mitä merkkiä te olette ...en ole koskaan perehtynyt horoskooppimerkkeihin sen kummemmin ....mutta eräs tuttu on ..ja myös käsiala näytteisiin ...kertoo niistä..olen vesimies
Horoskoopit ....
annikoo..
46338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
ihmisenä ?
ja jossain määrin petolliseksi kumppaniksi, ainakin horoskooppikirjoissa.
en osaa sanoa...tiedän vain itseni...ja sekin joskus yllättää...
Ihan huuhaata....mutta voihan leikkiä..
..osuuko kohilleen..?...;o)...
http://www.astro.fi/self_knowledge/characterHoroscope
Kyllä vain. Olen vesimies...
no mutta....olipa yllätys...aika nappiin menee monilta osin...viimeinen ...eli sairaudet, en ole liikekannalla...enkä hirveesti stressaa...no vähäsen
Pitää syventyä..........kiitos
Mitä merkkiä sinä olet Demoniih ?
olen tähtimerkiltäni...;o)...
Tyttäreni on kala....minulle hyvin rakas kala...
äitini on vesimies..:o)...
Mun tyttäreni on jouskari..rakas hänkin..:o)...
Olin kerran tilaisuudessa jossa taiteilija Virpi Kinnunen puhui horoskooppi merkeistä ja väreistä ......liityen merkkiin....se oli aika mielenkiintoista.....nyt muistan että omakin osui kohdilleen ...
e
eräs tuttuni on Oinas...hänen värinsä olisi punainen...oranssi ..voin todeta että näin on....
mun väri..En tiedä mitä astrologia sanoo siitä...;o)...
Sininen...harmaa..violetti..musta..ns. kylmät värit ovat etusijalla minun väreissäni....no koboltinsininen yhdistettynä vihreään on sekin hieno...
Hiljaiseloa täällä on ...no onhan pyhäinpäivä..tulin katsomaan
tummanvihreä Pallmall ja maitokahvi;))) Kohtuullisesti. Horoskoopeista en tiedä. Olen aina erilainen mitä "ennusteet" kertoo.
mikäs olet horroskoppimerkiltäsi..Härkä..or skorppari...;o)...
ja pehmeät värit vetoavat minuun..:o).. Sinisestä löytyy yllättävän paljon pehmoisuutta ja lämpöä..:o)...
Nou. Sulava. Kiipeilijä. Ilotulitusmies.
siis...Mä en olekkaan koskaan törmännyt kaurismieheen..Millainen on kaurismies..;o)...
Mun poikani sanoi pienenä olevansa nauris horoskoopiltaan..Tarkoitti tiätysti kaurista :o)...No..oinas hän kuitenkin oikiasti syntymänsä mukaan on..;o)...
kauris miestä, jokainen meistä on erilainen. Tietyt määreet saattavat osua hyvinkin kohdalleen, usein miten ei. Esimerkiksi joskus ennen horoskoopit asensivat kauris miehen tiukaksi pihtariksi ja taloudestaan tarkaksi itaraksi. Itse en ole ollut koskaan sellainen. Ahkeruus ja tunnollisuus ja luotettavuus töissä on kyllä ollut määreeni, jopa työhulluus ajoittain. Mutta en ole tehnyt sitä horoskoopin vuoksi vaan esimerkiksi taloudellisen tilanteen kohentamiseksi jne. Äärettömän rauhallinen, kylmähermoinen, viileä tarkkailija, sisäinen humoristi olen. Lempivärit turkoosi ja punainen jos pitäisi värejä tuijottaa. Ja sininen.
kauheaa koklaamista elo leijonan kanssa.:D
Toinen pihi ja toinen tuhlari.;)
viehättynyt siniseen vasta iän myötä...vaikka minun värini se ei ole koskaan ollutkaan.
Punainen on minun väri, ja selkeät värit, ei pastellit.
se mikä tullut se mennyt on pieniin ja suuriin nautintoihin elämän siivuista. Periaate ollut, että täytyy kai tässä elämässä saada itsekin jotain ja nauttia, eikä suunnata kaikkea jälkipolville. Paljon on ihmisiä jotka eläneet, elävät askeettisesti ja luopuneet omista iloistaan, on jopa rikkaita kun eivät raaski jättäytyä ja nauttia varannoistaan, matkustella, mitä vaan, kun painavat nokka sumussa talouden rattaissa kiinni. Kyllä on osattava löysätäkin ja kunnolla.
kerry, ei tarvii lasten taistella perinnöstä.;)
Jos ylimääräistä on, niin se palaa...mutta enimmäkseen ja yleensäkin minä lahjoitan sen muille kuin itselleni...aina muille.:)
mieluummin annan kuin jätän taskuuni, no joo siinä mielessä olen kyllä jättänyt omaa etuani huomioimatta, että huomioin ensin muut ja niiden tarpeet. Ja kysymyksen äärellä mitä itse tarvitsen, väitän etten tarvitse mitään. Kuitenkin aika ajoin vaatteetkin kaipaisivat uudistumista, sen teen yleensä pakon edessä tai joskus matkan lähestyessä...hiton laiska olen vaateostoksille. Kun menen, valitsen yleensä rekiltä tai tangolta, mieluummin en sovita. Housuja ja kenkiä kylläkin on lähes pakko sovittaa, etenkin kenkiä. Olisi hauska olla laskelma, paljonko on tullut annettua rahaa ja tavaraa muiden hyvin vointiin? Tässä voisi varmaan lähteä maailmanympärys matkalle luksus luokassa ja vielä jäisikin. Tuntemattomiakin on tullut autettua.
Joten edelleenkään en lahjoita ulkomaan keräyksiin, enää.
tuo miesten into vaatteen ostoon.;)
Hankala saada yleensäkin miestä kauppaan mukaan, saati että mies siellä viihtyisi katselemassa tavaroita.:)
Ei kannata laskea menetettyä rahaa, sillä ole oleellista merkitystä loppupelissä....tulee vain harmaita hiuksia päähän.;)
Ainoa juttu, mitä nykyisin pohdin tuohon rahaan liittyen, on se, että nykyään ei raha riitä oikein mihinkään verrattuna kymmenen vuoden takaiseen systeemiin...siis markkojen aikaa, kun elettiin.
Ei saa enää samalla lailla ostettua kuin markkojen aikaan hintojen noustua pilviin euron myötä.
mää olen rapu ., .,. , ,. , ., ., .,
Kiva rapu olet...en tunne muuten yhtäkään rapua....siis tietoisesti...
Luonneanalyysi?
Rapu on herkkä ihminen. Rapu on luonut itselleen kovan kuoren, jonka alla on herkkä ja erittäin tunteellinen ydin. Rapu on herkkyydessään jatkuvalla puolustuskannalla. Aina välillä hän kuitenkin laskee suojauksensa. Silloin Ravusta tulee viehättävä, hellä ja aistillinen. Ravuilla on tapana kantaa menneisyyttä mukanaan. Erityisesti lapsuusaika on Ravuille tärkeä muisto. Menneisyydessään elämisestä huolimatta, Rapu katsoo myös tulevaisuuteen.
Ongelmia syntyy, kun Rapu yrittää luovia tämän hetken, menneisyyden ja tulevaisuuden ristipaineessa. Ravut ovat usein erittäin taiteellisia. He kaipaavat myös jatkuvaa huomiota ja tunnetta siitä että heistä pidetään. Tämän vuoksi Rapujen on usein helpompi työskennellä pienemmissä yhtiöissä. Rapu voi olla todella arka ja etäinen. Tämä luonteenpiirre aiheuttaa sen, ettei heillä välttämättä ole paljon läheisiä ystäviä. Ravut ovat kuitenkin erittäin pidettyjä, koska he ovat myös rauhallisia ja luotettavia. Ravun kanssa voi saavuttaa ikuista rakkautta.
Kovan rapukuoren alla herkkä ihminen.....oivaltava ja tunneherkkä.....(kirjoittajan huomautus).....
Parasta A-laatua.
Ai oikeen vonkale...kalojen kuningas....kunkkukala..
surkia sintti mie vaan oon.....
Siis nainen, vuosimallia se ja se.;)
Mutta horoskoopissa olen se kamala kissapeto...murrrrrrrrrrrrrrrrr!;)
Mutta, olen rajatapaus...voin olla myös pikkasen neitsytkin.:D
Ole vaan se kissapetomainen....yksi ystäväni on myös ....hän elää tunteella..no on hänellä jalatkin maassa....aina välillä
maassa ja pää pilvissä.;)
Nuo elämänkumppanivalinnat ovat vaan menneet horoskooppikirjojen mukaan pieleen...skorpparia, kalaa...ehkä niissä on hitusen perääkin noissa jutuissa.;)
Kaipa niissä on ....mutta kun ei ole niin perehtynyt...joskus pitänyt aivan huuhaana...
Ehkä olemme kuitenkin sitä joksi kasvamme itse kukin....ja omaan elämäämme voimme itse vaikuttaa...no olipas mukamas viisaasti sanottu....pää pilvissä ja jalat maassa on best.
elämä ja elämisen taito, kuinka sitä soveltaa, ratkaisevat paljonkin ei niinkään luonne. Sillä voihan joku olla pirun kiukkuinen luonne (ja onkin elämässä) mutta tilanteiden mukaan nielee sen tai piilottaa taikka osaa olla ihan normaali. Räiskähtelee sitten kun on räiskähtelyn aika.
niin...kaikki vaikuttaa kaikkeen ...niinkuin sanotaan....toiset räiskähtelee...sulkeutuu...alistuu..jotkut ovat hyvin sosiaalisia...seurallisia...jotkut pitävät yksinolosta...
Maailmaa tuli taas "parannettua".
oleva ja tapahtuma rikas maailma vaikuttaa elämäämme niin oleellisesti. Siltä kun ei voi sulkeutua kokonaan pois, se on kuitenkin huomioitava mukaan tähän elon ostospakettiin;)
särmiä kylläkin...kyllä tietty tunnistaa noita kahden merkin piirteitä itsessään.
Räiskyvyys, äänessä oleminen, johtajuus...tai sitten pikkutarkkuus...onneksi lapset ovat hioneet pois sitä neitsyen pikkutarkkuutta..ei voi olla matot suorassa aina, vaikka silmää häiritseekin.;)
Nykyisin ei enää edes häiritse, olkoot kuinka mytyssä tahansa.:D
kotona karjalassa lausui, kun tein pahojani alle kouluikäisenä, jos ei elämä opeta muuta niin hiljaa kulkemaan. Ja olihan sen ajan mummoilla niitä kuolemattomia lausahduksia, sanan parsia pilvin pimein. Eli pitää ajan kanssa oppia näkemään mikä on ja vain ainoastaan sitä oleellista.
Mitä olisimmekaan ilman lapsia....lapset opettavat meitä yhtäpaljon kuin me heitä......vähintään...
Elämä on elämistä varten..
toiset oppii helpommin kuin toiset...minä olen ollut se kantapään kautta oppijakin, joten kyllä siinä turhat nipotukset katoaa pakostakin.;)
Ai...sä olet ollut ilkikurinen jo pikkupoikana? Arvasin.;)
jo siitä alkaen kun kävelemään oppinut. Mummolassa jos en muuta niin ajoin takaa lampaita ja heittelin niitä kävyillä. Omasta mielestä se oli riemastuttavan hauskaa joten ihmettelinkin, miksi aikuisväki oli aina nuhtelemassa ja torumassa. Saakelin tosikot. En siis satuttanut niitä lampaita. Kevyet kävyt viisi vuotiaan linkoamina ei paljon painanut.
siellä itseään.;D
Minä olen ollut oikein kiltti, pikkuenkeli lapsena...nyt vielä kiltimpi.;)