uudestisyntyneessä herättää tieto, että lähiomainen, uudestisyntymätön puoliso, lapsi, sisar tai vanhempi on matkalla helvettiin, ikuiseen kadotukseen jossa piinan määrällä ei ole mitään mittaa?
Aiheesta ei koskaan juurikaan keskustella vaikka tämä koskettaa jollakin tasolla varmasti lähes jokaista uudestisyntynyttä, jokaiselta löytyy läheinen joka ei tule pelastumaan.
Tiedon tästä luulisi olevan hyvin painostava ja ahdistava inhimillisten tunteiden noustessa pintaan kun ajattelee helvettiin matkalla olevan kovaa kohtaloa ja mittaamatonta kärsimystä.
Onpa saattanut läheinen menehtyäkin ilman, että hän olisi uudestisyntynyt ja jokainen uudestisyntynyt hänen kohtalonsa tietää. Jos tämä on esimerkiksi oma lapsi joka jo sinänsä on valtava tragedia sillä lastenhan ei tulisi lähteä ennen vanhempiaan kuvittelisi muistojen nostavan aina pintaan myös sen missä lapsi ikuisuuttaan viettää: helvetissä.
Tilanteen luulisi olevan kestämätön. Tilanne on hiukan sama kuin jos maalliselle materialistille ilmoitettaisiin, että esimerkiksi hänen puolisoaan ja jälkikasvuaan tullaan piinaamaan ja kiduttamaan 7.11.2015 lähtien 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa aina hamaan loppuun saakka ellei kykene siihen mennessä vakuuttamaan omaisiaan vaikkapa lentävän lehmän olemassaolosta.
Tämä musertaisi ihmisen varmasti, tekisi hulluksi ja epätoivoiseksi. Uskon parissa, ainakaan tällä palstalla tätä asiaa ei kuitenkaan edes käsitellä, ikään kuin se ei edes koskettaisi uskovia vaikka todellisuudessa lähes jokainen uskova joutuu elämään sen tiedon kanssa, että joku jota paljon rakastaa tulee kohtaamaan tuonpuoleisessa julman kohtalon, sillä vain hyvin harvahan loppujenlopuksi edes pelastuu sillä valtaosahan meistä tulee kokemaan tuon kovemman kohtalon.
Aiheesta ei koskaan juurikaan keskustella vaikka tämä koskettaa jollakin tasolla varmasti lähes jokaista uudestisyntynyttä, jokaiselta löytyy läheinen joka ei tule pelastumaan.
Tiedon tästä luulisi olevan hyvin painostava ja ahdistava inhimillisten tunteiden noustessa pintaan kun ajattelee helvettiin matkalla olevan kovaa kohtaloa ja mittaamatonta kärsimystä.
Onpa saattanut läheinen menehtyäkin ilman, että hän olisi uudestisyntynyt ja jokainen uudestisyntynyt hänen kohtalonsa tietää. Jos tämä on esimerkiksi oma lapsi joka jo sinänsä on valtava tragedia sillä lastenhan ei tulisi lähteä ennen vanhempiaan kuvittelisi muistojen nostavan aina pintaan myös sen missä lapsi ikuisuuttaan viettää: helvetissä.
Tilanteen luulisi olevan kestämätön. Tilanne on hiukan sama kuin jos maalliselle materialistille ilmoitettaisiin, että esimerkiksi hänen puolisoaan ja jälkikasvuaan tullaan piinaamaan ja kiduttamaan 7.11.2015 lähtien 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa aina hamaan loppuun saakka ellei kykene siihen mennessä vakuuttamaan omaisiaan vaikkapa lentävän lehmän olemassaolosta.
Tämä musertaisi ihmisen varmasti, tekisi hulluksi ja epätoivoiseksi. Uskon parissa, ainakaan tällä palstalla tätä asiaa ei kuitenkaan edes käsitellä, ikään kuin se ei edes koskettaisi uskovia vaikka todellisuudessa lähes jokainen uskova joutuu elämään sen tiedon kanssa, että joku jota paljon rakastaa tulee kohtaamaan tuonpuoleisessa julman kohtalon, sillä vain hyvin harvahan loppujenlopuksi edes pelastuu sillä valtaosahan meistä tulee kokemaan tuon kovemman kohtalon.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole Jumalasta eikä raamatusta.Siellä ei missään mainita että pelastuminen olisi sidoksissa johonkin tiettyyn uskontokuntaan,päinvastoin.Pelastuminen on henkilökohtainen asia ja sitä ei voi täällä maanpäällä kukaan kumota tai jakaa.Monet uskonnot opettavat tuota väärää oppia mm.Jehovan Todistajat."Pelastuneita tulee olemaan enemmän kuin meressä on kiviä" ja niitä on paljon vai mitä? Pelastuneita on kaikista kansoista,kielistä ja sukukunnista eli kaikista uskonnoista.Kenelläkään ei ole tuota esikoisasemaa pelastukseen.Se on henkilökohtainen halu pelastua.
kyse siitä kuka pelastuu kuka ei, ei siitäkään onko helvettiä vaiko ei vaan uskosta helvetin olemassaoloon ja pelastuksen ehdoista.
Helluntailaisuudessa uskotaan helvettiin ja pelastuksen ehdot on hyvin selkeästi määritelty uudelleensyntymisen kautta. Uudelleensyntyminen saatetaan jopa ehdollistaa ulkoisten merkkien kautta, kuten kielilläpuhuminen ja kaste.
Se onko uudelleensyntyminen todellisuudessa pelastuksen ehto on täysin sivuseikka siinä mielessä, että todellisuus on monelle helluntailaiselle se, että vain uudestisyntymän kautta voi pelastua, "vähempi" usko ei riitä, eli usko Jumalaan olemassaoloon ei vielä pelastusta tuo vaan siihen tarvitaan vähintäänkin Pyhää Henkeä, ehkä kastetta ja armolahjoja tulkitsijan näkemyksestä riippuen.
Omat oppinsa pelastuksen ehdoista on esimerkiksi jehovan todistajilla ja lestadiolaisilla, kaikki toisensa pois sulkevia helluntailaisuus mukaan lukien. Ja kaikki eivät voi olla oikeassa, väärässä kylläkin.
Itseäni vaivasi pienenä lapsena pelko isän joutumisesta Helvettiin koska hän oli mahdollisesti sodassa tappanut ihmisiä ja Jumala oli kieltänyt tappamisen. Kysyin asiaa isältäni ja hän osasi selittää tyydyttävästi tuon seikan niin, että rauhoituin.
---
Yht´äkkiä mieleen tulee useampia mahdollisia vaihtoehtoja esittämäsi läheisen kadotustuomiota koskevan ongelman tiimoilta:
1. Uskova jättää kaiken Jumalan käsiin varmaan myös rukoillen läheisensä pelastumista.
2. Uskova ei oikeastaan sisimpänsä pohjimmissa perukoissa usko joko kadotukseen tai koko kuolemanjälkeiseen elämään yleensäkään vaikka väittääkin ja uskottelee uskovansa.
3. Uskova tojuu joko asian mielestään kieltäytyen edes ajattelematta sitä.
4. Uskova ei toden teolla välitä läheisistään: loppujen lopuksi tarkeintä on vain oma pelastus.
Tässä muutamia ehdotelmia ratkaisuksi esittämääsi ongelmaan. Ehkä selviytyminen läheistä mahdollisesti uhkaavan kadotustuomion ajattelemisesta sisältää yht'aikaa kaikkiakin edellä mainitsemiani aineksia.
jo 2000 lukua joten olisi korkea aika lakata pelottelemasta helvetillä jota EI OLE OLEMASSAKAAN.
Monille ihmisille tämän päivänkin maailmassa elämä voi olla melkoista helvettiä vaikkei dantelaista kuolemanjälkeistä Helvettiä sinänsä olisikaan. Monet kuitenkin näyttävät uskovan vielä sellaiseenkin. Siksi aloittjan kysymys oli mielestäni hyvä ja aivan aiheellinen.
maanpäällinen helvetti on täyttä TOTTA esim.köyhille,syrjäytetyille,työttömille,sairaille,yksinäisille vanhuksille jne...
JOTEN EIKÖ OLISI AIHEELLISEMPAA PUHUA SIITÄ TODELLISESTA HELVETISTÄ !!!
Kärsimys järkyttää ihmisiä. Tuskin kukaan inhimillinen ja edes hiukan empatiaa tunteva ihminen kykenee esimerkiksi katsomaan tunteettomasti kuvia juutalaisten kärsimyksistä keskitysleireillä, Kambodžan "uudesta utopiasta" ja sen tuottamasta inhimillisestä, tarpeettomasta kärsimyksestä, Ruandan verilöylystä jne.
Vieläkin järkyttävämpää olisi mikäli omat rakkaat joutuisivat edellä mainittujen kaltaisten julmuuksien uhreiksi, tällöin ne muuttuisivat omakohtaisiksi kokemuksiksi ja reaktiot olisivat vieläkin voimakkaammat. Väitteessä, että omakärsimys on helpompi kestää kuin rakkaidensa pitää varmastikin paikkaansa ja tätä ovat myös väkivaltakoneistot kautta historian osanneet hyödyntää.
Uskovalla tulisi olla tai ehkä onkin jokin erityislaatuinen Jumalalta lahjaksi saatu kyky sivuuttaa nämä tunteet kadotuksen joutuneen läheisen kohdalla sillä kokemus on nimenomaan omakohtainen, Jumalan rangaistus on sinänsä turha ja ylimitoitettu: ikuinen piinaaminen ei enää muuta asioita suuntaan tai toiseen, kärsimyksen määrä on ääretön, rangaistus on siis julmempi kuin mikään mihin ihminen epäinhimillisyydessään kykenee.
Samalla tulee säilyttää usko Jumalan kaiken ylittävään rakkauteen ja armeliaisuuteen. Yhtälön kuvittelisi olevan vailla ratkaisua mutta jokin selittämätön ratkaisuhan sille ilmiselvästi on olemassa. Mikä, sen osannee kertoa vain joku uudestisyntynyt. Odotellaan josko joku sen paljastaisi.
Ymmärrät näköjään kokonaisuuden. Jos huomioit näiden ihmisten reagimisen,- jotka sanovat uskovansa tuohon ikuiseen piinaan, niin reagoimiset jo ilmentävät, etteivät he sydämessään/todellisesti usko. Siis koko asia heidän kohdallaan lepää tiedollisella tasolla,- onneksi, jonka tiedon he ovat saaneet puolueidensa opetuksista.
Niin, joka sydämessään ja oikeasti uskoo tuohon ajattomaan kidutukseen, niin tällä ihmisellä ei voi olla emppaatista tunnetta. Empaattisuus ihmisessä ei aina ole hyvä asia,- jos sitä tarkastelee ihmisen itsensä kannalta. Empaattinen ihminen elää toisen ihmisen suruakin ja mahdollistuu sen kokemiseen.n No, kokonaisuuden kannalta tietenkin empaattisuus on erityisen hyvä piirre/lahja ihmisessä.
Jes.65:17. Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu. Ilm.21:4.
Tuomitut rakkaat eivät ehkä kummittele ajatuksissa taivaassa mutta täällä maan päällisessä elämässä jo tuomitut rakkaat tai kadotukseen matkalla olevien luulisi herättävän ajatuksia.
Helluntailaisten oppi on vieläpä sellainen, että periaatteessa on yksinkertaista määritellä kuka pelastuu tai pelastui ja kuka ei sillä kenelläkään ei-uudestisyntyneellä ei paratiisin pitoihin ole asiaa. "Porttokirkkolaiset" on pääosin suljettu pelastuksen ulkopuolelle, "uudelleensyntyneitä" kun ei heidän joukossaan juurikaan ole (lähde: tämä palsta) kuten useimmat muut uskonnolliset ryhmät vapaita suuntia lukuunottamatta. Olisiko pelastuneita prosentin verran kansasta? Vai kaksi? Kaikki helluntailaisetkaan eivät tietenkään pelastu sillä toki joukossa on myös sellaisia joiden usko ei taivaaseen kanna?
Eikö tieto siitä, että oma menehtynyt, Jumalan vastaanottamatta uudestisyntymisen kautta jättänyt isä, äiti tai lapsi on Saatanan ikuisuuden kiusattavana ole musertava?
Että Jumala luo uuden maan.Ketkä siellä tulevat asumaan.Siitä on ihana kuvaus raamatussa.
Hyvin vastasit. Kopioin mainitsemasi paikat vielä tähän.
Jesajan kirja 65:17.
Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.
Ilmestyskirja 21:4-5.
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
Uskon, että useimmat uskovat kantavat omaisiaan ja lähimmäisiään rukouksissa Herran eteen. Ainakin minä teen niin ja koen ajoittain taakkaa siitä, että elämäni ei aina ole ollut sellaista, joka olisi vetänyt sanoittakin ihmisiä Kristuksen puoleen.
Aloituksen tekijän tavassa (mielenlaadussa) ilmaista näitä vakavia asioita, joiden kanssa uskovat enemmän tai vähemmän kipuilevat, on kuitenkin jotain sellaista, mihin sisimpäni ei voi yhtyä. Jokainen ihminen tekee kerran tilin vain itsestään Jumalalle ja Jumalan tuomio on pyhä ja vanhurskas; täydellisen oikeudenmukainen.
"Ilmestyskirja 21:4-5.
ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
"Jesajan kirja 65:17.
Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon."
Vastaus oli huono sillä siinä ei vastattu lainkaan varsinaiseen kysymykseen. Eli kysymys ei ollut taivaan asukeista ja heidän muistoistaan vaan ihan maan päällä tallaajista tässä maailmassa.
Eiköhön nuo murheet ja parkumiset ja kivut tule ihan omista asioistaan, mutta onneksi nekin lakkaavat aikoinaan.
Toisaalta ihan harmittaa, miten Raamatun ilmoituksia irroitellaan ja liitetään itse asiayhteydestään.
On huomioitava, miten ihminen joutuu aina aina vainottavaksi Jeesuksen sanan tähden ja tähä'n liittyy tuo murhe ja kyyneleet ja monelle Jeesuksen seuraajalla myös kivut.
Olet ymmärtänyt asian väärin. Kirjoitit:
>>Eikö tieto siitä, että oma menehtynyt, Jumalan vastaanottamatta uudestisyntymisen kautta jättänyt isä, äiti tai lapsi on Saatanan ikuisuuden kiusattavana ole musertava?
Vastasin mielestäni kysymykseesi, kun totesin
>>Aloituksen tekijän tavassa (mielenlaadussa) ilmaista näitä vakavia asioita, joiden kanssa uskovat enemmän tai vähemmän kipuilevat, on kuitenkin jotain sellaista, mihin sisimpäni ei voi yhtyä. Jokainen ihminen tekee kerran tilin vain itsestään Jumalalle ja Jumalan tuomio on pyhä ja vanhurskas; täydellisen oikeudenmukainen
Itse ymmärrän ja uskon, miten koko ihmisen pelastuminen Jumalan lapseksi on kokonaan Jumalan aivoitus. Siis Jumala ennalta valitsee ja ennalta määrää tässä ajassa oleviin tehtä'viin ja nämä tehtävät liittyvät ihmisen/koko ihmiskunnan pelastumiseen.
Tästä on laajat ,- mutta vaietut ilmoitukset Raamatussa. 1 Kor 15:22.......28 ja Fil 2
eli luotan täysin Jumalan aivoituksiin ja johdatukseen tässä asiassa, miten omaiseni/kin tulevat pelastumaan aikana/hetkenä, jota itse taas en tiedä. Iloitsen erikoisesti ja kiitän Jumalaa kun hän on uhrannut Poikansa tämän asian toteuttamiseksi ja tehnyt hänet Herraksi, jolla on kaikki valta ja voima toteuttaa tämä tehtävä ihmisen pelastaminen Jumalan lapseksi.
Eli kohdallani ei ole surupuserossa.
PS:
Mutta todellisuus on tämä. Jos ihminen uskoo Jumalaan Helluntalaisittain ja uskoo sen sydämessään ja ymmärtää kokonaisuuden, niin tämä ihminen ei näe/mahdollistu tervettä päivää tässä ajassa. Ihmisen psyyke ei kestäisi sitä,- jos ihmien uskosi Helluntalaisten tarinaan. Lupaako Jumala tälläisen ajan lapsilleen maanpäälle?
Ajatelkaa, minkälaisen tunneryöpyn saa lapsen kuoleminenkin aikaan vanhempien psyykkeessä ja arjessa. Kun tähän liittää ajattoman kiduttamisen tulessa läheisensä kohdalla, niin kukaan ihminen ei voi edes tuntea tuota kokemusta,- joka aktivoituu tuosta mielikuvasta. Siis mielen järkkymättä.
Onneksi meillä on rakastava Jumala ihmisitä kohtaan ja hän saattaa täydellisesti lupauksensa pelastaa KAIKKI Aadamissa kuolleet ihmiset lapsekseen Kristuksessa.