MAP-kirkon kurssimateriaalia edelleen:
http://tinyurl.com/37tdt7t
Oppitunti innoituksen ohjaamasta päätöksenteosta.
Prosessihan menee luentomateriaalin mukaan näin:
1. Tunnista ongelma
2. Rukoile ohjausta
3. Tutkaile ongelmaa ja ota selville kaikki tarvittavat tiedot päätöksen tekemiseksi käyttäen luotettavia lähteitä
4. Tee päätös
5. Rukoile vastausta oliko päätös oikein.
Jos päätös oli oikein niin PH vastaa rauhallisella vakuttavuuden tunteella tai joskus jopa poltteella rinnassa. Jos päätös oli väärä niin rukoilu jättää vain epämukavan epävarmuuden ja/tai epälyksen mieleen ja sen jälkeen iteroidaan.
Kuinka moni mormoni käyttää tätä metodia päätöksenteossaan päivittäin? Kuinka usein päätöksenne ovat olleet huonoja? Jos siis kaikki faktat joita olet asiasta kerännyt puhuu omia tunteita ja uskomuksia vastaan niin tottakai siitä jää ikäviä fiiliksiä kun joutuu tekemään päätöksen joka ei miellytä. Pitääkö silloin silti iteroida, koska rukous ei tuottanut "toivottua" apua ja vahvistusta ratkaisulle?
Teettekö te mormonit ihan oikeasti kaikki päätöksennen sen perusteella miltä teistä nyt minäkin päivänä tuntuu ja vastoin tietoa jos kerätyt tiedot eivät nyt vain tunnu oikeilta? Oletteko koskaa tehneet oikeasti vaikeita tai epämiellyttäviä päätöksiä, jotka hyödyttävät yhteisöä tai yhteiskuntaa, mutta ovat silti oikeita vaikka tuntuisivatkin ikäviltä itsenne tai jonkin muun kannalta? Syytättekö Jumalaa jos päätös osoittautuu myöhemmin vääräksi ts. kierrättekö vastuuta tekemistänne päätöksistä?
http://tinyurl.com/37tdt7t
Oppitunti innoituksen ohjaamasta päätöksenteosta.
Prosessihan menee luentomateriaalin mukaan näin:
1. Tunnista ongelma
2. Rukoile ohjausta
3. Tutkaile ongelmaa ja ota selville kaikki tarvittavat tiedot päätöksen tekemiseksi käyttäen luotettavia lähteitä
4. Tee päätös
5. Rukoile vastausta oliko päätös oikein.
Jos päätös oli oikein niin PH vastaa rauhallisella vakuttavuuden tunteella tai joskus jopa poltteella rinnassa. Jos päätös oli väärä niin rukoilu jättää vain epämukavan epävarmuuden ja/tai epälyksen mieleen ja sen jälkeen iteroidaan.
Kuinka moni mormoni käyttää tätä metodia päätöksenteossaan päivittäin? Kuinka usein päätöksenne ovat olleet huonoja? Jos siis kaikki faktat joita olet asiasta kerännyt puhuu omia tunteita ja uskomuksia vastaan niin tottakai siitä jää ikäviä fiiliksiä kun joutuu tekemään päätöksen joka ei miellytä. Pitääkö silloin silti iteroida, koska rukous ei tuottanut "toivottua" apua ja vahvistusta ratkaisulle?
Teettekö te mormonit ihan oikeasti kaikki päätöksennen sen perusteella miltä teistä nyt minäkin päivänä tuntuu ja vastoin tietoa jos kerätyt tiedot eivät nyt vain tunnu oikeilta? Oletteko koskaa tehneet oikeasti vaikeita tai epämiellyttäviä päätöksiä, jotka hyödyttävät yhteisöä tai yhteiskuntaa, mutta ovat silti oikeita vaikka tuntuisivatkin ikäviltä itsenne tai jonkin muun kannalta? Syytättekö Jumalaa jos päätös osoittautuu myöhemmin vääräksi ts. kierrättekö vastuuta tekemistänne päätöksistä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ongelmasi, seuraava ongelma on saada sinutkin tunnistamaan ongelmasi.