Näin tämä herra Enkvist kirjoittaa:
:::"Mihin sitten uskon? Uskon, että maailmankaikkeus on suunnaton fysikaalinen systeemi, jolla ei itsellään ole toiveita tai päämääriä. Uskon, että elämä maapallolla on syntynyt onnekkaan sattuman ansiosta: olemme juuri sopivalla etäisyydellä sopivasta tähdestä. Uskon myös, että elämää löytyy monista Linnunratamme aurinkokunnista mutta että älyllinen elämä on hyvin harvinaista. Samalla tiedän, etten tiedä näitä asioita vaan että ne ovat uskomuksia. Uskon, että minuuteni on prosessi, molekyylitehtaiden kapitalistinen järjestelmä vailla kovaa ydintä ja viisivuotissuunnitelmaa tai suunnittelijaa, jota voisin kutsua itseksi. Sen istuin ei ole pelkästään aivoissani vaan koko kehoni osallistuu minätajuni säilyttämiseen. Uskon, että minuuden kokemukseni on parsittu kokoon pienistä palasista, että olen ollut monta henkilöä ja että tälläkin hetkellä aivoissani esiintyy minästäni erilaisia versioita, jotka saavat vallan tarpeen ja tilanteiden mukaan. Uskon ettei tahtoni ole vapaa vaan että kaikki toimeni, mielipiteeni, haluni ja ajatukseni syntyvät fysiikan lakeja tottelevien atomien ja molekyylien tanssista ja ovat vailla hengen ohjailua. Uskon että ”minä” on evoluutiossa valikoitunut rauhoittava kehtolaulu, tajunnassani kaikuva narratiivi, jonka aivoni rakentavat ylläpitääkseen jatkuvuuden ja kontrollin illuusiota. Uskonnollista uskoa pidän tajuntaan helposti kotoutuvana meeminä ja uskon, että uskonnot eivät vastaa mihinkään ihmiskunnan suurista kysymyksistä mutta että uskovalle ne antavat tunteen, että näihin ongelmiin olisi vastattu. Ajattelen lisäksi, että näkemykseni eivät vähennä ihmisyyden arvoa, eivät johda nihilismiin tai eettisten arvojen murentumiseen vaan että joko niistä huolimatta tai niiden ansiosta olen yleensä toiveikas, hilpeähkö, lievän pasifistinen ja varustettu omallatunnolla, joka moniin uskovaisiin verrattuna on sosiaalinen.":::
Mitä oikastaan on?
Eihän tässä ole mistään muusta kysymys kuin yksityisen henkilön omasta käsityksestä eli uskomuksesta.
Jos hän on todella itseään kutsuva tiedemies niin kyllä hänen pitäisi ymmärtää ettei hänen omakohtainen käsitys eikä myöskään yleensä tämän hetkinen tieteen käsitys kata lopullista maailmankaikkeuden ymmärtämistä.
Tiede muuttuu koko ajan omissa käsityksissään elämän suhteen ja joka ainoassa elämään liittyvässä teoriassa.
Pitäisi näiden herrojen, ja luulisi jo koulutuksensa puolesta ymmärtävän, tajuta ettei heidän omakohtainen käsitys ole se lopullinen totuus.
Mielestäni on aivan naurettavaa lähteä julistamaan tieteen nimissä jotain ns. lopullista totuutta.
Jospa joku näistä herroista, eritoten herra Enkvist, kertoisi sen lopullisen totuuden, jos hän on käynyt tuon elämän rajan toisella puolella.
Kaikki muu on täyttä spekulaatiota - omakohtaisia käsityksiä, jotka eivät ole mitään tiedettä, vaikka he niin väittävät.
No, onhan heidän puhttava ja esitettävä kovasti kaikenlaisia teorioita, jotta heidän oman sarkansa rahoitus säilyy.
Mutta joka tapauksessa se ei todellakaan ole se lopullinen totuus, vaan se on eräs uskomus ihmisen rajallisen käsityksen ja kokemuksen varjossa!
Luulisi heidän tämän ymmärtävän.
Mutta raha ja ympäristön halpa kosiskelu saa suun laulamaan niinkuin tarvitsee.
:::"Mihin sitten uskon? Uskon, että maailmankaikkeus on suunnaton fysikaalinen systeemi, jolla ei itsellään ole toiveita tai päämääriä. Uskon, että elämä maapallolla on syntynyt onnekkaan sattuman ansiosta: olemme juuri sopivalla etäisyydellä sopivasta tähdestä. Uskon myös, että elämää löytyy monista Linnunratamme aurinkokunnista mutta että älyllinen elämä on hyvin harvinaista. Samalla tiedän, etten tiedä näitä asioita vaan että ne ovat uskomuksia. Uskon, että minuuteni on prosessi, molekyylitehtaiden kapitalistinen järjestelmä vailla kovaa ydintä ja viisivuotissuunnitelmaa tai suunnittelijaa, jota voisin kutsua itseksi. Sen istuin ei ole pelkästään aivoissani vaan koko kehoni osallistuu minätajuni säilyttämiseen. Uskon, että minuuden kokemukseni on parsittu kokoon pienistä palasista, että olen ollut monta henkilöä ja että tälläkin hetkellä aivoissani esiintyy minästäni erilaisia versioita, jotka saavat vallan tarpeen ja tilanteiden mukaan. Uskon ettei tahtoni ole vapaa vaan että kaikki toimeni, mielipiteeni, haluni ja ajatukseni syntyvät fysiikan lakeja tottelevien atomien ja molekyylien tanssista ja ovat vailla hengen ohjailua. Uskon että ”minä” on evoluutiossa valikoitunut rauhoittava kehtolaulu, tajunnassani kaikuva narratiivi, jonka aivoni rakentavat ylläpitääkseen jatkuvuuden ja kontrollin illuusiota. Uskonnollista uskoa pidän tajuntaan helposti kotoutuvana meeminä ja uskon, että uskonnot eivät vastaa mihinkään ihmiskunnan suurista kysymyksistä mutta että uskovalle ne antavat tunteen, että näihin ongelmiin olisi vastattu. Ajattelen lisäksi, että näkemykseni eivät vähennä ihmisyyden arvoa, eivät johda nihilismiin tai eettisten arvojen murentumiseen vaan että joko niistä huolimatta tai niiden ansiosta olen yleensä toiveikas, hilpeähkö, lievän pasifistinen ja varustettu omallatunnolla, joka moniin uskovaisiin verrattuna on sosiaalinen.":::
Mitä oikastaan on?
Eihän tässä ole mistään muusta kysymys kuin yksityisen henkilön omasta käsityksestä eli uskomuksesta.
Jos hän on todella itseään kutsuva tiedemies niin kyllä hänen pitäisi ymmärtää ettei hänen omakohtainen käsitys eikä myöskään yleensä tämän hetkinen tieteen käsitys kata lopullista maailmankaikkeuden ymmärtämistä.
Tiede muuttuu koko ajan omissa käsityksissään elämän suhteen ja joka ainoassa elämään liittyvässä teoriassa.
Pitäisi näiden herrojen, ja luulisi jo koulutuksensa puolesta ymmärtävän, tajuta ettei heidän omakohtainen käsitys ole se lopullinen totuus.
Mielestäni on aivan naurettavaa lähteä julistamaan tieteen nimissä jotain ns. lopullista totuutta.
Jospa joku näistä herroista, eritoten herra Enkvist, kertoisi sen lopullisen totuuden, jos hän on käynyt tuon elämän rajan toisella puolella.
Kaikki muu on täyttä spekulaatiota - omakohtaisia käsityksiä, jotka eivät ole mitään tiedettä, vaikka he niin väittävät.
No, onhan heidän puhttava ja esitettävä kovasti kaikenlaisia teorioita, jotta heidän oman sarkansa rahoitus säilyy.
Mutta joka tapauksessa se ei todellakaan ole se lopullinen totuus, vaan se on eräs uskomus ihmisen rajallisen käsityksen ja kokemuksen varjossa!
Luulisi heidän tämän ymmärtävän.
Mutta raha ja ympäristön halpa kosiskelu saa suun laulamaan niinkuin tarvitsee.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos koko lainaus alkaa sanoilla "Mihin sitten uskon?" ja melkein jokainen virke sisältää sanan "uskon", niin kuvitteletko silloin tuon pohdinnan olevan jotenkin tieteen määrittämää "lopullista totuutta"?! Ei tuossa pätkässä minusta ollut edes kovin vaikeita sanoja jotka olisi vaikeuttanut ymmärtämistä, mutta ilmeisesti silti liian haastavaa.
Kuuntele kun itseäsi viisaampi ihminen puhuu tieteestä ja tietämisestä;
http://www.youtube.com/watch?v=QkhBcLk_8f0
viisasteluja mikä on se lopullinen totuus ja mikä on tieteen pysyvyys tässä kaikessa elämän käsityksessä.
On aivan turha selitellä mitään jos ei pysty muuta esittämään kuin jotain "viisaampia" ihmisiä.
Sekö on sitä lopullista totuutta?
Luuletko todella sen olevan kaiken kattava selitys?
Ja mitä tulee tuohon herra Enkvistin toteamuksen: ...minä uskon... niin sekö on sitä tiedettä?
Lopullinen totuus mistä? Maailmankaikkeudesta, olemassaolosta ja kaikesta? Voi hyvin olla, ettei ole olemassa mitään lopullista totuutta. Ei tiede ole tekemässä mitään lopullista totuutta, tiede pyrkii selvittämään millainen maailma on. Katso ja kuuntele mitä Richard Feynman sanoo, summaa aika hyvin minunkin ajatukseni.
"Ja mitä tulee tuohon herra Enkvistin toteamuksen: ...minä uskon... niin sekö on sitä tiedettä? "
Etkö todella osaa erottaa henkilökohtaisia ajatuksia sisältävää kirjaa tieteen tekemisestä? Vastauksena kysymykseen; Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat ei ole tieteellinen teos. Jos haluat lukea Enqvistin tieteellisiä julkaisuja, niin niitä on saatavilla ihan Internetistäkin, esim;
http://cdsweb.cern.ch/record/165614/files/198603106.pdf
http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6TVC-4534GMJ-1&_user=10&_coverDate=04/01/2002&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_origin=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_searchStrId=1529841486&_rerunOrigin=scholar.google&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=feee2c7612504f9dec820bb534a760f4&searchtype=a
http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6TVC-4719M75-19P&_user=10&_coverDate=04/06/1992&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_origin=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_searchStrId=1529843143&_rerunOrigin=scholar.google&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=157275eed45908849a5ee6c9f44b2ddb&searchtype=a
http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6TVC-471991T-37&_user=10&_coverDate=10/06/1986&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_origin=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_searchStrId=1529842425&_rerunOrigin=scholar.google&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=3b6fab38b2546cc40658b42b82a403b9&searchtype=a
..kun joku muukin kuin sinä saa kertoa, mihin uskoo eikä edes joudu väittämään sitä absoluuttiseksi ja lopulliseksi totuudeksi.
Ja jos kenkutuksen syy on se, että tuo on painettu ihan kirjaan, niin mikset tarjoa omaa totuuttasi julkaistavaksi.
kaikille tiedoksi että hänen sähkökemiallisten tahdosta riippumattomien aivokäyräsykäysten muodostamat kummalliset ajatuksentapaiset eivät ole siis hänen omalla vastuullan vaan johtuvat evoluuttisesta liikkeestä jonka pakottamana tuollaisiakin sammakoita siis ulos putkahtelee.
..ilmaisseeni viestissäni tuollaista mielipidettä. Tai muunlaistakaan. On siis kaiketi sinun, vai tuuliko tuossa huulia heilutti?
kun sedät pillastuivat.
On se vaan kumma kun hieman sohaisee noita tosikoita jollakin tosiasialla, jonka nimenomaan on tämä hra Enkvist todennut henkilökohtaisella palstallaan, niin alkaa epätoivoinen älämölö.
Mikäs siinä niin kovasti kivistää ettei tätä voi muka julkistaa ja todeta ao. herran toteamuksen sellaisenaan?
Kovasti osaatte kivittää muita kuin ääriuskovat ählämit, mutta omaan nilkkaan osuessaan alkaa itku ja hammasten kiristys.
"Mielestäni on aivan naurettavaa lähteä julistamaan tieteen nimissä jotain ns. lopullista totuutta."
Avaaja siis ensin pillastui väittäessään tätä, kun Enqvistin kirjoituksessa sanottiin joka kolmannella rivillä, että kyseessä on hänen henkilökohtainen uskomuksensa.
"..niin alkaa epätoivoinen älämölö."
Sitten päästit sinä älämölon, kun tuosta kainosti huomautettiin.
"Kovasti osaatte kivittää muita kuin ääriuskovat ählämit, mutta omaan nilkkaan osuessaan alkaa itku ja hammasten kiristys."
Ja tulihan se itkukin sinulta lopuksi.
Onpa paljon uskomuksia näillä Enkvisteillä.
Kari Enkvist on teoreettisen fysiikan professori. Mikä sinä olet?
Eikö sinullakin ole?
Siis Kvasikiteellä.
Niin, ehkä voisin sanoa, että uskon havaitsijaan ja informaatioon (aktiiviseen). Nuokin kaksi uskomusta liittyvät toisiinsa. Aika vaatimattomia uskomuksia Enkvistiin verrattuna.