Kyllä on politiikan teko mennyt aivan markkinameiningiksi, Keskustaa lukuunottamatta.
Ontoin sisältä on kokoomus, täydellinen Kypäräpuolueen muuttuminen pinnallisten ja narsististen keskinkertaisuuksien temmelllyskentäksi on tosiasia.
Demarit ovat kuin tyhjentynyt vappupallo. Kaasua yritetään epätoivoisesti väärästä lävestä sisään.
Kapilla on ihan väärä käsitys ihmisten tarpeista. Eivät he halua elää jatkuvassa ristiriidassa jota esikuntarajotteinen lietsoo.
Kokonaisymmärrys ei Kapin missään tehtävässä ole voinut kasvaa. Jos ei yleisjohtamisen käsitettä tajua oleelliseksi kaikessa toiminnassa, on pahasti eksyksissä.
Henkilöiden kritisointi, asettamatta heitä kontekstiin, osoittaa merkittävää hahmottamisen puutetta, joka on ominaista epäitsenäisille yksilöille.
Ontoin sisältä on kokoomus, täydellinen Kypäräpuolueen muuttuminen pinnallisten ja narsististen keskinkertaisuuksien temmelllyskentäksi on tosiasia.
Demarit ovat kuin tyhjentynyt vappupallo. Kaasua yritetään epätoivoisesti väärästä lävestä sisään.
Kapilla on ihan väärä käsitys ihmisten tarpeista. Eivät he halua elää jatkuvassa ristiriidassa jota esikuntarajotteinen lietsoo.
Kokonaisymmärrys ei Kapin missään tehtävässä ole voinut kasvaa. Jos ei yleisjohtamisen käsitettä tajua oleelliseksi kaikessa toiminnassa, on pahasti eksyksissä.
Henkilöiden kritisointi, asettamatta heitä kontekstiin, osoittaa merkittävää hahmottamisen puutetta, joka on ominaista epäitsenäisille yksilöille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kapi on vasemmiston pulska Harry Potter, elävä taru sormusten herrasta.
Otteita kapin avauksesta:
Kepu on jo vuosikymmenten ajan pysynyt vakaana: vallanhalu on ollut aina kiihkeä, on juonittu muita ja omiakin vastaan, ensin mielistelty ja sitten puukotettu selkään. Pari poikkeusta on: ei juonittu valtaan päässyttä Kekkosta vastaan, eikä SKDL:ää vastaan, kun niiden takana oli Neuvostoliitto; tästä Kareen kirja antaa todistusta.
Kekkonen pääsi valtaan juonimalla, Suuren ja Mahtavan Neuvostoliiton avulla. Mutta Kekkosta vastaan ei sitten enää Maalaisliitto-kepussa juonittu; se oli puolueessa poikkeuksellista aikaa, ja se aika kesti pitkään, edelleen Suuren ja Mahtavan tuella.
Hyvin onnistui kepu ja muu Kekkosen ja Neuvostoliiton tuen varassa oleva poliittinen eliittimme aikanaan salaamaan suomalaisilta Kekkosen sairauden vakavuuden, vaikka siitä tihkuikin eräitä tietoja, jotka saivat tällaisen epäpoliittisen sotilaankin huolestuneena asiaa ajattelemaan.
Kekkosen vallan takuumies Neuvostoliitto on romahtanut, joten olkaamme kiitollisia siitä, ettei enää ole mahdollista tulla sellaista Kekkosta, josta Kauko Kareen kirja kertoo. Kepussa kuitenkin yhä monet kaipaavat uutta Kekkosta, ja eräillä kepupoliitikoilla on ollut pyrkyä sellaiseksi, Sainion kirjassa hyvin esille tuleva Paavo Väyrynen tyyppiesimerkkinä. Silloin tosin vielä oli olemassa Neuvostoliitto, jonka tukeen Paavo luotti,