Tämä on siis vastauksena yhteen viestiin, jossa kysyttiin miten pitäisi toimia, kun nainen on kiinnostunut, mutta itse ei ole. Laitetaan nyt tähän, kun en ehdi etsiä sitä varsinaista viestiä.
Yksi hienovarainen ja fiksu keino on teitittely. Teitittely mielletään yleensä vanhempien ihmisten välillä kohteliaaksi tavaksi, mutta muissa yhteyksissä yleensä teititellään vain itseään vanhempaa ihmistä tai jos tiedetään, että toinen odottaa teitittelyä. Teitittely osittain mielletään myös tavaksi pitää etäisyyttä muihin.
Teitittely on vanhemman sukupolven (50/60 -> ) keskuudessa kohteliaisuusmuoto. Tätä nuoremmat ovat yleensä eläneet kulttuurissa, jossa ei teititellä kuin itseään vanhempia ihmisiä tai jos on pakko teititellä jonkun ohjeistuksen takia.
Itseäni nuorempi ihastukseni teititteli minua ja tajusin siitä, että ikäero taitaa olla huomattavasti suurempi kuin luulin... :´(
Tajusin siitä missä mennään, ja pitäisi hänen puoleltaan olla kyllä vahvat kiinnostusta osoittavat merkit jatkossa, jotta olettaisin hänenkin olevan kiinnostunut minusta. Ja muutenkin ujona haluaisin miehen olevan se aloitteellisempi osapuoli ja osoittavan kiinnostuksensa, jos sellaista olisi.
Eli jos lisäksi muut merkit puuttuvat tai osoittavat ei-kiinnostusta, niin kannattaa vetää langanpäät yhteen ja jättää sikseen.
Ihastuksessaan paksukalloisimmat ja pakkomielteisimmät eivät välttämättä tajua, koska yleensä ihminen keksii tekosyitä, joilla selittää itselleen parhain päin huonosti etenevät asiat.
Eiköhän nämä tepsi:
-feikkisormus
-teitittely
-kiinnostuksen osoittamisen ja tuttavallisuuden merkit pois
-tervehtiä voi, mutta siihen ei kannata lisätä mitään muuta ystävällisyyden osoitusta mukaan, kuten vaikka hymyä.
Etköhän näillä saa hänetkin tajuamaan.
Minusta suoraan sanominen heti alkuun on turhan julmaa. Se satuttaa kuitenkin, vaikka sen sanoisi kuinka nätisti. Jos muut keinot eivät auta, sitten tietenkin on sanottava suoraan, jos kokee itseensä kohdistuvan kiinnostuksen häiritsevänä. Yleensä ihmisillä (ainakin meillä ujommilla) arkitilanteissa kuitenkin on tapana antaa kiinnostuksestaan niin vaimeita signaaleja, ettei luulisi kenenkään niistä pahemmin vetävän hernettä nenään tai edes vaivaantuvan. Ja yleensä me vetäydymme takavasemmalle, jos vähäeleisiä signaalejamme ei kukaan näytä edes huomaavan ja muutkin merkit (tai niiden puute) puhuvat omaa kieltään. Järki voittaa ja rohkeus ei silloin riitä pidemmälle. Härskimmät ja röyhkeät tyypit muodostavat sitten oman lajinsa, ja niitä varten pitää keksiä omat, voimakkaammat torjuntakeinot.
Yksi hienovarainen ja fiksu keino on teitittely. Teitittely mielletään yleensä vanhempien ihmisten välillä kohteliaaksi tavaksi, mutta muissa yhteyksissä yleensä teititellään vain itseään vanhempaa ihmistä tai jos tiedetään, että toinen odottaa teitittelyä. Teitittely osittain mielletään myös tavaksi pitää etäisyyttä muihin.
Teitittely on vanhemman sukupolven (50/60 -> ) keskuudessa kohteliaisuusmuoto. Tätä nuoremmat ovat yleensä eläneet kulttuurissa, jossa ei teititellä kuin itseään vanhempia ihmisiä tai jos on pakko teititellä jonkun ohjeistuksen takia.
Itseäni nuorempi ihastukseni teititteli minua ja tajusin siitä, että ikäero taitaa olla huomattavasti suurempi kuin luulin... :´(
Tajusin siitä missä mennään, ja pitäisi hänen puoleltaan olla kyllä vahvat kiinnostusta osoittavat merkit jatkossa, jotta olettaisin hänenkin olevan kiinnostunut minusta. Ja muutenkin ujona haluaisin miehen olevan se aloitteellisempi osapuoli ja osoittavan kiinnostuksensa, jos sellaista olisi.
Eli jos lisäksi muut merkit puuttuvat tai osoittavat ei-kiinnostusta, niin kannattaa vetää langanpäät yhteen ja jättää sikseen.
Ihastuksessaan paksukalloisimmat ja pakkomielteisimmät eivät välttämättä tajua, koska yleensä ihminen keksii tekosyitä, joilla selittää itselleen parhain päin huonosti etenevät asiat.
Eiköhän nämä tepsi:
-feikkisormus
-teitittely
-kiinnostuksen osoittamisen ja tuttavallisuuden merkit pois
-tervehtiä voi, mutta siihen ei kannata lisätä mitään muuta ystävällisyyden osoitusta mukaan, kuten vaikka hymyä.
Etköhän näillä saa hänetkin tajuamaan.
Minusta suoraan sanominen heti alkuun on turhan julmaa. Se satuttaa kuitenkin, vaikka sen sanoisi kuinka nätisti. Jos muut keinot eivät auta, sitten tietenkin on sanottava suoraan, jos kokee itseensä kohdistuvan kiinnostuksen häiritsevänä. Yleensä ihmisillä (ainakin meillä ujommilla) arkitilanteissa kuitenkin on tapana antaa kiinnostuksestaan niin vaimeita signaaleja, ettei luulisi kenenkään niistä pahemmin vetävän hernettä nenään tai edes vaivaantuvan. Ja yleensä me vetäydymme takavasemmalle, jos vähäeleisiä signaalejamme ei kukaan näytä edes huomaavan ja muutkin merkit (tai niiden puute) puhuvat omaa kieltään. Järki voittaa ja rohkeus ei silloin riitä pidemmälle. Härskimmät ja röyhkeät tyypit muodostavat sitten oman lajinsa, ja niitä varten pitää keksiä omat, voimakkaammat torjuntakeinot.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.