidän on liityttävä yhteen, pidettävä ääntä ja tehtävä velvollisuutemme siinä, mitä tämä hetki meille suo saattaaksemme oikeuden myös niille, jotka eivät siihen itse kykene.

      HUOLESTUNUT LÄHIOMAINEN Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus.
      ------------------------

    • Anonyymi

      Onneksi lapseni on jo yli 12. Hänen mielipide painaa ehkä jonkun verran,jotta pääsee varmaan kotiin huostasta ennen 18, ikävuotta. En tiedä.

    • Anonyymi

      On sairasta varastaa toisen lapsi. Minun tytär onneksi jo teini ja ei pysty kukaan manipuloimaan häntä omakseen.

    • Anonyymi

      Eläkää niin ettei tarvii huostaan mennä tollot!

    • Anonyymi

      Ei toisten lapsia saa omia

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      78
      1795
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1689
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1504
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      19
      1193
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1184
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1172
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1136
    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1121
    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      6
      1109
    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      7
      1104
    Aihe