Korvan kohina

Taas yksi kuulonsa tarkkailija, lueppas tuo linkin takainen juttu enenkuin hankit itsellesi todellisen ongelman normaaleista taustaäänistä.

Kyllä nuo korvat itsellänikin puhisevat, sirisevät yms. kun alan oikein kuntelemaan.

http://www.tinnitus.org/home/frame/translations/finnish-TRT1.htm

14+1 kirjoitti:

Taas yksi kuulonsa tarkkailija, lueppas tuo linkin takainen juttu enenkuin hankit itsellesi todellisen ongelman normaaleista taustaäänistä.

Kyllä nuo korvat itsellänikin puhisevat, sirisevät yms. kun alan oikein kuntelemaan.

http://www.tinnitus.org/home/frame/translations/finnish-TRT1.htm

Lue lisää

Kyllä uskon kuitenkin erottavani tuollaisen "normaalin ja luontaisen" kohinan ja äänen tästä, mikä minulla nyt on. En toki pahalla sano.
En epäile, etteikö osa tuosta kohinasta ainakin johdu siitä, että etsimällä sitä etsin hiljaisissa tiloissa ja paniikillakin on oma hommansa asiassa, mutta ei tämä silti minusta normaalia ole, että viikkotolkulla on sellainen olo, ettei kaikki ole hyvin.

viestin aloittelija kirjoitti:

Kyllä uskon kuitenkin erottavani tuollaisen "normaalin ja luontaisen" kohinan ja äänen tästä, mikä minulla nyt on. En toki pahalla sano.
En epäile, etteikö osa tuosta kohinasta ainakin johdu siitä, että etsimällä sitä etsin hiljaisissa tiloissa ja paniikillakin on oma hommansa asiassa, mutta ei tämä silti minusta normaalia ole, että viikkotolkulla on sellainen olo, ettei kaikki ole hyvin.

Lue lisää

En usko että erotat. Tuota samaa sirinää kuuntelee täällä moni muukin.

Mistä muuten kuvittelit että ääni "syntyy", jollei ääni tuli elimistöstäsi? ÄÄRIMMÄISEN harvinaista objektiivista tinnitusta lukuunottamatta oikeastaan kaikki tinnituksena kuullut äänet ovat elimistön omia ääniä, jotka olet alkanut kuulemaan (todennäköisesti varsin lievästä) kuulovauriosta johtuen. Ja nyt kun olet tuon äänen löytänyt niin osaat myös keskittyä siihen ja "löytää" sen.

Joskus ääni lähtee pois, useinmiten pitempään kestäneenä ei. Hyvä uutinen kuitenkin on että siihen ääneen tottuu ja se ei haittaa elämääsi millään tavalla ellet anna sen haitata. Kaikki äänestä syntyvät ongelmat johtuvat turhasta hermoilusta.

Viuuu-viuu-viuuu kirjoitti:

En usko että erotat. Tuota samaa sirinää kuuntelee täällä moni muukin.

Mistä muuten kuvittelit että ääni "syntyy", jollei ääni tuli elimistöstäsi? ÄÄRIMMÄISEN harvinaista objektiivista tinnitusta lukuunottamatta oikeastaan kaikki tinnituksena kuullut äänet ovat elimistön omia ääniä, jotka olet alkanut kuulemaan (todennäköisesti varsin lievästä) kuulovauriosta johtuen. Ja nyt kun olet tuon äänen löytänyt niin osaat myös keskittyä siihen ja "löytää" sen.

Joskus ääni lähtee pois, useinmiten pitempään kestäneenä ei. Hyvä uutinen kuitenkin on että siihen ääneen tottuu ja se ei haittaa elämääsi millään tavalla ellet anna sen haitata. Kaikki äänestä syntyvät ongelmat johtuvat turhasta hermoilusta.

Lue lisää

Eli siis kuulemani äänet olisivat aina olleet olemassa, mutta vasta nyt ilmeisesti tämän "todennäköisesti varsin lievän kuulovaurion" takia olisin alkanut kuulemaan ne? En nyt naljaile, vaan kysyn ihan tosissani, että voiko asia tosiaan olla noin? Asiahan on minulle täysin uusi, en minä ole perehtynyt ääniin - ulkoisiin tai sisäisiin - aikaisemmin. Ja siksi tämä minua pelottaakin. (ja olinko aistivinani jossain "mitä tulet tänne valittamaan kun ei edes kunnolla inise tai vingu korvissa?" -tyyppistä kommenttia rivien välistä? Anteeksi jos ylitulkitsen.)

Tuo on totta, olen jo huomannut sen itsekin, että asiaa ajattelemalla äänen kuulee kovempana, ja nyt kun asiaa ei ajattele, sitä ei kuule ollenkaan. Mutta sitten tulee nämä hetket, kun sen kuulee ja pettymys tulee sen mukana, kun "taas se kuuluu ja äsken ei", vaikka "äsken" en asiaa ajatellut, niin ei se tietenkään kuulunut.

Sen kuitenkin tiedän, että aikaisemmin hiljaisina hetkinä näitä ääniä ei ole kuulunut, ja nyt silloisen musiikinkuuntelusession jälkeen ne ovat kuuluneet. Ensin kohinana ja nyt mukana on myös jonkinlaista siritystä. Hiljaista, mutta siellä se on. Ilmeisesti ikuisesti?
Asia ehkä turhauttaa nyt, koska on tullut tuo siritys mukaan silloin tällöin, mutta aikaisemmin viikolla kohina oli hiljentynyt, ainakin siltä tuntui, vaikka sitä miten yritti kuulostella, ei sitä meinannut kuulua. Luulin että ehkä se sittenkin siitä. Nyt aivan kuin oltaisiin menty pahempaan sirityksen myötä.

viestin aloittelija kirjoitti:

Eli siis kuulemani äänet olisivat aina olleet olemassa, mutta vasta nyt ilmeisesti tämän "todennäköisesti varsin lievän kuulovaurion" takia olisin alkanut kuulemaan ne? En nyt naljaile, vaan kysyn ihan tosissani, että voiko asia tosiaan olla noin? Asiahan on minulle täysin uusi, en minä ole perehtynyt ääniin - ulkoisiin tai sisäisiin - aikaisemmin. Ja siksi tämä minua pelottaakin. (ja olinko aistivinani jossain "mitä tulet tänne valittamaan kun ei edes kunnolla inise tai vingu korvissa?" -tyyppistä kommenttia rivien välistä? Anteeksi jos ylitulkitsen.)

Tuo on totta, olen jo huomannut sen itsekin, että asiaa ajattelemalla äänen kuulee kovempana, ja nyt kun asiaa ei ajattele, sitä ei kuule ollenkaan. Mutta sitten tulee nämä hetket, kun sen kuulee ja pettymys tulee sen mukana, kun "taas se kuuluu ja äsken ei", vaikka "äsken" en asiaa ajatellut, niin ei se tietenkään kuulunut.

Sen kuitenkin tiedän, että aikaisemmin hiljaisina hetkinä näitä ääniä ei ole kuulunut, ja nyt silloisen musiikinkuuntelusession jälkeen ne ovat kuuluneet. Ensin kohinana ja nyt mukana on myös jonkinlaista siritystä. Hiljaista, mutta siellä se on. Ilmeisesti ikuisesti?
Asia ehkä turhauttaa nyt, koska on tullut tuo siritys mukaan silloin tällöin, mutta aikaisemmin viikolla kohina oli hiljentynyt, ainakin siltä tuntui, vaikka sitä miten yritti kuulostella, ei sitä meinannut kuulua. Luulin että ehkä se sittenkin siitä. Nyt aivan kuin oltaisiin menty pahempaan sirityksen myötä.

Lue lisää

Viestistäsi päätellen näyttää että kierrokset käy korkealla :)

Jos nyt kuitenkin ihan ajatuksen kanssa lukisit sen linkin takaisen jutun, ja myös nämä ylemmät viestit, ja yrittäisit tajuta mitä sinulle koitetaan tolkuttaa.

Toki kokemuksesta tiedän, että kun nyt olet siinä vaiheessa että olet löytänyt uusia juttuja liittyen korviisi niin kaiken muun informaation vastanottaminen on vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta.
Koko olemuksesi on fokusoituna noihin vinkumisiin.

Porukka yrittää näet selvittää sinulle että korvissa käy normaalisti koko ajan hirmuinen "tyhjäkäynti"meteli, et vain kuule sitä.
Ja sitten kun jostain syystä tms. johtuen olet jonkun äänen hiffannut niin jäät kuuntelemaan sitä ja pelästyt. Ja siinä se sitten on, oravanpyörä alkaa kiertää ja päädyt kirjoittelmaan tällaisille palstoille ja ihan tyhjän takia. Koska kerran olet tuon äänen löytänyt niin löydät sen aina uudelleen.
Kumpi on pomo ääni vai sinä ?

13+3 kirjoitti:

Viestistäsi päätellen näyttää että kierrokset käy korkealla :)

Jos nyt kuitenkin ihan ajatuksen kanssa lukisit sen linkin takaisen jutun, ja myös nämä ylemmät viestit, ja yrittäisit tajuta mitä sinulle koitetaan tolkuttaa.

Toki kokemuksesta tiedän, että kun nyt olet siinä vaiheessa että olet löytänyt uusia juttuja liittyen korviisi niin kaiken muun informaation vastanottaminen on vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta.
Koko olemuksesi on fokusoituna noihin vinkumisiin.

Porukka yrittää näet selvittää sinulle että korvissa käy normaalisti koko ajan hirmuinen "tyhjäkäynti"meteli, et vain kuule sitä.
Ja sitten kun jostain syystä tms. johtuen olet jonkun äänen hiffannut niin jäät kuuntelemaan sitä ja pelästyt. Ja siinä se sitten on, oravanpyörä alkaa kiertää ja päädyt kirjoittelmaan tällaisille palstoille ja ihan tyhjän takia. Koska kerran olet tuon äänen löytänyt niin löydät sen aina uudelleen.
Kumpi on pomo ääni vai sinä ?

Lue lisää

En minä täällä mitenkään raivoamassa ole tai mitään, vaan silkkaa huoltani tänne kirjoitan! Ja kyllähän minä olen nuo jutut lukenut, tuon ylläolevan linkin ja kymmeniä muitakin tässä viimeisen viikon aikana enkä kyllä kiellä yhtään, etteivätkö ne olisi omalta osalta lietsoneet paniikkiani, mutta kun kaikki ei mielestäni ole normaalisti. Tai "normaalisti". Eivät kuitenkaan samalla tavalla kuin ennen.
Kävin terveydenhoitajalla ja hänen tuomionsa oli heti, että tinnittää. En nyt kuitenkaan tiedä, pitäisikö tuohon diagnoosin aivan sokeasti uskoa, minusta kun tämä kuitenkin on tässä ajan myötä hiljentynyt, mutta se ei ole kadonnut kokonaan.
Alan kyllä nyt tässä itsekin miettimään, että miksi tänne kirjoittelen, selkeästi kun viesteistäni saa sen kuvan, että ongelma on minulla korvien välissä, eikä korvissa itsessään. Olen kuitenkin asian takia ollut yhteydessä Tinnitusklinikalle Helsinkiin ja hekin olivat sitä mieltä, että siellä kannattaisi poiketa (tietenkin, jos joku sinne soittaa ja kertoo, että korvissa kuuluu ääntä, niin kaikki mahdolliset asiakkaat yritetään saada).
Mutta tosiaanko, turhaan huolehdin ja itseäni kiusaan? Niin mukavaa se olisi uskoa, mutta jokin sisälläni sanoo, että pitäisi huolehtia (ilmeisesti se osa minua, joka näitä keskusteluja käy kirjoittamassa ja lukemassa). Ja varmaan joku nyt on saanut hyvät naurut täällä näitä kirjoituksiani lukiessaan, mutta minkäs teet. Olin/olen peloissani, ja ehkä ajatuksen jakaminen jonkun/joidenkin kanssa auttoi/auttaa?

viestin aloittelija kirjoitti:

En minä täällä mitenkään raivoamassa ole tai mitään, vaan silkkaa huoltani tänne kirjoitan! Ja kyllähän minä olen nuo jutut lukenut, tuon ylläolevan linkin ja kymmeniä muitakin tässä viimeisen viikon aikana enkä kyllä kiellä yhtään, etteivätkö ne olisi omalta osalta lietsoneet paniikkiani, mutta kun kaikki ei mielestäni ole normaalisti. Tai "normaalisti". Eivät kuitenkaan samalla tavalla kuin ennen.
Kävin terveydenhoitajalla ja hänen tuomionsa oli heti, että tinnittää. En nyt kuitenkaan tiedä, pitäisikö tuohon diagnoosin aivan sokeasti uskoa, minusta kun tämä kuitenkin on tässä ajan myötä hiljentynyt, mutta se ei ole kadonnut kokonaan.
Alan kyllä nyt tässä itsekin miettimään, että miksi tänne kirjoittelen, selkeästi kun viesteistäni saa sen kuvan, että ongelma on minulla korvien välissä, eikä korvissa itsessään. Olen kuitenkin asian takia ollut yhteydessä Tinnitusklinikalle Helsinkiin ja hekin olivat sitä mieltä, että siellä kannattaisi poiketa (tietenkin, jos joku sinne soittaa ja kertoo, että korvissa kuuluu ääntä, niin kaikki mahdolliset asiakkaat yritetään saada).
Mutta tosiaanko, turhaan huolehdin ja itseäni kiusaan? Niin mukavaa se olisi uskoa, mutta jokin sisälläni sanoo, että pitäisi huolehtia (ilmeisesti se osa minua, joka näitä keskusteluja käy kirjoittamassa ja lukemassa). Ja varmaan joku nyt on saanut hyvät naurut täällä näitä kirjoituksiani lukiessaan, mutta minkäs teet. Olin/olen peloissani, ja ehkä ajatuksen jakaminen jonkun/joidenkin kanssa auttoi/auttaa?

Lue lisää

Jos joku nauraa niin itselleen hän nauraa. Kirjoituksesi kuvaa niin oivallisesti tialnnetta, jolloin ilmiö on uusi. Oma tilanne muistuu kovasti mieleen.
Ja niin on, että tällainenkin hlö jolla tinni on ollut 5 v, on edelleen ymmällä mistä on kysymys. Ei tullut selvyyttä polillakaan.
Kirjoittele sinä vaan.

8 kirjoitti:

Jos joku nauraa niin itselleen hän nauraa. Kirjoituksesi kuvaa niin oivallisesti tialnnetta, jolloin ilmiö on uusi. Oma tilanne muistuu kovasti mieleen.
Ja niin on, että tällainenkin hlö jolla tinni on ollut 5 v, on edelleen ymmällä mistä on kysymys. Ei tullut selvyyttä polillakaan.
Kirjoittele sinä vaan.

Lue lisää

Millainen teillä on sitten ollut tinnin alkuvaiheessa? Kohinaa, ininää, suhinaa? Onko se muuttunut, te joilla se on pitempään ollut?

viestin aloittelija kirjoitti:

Millainen teillä on sitten ollut tinnin alkuvaiheessa? Kohinaa, ininää, suhinaa? Onko se muuttunut, te joilla se on pitempään ollut?

olet ymmärtänyt asian aivan oikein, juttu on korvien välissä :)

Kun voisitkin elää äkkiä 10 vuotta eteenpäin ja plata sitten pikaisesti takaisin tähän hetkeen niin nauraisit itsekin viestejäsi.

Sinulla on päällä melkoinen paniikki, mutta kunhan aika kuluu niin kyllä asiat siitä lutviutuu.

10+14 kirjoitti:

olet ymmärtänyt asian aivan oikein, juttu on korvien välissä :)

Kun voisitkin elää äkkiä 10 vuotta eteenpäin ja plata sitten pikaisesti takaisin tähän hetkeen niin nauraisit itsekin viestejäsi.

Sinulla on päällä melkoinen paniikki, mutta kunhan aika kuluu niin kyllä asiat siitä lutviutuu.

Lue lisää

"juttu on korvien välissä :)"
Pitää varmasti paikkansa kohdallasi, kun myös korvat lasketaan mukaan.

Mutta joillain voi olla korvien alapuolellakin taikka koko ruumiissa, jos on kyse jostain myrkytyksestä, anemiasta tai elimistön muusta häiriöstä, esim. kortisonituotannon häiriöstä.

viestin aloittelija kirjoitti:

En minä täällä mitenkään raivoamassa ole tai mitään, vaan silkkaa huoltani tänne kirjoitan! Ja kyllähän minä olen nuo jutut lukenut, tuon ylläolevan linkin ja kymmeniä muitakin tässä viimeisen viikon aikana enkä kyllä kiellä yhtään, etteivätkö ne olisi omalta osalta lietsoneet paniikkiani, mutta kun kaikki ei mielestäni ole normaalisti. Tai "normaalisti". Eivät kuitenkaan samalla tavalla kuin ennen.
Kävin terveydenhoitajalla ja hänen tuomionsa oli heti, että tinnittää. En nyt kuitenkaan tiedä, pitäisikö tuohon diagnoosin aivan sokeasti uskoa, minusta kun tämä kuitenkin on tässä ajan myötä hiljentynyt, mutta se ei ole kadonnut kokonaan.
Alan kyllä nyt tässä itsekin miettimään, että miksi tänne kirjoittelen, selkeästi kun viesteistäni saa sen kuvan, että ongelma on minulla korvien välissä, eikä korvissa itsessään. Olen kuitenkin asian takia ollut yhteydessä Tinnitusklinikalle Helsinkiin ja hekin olivat sitä mieltä, että siellä kannattaisi poiketa (tietenkin, jos joku sinne soittaa ja kertoo, että korvissa kuuluu ääntä, niin kaikki mahdolliset asiakkaat yritetään saada).
Mutta tosiaanko, turhaan huolehdin ja itseäni kiusaan? Niin mukavaa se olisi uskoa, mutta jokin sisälläni sanoo, että pitäisi huolehtia (ilmeisesti se osa minua, joka näitä keskusteluja käy kirjoittamassa ja lukemassa). Ja varmaan joku nyt on saanut hyvät naurut täällä näitä kirjoituksiani lukiessaan, mutta minkäs teet. Olin/olen peloissani, ja ehkä ajatuksen jakaminen jonkun/joidenkin kanssa auttoi/auttaa?

Lue lisää

Kuten täällä muutkin sanoo niin sinun kokemuksesi on meille kaikille kovin tuttu. Alun järkytys ja kyvyttömyys ajatella mitään muuta. Sitten äkkiä netistä tutkimaan tietoa ja muistaakseni sieltä tulee niitä uskomattomia juttuja joissa ihmiset harkitsevat itsemurhia eivätkä pysty tekemään yhtään mitään tinnitukseltaan. Juuri noita juttuja lukemalla oman tinnitukseni alkuvaiheessa sain luotua itselleni noidankehän jossa pitkän aikaa en kyennyt keskittymään muuhun kuin ympäröiviin ääniin ja itse tinnitus-ääneen.

ÄLÄ LÄHDE SILLE TIELLE

Jos joku olisi silloin kertonut että tinnitus on lievästi kiusallinen mutta sinällään merkityksetön vaiva niin olisin selvinnyt kovin paljon helpommin. Hoidin tinnituksen kanssa opinnot loppuun, perustin perheen, söin, join, juhlin, nukuin, rakastin, tein vaativaa työtä, luin kirjoja, katselin televisiota ja muutenkin nautin elämästä aivan kuten ennenkin. Taustalla vain soi tämä sama sirinä, jonka kuulen nytkin. Itse sointi muodostui loppujen lopuksi pitkän taaperruksen jälkeen aivan neutraaliksi kokemukseksi minulle. Tiedän että tämä kaikki tuntuu sinusta juuri nyt uskomattomalta kuulla mutta näin se vain on. Kun uskaltaa päästää irti hermoilusta niin huomaa että itse tinnitus ei millään tavalla muuta sinun elämääsi. Vain sillä miten reagoit siihen on vaikutusta elämääsi. Et sairasta terminaalitason syöpää. Elämä jatkuu.

Mielestäni suurempi kysymys on että miksi reagoit asiaan kuten reagoit. Tinnituksen alettua juttelin monien ystävieni kanssa, jotka olivat viettäneet samanlaista meluisaa elämää. Yllätyksekseni monet heistä totesivat ilman mitään intohimoja että "joo, kyllä mullakin on korvat soinut iät ja ajat". He eivät pitäneet asiaa oikein minään. Korkeintaan elämään normaalisti kuuluvana pikku vaivana. Oma suhtautumiseni oli täysin erilainen. Siksi hakeuduin psykologin pakeille ja aloimme yhdessä tuumailemaan miksi hermostun niin kovin sinäänsä varsin mitättömästä asiasta. Voin lämmöllä suositella ennemmin kuin antaa itsensä ajautua ihan hermoraunioksi.

Enkä varmasti naljaile sinulle tai vähättele vaivaasi. Minä olen maailman viimeinen ihminen, joka niin tekisi.

Viuuu-viuu-viuuu kirjoitti:

Kuten täällä muutkin sanoo niin sinun kokemuksesi on meille kaikille kovin tuttu. Alun järkytys ja kyvyttömyys ajatella mitään muuta. Sitten äkkiä netistä tutkimaan tietoa ja muistaakseni sieltä tulee niitä uskomattomia juttuja joissa ihmiset harkitsevat itsemurhia eivätkä pysty tekemään yhtään mitään tinnitukseltaan. Juuri noita juttuja lukemalla oman tinnitukseni alkuvaiheessa sain luotua itselleni noidankehän jossa pitkän aikaa en kyennyt keskittymään muuhun kuin ympäröiviin ääniin ja itse tinnitus-ääneen.

ÄLÄ LÄHDE SILLE TIELLE

Jos joku olisi silloin kertonut että tinnitus on lievästi kiusallinen mutta sinällään merkityksetön vaiva niin olisin selvinnyt kovin paljon helpommin. Hoidin tinnituksen kanssa opinnot loppuun, perustin perheen, söin, join, juhlin, nukuin, rakastin, tein vaativaa työtä, luin kirjoja, katselin televisiota ja muutenkin nautin elämästä aivan kuten ennenkin. Taustalla vain soi tämä sama sirinä, jonka kuulen nytkin. Itse sointi muodostui loppujen lopuksi pitkän taaperruksen jälkeen aivan neutraaliksi kokemukseksi minulle. Tiedän että tämä kaikki tuntuu sinusta juuri nyt uskomattomalta kuulla mutta näin se vain on. Kun uskaltaa päästää irti hermoilusta niin huomaa että itse tinnitus ei millään tavalla muuta sinun elämääsi. Vain sillä miten reagoit siihen on vaikutusta elämääsi. Et sairasta terminaalitason syöpää. Elämä jatkuu.

Mielestäni suurempi kysymys on että miksi reagoit asiaan kuten reagoit. Tinnituksen alettua juttelin monien ystävieni kanssa, jotka olivat viettäneet samanlaista meluisaa elämää. Yllätyksekseni monet heistä totesivat ilman mitään intohimoja että "joo, kyllä mullakin on korvat soinut iät ja ajat". He eivät pitäneet asiaa oikein minään. Korkeintaan elämään normaalisti kuuluvana pikku vaivana. Oma suhtautumiseni oli täysin erilainen. Siksi hakeuduin psykologin pakeille ja aloimme yhdessä tuumailemaan miksi hermostun niin kovin sinäänsä varsin mitättömästä asiasta. Voin lämmöllä suositella ennemmin kuin antaa itsensä ajautua ihan hermoraunioksi.

Enkä varmasti naljaile sinulle tai vähättele vaivaasi. Minä olen maailman viimeinen ihminen, joka niin tekisi.

Lue lisää

Kyllä se täytyy jo nyt lähes parin viikon jälkeen todeta, että aika paniikin onnistuin itselleni kehittämään silloin alussa, huomaan sen jo nyt :) Pahempaan suuntaan tässä ei olla menty, en tosin tiedä, että onko parannustakaan ilmassa. Kohinaa esiintyy nyt vain aamuisin, juuri herätessä, päivällä tai illalla sitä ei kuule edes täydessä hiljaisuudessa. En usko, että se kuitenkaan kadonnut olisi, vaan että olen jo niin tottunut siihen, että aamulla menee vain se vähä aika heräämisen jälkeen äänen poissulkemiseen. Vai onko asian ymmärtäminen ja käsittäminen ja tottuminen jo sillä tasolla, että ääni ei enää häiritse samalla tavalla, vaikka sen volyymi ei olisikaan muuttunut? Kenties.
Eräänlainen heinäsirkan siritys on kuitenkin nyt viikonlopun jälkeen ollut koko ajan päällä, mutta senkin tajuaa vasta kuulostelun jälkeen täysin hiljaisessa tilassa, joten sekään ei varsinaisesti elämääni häiritse ollenkaan. Lisäksi sen saa suljettua pois mielestä todella helposti. Kaiken kaikkiaan nämä äänet ovat niin pieniä ja lähes olemattomia, että en tiedä, miksi edes valitan. Nyt kun tuo vasen korvakin on palautunut mielestäni normaalin tuntuiseksi, ei koko tinni-asiaa mieti edes päivällä, kun ei ole sitä "outoa" tunnetta korvassa siitä muistuttamassa, vaikken siis mitään kuulisikaan.

Ääniä enemmän minua ehkä kuitenkin häiritsee vasempaan korvaan ilmestynyt ääniyliherkkyys, joka ei sekään ole enää niin paha kuin silloin alussa, mutta on edelleen kyllä selkeästi herkempi äänille kuin ennen. Varsinkin sähkölaitteiden luontaiset hurinat ja kohinat se tuntuu poimivan hyvin. Television katsominen ei ole enää niin "haastavaa" kuin viime viikolla, mutten silti pysty sitä kovin montaa tuntia kerrallaan tekemään, kun hurina alkaa vaivata (voihan tuossa olla myös takana asuntoni laajat, tyhjät seinät, jotka heijastavat ääntä ja antavat sen vapaasti kimpoilla ympäriinsä?). Samoin olen huomannut, että esimerkiksi katulampuista, leivänpaahtimesta ja kouluni videotykeistä lähtee ääntä ihan eri tavalla, mitä olen aikaisemmin huomannut! Ja vaikkei näin saisi olla, niin olen kyllä alkanut hiukan pelätäkin ääniä. En siis mitenkään sillä tavoin, että se elämääni rajoittaisi, mutta esimerkiksi suuremmassa ihmisporukassa, jossa äänet (ja promillet) saattavat kohota koviksikin, laitan käden korvani suojaksi, ihan varmuuden varalta. Baareissa en ole vielä uskaltanut käydä, mutta aion sinne vastaisuudessa hommata jonkinlaiset korvatulpat.

Musiikkia en ole uskaltanut kuunnella näiden lähes kahden viikon aikana ollenkaan, vaikka kavereiden luona olen ollutkin ja siellä on taustalla ollut musiikkia soimassa eikä siinä mitään, mutta jotenkin tuntuu, että ei nyt sohita muurahaispesää, tiedä miten pahasti vielä käy. En tietenkään enää kuuntelisi musiikkia sellaisilla volyymeillä mitä aikaisemmin, sehän on on ihan selvä. Pieni arkuus musiikkiakin kohtaan on silti jäänyt, valitettavasti. Järkeni kyllä sanoo, että vaikka napeilla kuuntelisi sillä kaikkein pienimmällä volyymillä, niin se ei tekisi mitään pahaa. Koska, herran jestas, kaupungilla kulkiessaankin kuulee voimakkaampia ääniä kuin mitä korvanappien pienemmillä volyymillä! En vain... uskalla.

Itsemurhaa tai mikään muukaan yhtä radikaali ratkaisu ei missään vaiheessa ole käynyt mielessäni, onneksi! Kaverillani tinnittää ihan "kunnolla", ollut tämä vaiva hänellä jo monta vuotta, mutta hän on pystynyt sen kanssa elämään ihan normaalisti ja suurimmaksi osaksi aikaa hän pystyy sulkemaan sen pois mielestään, ei siinä mitään. Että kyllä tiedän, että tahdolla on tosi suuri osuus näissä jutuissa, ja että ongelma on vain ja ainoastaan niin iso, mitä siitä antaa itselleen tulla. Olen yrittänyt omaksua tuon ajattelutavan, ja omalta osaltaan se on varmasti auttanut tässä, etten ole koko ajan hermorauniona miettimässä, miltä tuntuu ja kuulostaa nyt. Tai nyt. Tai nyt.

Olen kuitenkin nyt varannut ajan tinnitusklinikalle ensi viikoksi, että tämä homma pystyttäisiin kartoittamaan ja ehkä näin äsken tulleelle ja näin "helpolle" vaivalle voitaisiin vielä tehdä jotain. Toivotaan.

viestin aloittelija kirjoitti:

Kyllä se täytyy jo nyt lähes parin viikon jälkeen todeta, että aika paniikin onnistuin itselleni kehittämään silloin alussa, huomaan sen jo nyt :) Pahempaan suuntaan tässä ei olla menty, en tosin tiedä, että onko parannustakaan ilmassa. Kohinaa esiintyy nyt vain aamuisin, juuri herätessä, päivällä tai illalla sitä ei kuule edes täydessä hiljaisuudessa. En usko, että se kuitenkaan kadonnut olisi, vaan että olen jo niin tottunut siihen, että aamulla menee vain se vähä aika heräämisen jälkeen äänen poissulkemiseen. Vai onko asian ymmärtäminen ja käsittäminen ja tottuminen jo sillä tasolla, että ääni ei enää häiritse samalla tavalla, vaikka sen volyymi ei olisikaan muuttunut? Kenties.
Eräänlainen heinäsirkan siritys on kuitenkin nyt viikonlopun jälkeen ollut koko ajan päällä, mutta senkin tajuaa vasta kuulostelun jälkeen täysin hiljaisessa tilassa, joten sekään ei varsinaisesti elämääni häiritse ollenkaan. Lisäksi sen saa suljettua pois mielestä todella helposti. Kaiken kaikkiaan nämä äänet ovat niin pieniä ja lähes olemattomia, että en tiedä, miksi edes valitan. Nyt kun tuo vasen korvakin on palautunut mielestäni normaalin tuntuiseksi, ei koko tinni-asiaa mieti edes päivällä, kun ei ole sitä "outoa" tunnetta korvassa siitä muistuttamassa, vaikken siis mitään kuulisikaan.

Ääniä enemmän minua ehkä kuitenkin häiritsee vasempaan korvaan ilmestynyt ääniyliherkkyys, joka ei sekään ole enää niin paha kuin silloin alussa, mutta on edelleen kyllä selkeästi herkempi äänille kuin ennen. Varsinkin sähkölaitteiden luontaiset hurinat ja kohinat se tuntuu poimivan hyvin. Television katsominen ei ole enää niin "haastavaa" kuin viime viikolla, mutten silti pysty sitä kovin montaa tuntia kerrallaan tekemään, kun hurina alkaa vaivata (voihan tuossa olla myös takana asuntoni laajat, tyhjät seinät, jotka heijastavat ääntä ja antavat sen vapaasti kimpoilla ympäriinsä?). Samoin olen huomannut, että esimerkiksi katulampuista, leivänpaahtimesta ja kouluni videotykeistä lähtee ääntä ihan eri tavalla, mitä olen aikaisemmin huomannut! Ja vaikkei näin saisi olla, niin olen kyllä alkanut hiukan pelätäkin ääniä. En siis mitenkään sillä tavoin, että se elämääni rajoittaisi, mutta esimerkiksi suuremmassa ihmisporukassa, jossa äänet (ja promillet) saattavat kohota koviksikin, laitan käden korvani suojaksi, ihan varmuuden varalta. Baareissa en ole vielä uskaltanut käydä, mutta aion sinne vastaisuudessa hommata jonkinlaiset korvatulpat.

Musiikkia en ole uskaltanut kuunnella näiden lähes kahden viikon aikana ollenkaan, vaikka kavereiden luona olen ollutkin ja siellä on taustalla ollut musiikkia soimassa eikä siinä mitään, mutta jotenkin tuntuu, että ei nyt sohita muurahaispesää, tiedä miten pahasti vielä käy. En tietenkään enää kuuntelisi musiikkia sellaisilla volyymeillä mitä aikaisemmin, sehän on on ihan selvä. Pieni arkuus musiikkiakin kohtaan on silti jäänyt, valitettavasti. Järkeni kyllä sanoo, että vaikka napeilla kuuntelisi sillä kaikkein pienimmällä volyymillä, niin se ei tekisi mitään pahaa. Koska, herran jestas, kaupungilla kulkiessaankin kuulee voimakkaampia ääniä kuin mitä korvanappien pienemmillä volyymillä! En vain... uskalla.

Itsemurhaa tai mikään muukaan yhtä radikaali ratkaisu ei missään vaiheessa ole käynyt mielessäni, onneksi! Kaverillani tinnittää ihan "kunnolla", ollut tämä vaiva hänellä jo monta vuotta, mutta hän on pystynyt sen kanssa elämään ihan normaalisti ja suurimmaksi osaksi aikaa hän pystyy sulkemaan sen pois mielestään, ei siinä mitään. Että kyllä tiedän, että tahdolla on tosi suuri osuus näissä jutuissa, ja että ongelma on vain ja ainoastaan niin iso, mitä siitä antaa itselleen tulla. Olen yrittänyt omaksua tuon ajattelutavan, ja omalta osaltaan se on varmasti auttanut tässä, etten ole koko ajan hermorauniona miettimässä, miltä tuntuu ja kuulostaa nyt. Tai nyt. Tai nyt.

Olen kuitenkin nyt varannut ajan tinnitusklinikalle ensi viikoksi, että tämä homma pystyttäisiin kartoittamaan ja ehkä näin äsken tulleelle ja näin "helpolle" vaivalle voitaisiin vielä tehdä jotain. Toivotaan.

Lue lisää

Tuo äänyliherkkyys mikä sinulle on ns. tinnisi mukana tullut, sitä kutsutaan hyperakuusiksi.
On hyvin normaalia panikoivalle korviensa tutkijalle tulla allergiseksi kaikille tinniääntä muistuttavilla äänille, jolloin ne moninkertaistuvat. Kuten sinullekin on tapahtunut.

Minusta viisauden alku on kun et noteeraa tuota ääntäsi lainkaan, et yritä sulkea sitä pois yms. olet kuin sitä ei olisikaan, näin sekä tuo kehittämäsi hyperakuusi että tinni helpottuvat tai jopa häipyvät.

Tuo tinniklinkkka on siitä huono että siellä ei osata erottaa tinniä tinnituksesta, ne lähtee siellä siitä että kaikilla on kuulovaurion kautta tullut tinnitus.
Tuollainen tinni mikä on jokaisella mutta jota vain jotkut useimmiten herkät ihmiset alkavat kuuntelemaan ja pelkäämään, sille he ovat autuaan tietämättömiä.
Siellä suhtaudutaan kuuloon kuin mopon moottoriin, täysin mekaanisesti ymmärtämättä lainkaan kuulon luonnetta.
Monesti tuolla klinikalla onistutaan tietämätön potilas pelästyttämään pahan kerran.
Että suhtaudu siihen laitokseen hieman varauksella.

9+11 kirjoitti:

Tuo äänyliherkkyys mikä sinulle on ns. tinnisi mukana tullut, sitä kutsutaan hyperakuusiksi.
On hyvin normaalia panikoivalle korviensa tutkijalle tulla allergiseksi kaikille tinniääntä muistuttavilla äänille, jolloin ne moninkertaistuvat. Kuten sinullekin on tapahtunut.

Minusta viisauden alku on kun et noteeraa tuota ääntäsi lainkaan, et yritä sulkea sitä pois yms. olet kuin sitä ei olisikaan, näin sekä tuo kehittämäsi hyperakuusi että tinni helpottuvat tai jopa häipyvät.

Tuo tinniklinkkka on siitä huono että siellä ei osata erottaa tinniä tinnituksesta, ne lähtee siellä siitä että kaikilla on kuulovaurion kautta tullut tinnitus.
Tuollainen tinni mikä on jokaisella mutta jota vain jotkut useimmiten herkät ihmiset alkavat kuuntelemaan ja pelkäämään, sille he ovat autuaan tietämättömiä.
Siellä suhtaudutaan kuuloon kuin mopon moottoriin, täysin mekaanisesti ymmärtämättä lainkaan kuulon luonnetta.
Monesti tuolla klinikalla onistutaan tietämätön potilas pelästyttämään pahan kerran.
Että suhtaudu siihen laitokseen hieman varauksella.

Lue lisää

Varauksella kannattaa suhtautua myös erityisesti keskustelupalstan kommentteihin.
Esim. tuo ääniyliherkkyys on selitetty varsin omaperäisesti. Tavallisesti kyseessä on todellinen tauti, vioittunut korva (esim tulehtunut) resonoi kuulemaansa ääntä ja siis se kuuluu lujempana. Ei sille mitään millään omalla suhtautumisella voi tehdä, ainoastaan vaurion mahdollisella hoitamisella.

Rauhallisella mielellä kyllä kannattaa olla varsinkin jos tinnituksen alkuperästä on jotain hajua. On todella harvinaista että taustalla olisi jokin aivokasvain tai sellainen. Vaiva on tavallisesti myös melko kivuton.

17 ja 4 kirjoitti:

Varauksella kannattaa suhtautua myös erityisesti keskustelupalstan kommentteihin.
Esim. tuo ääniyliherkkyys on selitetty varsin omaperäisesti. Tavallisesti kyseessä on todellinen tauti, vioittunut korva (esim tulehtunut) resonoi kuulemaansa ääntä ja siis se kuuluu lujempana. Ei sille mitään millään omalla suhtautumisella voi tehdä, ainoastaan vaurion mahdollisella hoitamisella.

Rauhallisella mielellä kyllä kannattaa olla varsinkin jos tinnituksen alkuperästä on jotain hajua. On todella harvinaista että taustalla olisi jokin aivokasvain tai sellainen. Vaiva on tavallisesti myös melko kivuton.

Lue lisää

...ei ole kivutonta pelkkää tinnituksen kuuntelemista 24/7 ja toispuoleisena ainoastaan vaan vaivaani liittyy myös kipuja, milloin mihinkin poskeen, korvaan, alaleukaan ja koko pää on kuin halolla olis töytäisty, semmonen turta etenkin sairaan korvani puolelta.
Kasvohermohalvauksen jälkeen olen kävellyt kuin trapetsitaiteilija tai kuin kunnon kännit siemaissut aamuyön kulkija kapakasta kotiin hampparoiva humalikko.

17 ja 4 kirjoitti:

Varauksella kannattaa suhtautua myös erityisesti keskustelupalstan kommentteihin.
Esim. tuo ääniyliherkkyys on selitetty varsin omaperäisesti. Tavallisesti kyseessä on todellinen tauti, vioittunut korva (esim tulehtunut) resonoi kuulemaansa ääntä ja siis se kuuluu lujempana. Ei sille mitään millään omalla suhtautumisella voi tehdä, ainoastaan vaurion mahdollisella hoitamisella.

Rauhallisella mielellä kyllä kannattaa olla varsinkin jos tinnituksen alkuperästä on jotain hajua. On todella harvinaista että taustalla olisi jokin aivokasvain tai sellainen. Vaiva on tavallisesti myös melko kivuton.

Lue lisää

vähän hyperakuusin syitä ja syntyjä, syy ei suinkaan aina ole mekaaninen vika korvassa, omakohtaisia kokemuksia on 10 vuoden takaa.

Kuulo on muutakin kuin vain korvan rakenteellista tekniikkaa, juuri tuollainen asioiden mekanistaminen mitä varsinkin ennen vuosituhannen vaihdetta harrastettiin, aiheutti suunnatonta kärsimystä muun kuin kuulovaurion syystä tinnituksen saanille herkille ihmisille.

9+11 kirjoitti:

vähän hyperakuusin syitä ja syntyjä, syy ei suinkaan aina ole mekaaninen vika korvassa, omakohtaisia kokemuksia on 10 vuoden takaa.

Kuulo on muutakin kuin vain korvan rakenteellista tekniikkaa, juuri tuollainen asioiden mekanistaminen mitä varsinkin ennen vuosituhannen vaihdetta harrastettiin, aiheutti suunnatonta kärsimystä muun kuin kuulovaurion syystä tinnituksen saanille herkille ihmisille.

Lue lisää

Tässä tämä menee edelleen, päivä päivälta helpommin. Aamuisin esiintyy kohinaa, mutta aika nopeasti se häviää sitten. Siritys tulee sitten illalla nukkamaankäydessä, mutta kohinaa ei tuossa vaiheessa esiinny. Päivällä ei välttämättä esiinny kumpaakaan, mutta aika vähän olenkaan täysin hiljaisissa tilanteissa päivällä ja ajatuskin on pysynyt suht hyvin jossain muualla kuin korvissa. Luultavasti se on omalta osaltaan auttanut asiaa ja sen hyväksymistä. Aion kyllä edelleen siellä klinikalla käydä.

Tuosta ääniyliherkkyydestä. Kun asiaa on miettinyt, niin se minulla on luultavasti ollut vasemmassa korvassani lievempänä jo jonkun aikaa, nyt se vain korostuu noiden sähkölaitteiden kautta. Itse asiassa outoa, että en minä muita ääniä (astioiden kilahtelua, näppäimistön näppäilyä, liikenteen ääniä) samalla tavalla poimi ja kavahda, vaan se on nimenomaan nuo sähkölaitteet. Mikäköhän siinäkin on...?

Tiedän kyllä, että meluvauriosta tämä on saanut alkunsa, joten mitään ylimääräistä paniikkia mistään aivokasvaimista sun muista en ole itselleni kehittänyt missään vaiheessa, itseeni kohdistuva ärsytys ja tyhmyys vain ottavat välillä vallan, koska myönnetään, oma vikahan tämä oli. Mutta tilauksessahan tämä oli jo monta vuotta, onneksi ei pahempana tullut. Tästä edespäin kyllä olen varovaisempi tuon musiikin volyymin kanssa. Itse asiassa uskaltauduin taas pitkästä aikaan kuuntelemaan musiikkia, mutta aivan hiljaisimmalla volyymillä. En halua ottaa enää riskejä.

Täällä on ollut jonkin verran kommenttia siitä, että olen aivan itse kehittänyt nuo äänet päähäni, enkä kyllä aivan sitä kielläkään, mutta kyllä ne nyt silti siellä ovat. Mutta niitä olen oppinut vähemmän huomioimaan, joten ei niistä minulle mitään haittaakaan ole pahemmin ollut. Silti ne siellä ovat. Aivan sama kuin koulukiusaus. Vaikka silmät sulkisi siltä, ei se tarkoita, etteikö sitä tapahtuisi, jos sallitaan tällainen vertaus tähän väliin.

viestin aloittelija kirjoitti:

Tässä tämä menee edelleen, päivä päivälta helpommin. Aamuisin esiintyy kohinaa, mutta aika nopeasti se häviää sitten. Siritys tulee sitten illalla nukkamaankäydessä, mutta kohinaa ei tuossa vaiheessa esiinny. Päivällä ei välttämättä esiinny kumpaakaan, mutta aika vähän olenkaan täysin hiljaisissa tilanteissa päivällä ja ajatuskin on pysynyt suht hyvin jossain muualla kuin korvissa. Luultavasti se on omalta osaltaan auttanut asiaa ja sen hyväksymistä. Aion kyllä edelleen siellä klinikalla käydä.

Tuosta ääniyliherkkyydestä. Kun asiaa on miettinyt, niin se minulla on luultavasti ollut vasemmassa korvassani lievempänä jo jonkun aikaa, nyt se vain korostuu noiden sähkölaitteiden kautta. Itse asiassa outoa, että en minä muita ääniä (astioiden kilahtelua, näppäimistön näppäilyä, liikenteen ääniä) samalla tavalla poimi ja kavahda, vaan se on nimenomaan nuo sähkölaitteet. Mikäköhän siinäkin on...?

Tiedän kyllä, että meluvauriosta tämä on saanut alkunsa, joten mitään ylimääräistä paniikkia mistään aivokasvaimista sun muista en ole itselleni kehittänyt missään vaiheessa, itseeni kohdistuva ärsytys ja tyhmyys vain ottavat välillä vallan, koska myönnetään, oma vikahan tämä oli. Mutta tilauksessahan tämä oli jo monta vuotta, onneksi ei pahempana tullut. Tästä edespäin kyllä olen varovaisempi tuon musiikin volyymin kanssa. Itse asiassa uskaltauduin taas pitkästä aikaan kuuntelemaan musiikkia, mutta aivan hiljaisimmalla volyymillä. En halua ottaa enää riskejä.

Täällä on ollut jonkin verran kommenttia siitä, että olen aivan itse kehittänyt nuo äänet päähäni, enkä kyllä aivan sitä kielläkään, mutta kyllä ne nyt silti siellä ovat. Mutta niitä olen oppinut vähemmän huomioimaan, joten ei niistä minulle mitään haittaakaan ole pahemmin ollut. Silti ne siellä ovat. Aivan sama kuin koulukiusaus. Vaikka silmät sulkisi siltä, ei se tarkoita, etteikö sitä tapahtuisi, jos sallitaan tällainen vertaus tähän väliin.

Lue lisää

Vaikutat järkevältä.

3 11 14 kirjoitti:

Vaikutat järkevältä.

Huomenna sitten suunta Tinnitusklinikalle. Toivottavasti sieltä nyt ainakin mielenrauhaa saisi, jos ei varsinaista hoitoapua. Kuitenkin toivon, että näin äskettäin saatu ja lievä tapaus olisi vielä hoidettavissa.

Kohinat ovat tätä nykyään hävinneet kokonaan, vain siritys on jäänyt, joka ei edelleenkään kuulu muuta kuin aivan hiljaisessa tilassa, silloinkaan ei häiritsevästi. Itse asiassa aamuisin herätessä ei kuulu nykyään mitään, mutta siritys kyllä tulee sitten jo päivän aikana, jos löytyy hiljainen hetki, jolloin sitä voi kuunnella. Välillä tuntuu, että tietyissä päänasennoissa siritystäkään ei kuulu, tai sitten saan sen suljettua sen pois mielestäni, vaikka se kuuluisikin.

Erinäisten sähkölaitteiden äänetkään eivät enää niin "pahoin" ota korvaan ja aiheuta epämukavaa tunnetta, mutta en sitten tiedä, onko vaiva varsinaisesti paranemassa vai olenko vai tottunut huomaamattani siihenkin. Välillä tosiaan tulee niitä onnen hetkiä, lähinnä aamulla, että voin olla täysin hiljaisessa tilassa. En sitten tiedä miten pitkään sitä kestäisi, koska jossain vaiheessa siitä sängystä on kuitenkin noustava :)

Mutta näin, ajattelin vain kertoa, miten menee. Mitä lie sitten siellä klinikalla minulle tekevät. Kuulemma kuulotestejä ja tinnitusmittauksia ja lääkärintarkastuksen ja sitten varmaan jatkavat joillakin operaatioilla, happihoitoa olen kyllä odottanut saavani.

viestin aloittelija kirjoitti:

Huomenna sitten suunta Tinnitusklinikalle. Toivottavasti sieltä nyt ainakin mielenrauhaa saisi, jos ei varsinaista hoitoapua. Kuitenkin toivon, että näin äskettäin saatu ja lievä tapaus olisi vielä hoidettavissa.

Kohinat ovat tätä nykyään hävinneet kokonaan, vain siritys on jäänyt, joka ei edelleenkään kuulu muuta kuin aivan hiljaisessa tilassa, silloinkaan ei häiritsevästi. Itse asiassa aamuisin herätessä ei kuulu nykyään mitään, mutta siritys kyllä tulee sitten jo päivän aikana, jos löytyy hiljainen hetki, jolloin sitä voi kuunnella. Välillä tuntuu, että tietyissä päänasennoissa siritystäkään ei kuulu, tai sitten saan sen suljettua sen pois mielestäni, vaikka se kuuluisikin.

Erinäisten sähkölaitteiden äänetkään eivät enää niin "pahoin" ota korvaan ja aiheuta epämukavaa tunnetta, mutta en sitten tiedä, onko vaiva varsinaisesti paranemassa vai olenko vai tottunut huomaamattani siihenkin. Välillä tosiaan tulee niitä onnen hetkiä, lähinnä aamulla, että voin olla täysin hiljaisessa tilassa. En sitten tiedä miten pitkään sitä kestäisi, koska jossain vaiheessa siitä sängystä on kuitenkin noustava :)

Mutta näin, ajattelin vain kertoa, miten menee. Mitä lie sitten siellä klinikalla minulle tekevät. Kuulemma kuulotestejä ja tinnitusmittauksia ja lääkärintarkastuksen ja sitten varmaan jatkavat joillakin operaatioilla, happihoitoa olen kyllä odottanut saavani.

Lue lisää

Paikan poppaukot kilvan keksivät toinen toistaan tukevia teknisiä selityksiä pönkittääkseen omaa asiantuntemustaan, näin hieman sarkastisesti asian ilmaisten.

Mielestäni olet hiffannut asian ytimen, suosittelen jatkamaan sillä tiellä.

Btv, kun itsekin oikein hiljaisessa tilassa kuuntelen niin hienoinen siritys minullakin kuuluu vasemmasta korvasta, on varmaan kuulunut iät ja ajat.

5+19 kirjoitti:

Paikan poppaukot kilvan keksivät toinen toistaan tukevia teknisiä selityksiä pönkittääkseen omaa asiantuntemustaan, näin hieman sarkastisesti asian ilmaisten.

Mielestäni olet hiffannut asian ytimen, suosittelen jatkamaan sillä tiellä.

Btv, kun itsekin oikein hiljaisessa tilassa kuuntelen niin hienoinen siritys minullakin kuuluu vasemmasta korvasta, on varmaan kuulunut iät ja ajat.

Lue lisää

Klinikalla edes kuuntelevat ja ovat myötätuntoisia, mikä on jo hemmetin paljon enemmän kuin mitä saa tavalliselta korvalääkäriltä.

Olisipa joku joka edes kuuntelisi ja tsemppaisi, psykologi tai muu ohjaaja. Mutta kun ei ole! Ei kaikki jaksa tätä tinnitusrekeä yksikseen vetää.

4+11 kirjoitti:

Klinikalla edes kuuntelevat ja ovat myötätuntoisia, mikä on jo hemmetin paljon enemmän kuin mitä saa tavalliselta korvalääkäriltä.

Olisipa joku joka edes kuuntelisi ja tsemppaisi, psykologi tai muu ohjaaja. Mutta kun ei ole! Ei kaikki jaksa tätä tinnitusrekeä yksikseen vetää.

Lue lisää

Se oli semmonen reissu sitten se. Kyllä oli aamulla vähän hölmöä lähteä, kun ei lähtiessä kuulunut mitään eikä ole koko päivänä mitään merkkejä ittestään antanu koko siritys.

Ja näinhän se lääkärikin antoi rivien välistä ymmärtää, että turhahkon panikoinnin tulosta äänet ovat. Kuulo oli normaali ja ääniyliherkkyyttäkään ei varsinaisesti ollut, arkuutta lähinnä (eli siis ylivarovaisuutta, jos vapaasti suomennetaan) ei varsinaista fyysistä vikaa senkään osalta.

Todellakin alkoi itseäni hävettää siellä klinikalla, kun siellä sitten oli samaan aikaan eräs toinenkin henkilö, jolla tinnitti "ihan oikeasti" ja minä sitten sinne valittamaan, kun ihan hiljaisessa tilassa vähän saattaa sirittää... *häpeä* :/ Jos ei muuta, niin ainakin auttoi saamaan "ongelmaani" perspektiiviä.

Ääni on tosiaan koko ajan hälvennyt ja kuuluu harvemmin (tai ehkä kuulostelen sitä harvemmin), tänään en ole sitä kuullut missään vaiheessa, mitä nyt junassa jotain, mutta sekin taisi olla enemmän se junan tuuletin, joka vähän ärsytti korvaa. Että voisiko lapsen uskolla vielä uskoa, että tämä vielä muutaman viikon sisällä häviäisi kokonaan?

Antoivat sieltä kuitenkin mukaan jonkinlaisen ääni-CD:n, jota voi laittaa soimaan, jos ääni alkaa ottamaan pahemmin kupoliin ja ilmottamaan kahden viikon päästä, mitkä on sitten fiilikset. Samalla selittivät, että mitä tinnitus on, vähän sen luonteesta ja synnystä ja suhtautumisesta siihen. Auttoi kyllä omalta osaltaan ymmärtämään ilmiön, vaikka aika samoja juttuja olin jo itse lukenut netistä eri sivustoilta. Painottivat siellä, että jos asiaa ei ajattele, niin ongelmaakaan ei ole. Tämähän minulla on ollut alusta asti se ongelma, ei se ääni, vaan tietoisuus siitä, että siellä se on, vaikken sitä juuri tällä hetkellä kuulekaan. Tästä äänen olemassaolo-ajattelusta minun pitäisi siis nyt päästä eroon.

Mutta kuulostellaan miten homma jatkuu!

Viestin aloittelija kirjoitti:

Se oli semmonen reissu sitten se. Kyllä oli aamulla vähän hölmöä lähteä, kun ei lähtiessä kuulunut mitään eikä ole koko päivänä mitään merkkejä ittestään antanu koko siritys.

Ja näinhän se lääkärikin antoi rivien välistä ymmärtää, että turhahkon panikoinnin tulosta äänet ovat. Kuulo oli normaali ja ääniyliherkkyyttäkään ei varsinaisesti ollut, arkuutta lähinnä (eli siis ylivarovaisuutta, jos vapaasti suomennetaan) ei varsinaista fyysistä vikaa senkään osalta.

Todellakin alkoi itseäni hävettää siellä klinikalla, kun siellä sitten oli samaan aikaan eräs toinenkin henkilö, jolla tinnitti "ihan oikeasti" ja minä sitten sinne valittamaan, kun ihan hiljaisessa tilassa vähän saattaa sirittää... *häpeä* :/ Jos ei muuta, niin ainakin auttoi saamaan "ongelmaani" perspektiiviä.

Ääni on tosiaan koko ajan hälvennyt ja kuuluu harvemmin (tai ehkä kuulostelen sitä harvemmin), tänään en ole sitä kuullut missään vaiheessa, mitä nyt junassa jotain, mutta sekin taisi olla enemmän se junan tuuletin, joka vähän ärsytti korvaa. Että voisiko lapsen uskolla vielä uskoa, että tämä vielä muutaman viikon sisällä häviäisi kokonaan?

Antoivat sieltä kuitenkin mukaan jonkinlaisen ääni-CD:n, jota voi laittaa soimaan, jos ääni alkaa ottamaan pahemmin kupoliin ja ilmottamaan kahden viikon päästä, mitkä on sitten fiilikset. Samalla selittivät, että mitä tinnitus on, vähän sen luonteesta ja synnystä ja suhtautumisesta siihen. Auttoi kyllä omalta osaltaan ymmärtämään ilmiön, vaikka aika samoja juttuja olin jo itse lukenut netistä eri sivustoilta. Painottivat siellä, että jos asiaa ei ajattele, niin ongelmaakaan ei ole. Tämähän minulla on ollut alusta asti se ongelma, ei se ääni, vaan tietoisuus siitä, että siellä se on, vaikken sitä juuri tällä hetkellä kuulekaan. Tästä äänen olemassaolo-ajattelusta minun pitäisi siis nyt päästä eroon.

Mutta kuulostellaan miten homma jatkuu!

Lue lisää

Juuri samaahan me täällä olemma yrittäneet sinulle tolkuttaa.

Hieman kärjistäen, se vinkuu mitä pelkää ja panikoi ja tietysti toisinpäin.

Nuo hommat ottaa aikansa, lähes jokainen hieman herkempi ihminen käy noita läpi. Toiset rankemmin ja toiset hieman keveämmin, sellaista se vain on.

Helpommin ja mukavammin se elämän polku juoksee kun ei joka nyppylässä komapstele. On vähän armeliaampi itselleen.

4+11 kirjoitti:

Klinikalla edes kuuntelevat ja ovat myötätuntoisia, mikä on jo hemmetin paljon enemmän kuin mitä saa tavalliselta korvalääkäriltä.

Olisipa joku joka edes kuuntelisi ja tsemppaisi, psykologi tai muu ohjaaja. Mutta kun ei ole! Ei kaikki jaksa tätä tinnitusrekeä yksikseen vetää.

Lue lisää

Tsempata kyllä voi mutta kyllä tuo tinnireki on jokaisen itse kiskottava, hieman kun voitelee jaluksia niin rekeä ei kohta enää huomaakkaan :)

7+10 kirjoitti:

Tsempata kyllä voi mutta kyllä tuo tinnireki on jokaisen itse kiskottava, hieman kun voitelee jaluksia niin rekeä ei kohta enää huomaakkaan :)

Totta, niinhän te sanoitte. Olisi pitänyt kuunnella, mutta ihmismieli on heikko. Edelleen on vähän vaikeaa olla ajattelematta asiaa, mutta eiköhän tä,ä tässä ala pikkuhiljaa luonnistua. Kolmen viikon jälkeen alkaa tämä ajatus kyllästyttää ja ehkä nyt joulun tulo saa päähän muunkin ajatuksen kuin korvani sirinä. Nyt jälkikäteen mietittynä, miksi he eivät siellä Tinnitusklinikalla edes maininneet happihoitoa, vaan suoraan jotain poisoppimista? Koska luulisi, että tämän voisi vielä yrittää saada pois, näin lievä ja vastatullut "vaiva" kun on (en siis vieläkään aivan totaalisesti usko, että päästäni olisin kaikki nämä äänet keksinyt! :D )

Pakko kuitenkin vielä edelleen avautua, että mikä on, kun välillä selkeästi ääni on siirtynyt vasemmasta korvasta oikeaan? Vai tekeekö mieleni taas minulle hallaa? Varsinkin nukkumaan käydessä sen huomaa, että vasen korva tyynyssä sirinä on siirtynyt kuulumaan oikealle, mutta kun oikean korvan laittaa tyynyä vasten, sirinäkin siirtyy sitten siitä pois. Ja voiko tämä aivan oikeasti olla mitään tinnitusta, kun välillä se ääni häviää aivan puhtaasti sillä, että laittaa käden korvalle? Ei aina näin tapahdu, mutta välillä. Joskus on aivan selkeitä hetkiä päivässä, että sirinä kuuluu suht selkeästi, vaikka ympärillä olisikin jotain muutakin ääntä, mutta yleensä se on johtunut jostakin sähkölaitteesta, josta korvani ottaa häiriötä. Muulloin on pitänyt olla vähän sillä mielellä, että kuulenko minä nyt jotain vai kuvittelenko vain. Viime päivien aikana ollut vähän sellainen olo korvassa, että ihan kuin ääni olisi tuloillaan, mutta se ei juuri sillä hetkellä tule, vaan sitten myöhemmin illalla.
Näen kyllä nyt kun olen kirjoittanut, että minkä takia ihmiset ovat sitä mieltä, että tilanne on korvien välissä, jos itsekin ulkopuolisen silmin näitä tekstejä lukisin, niin huh huh.

Elokuvissakin kävin, ja kaikelta varuilta laitoin tulpat korville. Hiukan siinä kyllä keskittyminen herpaantui välillä, kun hiljaisemmissa kohdissa jäi kuuntelemaan sitä veren kohinaa korvissa, jonka tiesin kyllä syntyvän nimenomaan siitä korvatulppien käytöstä.

Jatkoa odotellessa. Toivottavasti jossain vaiheessa aivot lopettaisivat noiden paniikkiajatusten lietsonnan.

Viestin aloittelija kirjoitti:

Totta, niinhän te sanoitte. Olisi pitänyt kuunnella, mutta ihmismieli on heikko. Edelleen on vähän vaikeaa olla ajattelematta asiaa, mutta eiköhän tä,ä tässä ala pikkuhiljaa luonnistua. Kolmen viikon jälkeen alkaa tämä ajatus kyllästyttää ja ehkä nyt joulun tulo saa päähän muunkin ajatuksen kuin korvani sirinä. Nyt jälkikäteen mietittynä, miksi he eivät siellä Tinnitusklinikalla edes maininneet happihoitoa, vaan suoraan jotain poisoppimista? Koska luulisi, että tämän voisi vielä yrittää saada pois, näin lievä ja vastatullut "vaiva" kun on (en siis vieläkään aivan totaalisesti usko, että päästäni olisin kaikki nämä äänet keksinyt! :D )

Pakko kuitenkin vielä edelleen avautua, että mikä on, kun välillä selkeästi ääni on siirtynyt vasemmasta korvasta oikeaan? Vai tekeekö mieleni taas minulle hallaa? Varsinkin nukkumaan käydessä sen huomaa, että vasen korva tyynyssä sirinä on siirtynyt kuulumaan oikealle, mutta kun oikean korvan laittaa tyynyä vasten, sirinäkin siirtyy sitten siitä pois. Ja voiko tämä aivan oikeasti olla mitään tinnitusta, kun välillä se ääni häviää aivan puhtaasti sillä, että laittaa käden korvalle? Ei aina näin tapahdu, mutta välillä. Joskus on aivan selkeitä hetkiä päivässä, että sirinä kuuluu suht selkeästi, vaikka ympärillä olisikin jotain muutakin ääntä, mutta yleensä se on johtunut jostakin sähkölaitteesta, josta korvani ottaa häiriötä. Muulloin on pitänyt olla vähän sillä mielellä, että kuulenko minä nyt jotain vai kuvittelenko vain. Viime päivien aikana ollut vähän sellainen olo korvassa, että ihan kuin ääni olisi tuloillaan, mutta se ei juuri sillä hetkellä tule, vaan sitten myöhemmin illalla.
Näen kyllä nyt kun olen kirjoittanut, että minkä takia ihmiset ovat sitä mieltä, että tilanne on korvien välissä, jos itsekin ulkopuolisen silmin näitä tekstejä lukisin, niin huh huh.

Elokuvissakin kävin, ja kaikelta varuilta laitoin tulpat korville. Hiukan siinä kyllä keskittyminen herpaantui välillä, kun hiljaisemmissa kohdissa jäi kuuntelemaan sitä veren kohinaa korvissa, jonka tiesin kyllä syntyvän nimenomaan siitä korvatulppien käytöstä.

Jatkoa odotellessa. Toivottavasti jossain vaiheessa aivot lopettaisivat noiden paniikkiajatusten lietsonnan.

Lue lisää

Semmoista se on, kun ihmisen mieli käy syystä tai toisesta ylikierroksilla niin tuollaisia juttuja ilmenee.

Kun oikein alat kuuntelemaan niin tinnisi hakee paikkaansa ympäriinsä ja kuulostaa valtavalta konsertilta.

Joskuts tosin koittaa aika että kyllästyt kuunteluun ja annat vain olla.

Aika hoitaa, niin se on aina hoitanut.

5+17 kirjoitti:

Semmoista se on, kun ihmisen mieli käy syystä tai toisesta ylikierroksilla niin tuollaisia juttuja ilmenee.

Kun oikein alat kuuntelemaan niin tinnisi hakee paikkaansa ympäriinsä ja kuulostaa valtavalta konsertilta.

Joskuts tosin koittaa aika että kyllästyt kuunteluun ja annat vain olla.

Aika hoitaa, niin se on aina hoitanut.

Lue lisää

Jotkut kai alistuvat, että vaiva on ja siitä ei eroon pääse ennen kuolemaa. Ehkä he sillä lailla paremmin kestävät asian, jota kumminkaan ei muuksi muuta se, miten asiaan suhtautuu.
Toiset henkilöt ovat sisupusseja, jotka viimeiseen saakka taistelevat saadakseen asiat reilaan. Heille alistuminen on nöyryytys ja huono asia psyykkiseltä kannalta itsetunnolle. He vain koettavat, että mitä voisi tehdä ja mitä vielä olisi tehtävissä, eivät tahdo alistua.

17 + 1 kirjoitti:

Jotkut kai alistuvat, että vaiva on ja siitä ei eroon pääse ennen kuolemaa. Ehkä he sillä lailla paremmin kestävät asian, jota kumminkaan ei muuksi muuta se, miten asiaan suhtautuu.
Toiset henkilöt ovat sisupusseja, jotka viimeiseen saakka taistelevat saadakseen asiat reilaan. Heille alistuminen on nöyryytys ja huono asia psyykkiseltä kannalta itsetunnolle. He vain koettavat, että mitä voisi tehdä ja mitä vielä olisi tehtävissä, eivät tahdo alistua.

Lue lisää

Itselläni oli kymmenen vuotta sitten täysin sama tohina päällä kuin tuon viestin aloittajalla, hirmuinen meteli korvissa.

Sanoisin ennemminkin kuin että alistuu niin ymmärtää mistä on kyse ja toimii sen mukaisesti.

Tulos itselläni nyt, ei pihise korvat eikä tinnitä.

Homman nimi ei ole alistumista vaan olemalla oman elämänsä pomo eikä minkään tinnin juoksutettavissa.

Sillä, yhtäkkiä ilman kuulovauriota alkanut tinni johtuu suurimmaksi osaksi mielen liikkeistä, niin vaikeaa kuin se joillekin teknokraateille onkin tajuta että tinni on silloin korvien välissä.

Tuolla on viisaus asiasta, joka sen hiffaa niin avun saa ja toisinpäin.

http://www.tinnitus.org/home/frame/translations/finnish-TRT1.htm

19+1 kirjoitti:

Itselläni oli kymmenen vuotta sitten täysin sama tohina päällä kuin tuon viestin aloittajalla, hirmuinen meteli korvissa.

Sanoisin ennemminkin kuin että alistuu niin ymmärtää mistä on kyse ja toimii sen mukaisesti.

Tulos itselläni nyt, ei pihise korvat eikä tinnitä.

Homman nimi ei ole alistumista vaan olemalla oman elämänsä pomo eikä minkään tinnin juoksutettavissa.

Sillä, yhtäkkiä ilman kuulovauriota alkanut tinni johtuu suurimmaksi osaksi mielen liikkeistä, niin vaikeaa kuin se joillekin teknokraateille onkin tajuta että tinni on silloin korvien välissä.

Tuolla on viisaus asiasta, joka sen hiffaa niin avun saa ja toisinpäin.

http://www.tinnitus.org/home/frame/translations/finnish-TRT1.htm

Lue lisää

Tinnitukseen on monia muitakin syitä kuin kuulovaurio. Syyt ovat fyysisiä, vaikkei syy aina ole helppo löytää. Kun tehdään tarpeeksi kokeita ja tutkimuksia ja seurataan asiaa niin yleensä syyt löytyvät ja niihin voidaan puuttua, muttei puuttuminen aina ole mahdollista, esim. jos havaitaan kasvain taikka pullistuma sellaisessa paikassa, ettei sitä kannata ruveta sorkkimaan. Aineenvaihdunnanvirheiden korjaaminenkaan ei aina ole helppoa, ellei kyse ole yksinkertaisesta asiasta kuten tavallisesta anemiasta. Jotkut tulehdukset korvissa ovat tosi sitkeitä ja aiheuttavat tinniä vuosikaudet.
Jotkut tinnit korjaantuvat itsestään, esim jos johtuu lääkkeen tai myrkyn tai raskasmetallin aiheuttamasta vauriosta, niin asia korjaantuu vuosien myötä itsestäänkin ellei tule lisää haitallista ainetta. Allergiankin osuus vaihtelee aikaa myöten ja ihminen voi oppia sietämään turvottavaa ainetta, tai päinvastoin sietää yhä huonommin.
Jos lääkäri väsyy tekemään tutkimuksia, potilaan ei pidä väsyä.

Henkisistä syistä kuuluvat äänet eivät ole tinnitusta, vaan ovat ääniharhoja. MUTTA näihinkin on alettu löytää yllätys yllätys syitä fyysiseltä puolelta.

syyt ovat monet kirjoitti:

Tinnitukseen on monia muitakin syitä kuin kuulovaurio. Syyt ovat fyysisiä, vaikkei syy aina ole helppo löytää. Kun tehdään tarpeeksi kokeita ja tutkimuksia ja seurataan asiaa niin yleensä syyt löytyvät ja niihin voidaan puuttua, muttei puuttuminen aina ole mahdollista, esim. jos havaitaan kasvain taikka pullistuma sellaisessa paikassa, ettei sitä kannata ruveta sorkkimaan. Aineenvaihdunnanvirheiden korjaaminenkaan ei aina ole helppoa, ellei kyse ole yksinkertaisesta asiasta kuten tavallisesta anemiasta. Jotkut tulehdukset korvissa ovat tosi sitkeitä ja aiheuttavat tinniä vuosikaudet.
Jotkut tinnit korjaantuvat itsestään, esim jos johtuu lääkkeen tai myrkyn tai raskasmetallin aiheuttamasta vauriosta, niin asia korjaantuu vuosien myötä itsestäänkin ellei tule lisää haitallista ainetta. Allergiankin osuus vaihtelee aikaa myöten ja ihminen voi oppia sietämään turvottavaa ainetta, tai päinvastoin sietää yhä huonommin.
Jos lääkäri väsyy tekemään tutkimuksia, potilaan ei pidä väsyä.

Henkisistä syistä kuuluvat äänet eivät ole tinnitusta, vaan ovat ääniharhoja. MUTTA näihinkin on alettu löytää yllätys yllätys syitä fyysiseltä puolelta.

Lue lisää

Viikonlopun tunnelmia, jos näitä joku jaksaa lueskelle (ainakin itselläni tuntuu, että kirjoittaminen ja asian jakaminen hiukan itselläni auttaa).

Eli siis aamut ovat edelleen olleet äänivapaita hetkiä, ei kohinaa, ei sirinää, ei välillä edes tunnetta, että siellä se olis. Mutta kyllä se on sieltä aina illaksi taas tullut. Mahdollisesti äänen olemassa olon on havainnut jo päivällä, mutta huomion kiinnittäminen muualle on ollut tehokas keino asian välttämiseen. Olen alkanut miettimään, että reagoisiko tämä korvani sirinä ääniärsykkeisiin? Eli siis jos aamulla olisin vain hiljaa herättyäni, en laittaisi televisiota päälle, en tietokonetta, en kävisi aamuisin suihkussa veden kohinassa, pysyisikö sirinä poissa pidempään? En tiedä. Ikään kuin korvatulehduksissa tulehtunut korva saattaa "äänittää" jotakin ääntä ja sitten soittaisi sitä hiljaisinä hetkinä? Ikään kuin haamuääniä?

Korvan fyysiseen tunneskaalaan on tullut uutuus, sellainen... Miten tämän nyt mahdollisimman epäselvästi selittäisi... Ääntä ei vielä kuulu, mutta korvassa on tavallaan tunne, että kohta se varmaan tulee. Vähän samanlainen fiilis, kuin jos on ollut hikka ja sitten sitä odottaa, että tuleeko vielä yksi nikotus vai ei. Ikään kuin ei osaisi päättää, että tuleeko se vai ei :D

Kyllä tiedän, ettei tinnitus aina johdu meluvaurioista, mutta minä tiedän, että minun tapauksessani se on siitä tullut. Muistan sen hetken kyllä, kun piti vääntää volyymia soittimesta pienemmälle, mutta vahingossa kiersinkin kovemmalle ja se oli siinä sitten. Eli ei tässä mistään tulehduksista, anemiasta sun muista ole kyse.

En kuitenkaan koe, että tämä olisi elämääni rajoittanut. Olen lukenut kirjoja, käynyt elokuvissa, viettänyt aikaa kavereideni kanssa ja viettänyt normaalia arkea koulussa ja viikonloppuisin rentoutunut. Pientä epävarmuutta herättää, että uskaltaako tässä missä vaiheessa lähteä keikkoja kuuntelemaan. Totta kai korvatulppien kanssa, tähänkään mennessä käynyt ilman tulppia enkä todellakaan aio niistä luopua nytkään. Että mitenköhän tuo korva niihin konsertteihin reagoisi? Musiikkia olen kuitenkin taas uskaltautunut kuuntelemaan korvanapeilla, eikä korva ole millänsäkään, mieli tulee vain paremmaksi kun huomaa, että voin edelleen kuunnella rakastamaani musiikkia, eikä se nyt niin hirveän paljoa häiritse, ettei volyymit ole kaakossa.

Itse asiassani päivääni mahtuu monia hetkiä, jolloin en kuule ääntä ollenkaan. Tämä on nyt niitä hetkiä, mutta toisaalta, minulla on tietokone hurisemassa ja TV auki, mutta silti. Sähkölaitteista ei korvani enää ota samalla tavalla vahinkoa ollenkaan, kun ennen piti olla kaikki sähkölaitteet pois seinästä, kun niistä lähti ääntä, joka otti korvaan ikävästi. Siihen verrattuna tilanne on todella paljon parantunut. Oikeastaan ainoat sähkölaitteet, joista korvani ei tunnu pitävän, on kouluni videotykit, sillä silloin korvan sirinä kuuluu muidenkin äänten yli. Onneksi nämä hetket ovat ohimenevää sorttia, eivätkä koko koulupäivää kestä.

On kyllä välillä sellaisia kyllästymisen jaksoja. Esimerkiksi tänään oli vähän aikaan sillä tavalla, että korvassa oli jonkinlainen tunne, että siellä se syvällä sisimmässä soi, vaikkei pinnalle asti välttämättä kuulukaan, mutta että tuli vähän sellainen kyllästyminen. Nuokin tulevat yleensä aaltoina nuo fiilikset.

Ääniyliherkkyyteen en ole ottanut huomiota enää klinikalla käynnin jälkeen, sillä se oli ehkä kaikkein selkeiten korvien välissä sijaitseva vaiva kuin oikea fyysinen vaiva, ja kun se klinikalla mittaamalla todettiin, huomasin sen olevan totta. En minä ääniä kavahda sillä tasolla, että kyse olisi yliherkkyydestä, mielen varovaisuudesta vain.

Olen koko ajan hokenut, että päivä päivältä on helpompaa, mutta aloin itse miettiä, että miten voi olla päivä päivältä helpompaa, jos jokainen päivä on ollut suht helppo jo alun alkaenkin? Mutta ei minulla ns. huonompia päiviä ole ollut. Missään vaiheessa ei ole iskenyt täydellinen henkinen romahdus tai mitään. Että nukkumaan käydessäkin välillä tuntuu siltä, että pään asentoa muuttamalla ääni saattaa hiljentyä merkittävästi tai jopa hävitä. Tai sitten sillä kestää hiukan kauemmin saada itsensä kuuluviin. Välillä noita hiljentymisen hetkiä oikeasti siis tulee, ihan tuosta noin vain. Ilman, että koen olevani sen erikoisemmin rentoutunut tai keskittänyt ajatuksiani jonnekin muualle. Kyllä ne äänet sitten sieltä takaisin tulee, mutta uskaltaisin mennä väittämään, että ovat ne hiljenneet entisestään silloin, kun päättävät kuulua.

Kaikki nuo hiljaiset hetket ja ehkä jopa hiljentyneet äänet siis tavallaan pitävät toivoani yllä, että ehkä tästä ei jäänytkään pysyvää. Mutta aikaa on kuitenkin kulunut jo kolme viikkoa. Onhan niitäkin juttuja tullut luettua, että kuukaudenkin jälkeen on äänet hävinneet, mutta silti. En todellakaan usko, että tästä minulle mitään ongelmaa muodostuisi (ainakaan tämän isompaa mitä se nyt on), vaikkei tämä tästä ikinä lähtisikään, mutta voisin kyllä silti elää ilman.

syyt ovat monet kirjoitti:

Tinnitukseen on monia muitakin syitä kuin kuulovaurio. Syyt ovat fyysisiä, vaikkei syy aina ole helppo löytää. Kun tehdään tarpeeksi kokeita ja tutkimuksia ja seurataan asiaa niin yleensä syyt löytyvät ja niihin voidaan puuttua, muttei puuttuminen aina ole mahdollista, esim. jos havaitaan kasvain taikka pullistuma sellaisessa paikassa, ettei sitä kannata ruveta sorkkimaan. Aineenvaihdunnanvirheiden korjaaminenkaan ei aina ole helppoa, ellei kyse ole yksinkertaisesta asiasta kuten tavallisesta anemiasta. Jotkut tulehdukset korvissa ovat tosi sitkeitä ja aiheuttavat tinniä vuosikaudet.
Jotkut tinnit korjaantuvat itsestään, esim jos johtuu lääkkeen tai myrkyn tai raskasmetallin aiheuttamasta vauriosta, niin asia korjaantuu vuosien myötä itsestäänkin ellei tule lisää haitallista ainetta. Allergiankin osuus vaihtelee aikaa myöten ja ihminen voi oppia sietämään turvottavaa ainetta, tai päinvastoin sietää yhä huonommin.
Jos lääkäri väsyy tekemään tutkimuksia, potilaan ei pidä väsyä.

Henkisistä syistä kuuluvat äänet eivät ole tinnitusta, vaan ovat ääniharhoja. MUTTA näihinkin on alettu löytää yllätys yllätys syitä fyysiseltä puolelta.

Lue lisää

rajoittunut olet.

Kuin se elokuvien hahmo joka tyrmää pelastavan ajatuksen viimeiseen asti vedoten sen mahdottomuuteen, vaikka katsoja näkee homman hulluuden.

Juuri sinunlaisia ahdasmielisiä "asiantuntijoita" kohtasin lukuisan määrän kun oman tinninni vuoksi olin epätoivoinen, mikäli olisin heidän armoilleen jäänyt olisin tätä nykyä luultavasti hullujen huoneessa popsimassa psyykelääkkeitä.

Viestin aloittelija kirjoitti:

Viikonlopun tunnelmia, jos näitä joku jaksaa lueskelle (ainakin itselläni tuntuu, että kirjoittaminen ja asian jakaminen hiukan itselläni auttaa).

Eli siis aamut ovat edelleen olleet äänivapaita hetkiä, ei kohinaa, ei sirinää, ei välillä edes tunnetta, että siellä se olis. Mutta kyllä se on sieltä aina illaksi taas tullut. Mahdollisesti äänen olemassa olon on havainnut jo päivällä, mutta huomion kiinnittäminen muualle on ollut tehokas keino asian välttämiseen. Olen alkanut miettimään, että reagoisiko tämä korvani sirinä ääniärsykkeisiin? Eli siis jos aamulla olisin vain hiljaa herättyäni, en laittaisi televisiota päälle, en tietokonetta, en kävisi aamuisin suihkussa veden kohinassa, pysyisikö sirinä poissa pidempään? En tiedä. Ikään kuin korvatulehduksissa tulehtunut korva saattaa "äänittää" jotakin ääntä ja sitten soittaisi sitä hiljaisinä hetkinä? Ikään kuin haamuääniä?

Korvan fyysiseen tunneskaalaan on tullut uutuus, sellainen... Miten tämän nyt mahdollisimman epäselvästi selittäisi... Ääntä ei vielä kuulu, mutta korvassa on tavallaan tunne, että kohta se varmaan tulee. Vähän samanlainen fiilis, kuin jos on ollut hikka ja sitten sitä odottaa, että tuleeko vielä yksi nikotus vai ei. Ikään kuin ei osaisi päättää, että tuleeko se vai ei :D

Kyllä tiedän, ettei tinnitus aina johdu meluvaurioista, mutta minä tiedän, että minun tapauksessani se on siitä tullut. Muistan sen hetken kyllä, kun piti vääntää volyymia soittimesta pienemmälle, mutta vahingossa kiersinkin kovemmalle ja se oli siinä sitten. Eli ei tässä mistään tulehduksista, anemiasta sun muista ole kyse.

En kuitenkaan koe, että tämä olisi elämääni rajoittanut. Olen lukenut kirjoja, käynyt elokuvissa, viettänyt aikaa kavereideni kanssa ja viettänyt normaalia arkea koulussa ja viikonloppuisin rentoutunut. Pientä epävarmuutta herättää, että uskaltaako tässä missä vaiheessa lähteä keikkoja kuuntelemaan. Totta kai korvatulppien kanssa, tähänkään mennessä käynyt ilman tulppia enkä todellakaan aio niistä luopua nytkään. Että mitenköhän tuo korva niihin konsertteihin reagoisi? Musiikkia olen kuitenkin taas uskaltautunut kuuntelemaan korvanapeilla, eikä korva ole millänsäkään, mieli tulee vain paremmaksi kun huomaa, että voin edelleen kuunnella rakastamaani musiikkia, eikä se nyt niin hirveän paljoa häiritse, ettei volyymit ole kaakossa.

Itse asiassani päivääni mahtuu monia hetkiä, jolloin en kuule ääntä ollenkaan. Tämä on nyt niitä hetkiä, mutta toisaalta, minulla on tietokone hurisemassa ja TV auki, mutta silti. Sähkölaitteista ei korvani enää ota samalla tavalla vahinkoa ollenkaan, kun ennen piti olla kaikki sähkölaitteet pois seinästä, kun niistä lähti ääntä, joka otti korvaan ikävästi. Siihen verrattuna tilanne on todella paljon parantunut. Oikeastaan ainoat sähkölaitteet, joista korvani ei tunnu pitävän, on kouluni videotykit, sillä silloin korvan sirinä kuuluu muidenkin äänten yli. Onneksi nämä hetket ovat ohimenevää sorttia, eivätkä koko koulupäivää kestä.

On kyllä välillä sellaisia kyllästymisen jaksoja. Esimerkiksi tänään oli vähän aikaan sillä tavalla, että korvassa oli jonkinlainen tunne, että siellä se syvällä sisimmässä soi, vaikkei pinnalle asti välttämättä kuulukaan, mutta että tuli vähän sellainen kyllästyminen. Nuokin tulevat yleensä aaltoina nuo fiilikset.

Ääniyliherkkyyteen en ole ottanut huomiota enää klinikalla käynnin jälkeen, sillä se oli ehkä kaikkein selkeiten korvien välissä sijaitseva vaiva kuin oikea fyysinen vaiva, ja kun se klinikalla mittaamalla todettiin, huomasin sen olevan totta. En minä ääniä kavahda sillä tasolla, että kyse olisi yliherkkyydestä, mielen varovaisuudesta vain.

Olen koko ajan hokenut, että päivä päivältä on helpompaa, mutta aloin itse miettiä, että miten voi olla päivä päivältä helpompaa, jos jokainen päivä on ollut suht helppo jo alun alkaenkin? Mutta ei minulla ns. huonompia päiviä ole ollut. Missään vaiheessa ei ole iskenyt täydellinen henkinen romahdus tai mitään. Että nukkumaan käydessäkin välillä tuntuu siltä, että pään asentoa muuttamalla ääni saattaa hiljentyä merkittävästi tai jopa hävitä. Tai sitten sillä kestää hiukan kauemmin saada itsensä kuuluviin. Välillä noita hiljentymisen hetkiä oikeasti siis tulee, ihan tuosta noin vain. Ilman, että koen olevani sen erikoisemmin rentoutunut tai keskittänyt ajatuksiani jonnekin muualle. Kyllä ne äänet sitten sieltä takaisin tulee, mutta uskaltaisin mennä väittämään, että ovat ne hiljenneet entisestään silloin, kun päättävät kuulua.

Kaikki nuo hiljaiset hetket ja ehkä jopa hiljentyneet äänet siis tavallaan pitävät toivoani yllä, että ehkä tästä ei jäänytkään pysyvää. Mutta aikaa on kuitenkin kulunut jo kolme viikkoa. Onhan niitäkin juttuja tullut luettua, että kuukaudenkin jälkeen on äänet hävinneet, mutta silti. En todellakaan usko, että tästä minulle mitään ongelmaa muodostuisi (ainakaan tämän isompaa mitä se nyt on), vaikkei tämä tästä ikinä lähtisikään, mutta voisin kyllä silti elää ilman.

Lue lisää

Hyvä että kirjoittelet, avautuminen auttaa ja pitää pöntön kunnossa. Vaikutat aika nuorelta, elämä edessä.

Säästä nuo juttusi, voit sitten vanhana lueskella.

Jotenkin hauskaa lukea nuita juttujasi, sinulle ne tosin ovat totisinta totta, ovat kuin kopio meikäläisen fiilingeistä silloin aikoinaan.

7+8 kirjoitti:

rajoittunut olet.

Kuin se elokuvien hahmo joka tyrmää pelastavan ajatuksen viimeiseen asti vedoten sen mahdottomuuteen, vaikka katsoja näkee homman hulluuden.

Juuri sinunlaisia ahdasmielisiä "asiantuntijoita" kohtasin lukuisan määrän kun oman tinninni vuoksi olin epätoivoinen, mikäli olisin heidän armoilleen jäänyt olisin tätä nykyä luultavasti hullujen huoneessa popsimassa psyykelääkkeitä.

Lue lisää

Kenelle lie tuo viesti tarkoitettu, taitaa olla väärässä ketjussa peräti. Tässä ketjussa en huomaa ketään rajoittunutta.

??????????? kirjoitti:

Kenelle lie tuo viesti tarkoitettu, taitaa olla väärässä ketjussa peräti. Tässä ketjussa en huomaa ketään rajoittunutta.

osua oikeaan paikkaan.

3+19 kirjoitti:

osua oikeaan paikkaan.

En edelleenkään ymmärrä. Rajoittuneeksi syyttävän viesti on ketjutuksen mukaan vastaus seuraavaan viestiin:
"Viestin aloittelija 19.11.2010 16:30" joka mielestäni on kaukana rajoittuneisuudesta, kuten muutkin tämän ketjun viestit ovat. Tämä ketju on hyvää keskustelua.

kysymysmerkkejä kirjoitti:

En edelleenkään ymmärrä. Rajoittuneeksi syyttävän viesti on ketjutuksen mukaan vastaus seuraavaan viestiin:
"Viestin aloittelija 19.11.2010 16:30" joka mielestäni on kaukana rajoittuneisuudesta, kuten muutkin tämän ketjun viestit ovat. Tämä ketju on hyvää keskustelua.

Lue lisää

Totta, nuori olen, juuri päälle kahdenkymmenen, joten elämää toivottavasti vielä monta vuotta edessä :)

En minä itseeni ota, jos joku minua rajoittuneena pitää, mutta tällä kertaa en kunnolla näe, että mistä tämä mielipide juontuu, jos haluaisitte hiukan valaista..? Näen elokuvavertauksen, johon viittaat, mutta en nyt siltikään ymmärrä, että mitä minä en nyt sitten näe? (ehkä olenkin rajoittunut) Enkä todellakaan pidä itseäni minään asiantuntijana, jos tuo nyt oli minulle tarkoitettu kommentti. Kerron vain täällä, miten minulla menee ja miltä minusta tuntuu. En ole kenenkään silmille hyppimässä tai päällepäsmäröimässä. Varmasti jotakuta ärsyttää näitä tekstejä lukea, kun minulla ei ole edes "oikeaa ongelmaa" tämän asian kanssa. Elämäni ei ole piloilla tämän takia.

Kyllä näitä omia juttuja varmasti tulee joskus luettuakin, en epäile. Ihan kiva näitä on ollut tänne kirjoitella, saa purkaa asiat joillekin, jotka ehkä kuuntelevat. Kavereille en ole paljoa näistä puhunut, kun ei kuitenkaan elämiseen sen kummemmin vaikuta. Muutamalle läheisimmälle olen sanonut, mutta yhtä ei jaksa kiinnostaa ja toisilta onkin sitten tullut tunnustus, että kyllä heilläkin korvat soineet jo monta vuotta, mutta eihän tässä ole mikään ollessa! Että kyllä tämän kanssa elämään pystyy, en epäile yhtään! Siihen pitäisi vain osata asennoitua. Koska, jälleen kerran, sadannetta kertaa, ääni häiritsee minua vähiten, vaan se tieto siitä, että siellä se on, häiritsee. Siitä jos pääsisi eroon, niin kyllä olisi elämä juhlaa taas!

En tiedä, onko tästä mitään hyötyä, mutta välillä kokeilen sitä, että otan nenästä kiinni ja puhallan ilmaa korviini. Alkuaikoina se ilma jäi paljon sisemmäs korvan sisälle kuin tuossa terveessä korvassa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että molemmissa korvissa tuntuu tuon ilman puhaltelun aikaan samalta. Ei ihan vielä, mutta koko ajan lähemmin, ero on hiuksen hieno. En tiedä, onko sillä mitään tekemistä koko homman kanssa, mutta sellainen olo tulee sitten ainakin, että fyysisesti korvassa ei ole mitään erikoista tuntoa, joka muistuttaisi äänen olemassaolosta silloin, kun sitä ei kuulu.

Ilmeisesti jos nämä nyt tuntemani asiat ovat Sinulle jollekin siellä tuttuja, niin miten olet nyt pärjäillyt? Minkälaisia ääniä kuulet nyt vai kuuletko mitään? Totisinta tottahan nämä tekstit toki ovat, mutta eihän tässä mikään hätä ole ollut, vaikkei nyt ihan hymy korvissa ollakaan. Eri asia olisi, jos asia häiritsisi kaikkea mitä teen, mutta samalla tavalla olen aamuisin herännyt, syönyt, mennyt kouluun, suorittanut tehtäviä samoin arvosanoin kuin ennenkin, tuhlannut kaupassa rahaa kaikkeen pieneen ja turhaan ja elänyt normaalia elämää. Nyt minulle vain ilmaantui ääni päähän seurakseni. Välillä se on hiljaa, välillä kuiskailee, mutta poissa se ei ole.

kysymysmerkkejä kirjoitti:

En edelleenkään ymmärrä. Rajoittuneeksi syyttävän viesti on ketjutuksen mukaan vastaus seuraavaan viestiin:
"Viestin aloittelija 19.11.2010 16:30" joka mielestäni on kaukana rajoittuneisuudesta, kuten muutkin tämän ketjun viestit ovat. Tämä ketju on hyvää keskustelua.

Lue lisää

Niin on hyvää keskustelua, mutta tietty vanahakantainen "aina meluvaurio", "tekninen vika" henki on voimakkaasti läsnä joissain viesteissä.

Siitä kun vielä päästäisiin nykyaikaan niin hyvä niin, sillä tinni voi olla myös aivan jotain muuta kuin "vika" jossain, toki ei aina.
Varsinkin herkä't ihmiset saavat tinnin jonkun ahdistuksen, masennuksen yms. psyykkisen ylirasitteen myötä.
Tärkeintä tällaisille on tutkia korvat ja selvittää onko vikaa, jos ei vikaa niin silloin tinniä täytyy alkaa pomottaan, muuten se saa yliotteen elämästä.

Viestin aloittelija kirjoitti:

Totta, nuori olen, juuri päälle kahdenkymmenen, joten elämää toivottavasti vielä monta vuotta edessä :)

En minä itseeni ota, jos joku minua rajoittuneena pitää, mutta tällä kertaa en kunnolla näe, että mistä tämä mielipide juontuu, jos haluaisitte hiukan valaista..? Näen elokuvavertauksen, johon viittaat, mutta en nyt siltikään ymmärrä, että mitä minä en nyt sitten näe? (ehkä olenkin rajoittunut) Enkä todellakaan pidä itseäni minään asiantuntijana, jos tuo nyt oli minulle tarkoitettu kommentti. Kerron vain täällä, miten minulla menee ja miltä minusta tuntuu. En ole kenenkään silmille hyppimässä tai päällepäsmäröimässä. Varmasti jotakuta ärsyttää näitä tekstejä lukea, kun minulla ei ole edes "oikeaa ongelmaa" tämän asian kanssa. Elämäni ei ole piloilla tämän takia.

Kyllä näitä omia juttuja varmasti tulee joskus luettuakin, en epäile. Ihan kiva näitä on ollut tänne kirjoitella, saa purkaa asiat joillekin, jotka ehkä kuuntelevat. Kavereille en ole paljoa näistä puhunut, kun ei kuitenkaan elämiseen sen kummemmin vaikuta. Muutamalle läheisimmälle olen sanonut, mutta yhtä ei jaksa kiinnostaa ja toisilta onkin sitten tullut tunnustus, että kyllä heilläkin korvat soineet jo monta vuotta, mutta eihän tässä ole mikään ollessa! Että kyllä tämän kanssa elämään pystyy, en epäile yhtään! Siihen pitäisi vain osata asennoitua. Koska, jälleen kerran, sadannetta kertaa, ääni häiritsee minua vähiten, vaan se tieto siitä, että siellä se on, häiritsee. Siitä jos pääsisi eroon, niin kyllä olisi elämä juhlaa taas!

En tiedä, onko tästä mitään hyötyä, mutta välillä kokeilen sitä, että otan nenästä kiinni ja puhallan ilmaa korviini. Alkuaikoina se ilma jäi paljon sisemmäs korvan sisälle kuin tuossa terveessä korvassa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että molemmissa korvissa tuntuu tuon ilman puhaltelun aikaan samalta. Ei ihan vielä, mutta koko ajan lähemmin, ero on hiuksen hieno. En tiedä, onko sillä mitään tekemistä koko homman kanssa, mutta sellainen olo tulee sitten ainakin, että fyysisesti korvassa ei ole mitään erikoista tuntoa, joka muistuttaisi äänen olemassaolosta silloin, kun sitä ei kuulu.

Ilmeisesti jos nämä nyt tuntemani asiat ovat Sinulle jollekin siellä tuttuja, niin miten olet nyt pärjäillyt? Minkälaisia ääniä kuulet nyt vai kuuletko mitään? Totisinta tottahan nämä tekstit toki ovat, mutta eihän tässä mikään hätä ole ollut, vaikkei nyt ihan hymy korvissa ollakaan. Eri asia olisi, jos asia häiritsisi kaikkea mitä teen, mutta samalla tavalla olen aamuisin herännyt, syönyt, mennyt kouluun, suorittanut tehtäviä samoin arvosanoin kuin ennenkin, tuhlannut kaupassa rahaa kaikkeen pieneen ja turhaan ja elänyt normaalia elämää. Nyt minulle vain ilmaantui ääni päähän seurakseni. Välillä se on hiljaa, välillä kuiskailee, mutta poissa se ei ole.

Lue lisää

sinua rajoittuneena pidetä, vaan eräitä näitä viestiesi kommentoijia.

Viestin aloittelija kirjoitti:

Totta, nuori olen, juuri päälle kahdenkymmenen, joten elämää toivottavasti vielä monta vuotta edessä :)

En minä itseeni ota, jos joku minua rajoittuneena pitää, mutta tällä kertaa en kunnolla näe, että mistä tämä mielipide juontuu, jos haluaisitte hiukan valaista..? Näen elokuvavertauksen, johon viittaat, mutta en nyt siltikään ymmärrä, että mitä minä en nyt sitten näe? (ehkä olenkin rajoittunut) Enkä todellakaan pidä itseäni minään asiantuntijana, jos tuo nyt oli minulle tarkoitettu kommentti. Kerron vain täällä, miten minulla menee ja miltä minusta tuntuu. En ole kenenkään silmille hyppimässä tai päällepäsmäröimässä. Varmasti jotakuta ärsyttää näitä tekstejä lukea, kun minulla ei ole edes "oikeaa ongelmaa" tämän asian kanssa. Elämäni ei ole piloilla tämän takia.

Kyllä näitä omia juttuja varmasti tulee joskus luettuakin, en epäile. Ihan kiva näitä on ollut tänne kirjoitella, saa purkaa asiat joillekin, jotka ehkä kuuntelevat. Kavereille en ole paljoa näistä puhunut, kun ei kuitenkaan elämiseen sen kummemmin vaikuta. Muutamalle läheisimmälle olen sanonut, mutta yhtä ei jaksa kiinnostaa ja toisilta onkin sitten tullut tunnustus, että kyllä heilläkin korvat soineet jo monta vuotta, mutta eihän tässä ole mikään ollessa! Että kyllä tämän kanssa elämään pystyy, en epäile yhtään! Siihen pitäisi vain osata asennoitua. Koska, jälleen kerran, sadannetta kertaa, ääni häiritsee minua vähiten, vaan se tieto siitä, että siellä se on, häiritsee. Siitä jos pääsisi eroon, niin kyllä olisi elämä juhlaa taas!

En tiedä, onko tästä mitään hyötyä, mutta välillä kokeilen sitä, että otan nenästä kiinni ja puhallan ilmaa korviini. Alkuaikoina se ilma jäi paljon sisemmäs korvan sisälle kuin tuossa terveessä korvassa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että molemmissa korvissa tuntuu tuon ilman puhaltelun aikaan samalta. Ei ihan vielä, mutta koko ajan lähemmin, ero on hiuksen hieno. En tiedä, onko sillä mitään tekemistä koko homman kanssa, mutta sellainen olo tulee sitten ainakin, että fyysisesti korvassa ei ole mitään erikoista tuntoa, joka muistuttaisi äänen olemassaolosta silloin, kun sitä ei kuulu.

Ilmeisesti jos nämä nyt tuntemani asiat ovat Sinulle jollekin siellä tuttuja, niin miten olet nyt pärjäillyt? Minkälaisia ääniä kuulet nyt vai kuuletko mitään? Totisinta tottahan nämä tekstit toki ovat, mutta eihän tässä mikään hätä ole ollut, vaikkei nyt ihan hymy korvissa ollakaan. Eri asia olisi, jos asia häiritsisi kaikkea mitä teen, mutta samalla tavalla olen aamuisin herännyt, syönyt, mennyt kouluun, suorittanut tehtäviä samoin arvosanoin kuin ennenkin, tuhlannut kaupassa rahaa kaikkeen pieneen ja turhaan ja elänyt normaalia elämää. Nyt minulle vain ilmaantui ääni päähän seurakseni. Välillä se on hiljaa, välillä kuiskailee, mutta poissa se ei ole.

Lue lisää

"että otan nenästä kiinni ja puhallan ilmaa korviini. Alkuaikoina se ilma jäi paljon sisemmäs korvan sisälle kuin tuossa terveessä korvassa, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että molemmissa korvissa tuntuu tuon ilman puhaltelun aikaan samalta."

Ehkä on viisasta puhallella hieman varovaisesti, ainakin itse lopetin puhaltelun sen jälkeen kun olin pari kertaa todella saanut ilman humahtamaan tukkeutuneen torven kautta korvaan että tuli sekin ihme koetuksi. Kyllä sen tunsi todella kun putki aukeni ja ilma humahti yhtäkkiä korvaan. Mutta siis täytyi puhaltaa todella lujaa ja pitkään. Se mitä pelkään on seuraava:
Toisen korvan putki on auki. Puhaltamisessa ei voi säädellä sitä, kumpaan korvaan ilma menee. Ajattelen (mikään asiantuntija en ole) että ilma voi mennä liian kovalla voimalla siihen korvaan, jonka putki on koko ajan auki.

8+14 kirjoitti:

Niin on hyvää keskustelua, mutta tietty vanahakantainen "aina meluvaurio", "tekninen vika" henki on voimakkaasti läsnä joissain viesteissä.

Siitä kun vielä päästäisiin nykyaikaan niin hyvä niin, sillä tinni voi olla myös aivan jotain muuta kuin "vika" jossain, toki ei aina.
Varsinkin herkä't ihmiset saavat tinnin jonkun ahdistuksen, masennuksen yms. psyykkisen ylirasitteen myötä.
Tärkeintä tällaisille on tutkia korvat ja selvittää onko vikaa, jos ei vikaa niin silloin tinniä täytyy alkaa pomottaan, muuten se saa yliotteen elämästä.

Lue lisää

"Varsinkin herkä't ihmiset saavat tinnin jonkun ahdistuksen, masennuksen yms. psyykkisen ylirasitteen myötä"

Tuo ei kyllä ole ikinä totta! Käyttäkää ihmeessä omaa järkeänne! Edes ääniharhat eivät voi syntyä tuolla tavoin. Ihan tilapäinen harhaääni voi syntyä, jos on erittäin kova univaje ja ikään kuin puoliunessa. Myös huumeiden tms. takia voi syntyä harhaääniä, mutta silloinhan on kyseessä oikea syy. Samoin henkisesti sairaat voivat saada tinniä jostain käyttämästään lääkkeestä, mutta silloinkin on tinnille siis syy.

Kyllä tinnitukselle on aina olemassa jokin syy. Nykyään vaan ei vielä kaikkea syitä löydetty ole, ja vaikka olisikin löydetty niin kohdalle saattaa osua lääkäri, joka ei osaa saada syytä selville.
Ei pidä keksiä tekosyitä vaan koettaa ottaa selville oikeaa syytä, että asiaa ehkä voisi oikeasti korjata, nyt tai tulevaisuudessa.

asiaanperehtynyt kirjoitti:

"Varsinkin herkä't ihmiset saavat tinnin jonkun ahdistuksen, masennuksen yms. psyykkisen ylirasitteen myötä"

Tuo ei kyllä ole ikinä totta! Käyttäkää ihmeessä omaa järkeänne! Edes ääniharhat eivät voi syntyä tuolla tavoin. Ihan tilapäinen harhaääni voi syntyä, jos on erittäin kova univaje ja ikään kuin puoliunessa. Myös huumeiden tms. takia voi syntyä harhaääniä, mutta silloinhan on kyseessä oikea syy. Samoin henkisesti sairaat voivat saada tinniä jostain käyttämästään lääkkeestä, mutta silloinkin on tinnille siis syy.

Kyllä tinnitukselle on aina olemassa jokin syy. Nykyään vaan ei vielä kaikkea syitä löydetty ole, ja vaikka olisikin löydetty niin kohdalle saattaa osua lääkäri, joka ei osaa saada syytä selville.
Ei pidä keksiä tekosyitä vaan koettaa ottaa selville oikeaa syytä, että asiaa ehkä voisi oikeasti korjata, nyt tai tulevaisuudessa.

Lue lisää

Okei, ehkä jätän tuon ilman puhaltelun korviin sikseen! En kyllä mitenkään päätä räjäyttävällä tasolla ole puhallellutkaan, kunhan vain kokeillut.

Olen kyllä yhä enemmän havainnut ääntä myös oikealla puolella, joka aikaisemmin on pysynyt suht hiljaa. Jonkinlaista suhinaa myös esiintyy televisiota katsellessa taas, mutta sen saatan monesti myös "itse aiheuttaa" nojailemalla johonkin (esim. käteen) niin että veri alkaa kohista korvissa. Mutta ei se aina siitäkään johdu. Monesti nuo "häiritsevät" suhinakohtaukset kestävät vain maksimissaan vartin. En sitten tiedä, lähteekö se pois vai tottuvatko aivoni siihen eivätkä välitä vai mikä siinä sitten on.

Hiukan häiritsee, että miten voi ääni vaihdella korvasta toiseen. Itse asiassa ennen ääntä pitävä korva on minusta nyt jopa hiljaisempi kuin ennen. Samoin häiritsee, että jotkin asennot vaikuttavat ääneen. Aina ne ei ole ne samat asennot, mutta niistä ei sitten tee mieli liikkua, kun on saatu jonkinlainen hiljaisuus aikaiseksi. Esimerkiksi seisaaltaan ja istualtaan äänet ovat vaimeampia kuin makuullaan. Kiitollinen toki tästä olen.

Jos minä tästä nyt jotain negatiivista saan sanottua, niin pelko, että paheneeko tämä. Kyllähän ne siellä klinikalla sanoivat, etteivät normaalit äänet hallaa tee sen enempää kuin ennenkään, turha niitä on pelätä ja elämää niiden pelon takia rajoittaa. Että periaatteessa ei tässä pitäisi yhtäkkiä mikään helvetti revetä korvissa soimaan. Pientä pelkoa kuitenkin siltä kannalta on, että se vaan odottaa hetkeään ennen kuin räjähtää. Tämä nyt on ehkä vähän väsyneen kirjoittajan tekstiä, mutta kuitenkin.

Haluaisin kyllä edelleen uskoa tuohon, että nämä olisivat vain ääniharhoja, mutta eivät ole. Mieleltäni olen kyllä heikohko, mutten mikään hullu kuitenkaan. Tai että näkeehän sen mielen heikkouden jo siitä, miten "rankasti" olen tähänkin asiaan reagoinut, vaikka huomattavasti pahemminkin voisivat asiat olla. Masennusta ei ole, univajetta ei ole ja mitään aineita en käytä. Ja vaikka jotain edellämainituista olisikin havaittavissa, tuskin nekään ilmoittaisivat itsestään kuukausitolkulla. Olen kyllä tietoinen, ettei nyt ollut välttämättä kyse juuri minun tapauksestani, vaan tuo oli yleinen kommentti, mutta sanoinpa nyt kuitenkin.

asiaanperehtynyt kirjoitti:

"Varsinkin herkä't ihmiset saavat tinnin jonkun ahdistuksen, masennuksen yms. psyykkisen ylirasitteen myötä"

Tuo ei kyllä ole ikinä totta! Käyttäkää ihmeessä omaa järkeänne! Edes ääniharhat eivät voi syntyä tuolla tavoin. Ihan tilapäinen harhaääni voi syntyä, jos on erittäin kova univaje ja ikään kuin puoliunessa. Myös huumeiden tms. takia voi syntyä harhaääniä, mutta silloinhan on kyseessä oikea syy. Samoin henkisesti sairaat voivat saada tinniä jostain käyttämästään lääkkeestä, mutta silloinkin on tinnille siis syy.

Kyllä tinnitukselle on aina olemassa jokin syy. Nykyään vaan ei vielä kaikkea syitä löydetty ole, ja vaikka olisikin löydetty niin kohdalle saattaa osua lääkäri, joka ei osaa saada syytä selville.
Ei pidä keksiä tekosyitä vaan koettaa ottaa selville oikeaa syytä, että asiaa ehkä voisi oikeasti korjata, nyt tai tulevaisuudessa.

Lue lisää

Eräs tällainen mielestäsi hullu ilmoittautuu, tinni alkoi henkisen paineen johdosta, johti masennukseen, ahdistukseen, paniikkiin ja tinniin.

Ramppasin korvalääkäreillä, ei mitään vikaaa missään, tutkittu koko ukko, pääkopan magneettikuvauksia myöten.

Koska kukaan ei silloin voinut auttaa opin hiljalleen että jokainen on oman onnensa seppä, elikkäs aloin tutkia tinniä, syitä ja sen luonnetta.

Kuulo on todellakin muutakin kuin vain tekniikkaa, en tiedä miksi jankkaat vastaan, luhistuuko maailmasi mikäli syytä ei olekkaan.

Mutta niin vain on, minulla ei syytä ollut ja korvat huusi sitä enemmän mitä ahdistuneempi olin.

Kunnes aikaa myöten, kuten niin yleensä, asiat laantuvat ja tasoittuvat, niin kävi myös tinnille. Kun mieli tasoittui niin tinnikin vaimeni, hiljalleen normaaliksi taustakohinaksi jota ei kuule ellei sitten ihan tosissaan ala kuuntelemaan. Aikaa tosin kului.

Voit rauhassa olla sitä mieltä mitä olet, mutta älä vie kirjoituksillasi toivoa ihmisiltä joilla todellisuudessa ei korvissa ole mitään vikaa, ainoastaan mieli käy kovilla kierroksilla.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz kirjoitti:

Eräs tällainen mielestäsi hullu ilmoittautuu, tinni alkoi henkisen paineen johdosta, johti masennukseen, ahdistukseen, paniikkiin ja tinniin.

Ramppasin korvalääkäreillä, ei mitään vikaaa missään, tutkittu koko ukko, pääkopan magneettikuvauksia myöten.

Koska kukaan ei silloin voinut auttaa opin hiljalleen että jokainen on oman onnensa seppä, elikkäs aloin tutkia tinniä, syitä ja sen luonnetta.

Kuulo on todellakin muutakin kuin vain tekniikkaa, en tiedä miksi jankkaat vastaan, luhistuuko maailmasi mikäli syytä ei olekkaan.

Mutta niin vain on, minulla ei syytä ollut ja korvat huusi sitä enemmän mitä ahdistuneempi olin.

Kunnes aikaa myöten, kuten niin yleensä, asiat laantuvat ja tasoittuvat, niin kävi myös tinnille. Kun mieli tasoittui niin tinnikin vaimeni, hiljalleen normaaliksi taustakohinaksi jota ei kuule ellei sitten ihan tosissaan ala kuuntelemaan. Aikaa tosin kului.

Voit rauhassa olla sitä mieltä mitä olet, mutta älä vie kirjoituksillasi toivoa ihmisiltä joilla todellisuudessa ei korvissa ole mitään vikaa, ainoastaan mieli käy kovilla kierroksilla.

Lue lisää

"Eräs tällainen mielestäsi hullu ilmoittautuu"
En pidä sinua hulluna vaan tekohulluna, siis mitä tulee tinnitukseen.
(Masennuskaan ei synny ilman syytä, ja nykyään niistäkin syistä tiedetään paremmin kuin ennenvanhaan.)
Harmi että löytyy lääkäreitäkin, jotka, elleivät suoraan sano, niin rivien välissä sanovat että "tämän täytyy olla psyykkistä" vain koska eivät tiedä mikä on syy. Sellainen on ihmiselle hyvin haavoittavaa väheksyntää. Kyllä niitä tiedetään yhä paremmin näitäkin asioita ja toivoa ei pidä heittää. Monet taudit joita vielä hetki sitten pidettiin mahdottomina hoitaa osataan nyt hoitaa. Miksi tinni olisi erilainen?

6 + 11 kirjoitti:

"Eräs tällainen mielestäsi hullu ilmoittautuu"
En pidä sinua hulluna vaan tekohulluna, siis mitä tulee tinnitukseen.
(Masennuskaan ei synny ilman syytä, ja nykyään niistäkin syistä tiedetään paremmin kuin ennenvanhaan.)
Harmi että löytyy lääkäreitäkin, jotka, elleivät suoraan sano, niin rivien välissä sanovat että "tämän täytyy olla psyykkistä" vain koska eivät tiedä mikä on syy. Sellainen on ihmiselle hyvin haavoittavaa väheksyntää. Kyllä niitä tiedetään yhä paremmin näitäkin asioita ja toivoa ei pidä heittää. Monet taudit joita vielä hetki sitten pidettiin mahdottomina hoitaa osataan nyt hoitaa. Miksi tinni olisi erilainen?

Lue lisää

Jotenkin nyt tuntuu että henkilöt puhuvat eri kieltä omista laatikoistaan, menee jankkaukseksi mikä ei edistä kenenkään asiaa.
Olisi hyvä huomioida että omankin egon ulkopuolista elämää on olemassa.

En tiedä mihin pyrit, ilmeisesti todistamaan että aina kaikille on jokin elimellinen/mekaaninen syy ja että muunlaista (kenties fobiasta) kehittyvää tinnitusta ei olisi olemassakaan.

Mikä on syy siihen että näin ei mielestäsi voisi olla ?

Alla erään asiantuntijan mietteitä että näin voi todellakin olla.

"
Tinnitusäänien merkitys

Vuonna 1953 Heller ja Bergman suorittivat yksinkertaisen ja klassisen kokeen. He sulkivat 80 normaalikuuloista ja tinnituksesta vapaata opiskelijaa vuorollaan 5 minuutiksi äänieristettyyn huoneeseen ja pyysivät näitä kertomaan mahdollisesti kuulemistaan äänista. Tutkittavat arvelivat osallistuvansa jonkinlaiseen kuulokokeeseen, vaikka joutuivatkin itse asiassa hiljaisuuteen. Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin.
"

Lähde: http://www.tinnitus.org/home/frame/translations/finnish-TRT1.htm

Onko kyseinen tutkija myös jonninmoinen hullu tuollaista väittäessään ?

6+16 kirjoitti:

Jotenkin nyt tuntuu että henkilöt puhuvat eri kieltä omista laatikoistaan, menee jankkaukseksi mikä ei edistä kenenkään asiaa.
Olisi hyvä huomioida että omankin egon ulkopuolista elämää on olemassa.

En tiedä mihin pyrit, ilmeisesti todistamaan että aina kaikille on jokin elimellinen/mekaaninen syy ja että muunlaista (kenties fobiasta) kehittyvää tinnitusta ei olisi olemassakaan.

Mikä on syy siihen että näin ei mielestäsi voisi olla ?

Alla erään asiantuntijan mietteitä että näin voi todellakin olla.

"
Tinnitusäänien merkitys

Vuonna 1953 Heller ja Bergman suorittivat yksinkertaisen ja klassisen kokeen. He sulkivat 80 normaalikuuloista ja tinnituksesta vapaata opiskelijaa vuorollaan 5 minuutiksi äänieristettyyn huoneeseen ja pyysivät näitä kertomaan mahdollisesti kuulemistaan äänista. Tutkittavat arvelivat osallistuvansa jonkinlaiseen kuulokokeeseen, vaikka joutuivatkin itse asiassa hiljaisuuteen. Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin.
"

Lähde: http://www.tinnitus.org/home/frame/translations/finnish-TRT1.htm

Onko kyseinen tutkija myös jonninmoinen hullu tuollaista väittäessään ?

Lue lisää

Tämä kommentti on tarkoitettu hänelle, joka sanoo saaneensa tinnin masennuksesta ja ahdistuksesta.
Masennuslaääkkeiden HAITTAVAIKUTUS (ks F Fennica)
melko yleinen haittavaikutus: TINNITUS

Siis kun masennus on ohi ja lääkitys vähennetty tai lopetettu niin tinnikin ajan mittaan vähenee.

Tässäspä selkeä SYY hänen tinnitukseensa. Lääkäri ei kertonut koska ajatteli että lääke on tärkeä?

On monia muitakin lääkkeitä, joiden haittavaikutus on tinnitus. Tosi kamalaa vinkuvaa tinniä aiheuttaa asperiini ja sen sukulaiset eli melkein kaikki tulehduskipulääkkeet. Kokemuksesta tiedän että yhden tabletin tinnivaikutus kestää noin 10 päivää. Jos sinä aikana on ottanut uuden tabletin niin...

Ei tinnitus tosiaan noin vain tule ilman kemiallista syytä tai jotain tautia tai vauriota.

Sitten on vielä sekin, että vaikka jonkin lääkkeen kohdalla ei ole mainittu haittavaikutuksena tinniä, niin ei se silti ole varmaa, ettei tinniä tulisi. Ei kaikkea vielä tiedetä.

6+16 kirjoitti:

Jotenkin nyt tuntuu että henkilöt puhuvat eri kieltä omista laatikoistaan, menee jankkaukseksi mikä ei edistä kenenkään asiaa.
Olisi hyvä huomioida että omankin egon ulkopuolista elämää on olemassa.

En tiedä mihin pyrit, ilmeisesti todistamaan että aina kaikille on jokin elimellinen/mekaaninen syy ja että muunlaista (kenties fobiasta) kehittyvää tinnitusta ei olisi olemassakaan.

Mikä on syy siihen että näin ei mielestäsi voisi olla ?

Alla erään asiantuntijan mietteitä että näin voi todellakin olla.

"
Tinnitusäänien merkitys

Vuonna 1953 Heller ja Bergman suorittivat yksinkertaisen ja klassisen kokeen. He sulkivat 80 normaalikuuloista ja tinnituksesta vapaata opiskelijaa vuorollaan 5 minuutiksi äänieristettyyn huoneeseen ja pyysivät näitä kertomaan mahdollisesti kuulemistaan äänista. Tutkittavat arvelivat osallistuvansa jonkinlaiseen kuulokokeeseen, vaikka joutuivatkin itse asiassa hiljaisuuteen. Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin.
"

Lähde: http://www.tinnitus.org/home/frame/translations/finnish-TRT1.htm

Onko kyseinen tutkija myös jonninmoinen hullu tuollaista väittäessään ?

Lue lisää

"Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin. "

Ei se ole samanlaista kuin tinnitus! Tiedän koska minulla on tinnitus ja koska voin aikaansaada myös tuon ruumiinäänien kuuntelemisesta johtuvan jutun, niin kuin kaikki kai voivat saada jos keskittyvät siihen ja jos heillä on kuulo tallella.

Eivät ruumiinäänet ole tinniä. Tinni on eri asia.

yksineljä kirjoitti:

"Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin. "

Ei se ole samanlaista kuin tinnitus! Tiedän koska minulla on tinnitus ja koska voin aikaansaada myös tuon ruumiinäänien kuuntelemisesta johtuvan jutun, niin kuin kaikki kai voivat saada jos keskittyvät siihen ja jos heillä on kuulo tallella.

Eivät ruumiinäänet ole tinniä. Tinni on eri asia.

Lue lisää

Tuota vain eivät kaikki joka tajua tai sitten hyväksy.

Myös tinni on toisille hyvin ahdasmielinen käsite, jotkut ymmärtävät sen lavemmmin.

Ilmeisesti tässäkin tinnistä jankutetaan vain jankuttamisen ilosta.
Nuo "ruumiinäänet" ovat useasti korvan nomaalia tyhjäkäyntiä joka on tullut sieltä hiljaisuuden koodista jollain lailla esiin.

Monesti nämä tekninen syy seuraus väitelijät ovat sellaisia joilla itsellään ei ole minkäänlaista kokemusta tinnistä. Pääasiana tuntuu olevan oman mielipiteen tukeminen ja pitäminen esillä. Tai sitten pelkäää kirjoista poimittua rikkiviisautta.

11+19 kirjoitti:

Tuota vain eivät kaikki joka tajua tai sitten hyväksy.

Myös tinni on toisille hyvin ahdasmielinen käsite, jotkut ymmärtävät sen lavemmmin.

Ilmeisesti tässäkin tinnistä jankutetaan vain jankuttamisen ilosta.
Nuo "ruumiinäänet" ovat useasti korvan nomaalia tyhjäkäyntiä joka on tullut sieltä hiljaisuuden koodista jollain lailla esiin.

Monesti nämä tekninen syy seuraus väitelijät ovat sellaisia joilla itsellään ei ole minkäänlaista kokemusta tinnistä. Pääasiana tuntuu olevan oman mielipiteen tukeminen ja pitäminen esillä. Tai sitten pelkäää kirjoista poimittua rikkiviisautta.

Lue lisää

Kyllä on kokemus tinnistä.

Kyllä osaan erottaa kaksi asiaa: tinni ja ruumiinäänet. Ihan eri asia.

Kyllä osaan lukea Pharmaca Fennican haittavaikutusluetteloita.

Kyllä olen saanut tinnin juuri masennuslääkkeestä ja asperiinista.

Kyllä on järki tallella ja käsitän että tinni ei tule ilman syytä.
Syitä on todella paljon.

Kyllä kokemuksesta tiedän, että on lääkäreitä, jotka vähättelevät tätä vaivaa ja eivät viitsi paneutua syiden etsintään, että vaiva sen jälkeen voitaisiin mahdollisesti hoitaa. Nämä vähättelijälääkärit saavat potilaat uskomaan että potilaat ovat itse kehittäneet itselleen tämän vaivan stressaamalla. Sellainen on hölynpölyä. Potilaitten ei pidä mennä mukaan sellaiseen. Siitä on haittaa heille itselleen ja myös toisille, jotka ajautuvat samanlaiseen virheelliseen vähättelykierteeseen.

Tiedän myös että ikävä kyllä eräät lääkket vaurioittavat sisäkorvaa sillä tavalla, että tinni vähenee hitaasti tai jää pysyväksi vaivaksi, vaikka lääke on lopetettu.

sama vielä kirjoitti:

Kyllä on kokemus tinnistä.

Kyllä osaan erottaa kaksi asiaa: tinni ja ruumiinäänet. Ihan eri asia.

Kyllä osaan lukea Pharmaca Fennican haittavaikutusluetteloita.

Kyllä olen saanut tinnin juuri masennuslääkkeestä ja asperiinista.

Kyllä on järki tallella ja käsitän että tinni ei tule ilman syytä.
Syitä on todella paljon.

Kyllä kokemuksesta tiedän, että on lääkäreitä, jotka vähättelevät tätä vaivaa ja eivät viitsi paneutua syiden etsintään, että vaiva sen jälkeen voitaisiin mahdollisesti hoitaa. Nämä vähättelijälääkärit saavat potilaat uskomaan että potilaat ovat itse kehittäneet itselleen tämän vaivan stressaamalla. Sellainen on hölynpölyä. Potilaitten ei pidä mennä mukaan sellaiseen. Siitä on haittaa heille itselleen ja myös toisille, jotka ajautuvat samanlaiseen virheelliseen vähättelykierteeseen.

Tiedän myös että ikävä kyllä eräät lääkket vaurioittavat sisäkorvaa sillä tavalla, että tinni vähenee hitaasti tai jää pysyväksi vaivaksi, vaikka lääke on lopetettu.

Lue lisää

Antaa olla, jokainen on autuas uskossaan.

Rauhallista Joulua :)

3+8 kirjoitti:

Antaa olla, jokainen on autuas uskossaan.

Rauhallista Joulua :)

Tinnituksessa ei ole kysymys mistään uskonasiasta. Sairauksien selvittely vaatii ihan muita keinoja kuin uskon.

Taisi jäädä mainitsematta, että itselläni on terveysalan koulutus ja jonkinmoiset taidot ottaa sen alan asioista selkoa myös muilla kielillä ja muualtakin kuin netistä. Keille kelpaa hankkimani tieto niin ottakaa omaksenne. Erityisen tarkkaan lukekaa lääkeaineitten haittavaikutukset. Jos lääkettä nauttiessa tulee tinnitus ja jos lääkkeen haittavaikutuksena mainitaan "melko yleisenä" tinnitus, (kuten joissain masennuslääkkeissä) niin kannattaa vähän mietiiä tätä asiaa eikä ajatella syyksi stressiä ja muuta asiaan kuulumatonta, joka ei voi mitenkään aiheuttaa tinnitusta.

(Ehkä olet joku lääkemyyjä, joka koettaa salata, että lääkkeellä on tämä haittavaikutus?)

Ehkäpä nyt voidaan ketjussa palata alussa aloitettuun aiheeseen.

vielä sama kirjoitti:

Tinnituksessa ei ole kysymys mistään uskonasiasta. Sairauksien selvittely vaatii ihan muita keinoja kuin uskon.

Taisi jäädä mainitsematta, että itselläni on terveysalan koulutus ja jonkinmoiset taidot ottaa sen alan asioista selkoa myös muilla kielillä ja muualtakin kuin netistä. Keille kelpaa hankkimani tieto niin ottakaa omaksenne. Erityisen tarkkaan lukekaa lääkeaineitten haittavaikutukset. Jos lääkettä nauttiessa tulee tinnitus ja jos lääkkeen haittavaikutuksena mainitaan "melko yleisenä" tinnitus, (kuten joissain masennuslääkkeissä) niin kannattaa vähän mietiiä tätä asiaa eikä ajatella syyksi stressiä ja muuta asiaan kuulumatonta, joka ei voi mitenkään aiheuttaa tinnitusta.

(Ehkä olet joku lääkemyyjä, joka koettaa salata, että lääkkeellä on tämä haittavaikutus?)

Ehkäpä nyt voidaan ketjussa palata alussa aloitettuun aiheeseen.

Lue lisää

En ota kantaa suuntaan tai toiseen edellämainittuihin keskusteluihin, kun en aiheesta kuitenkaan sen enempää tiedä. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta päätän olla niihin puuttumatta.

Oma tarkoitukseni oli kuitenkin pyytää täältä neuvoa ja jakaa kokemuksiani, ei lähteä riitelemään tinnituksen ja tinnin eri syistä eri ihmisillä.

Aamuiset kohinat/suhinat ovat palanneet, mutta haihtunevat sitten päivän mittaan pois, välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Siritys on luultavasti siellä taustalla koko ajan, mutta kohina peittää sen. Kohinan hiljetessä sirinä ottaa paikan.
Se pieni optimismi, joka minussa eli vielä viikko sitten on alkanut haihtua. En tiedä, mistä se johtuu, mutta ehkä olen pikkuhiljaa alkanut tajuta ihan oikeasti, että tämä ei tästä taida ikinä lähteä ja se varmaan on sitten aiheuttamassa tällaista pientä epätoivoa. Tai sitten minulla on ollut nyt vähemmän muuta ajateltavaa, kun koulussakin on aika hiljainen jakso meneillään, eikä kotoa siis ole ollut tarvetta oikein poistua.

Sähkölaitteiden yliherkkyys on kyllä päivä päivältä vähentynyt, nyt sitä tuskin esiintyy edes koulussa. Tietokonettakin voin nykyään pitää huoletta päällä silloinkin, kun en sitä käytä, kun ei hurina ota korvaan.

Kuten jo edellisissä viesteissä olen todennut, pelkään edelleen, että äänet kimakoituvat tai muuttuvat korkeimmiksi tai äänekkäimmiksi. En tiedä, onko pelko aiheellinen, mutta se on edelleenä pelkoni numero 1 asiaan liittyen. Välillä oikeaan korvaan tulee sellaisia kimakoita äänihuippuja, mutta ne ovat sitten olleet vain muutaman minuutin kestäviä, juuri niitä "normaaleja" ääniä, joita kuuluu välillä hiljaisuudessa. Mutta kyllä se silti aina pelästyttää, että lähteekö tämä ääni viiden sekunnin päästä pois vai ei.

vielä sama kirjoitti:

Tinnituksessa ei ole kysymys mistään uskonasiasta. Sairauksien selvittely vaatii ihan muita keinoja kuin uskon.

Taisi jäädä mainitsematta, että itselläni on terveysalan koulutus ja jonkinmoiset taidot ottaa sen alan asioista selkoa myös muilla kielillä ja muualtakin kuin netistä. Keille kelpaa hankkimani tieto niin ottakaa omaksenne. Erityisen tarkkaan lukekaa lääkeaineitten haittavaikutukset. Jos lääkettä nauttiessa tulee tinnitus ja jos lääkkeen haittavaikutuksena mainitaan "melko yleisenä" tinnitus, (kuten joissain masennuslääkkeissä) niin kannattaa vähän mietiiä tätä asiaa eikä ajatella syyksi stressiä ja muuta asiaan kuulumatonta, joka ei voi mitenkään aiheuttaa tinnitusta.

(Ehkä olet joku lääkemyyjä, joka koettaa salata, että lääkkeellä on tämä haittavaikutus?)

Ehkäpä nyt voidaan ketjussa palata alussa aloitettuun aiheeseen.

Lue lisää

Luin tätä ns. väittelyä ja jotenkin lukemani perusteella melkein arvasin että jossain vaihessa viitataan terveysalan koulutukseen.

Valitettavasti näytää siltä että koulutus on kahlinnut ajattelun ja kyvyn myöntää että on olemassa elämää myös koulutuksen ulkopuolella.

Eritotoen jäi mieleen oheinen seikka mikä hieman romuttaa koulutuspohjaista ajatteluasi.

"
Tinnitusäänien merkitys

Vuonna 1953 Heller ja Bergman suorittivat yksinkertaisen ja klassisen kokeen. He sulkivat 80 normaalikuuloista ja tinnituksesta vapaata opiskelijaa vuorollaan 5 minuutiksi äänieristettyyn huoneeseen ja pyysivät näitä kertomaan mahdollisesti kuulemistaan äänista. Tutkittavat arvelivat osallistuvansa jonkinlaiseen kuulokokeeseen, vaikka joutuivatkin itse asiassa hiljaisuuteen. Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin.
"

Miten kommentoit tätä ?
Aiemmin lukemani perusteella tällainenhan ei mielestäsi edes ole mahdollista. Kuitenkin tällaisen asian kanssa elää lukuisa joukko ihmisiä.

Onko niin että tietyn alan koulutus tuo mukanaa kyvyn sulkea silmät ja korvat sellaiselta asialta mikä ei tue koulutuksessa opitttuja teoreemoja.

Joku vain kirjoitti:

Luin tätä ns. väittelyä ja jotenkin lukemani perusteella melkein arvasin että jossain vaihessa viitataan terveysalan koulutukseen.

Valitettavasti näytää siltä että koulutus on kahlinnut ajattelun ja kyvyn myöntää että on olemassa elämää myös koulutuksen ulkopuolella.

Eritotoen jäi mieleen oheinen seikka mikä hieman romuttaa koulutuspohjaista ajatteluasi.

"
Tinnitusäänien merkitys

Vuonna 1953 Heller ja Bergman suorittivat yksinkertaisen ja klassisen kokeen. He sulkivat 80 normaalikuuloista ja tinnituksesta vapaata opiskelijaa vuorollaan 5 minuutiksi äänieristettyyn huoneeseen ja pyysivät näitä kertomaan mahdollisesti kuulemistaan äänista. Tutkittavat arvelivat osallistuvansa jonkinlaiseen kuulokokeeseen, vaikka joutuivatkin itse asiassa hiljaisuuteen. Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin.
"

Miten kommentoit tätä ?
Aiemmin lukemani perusteella tällainenhan ei mielestäsi edes ole mahdollista. Kuitenkin tällaisen asian kanssa elää lukuisa joukko ihmisiä.

Onko niin että tietyn alan koulutus tuo mukanaa kyvyn sulkea silmät ja korvat sellaiselta asialta mikä ei tue koulutuksessa opitttuja teoreemoja.

Lue lisää

"Lääkemyyjä" pyysit kommenttiani seuraavaan joten kommentoin, vaikka jo sen aiemmin sanoinkin:

"He sulkivat 80 normaalikuuloista ja tinnituksesta vapaata opiskelijaa vuorollaan 5 minuutiksi äänieristettyyn huoneeseen ja pyysivät näitä kertomaan mahdollisesti kuulemistaan äänista. Tutkittavat arvelivat osallistuvansa jonkinlaiseen kuulokokeeseen, vaikka joutuivatkin itse asiassa hiljaisuuteen. Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin."

Kommenttini on, että koehenkilöt olivat normaalikuuloisia ja heillä ei ollut tinnitusta. He eivät voineet TIETÄÄ, millaista TINNITUS on.

Henkilö, jolla on tinnitusta, käsittää että kyseessä on kaksi ihan eri asiaa. Noita "hiljaisuusääniä" pystyy kuulemaan jokainen, jolla on kuulo tallella, olipa hänellä tinnitusta tai ei. Ne kantautuvat omasta elimistöstä ja voivat olla hyvinkin erilaisia. Jokaisella on niitä ja ne ovat oikeita ääniä, joita syntyy verenkierossa, sydämessä, lihaksissa, nivelissä, suussa ja leuoissa, poskionteloissa ja otsaonteloissa, mahassa, hengityksessä.... Ei tarvitse olla hiljaisuuttakaan, vaan jonkinlaisen pikku koeolon voi järjestää sulkemalla korvat tiiviisti kämmenkupilla. (Samaa on myös se ilmiö, että sanotaan kuunneltavan simpukasta meren kohinaa. Itse asiassa kuullaan oman elimistön ääniä.)

Tinnitus onkin sitten ihan eri asia.

Kyllä luultavinta on että masennusaikainen tinnisi oli juuri masennuslääkkeen sivuvaikutus. Ehkä olit myös ottanut särkylääkkeitä tai muita lääkkeitä. Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat hyvin monimutkaisia. Juuri tänään tapasin erään nuoren henkilön, joka sai tinnin masennuslääkkeestä. Kun tämä hoksattiin niin asiaa koetetaan korjata. On kumminkin tärkeää ettei masennuslääkitystä lopeteta yhtäkkiä. Kumminkin jos lääkkeenkäytön yhteydessä tulee jokin ongelma, niin kannattaa lukea sivuvaikutusluettelo. Jos sama ongelma on mainittu, vieläpä varsin yleisenä kuten tinni masennuslääkkeissä, kannattaa mennä lääkäriin neuvottelemaan asiasta.

(Kärsivällisyyttä, alkuperäinen!)

vielä sama kirjoitti:

"Lääkemyyjä" pyysit kommenttiani seuraavaan joten kommentoin, vaikka jo sen aiemmin sanoinkin:

"He sulkivat 80 normaalikuuloista ja tinnituksesta vapaata opiskelijaa vuorollaan 5 minuutiksi äänieristettyyn huoneeseen ja pyysivät näitä kertomaan mahdollisesti kuulemistaan äänista. Tutkittavat arvelivat osallistuvansa jonkinlaiseen kuulokokeeseen, vaikka joutuivatkin itse asiassa hiljaisuuteen. Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin."

Kommenttini on, että koehenkilöt olivat normaalikuuloisia ja heillä ei ollut tinnitusta. He eivät voineet TIETÄÄ, millaista TINNITUS on.

Henkilö, jolla on tinnitusta, käsittää että kyseessä on kaksi ihan eri asiaa. Noita "hiljaisuusääniä" pystyy kuulemaan jokainen, jolla on kuulo tallella, olipa hänellä tinnitusta tai ei. Ne kantautuvat omasta elimistöstä ja voivat olla hyvinkin erilaisia. Jokaisella on niitä ja ne ovat oikeita ääniä, joita syntyy verenkierossa, sydämessä, lihaksissa, nivelissä, suussa ja leuoissa, poskionteloissa ja otsaonteloissa, mahassa, hengityksessä.... Ei tarvitse olla hiljaisuuttakaan, vaan jonkinlaisen pikku koeolon voi järjestää sulkemalla korvat tiiviisti kämmenkupilla. (Samaa on myös se ilmiö, että sanotaan kuunneltavan simpukasta meren kohinaa. Itse asiassa kuullaan oman elimistön ääniä.)

Tinnitus onkin sitten ihan eri asia.

Kyllä luultavinta on että masennusaikainen tinnisi oli juuri masennuslääkkeen sivuvaikutus. Ehkä olit myös ottanut särkylääkkeitä tai muita lääkkeitä. Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat hyvin monimutkaisia. Juuri tänään tapasin erään nuoren henkilön, joka sai tinnin masennuslääkkeestä. Kun tämä hoksattiin niin asiaa koetetaan korjata. On kumminkin tärkeää ettei masennuslääkitystä lopeteta yhtäkkiä. Kumminkin jos lääkkeenkäytön yhteydessä tulee jokin ongelma, niin kannattaa lukea sivuvaikutusluettelo. Jos sama ongelma on mainittu, vieläpä varsin yleisenä kuten tinni masennuslääkkeissä, kannattaa mennä lääkäriin neuvottelemaan asiasta.

(Kärsivällisyyttä, alkuperäinen!)

Lue lisää

Kuten arvelinkin, kysymys on käsitteistä.
Laatikoit tinnin omaan osastoonsa, eroon hiljaisuuden äänistä.

Voiko mielestäsi ihminen kehittää itselleen ongelman, sanotaanko tinnin, tarkoitan tässä yleensä ääntä, normaaleista hiljaisuuden äänistä, (sound of silence) , olettaen että kuulovauriota ei ole ja ihminen on kutakuinkin normaali, siis ei pöpi ?

2+11 kirjoitti:

Kuten arvelinkin, kysymys on käsitteistä.
Laatikoit tinnin omaan osastoonsa, eroon hiljaisuuden äänistä.

Voiko mielestäsi ihminen kehittää itselleen ongelman, sanotaanko tinnin, tarkoitan tässä yleensä ääntä, normaaleista hiljaisuuden äänistä, (sound of silence) , olettaen että kuulovauriota ei ole ja ihminen on kutakuinkin normaali, siis ei pöpi ?

Lue lisää

Ei ole kysymys käsitteistä vaan kokonaan eri asioista.

Pöpiys ei liity tinniin mitenkään. Tarkoitan siis että tinniä voi olla mieleltään terveillä ja mieleltään sairailla, mutta mielisairaus ei ole vaikuttava asia sinänsä.
Mielisairaitten ääniharhoja ei pysty mitenkään sekottamaan tinniin, ja niihin tepsii lääkitys, jolla ei ole mitään tehoa tinniin.

Tinniä kyllä on kahta lajia, objektiivista eli jonka voi stetoskoopilla kuulla ja subjektiivista jota ei voi toinen ihminen kuulla. Objektiivinen tinnitus johtuu esimerkiksi elimistön poikkeavuudesta, sitä ei pysty itse itselleen kehittämään eikä sitä pysty itse lopettamaan ja se on piinallista ja jatkuvaa ja ääni voi olla vaikka millainen ja kamala.

Kolmas asia ovat nuo ihmisen omat normaalit äänet kuten leukanivelen narske, sydämen taonta, nämä eivät ole tinnitusta eivätkä tarvitse tinnituslääkitystä, vaan ne ovat normaalia kuuntelemista.
Kyllä on mahdollista, että joku ihminen alkaa tarkkailla ja huolestuneena kuunnella esim. sydämen jyskettä, ( kun se esim. vaihdevuosissa alkaa antaa tykytyksiä), mutta ei se ole tinnitusta. Se koskaan muodostu sellaiseksi piinaavaksi kiusaksi kuin tinnitus ja sen ääni on siedettävää laadultaan. Jos masentuneella oli kyse tällaisesta itsetarkkailusta niin ei hän kyllä tiedä tinnistä mitään! Mutta jos oli esim. lääkkeen sivuvaikutustinni, niin se on ollut kamalaa kestettävää.

(sorry, alkuperäinen) Kysykää välillä jotain alkuperäiseltä.

vielä sama kirjoitti:

Ei ole kysymys käsitteistä vaan kokonaan eri asioista.

Pöpiys ei liity tinniin mitenkään. Tarkoitan siis että tinniä voi olla mieleltään terveillä ja mieleltään sairailla, mutta mielisairaus ei ole vaikuttava asia sinänsä.
Mielisairaitten ääniharhoja ei pysty mitenkään sekottamaan tinniin, ja niihin tepsii lääkitys, jolla ei ole mitään tehoa tinniin.

Tinniä kyllä on kahta lajia, objektiivista eli jonka voi stetoskoopilla kuulla ja subjektiivista jota ei voi toinen ihminen kuulla. Objektiivinen tinnitus johtuu esimerkiksi elimistön poikkeavuudesta, sitä ei pysty itse itselleen kehittämään eikä sitä pysty itse lopettamaan ja se on piinallista ja jatkuvaa ja ääni voi olla vaikka millainen ja kamala.

Kolmas asia ovat nuo ihmisen omat normaalit äänet kuten leukanivelen narske, sydämen taonta, nämä eivät ole tinnitusta eivätkä tarvitse tinnituslääkitystä, vaan ne ovat normaalia kuuntelemista.
Kyllä on mahdollista, että joku ihminen alkaa tarkkailla ja huolestuneena kuunnella esim. sydämen jyskettä, ( kun se esim. vaihdevuosissa alkaa antaa tykytyksiä), mutta ei se ole tinnitusta. Se koskaan muodostu sellaiseksi piinaavaksi kiusaksi kuin tinnitus ja sen ääni on siedettävää laadultaan. Jos masentuneella oli kyse tällaisesta itsetarkkailusta niin ei hän kyllä tiedä tinnistä mitään! Mutta jos oli esim. lääkkeen sivuvaikutustinni, niin se on ollut kamalaa kestettävää.

(sorry, alkuperäinen) Kysykää välillä jotain alkuperäiseltä.

Lue lisää

Sori, mutta jotenkin tuntuu että olet hieman pihalla. Latelet noita tuttuja oppikirjoista kopioituja teknisisä lainauksia joita itsekin olen aikoinani lukenut hyvinkin paljon.

Mutta et vastaa kysymykseeni, vaan kiertelet.
Ilmeisesti sinulla ei ole koskaan ollut tinniä tms. jatkuvaa ääntä.

Tässä tapauksessa sound of silence ei suinkaan tarkoita ihmisen "elimellisiä" ääniä vaan normaalia korvassa tapahtuvaa ns. tyhjäkäyntimelua jonka tulkitsemme hiljaisuudeksi.

Tästä viattomasta tyhjäkäyntimelusta tulee joillekin herkille ihmisille ongelma syystä tai toisesta, he alkavat kuuntelemaan sitä, pelästyvät, panikoivat ja kierre on siinä. Terve ihminen on omalla tavallaan kehittänyt itselleen, sanotaan tinnin. Se miksi he ovat alkaneet kuuntelemaan tätä normaalia, vanhan kansan kielellä "veren kohinaa" on jokaisen oma tarina.
Tällainen tinni voi olla uskomattoman ahdistava ja voimakkuus suoraan verrannollinen kokijan kielteisiin tunteisiin vinkunaa kohtaan.

Tällä tinnillä ei ole mitään tekemistä, kuulovaurion, elimellisten äänien, lääkkeiden suvuvaikutusten tms. ulkopuolisten möömmöjen kanssa.

Tinni on tulosta normaalista korvan "luonteesta", aistista (eloonjäämisrefleksi, -heijaste) mikä aikojen alussa oli ihmisen selviytymiselle elintärkä ja mikä nykyään on tavallaan kääntynyt urbaania kulkijaa vastaan.

Tällainen tinni häviää ajan ja tottumuksen kuluessa, kun ei enää kiinnosta kuunnella. Alussa tosin koko huomio voi ola täysin focusoitunut tällaiseen tinniin, mutta tavallisesti aika tekee "parantavan" työn.

Toisenlaisiin tinneihin en nyt ota kantaa mutta periaate toimii myös muissa tinneissä, sillä se mitä pelkää, vahvistuu ja päinvastoin.

9+4 kirjoitti:

Sori, mutta jotenkin tuntuu että olet hieman pihalla. Latelet noita tuttuja oppikirjoista kopioituja teknisisä lainauksia joita itsekin olen aikoinani lukenut hyvinkin paljon.

Mutta et vastaa kysymykseeni, vaan kiertelet.
Ilmeisesti sinulla ei ole koskaan ollut tinniä tms. jatkuvaa ääntä.

Tässä tapauksessa sound of silence ei suinkaan tarkoita ihmisen "elimellisiä" ääniä vaan normaalia korvassa tapahtuvaa ns. tyhjäkäyntimelua jonka tulkitsemme hiljaisuudeksi.

Tästä viattomasta tyhjäkäyntimelusta tulee joillekin herkille ihmisille ongelma syystä tai toisesta, he alkavat kuuntelemaan sitä, pelästyvät, panikoivat ja kierre on siinä. Terve ihminen on omalla tavallaan kehittänyt itselleen, sanotaan tinnin. Se miksi he ovat alkaneet kuuntelemaan tätä normaalia, vanhan kansan kielellä "veren kohinaa" on jokaisen oma tarina.
Tällainen tinni voi olla uskomattoman ahdistava ja voimakkuus suoraan verrannollinen kokijan kielteisiin tunteisiin vinkunaa kohtaan.

Tällä tinnillä ei ole mitään tekemistä, kuulovaurion, elimellisten äänien, lääkkeiden suvuvaikutusten tms. ulkopuolisten möömmöjen kanssa.

Tinni on tulosta normaalista korvan "luonteesta", aistista (eloonjäämisrefleksi, -heijaste) mikä aikojen alussa oli ihmisen selviytymiselle elintärkä ja mikä nykyään on tavallaan kääntynyt urbaania kulkijaa vastaan.

Tällainen tinni häviää ajan ja tottumuksen kuluessa, kun ei enää kiinnosta kuunnella. Alussa tosin koko huomio voi ola täysin focusoitunut tällaiseen tinniin, mutta tavallisesti aika tekee "parantavan" työn.

Toisenlaisiin tinneihin en nyt ota kantaa mutta periaate toimii myös muissa tinneissä, sillä se mitä pelkää, vahvistuu ja päinvastoin.

Lue lisää

Minulla on vaikea tinni, kaksi eri ääntä, syy on tiedossa, mutta ei vielä hoitokeinoa, toivon että tulevaisuus tuo jotain tullessaan, en ole toivoton, mutta...

Nuo äänijutut joista puhut eivät ole tinnitusta, se käy yhä selvemmin ilmi kun selität asiaa. Kyllä minäkin halutessani niitä pystyn tarkkailemaan, mutta eivät ne tarkkailemalla miksikään ongelmaksi muutu ja ne ovat eri kuin tinnitus. Kamaluustasoltaan ne ovat ihan eri planeetalta kuin tinnitus, joka on todella kamalaa.

Siis jos sinulla on tinnitus, niin sille on oikea syy, mistään stressistä jne. ei tinnitus synny eikä sitä pysty itselleen kehittämään, kuten järkikin ihmiselle selittää. (Taidat uskoa Jumalaankin?) Syitä pitää etsiä väsymättä jos vaiva jatkuu, kunnes syy löytyy, eikä alistua eikä ruveta keksimään tekosyitä, niin se vaan on. Onko otettu verikokeita ja hormonikokeita? Mitä lääkkeitä olet käyttänyt masennuslääkkeiden (ilmeisin syy) lisäksi? Tinnitus kestää kauan lääkkeen käytön lopettamisen jälkeenkin, jos aine on vaurioittanut sisäkorvaa. Onko sisäkorva tutkittu? Menierin tautikin voi olla pitkään epämääräinen ja vaihdella, samoin meluvaurio jne. Oikeita syitä on paljon, ikävä kyllä. Jos vaivasi on lieventynyt, voinet sulkea pois kasvaimet. Koska olet herkkä lääkkeille, lue aina lääkkeen haittavaikutukset Pharmaca Fennican laajasta osasta ennen kuin alat käyttää uutta lääkettä.

sama, en uskovainen kirjoitti:

Minulla on vaikea tinni, kaksi eri ääntä, syy on tiedossa, mutta ei vielä hoitokeinoa, toivon että tulevaisuus tuo jotain tullessaan, en ole toivoton, mutta...

Nuo äänijutut joista puhut eivät ole tinnitusta, se käy yhä selvemmin ilmi kun selität asiaa. Kyllä minäkin halutessani niitä pystyn tarkkailemaan, mutta eivät ne tarkkailemalla miksikään ongelmaksi muutu ja ne ovat eri kuin tinnitus. Kamaluustasoltaan ne ovat ihan eri planeetalta kuin tinnitus, joka on todella kamalaa.

Siis jos sinulla on tinnitus, niin sille on oikea syy, mistään stressistä jne. ei tinnitus synny eikä sitä pysty itselleen kehittämään, kuten järkikin ihmiselle selittää. (Taidat uskoa Jumalaankin?) Syitä pitää etsiä väsymättä jos vaiva jatkuu, kunnes syy löytyy, eikä alistua eikä ruveta keksimään tekosyitä, niin se vaan on. Onko otettu verikokeita ja hormonikokeita? Mitä lääkkeitä olet käyttänyt masennuslääkkeiden (ilmeisin syy) lisäksi? Tinnitus kestää kauan lääkkeen käytön lopettamisen jälkeenkin, jos aine on vaurioittanut sisäkorvaa. Onko sisäkorva tutkittu? Menierin tautikin voi olla pitkään epämääräinen ja vaihdella, samoin meluvaurio jne. Oikeita syitä on paljon, ikävä kyllä. Jos vaivasi on lieventynyt, voinet sulkea pois kasvaimet. Koska olet herkkä lääkkeille, lue aina lääkkeen haittavaikutukset Pharmaca Fennican laajasta osasta ennen kuin alat käyttää uutta lääkettä.

Lue lisää

Me nyt emme näytä puhuvan laisinkaan samaa kieltä.
Tiedätkö miten kuuloaisti toimii ?

Toki ymmärrän, sinä puhut oman kokemusmaailmasi pohjalta ja minä omani.
Tuo vain hämmästyttää että minä en kiellä sinun kokemaasi mutta sinä kiellät täysin minun kokemani.
Mistä se kertoo....

"Kyllä minäkin halutessani niitä pystyn tarkkailemaan, mutta eivät ne tarkkailemalla miksikään ongelmaksi muutu" -> mistä olet niin varma ettei joillain muutu ongelmaksi.

En väitäkään että ne mitä sanot äänijutuiksi olisivat tarkoittamaasi tinniä, jo edellisessä viestissänihän totesin että tinni, tms. vinkunaa, ääni kuin ääni sama se.

Siis minulla oli tinni mutta ei enää ole tinniä, vinkumista tai miksi sitä nyt sanotaankaan, elikkäs on hiljaista nyt.

Mielenkiintoista että vaiva mikä on hyvin yleinen ja jonka olen myös itsekin kokenut ei sinun mielestäsi ole edes olemassa.

Asenteellasi teet aikamoisen karhunpalveluksen siitä syystä tai toisesta kärsiville ihmisille.

Voin vakuuttaa että vinkuna, silloin aikoinaan oli olemassa ja erittäin voimakkasti läsnä.

Vielä, en syö, enkä ole syönyt mitään "lääkkeitä", enkä liioin ole uskovainen.

En kirjoita tätä vain itseni vuoksi vaan ihmisten, joilla on ollut sama vaiva kuin mitä itselläni ja jota sinä, suurinpiirtein väität huuhaaksi.

Tähdennän vielä että en tarkoita minkään kuulovaurion kautta hankittua tinniä, kyse on korvistaan terveestä ihmisestä.

8+8 kirjoitti:

Me nyt emme näytä puhuvan laisinkaan samaa kieltä.
Tiedätkö miten kuuloaisti toimii ?

Toki ymmärrän, sinä puhut oman kokemusmaailmasi pohjalta ja minä omani.
Tuo vain hämmästyttää että minä en kiellä sinun kokemaasi mutta sinä kiellät täysin minun kokemani.
Mistä se kertoo....

"Kyllä minäkin halutessani niitä pystyn tarkkailemaan, mutta eivät ne tarkkailemalla miksikään ongelmaksi muutu" -> mistä olet niin varma ettei joillain muutu ongelmaksi.

En väitäkään että ne mitä sanot äänijutuiksi olisivat tarkoittamaasi tinniä, jo edellisessä viestissänihän totesin että tinni, tms. vinkunaa, ääni kuin ääni sama se.

Siis minulla oli tinni mutta ei enää ole tinniä, vinkumista tai miksi sitä nyt sanotaankaan, elikkäs on hiljaista nyt.

Mielenkiintoista että vaiva mikä on hyvin yleinen ja jonka olen myös itsekin kokenut ei sinun mielestäsi ole edes olemassa.

Asenteellasi teet aikamoisen karhunpalveluksen siitä syystä tai toisesta kärsiville ihmisille.

Voin vakuuttaa että vinkuna, silloin aikoinaan oli olemassa ja erittäin voimakkasti läsnä.

Vielä, en syö, enkä ole syönyt mitään "lääkkeitä", enkä liioin ole uskovainen.

En kirjoita tätä vain itseni vuoksi vaan ihmisten, joilla on ollut sama vaiva kuin mitä itselläni ja jota sinä, suurinpiirtein väität huuhaaksi.

Tähdennän vielä että en tarkoita minkään kuulovaurion kautta hankittua tinniä, kyse on korvistaan terveestä ihmisestä.

Lue lisää

Vaikka en asiastanne (kinastanne) mitään tiedäkään, enkä muuten haluakaan tietää, niin äänien kuulemisesta ja kokemisista jotain sentään tiedän. ...siis vain ja ainoastaan omakohtaisia kokemuksia vaan kuitenkin. Mut niin mä luulen muidenkin tänne kirjoittavien 'tietojen' olevan.

No minähän olen puolikuuro tai ainakin kuuloni on selkeästi jo heikentynyt, Mutta kyllä minä silti esim sydänääneni kuulen kokeilemaata sitä ranteesta tai rinnasta, tms. Ja esim konserttisalissa ns toisen harmoonisen kerrannaisen - siis sen kolahduksen esimerkiksi, joka pianon (flyygelin) soinnillisen äänen jälkeen kimmahtaa salin seinästä.

Sydämen äänet kun kuuluvat osin/paljolti johtuvina ääninä - ei siis ulkopuolelta tulevina korvien kautta, niinkuin useimmat kuulemamme äänet.

Joten kyllä uskoisin, että monetkin ihmiset kuulevat ns elimistön aiheuttamia sisäisiä ääniä, joita saattavat ensin alkuun ihmetellä.
Kuuleminen kun saattaa herkistyä äänille, jotka ovat esim ongelmallisia, kuten joskus aikanaan minun sydänääneni ensin flimmerin kokiessani ja sitten sen jatkuvan epäsäännöllisyyden kehityttyä.

Moisten 'uusien' äänten vaikutus ihmiseen onkin sitten jo vallan eri juttu. Ja se lienee riippuvainen ihmisen kokemusmaailmasta ja esim kehitysvaiheesta - tarkoitan siis, että jossain iässä ihmiiiiiiialjon herkempi kuin jossain muussa iässä... kun vaikka kiinnitetään huomioita eri tasoisiin asioihin...

puolikuuro kirjoitti:

Vaikka en asiastanne (kinastanne) mitään tiedäkään, enkä muuten haluakaan tietää, niin äänien kuulemisesta ja kokemisista jotain sentään tiedän. ...siis vain ja ainoastaan omakohtaisia kokemuksia vaan kuitenkin. Mut niin mä luulen muidenkin tänne kirjoittavien 'tietojen' olevan.

No minähän olen puolikuuro tai ainakin kuuloni on selkeästi jo heikentynyt, Mutta kyllä minä silti esim sydänääneni kuulen kokeilemaata sitä ranteesta tai rinnasta, tms. Ja esim konserttisalissa ns toisen harmoonisen kerrannaisen - siis sen kolahduksen esimerkiksi, joka pianon (flyygelin) soinnillisen äänen jälkeen kimmahtaa salin seinästä.

Sydämen äänet kun kuuluvat osin/paljolti johtuvina ääninä - ei siis ulkopuolelta tulevina korvien kautta, niinkuin useimmat kuulemamme äänet.

Joten kyllä uskoisin, että monetkin ihmiset kuulevat ns elimistön aiheuttamia sisäisiä ääniä, joita saattavat ensin alkuun ihmetellä.
Kuuleminen kun saattaa herkistyä äänille, jotka ovat esim ongelmallisia, kuten joskus aikanaan minun sydänääneni ensin flimmerin kokiessani ja sitten sen jatkuvan epäsäännöllisyyden kehityttyä.

Moisten 'uusien' äänten vaikutus ihmiseen onkin sitten jo vallan eri juttu. Ja se lienee riippuvainen ihmisen kokemusmaailmasta ja esim kehitysvaiheesta - tarkoitan siis, että jossain iässä ihmiiiiiiialjon herkempi kuin jossain muussa iässä... kun vaikka kiinnitetään huomioita eri tasoisiin asioihin...

Lue lisää

Kyllä ihmisen rakenne ja toiminta on varsin samanlainen kaikilla. Ei ole semmoisia erityisiä henkilöitä, jotka pystyvät tahdonvoimalla tekemään itselleen oikeita tauteja.!

8+8 kirjoitti:

Me nyt emme näytä puhuvan laisinkaan samaa kieltä.
Tiedätkö miten kuuloaisti toimii ?

Toki ymmärrän, sinä puhut oman kokemusmaailmasi pohjalta ja minä omani.
Tuo vain hämmästyttää että minä en kiellä sinun kokemaasi mutta sinä kiellät täysin minun kokemani.
Mistä se kertoo....

"Kyllä minäkin halutessani niitä pystyn tarkkailemaan, mutta eivät ne tarkkailemalla miksikään ongelmaksi muutu" -> mistä olet niin varma ettei joillain muutu ongelmaksi.

En väitäkään että ne mitä sanot äänijutuiksi olisivat tarkoittamaasi tinniä, jo edellisessä viestissänihän totesin että tinni, tms. vinkunaa, ääni kuin ääni sama se.

Siis minulla oli tinni mutta ei enää ole tinniä, vinkumista tai miksi sitä nyt sanotaankaan, elikkäs on hiljaista nyt.

Mielenkiintoista että vaiva mikä on hyvin yleinen ja jonka olen myös itsekin kokenut ei sinun mielestäsi ole edes olemassa.

Asenteellasi teet aikamoisen karhunpalveluksen siitä syystä tai toisesta kärsiville ihmisille.

Voin vakuuttaa että vinkuna, silloin aikoinaan oli olemassa ja erittäin voimakkasti läsnä.

Vielä, en syö, enkä ole syönyt mitään "lääkkeitä", enkä liioin ole uskovainen.

En kirjoita tätä vain itseni vuoksi vaan ihmisten, joilla on ollut sama vaiva kuin mitä itselläni ja jota sinä, suurinpiirtein väität huuhaaksi.

Tähdennän vielä että en tarkoita minkään kuulovaurion kautta hankittua tinniä, kyse on korvistaan terveestä ihmisestä.

Lue lisää

"Tähdennän vielä että en tarkoita minkään kuulovaurion kautta hankittua tinniä, kyse on korvistaan terveestä ihmisestä."
Mutta vain pieni osahan tinnistä aiheutuu korvassa olevasta viasta. Tinnittäjän korva voi olla ihan terve ja vika on muualla. Minä olen allerginen ainakin omenille ja puolukoille.

hyvänen aika kirjoitti:

Kyllä ihmisen rakenne ja toiminta on varsin samanlainen kaikilla. Ei ole semmoisia erityisiä henkilöitä, jotka pystyvät tahdonvoimalla tekemään itselleen oikeita tauteja.!

Lue lisää

Kuka tässä on mistään taudista puhunutkaan,

puolikuuro kirjoitti:

Vaikka en asiastanne (kinastanne) mitään tiedäkään, enkä muuten haluakaan tietää, niin äänien kuulemisesta ja kokemisista jotain sentään tiedän. ...siis vain ja ainoastaan omakohtaisia kokemuksia vaan kuitenkin. Mut niin mä luulen muidenkin tänne kirjoittavien 'tietojen' olevan.

No minähän olen puolikuuro tai ainakin kuuloni on selkeästi jo heikentynyt, Mutta kyllä minä silti esim sydänääneni kuulen kokeilemaata sitä ranteesta tai rinnasta, tms. Ja esim konserttisalissa ns toisen harmoonisen kerrannaisen - siis sen kolahduksen esimerkiksi, joka pianon (flyygelin) soinnillisen äänen jälkeen kimmahtaa salin seinästä.

Sydämen äänet kun kuuluvat osin/paljolti johtuvina ääninä - ei siis ulkopuolelta tulevina korvien kautta, niinkuin useimmat kuulemamme äänet.

Joten kyllä uskoisin, että monetkin ihmiset kuulevat ns elimistön aiheuttamia sisäisiä ääniä, joita saattavat ensin alkuun ihmetellä.
Kuuleminen kun saattaa herkistyä äänille, jotka ovat esim ongelmallisia, kuten joskus aikanaan minun sydänääneni ensin flimmerin kokiessani ja sitten sen jatkuvan epäsäännöllisyyden kehityttyä.

Moisten 'uusien' äänten vaikutus ihmiseen onkin sitten jo vallan eri juttu. Ja se lienee riippuvainen ihmisen kokemusmaailmasta ja esim kehitysvaiheesta - tarkoitan siis, että jossain iässä ihmiiiiiiialjon herkempi kuin jossain muussa iässä... kun vaikka kiinnitetään huomioita eri tasoisiin asioihin...

Lue lisää

Hiffasit asian ytimen, hyperakuusi tiettyyn äänitaajuuseen.

20+10 kirjoitti:

Hiffasit asian ytimen, hyperakuusi tiettyyn äänitaajuuseen.

Hyperakuusia ja tinnitus on eri asia. Ehkäpä hänellä masentuneella onkin ollut hypeakuusiaa. Muttei sitä itse pysty kehittämään vään johtuu mistäsyystä milloinkin.

19 + kirjoitti:

"Tähdennän vielä että en tarkoita minkään kuulovaurion kautta hankittua tinniä, kyse on korvistaan terveestä ihmisestä."
Mutta vain pieni osahan tinnistä aiheutuu korvassa olevasta viasta. Tinnittäjän korva voi olla ihan terve ja vika on muualla. Minä olen allerginen ainakin omenille ja puolukoille.

Lue lisää

Onpas täällä käyty keskustelua! Ikävä kyllä en aio siihen ottaa osaa enkä arpaa, koska edelleen, en koe että minulla olisi ylläolevista aiheista mitään rakentavaa sanottavaa.

Olen alkanut hahmottaa jotain uutta, jotain, jota en osaa luokitella, onko se ääntä vai tunnetta. Aivan kuin se olisi ääntä, mutta en osaa kyllä sanoa yhtään, että minkälaista ääntä se sitten muka olisi. Ehkä se on sittenkin tunnetta, mutta kun ei se oikein tunnukaan miltään. Siinäpä sitten miettimistä, että mitähän hittoa minä sitten aistin? :)

Elokuvissa käyminen oli nyt helpompaa kuin edellisellä kerralla. Kohina päässä edelleen oli ajoittain melko häiritsevää, mutta siritys ei tullut missään vaiheessa kummittelemaan taustalle. Johtuneeko sitten siitä, että oli äänekkäämpi elokuva kuin edellinen, jonka kävin katsomassa tulpat korvilla. Ja nyt vasta on alkanut huomata, että herran jestas miten kovalla ne sitä ääntä elokuvateattereissa pitävät! Toisaalta nyt vähän edelleen arastelee noita ääniä muutenkin, mutta että kuitenkin.

Olenko nyt muuten fyysisesti herkempi saamaan korvavaurioita kuin ennen, nyt kun jonkinlaista vauriota on jo? Luultavasti henkisesti olen herkempi, mutta ihan oikeasti fyysisesti? Vai tarvitsenko edelleen jonkun ylikovan äänen, että asia pahenisi?

3 + 6 kirjoitti:

Hyperakuusia ja tinnitus on eri asia. Ehkäpä hänellä masentuneella onkin ollut hypeakuusiaa. Muttei sitä itse pysty kehittämään vään johtuu mistäsyystä milloinkin.

Miltä kivikaudelta olet kotoisin.
Useimmiten tinnipotilaalle kehittyy hyperakuusi tinnitaajuus ääniä kohtaan.

Viestin aloittelija kirjoitti:

Onpas täällä käyty keskustelua! Ikävä kyllä en aio siihen ottaa osaa enkä arpaa, koska edelleen, en koe että minulla olisi ylläolevista aiheista mitään rakentavaa sanottavaa.

Olen alkanut hahmottaa jotain uutta, jotain, jota en osaa luokitella, onko se ääntä vai tunnetta. Aivan kuin se olisi ääntä, mutta en osaa kyllä sanoa yhtään, että minkälaista ääntä se sitten muka olisi. Ehkä se on sittenkin tunnetta, mutta kun ei se oikein tunnukaan miltään. Siinäpä sitten miettimistä, että mitähän hittoa minä sitten aistin? :)

Elokuvissa käyminen oli nyt helpompaa kuin edellisellä kerralla. Kohina päässä edelleen oli ajoittain melko häiritsevää, mutta siritys ei tullut missään vaiheessa kummittelemaan taustalle. Johtuneeko sitten siitä, että oli äänekkäämpi elokuva kuin edellinen, jonka kävin katsomassa tulpat korvilla. Ja nyt vasta on alkanut huomata, että herran jestas miten kovalla ne sitä ääntä elokuvateattereissa pitävät! Toisaalta nyt vähän edelleen arastelee noita ääniä muutenkin, mutta että kuitenkin.

Olenko nyt muuten fyysisesti herkempi saamaan korvavaurioita kuin ennen, nyt kun jonkinlaista vauriota on jo? Luultavasti henkisesti olen herkempi, mutta ihan oikeasti fyysisesti? Vai tarvitsenko edelleen jonkun ylikovan äänen, että asia pahenisi?

Lue lisää

jep, keskustelua on käyty, sekä ahdasmielistä että avoimempaa.

Kannattaa lukea kaikki ja vähän ulkopuoleltakin, missään tapauksessa ei kannata jäädä ahtaaseen muottiin vaan katsella avoimesti kaikkea.

Sinulla niinkuin monella muullakin on kehittynyut hyperakuusi (ääniyliherkkyys) kaikelle mikä vastaa tinniäänesi taajuutta.
Samoin kävi myös itselleni.

Ja tuo kun et kykene sanomaan onko äänä vai ei, tuttu juttu myös.

Kyll se siitä kun aikaa kuluu niin :)

16+1 kirjoitti:

jep, keskustelua on käyty, sekä ahdasmielistä että avoimempaa.

Kannattaa lukea kaikki ja vähän ulkopuoleltakin, missään tapauksessa ei kannata jäädä ahtaaseen muottiin vaan katsella avoimesti kaikkea.

Sinulla niinkuin monella muullakin on kehittynyut hyperakuusi (ääniyliherkkyys) kaikelle mikä vastaa tinniäänesi taajuutta.
Samoin kävi myös itselleni.

Ja tuo kun et kykene sanomaan onko äänä vai ei, tuttu juttu myös.

Kyll se siitä kun aikaa kuluu niin :)

Lue lisää

Hyperakusia voi olla ilman tinniä ja tinnin kanssa. Hyperakusia voi liittyä tiettyihin taajuuksiin, mutta häiriö voi olla myös laajalla taajuusalueella. Tällöin mikä tahansa kova ääni riittää aiheuttamaan sietämättömyyttä.

Kuten kaikki ovat varmaan googlettaneet, hyperakusiakin voi syntyä monesta syystä joka on joskus jopa näennäisen "mitätön" tai suorastaan olematon.

Luin eräästäkin äärimmäisestä tapauksesta, jossa hyperakusiasta kärsivä teini istui vain talon ullakolla korvatulpat korvissaan ja perhe toi ruuan paperiastioissa ullakon ovensuuhun. Hänkin parani varovasti aloitetulla äänihoidolla, eli pikkuhiljaa aivojen kuulokeskus altistettiin monipuolisille ja kovemmille äänille. Lopulta henkilö pystyi toimimaan taas normaalisti myös kodin ulkopuolella.

Olen "uskossa", jonka mukaan sekä tinni että hyperakusia on loppujen lopuksi häiriö aivojen toiminnassa. Nämä aivojen häiriöt on mahdollista hoitaa, ja nopeasti vaikuttava hoitokeino tullaan ottamaan käyttöön lähitulevaisuudessa. Siihen asti meidän on vain oltava optimistisia ja nautittava normaalista elämästä niin paljon kuin mahdollista. Stressin, masennuksen ja negatiivisten ajatusten ennalta ehkäiseminen on tärkeää.

17+3 kirjoitti:

Hyperakusia voi olla ilman tinniä ja tinnin kanssa. Hyperakusia voi liittyä tiettyihin taajuuksiin, mutta häiriö voi olla myös laajalla taajuusalueella. Tällöin mikä tahansa kova ääni riittää aiheuttamaan sietämättömyyttä.

Kuten kaikki ovat varmaan googlettaneet, hyperakusiakin voi syntyä monesta syystä joka on joskus jopa näennäisen "mitätön" tai suorastaan olematon.

Luin eräästäkin äärimmäisestä tapauksesta, jossa hyperakusiasta kärsivä teini istui vain talon ullakolla korvatulpat korvissaan ja perhe toi ruuan paperiastioissa ullakon ovensuuhun. Hänkin parani varovasti aloitetulla äänihoidolla, eli pikkuhiljaa aivojen kuulokeskus altistettiin monipuolisille ja kovemmille äänille. Lopulta henkilö pystyi toimimaan taas normaalisti myös kodin ulkopuolella.

Olen "uskossa", jonka mukaan sekä tinni että hyperakusia on loppujen lopuksi häiriö aivojen toiminnassa. Nämä aivojen häiriöt on mahdollista hoitaa, ja nopeasti vaikuttava hoitokeino tullaan ottamaan käyttöön lähitulevaisuudessa. Siihen asti meidän on vain oltava optimistisia ja nautittava normaalista elämästä niin paljon kuin mahdollista. Stressin, masennuksen ja negatiivisten ajatusten ennalta ehkäiseminen on tärkeää.

Lue lisää

En nyt tiedä onko tämä varsinaisesti "oikeaa" ääniyliherkkyyttä, kun varsinaisesti ei siltä tunnu? Että ne on vain ne tietyt äänet, jotka saattavat ottaa korvaan vähän normaalia enemmän. Niin, tai sitten juuri tuota tinniäänen taajuudelta ottaa... Mutta niin tai näin, helpompaa on senkin kanssa nykyään. Sanon koko ajan että helpompaa ja helpompaa, mutta erot ovat niin minimaalisia, että sitä on vähän vaikea mennä muille selittämään (esim. pystyn istumaan videotykin vieressä ilman äänihäiriötä vartin pitempään kuin aikaisemmin). En tiedä, onko se pään sisällä vai ihan oikeasti helpompaa, mutta väliäkö hällä, jos tunne kuitenkin on helpotus? :) Mutta en todellakaan ole asian takia sen enempää masentunut, välillä toki ahdistaa, mutta nekin tulevat aaltoina ja häviävät yleensä omia aikojaan. Pystyn kuitenkin elämään normaalissa äänimaailmassa ilman sen kummempia häiriöitä. Nyt vain kiinnittänyt huomiota ääniin, vaikka nyt sitten siellä elokuvateatterissa. En minä niitä ääniä kavahda tai tunne pahaksi, vaan kunhan ihmettelen, että onpa ne siellä kovalla!

Viitaten tähän mainitseemani outoon ääni/tunne-systeemiin, olen melkein valmis nimeämään sen jonkinlaiseksi suhinakohina-ääneksi, mutta ikään kuin... korkeaksi sellaiseksi? Koska se nimittäin peittää sen sirityksen. Ei se ns. häiritsevän korkea ole tai mitään vinkunatyylistä, mutta jotenkin on vain sellainen fiilis, että se olisi korkeaa suhinaa. Mutta sitten toisaalta tekisi mieli sanoa tunteeksi, koska en tavallaan koe kuulevani sitä, vaan tuntevani sen takaraivossani :D
Enkä kyllä itse asiassa tiedä, kumpaa "kuuntelen" mieluummin illalla nukkumaanmennessä, siritystä, johon olin ikään kuin jo tottunut, vai tätä uutta tuttavuutta, joka kuitenkin häipyy sekin ajan kanssa ja siritys alkaa kuulumaan (niin uskomattomalta kun se itseni sanomana kuulostaakin, niin kyllä oli vähän ihmettelemistä, että hei, missä minun siritys-unikaveri on? :D) Itse asiassa tiedänkin, mieluummin minä sitä siritystä kuuntelisin, koska se kuuluu vain illalla, tämä uusi tuttavuus kuuluu/tuntuu välillä muutenkin.

Tärkeintähän tässä on edelleen, että asiaa ei ajattelisi (joten tänne kirjoittelu nyt ei sinällään paranna asiaa, mutta tuntuu vain hyvälle, kun voi jonnekin ajatuksiaan kirjoittaa ja ehkä saada muutaman rohkaisevan kommentinkin?) mutta kuitenkin se ajatus on taustalla vähän koko ajan.

Ketjun aloittelija kirjoitti:

En nyt tiedä onko tämä varsinaisesti "oikeaa" ääniyliherkkyyttä, kun varsinaisesti ei siltä tunnu? Että ne on vain ne tietyt äänet, jotka saattavat ottaa korvaan vähän normaalia enemmän. Niin, tai sitten juuri tuota tinniäänen taajuudelta ottaa... Mutta niin tai näin, helpompaa on senkin kanssa nykyään. Sanon koko ajan että helpompaa ja helpompaa, mutta erot ovat niin minimaalisia, että sitä on vähän vaikea mennä muille selittämään (esim. pystyn istumaan videotykin vieressä ilman äänihäiriötä vartin pitempään kuin aikaisemmin). En tiedä, onko se pään sisällä vai ihan oikeasti helpompaa, mutta väliäkö hällä, jos tunne kuitenkin on helpotus? :) Mutta en todellakaan ole asian takia sen enempää masentunut, välillä toki ahdistaa, mutta nekin tulevat aaltoina ja häviävät yleensä omia aikojaan. Pystyn kuitenkin elämään normaalissa äänimaailmassa ilman sen kummempia häiriöitä. Nyt vain kiinnittänyt huomiota ääniin, vaikka nyt sitten siellä elokuvateatterissa. En minä niitä ääniä kavahda tai tunne pahaksi, vaan kunhan ihmettelen, että onpa ne siellä kovalla!

Viitaten tähän mainitseemani outoon ääni/tunne-systeemiin, olen melkein valmis nimeämään sen jonkinlaiseksi suhinakohina-ääneksi, mutta ikään kuin... korkeaksi sellaiseksi? Koska se nimittäin peittää sen sirityksen. Ei se ns. häiritsevän korkea ole tai mitään vinkunatyylistä, mutta jotenkin on vain sellainen fiilis, että se olisi korkeaa suhinaa. Mutta sitten toisaalta tekisi mieli sanoa tunteeksi, koska en tavallaan koe kuulevani sitä, vaan tuntevani sen takaraivossani :D
Enkä kyllä itse asiassa tiedä, kumpaa "kuuntelen" mieluummin illalla nukkumaanmennessä, siritystä, johon olin ikään kuin jo tottunut, vai tätä uutta tuttavuutta, joka kuitenkin häipyy sekin ajan kanssa ja siritys alkaa kuulumaan (niin uskomattomalta kun se itseni sanomana kuulostaakin, niin kyllä oli vähän ihmettelemistä, että hei, missä minun siritys-unikaveri on? :D) Itse asiassa tiedänkin, mieluummin minä sitä siritystä kuuntelisin, koska se kuuluu vain illalla, tämä uusi tuttavuus kuuluu/tuntuu välillä muutenkin.

Tärkeintähän tässä on edelleen, että asiaa ei ajattelisi (joten tänne kirjoittelu nyt ei sinällään paranna asiaa, mutta tuntuu vain hyvälle, kun voi jonnekin ajatuksiaan kirjoittaa ja ehkä saada muutaman rohkaisevan kommentinkin?) mutta kuitenkin se ajatus on taustalla vähän koko ajan.

Lue lisää

Ei muuta kuin kirjoittele, jokaisella on oma tapansa työstää asioita, kriisejä yms.

Tuossa ylempänä viitattiin että sekä tinni että hyperakusia ovat aivojen toimintahäiriö, voihan se näinkin olla.

Mutta jotenkin normaalikulloisella tuo tinni ja useimmiten tinnistä seurannut hyperakusia samalle taajuudelle ovat seurausta mielen liikkeistä.
Kun tutkailee hieman laajemmin millaiset ihmiset tällaisen tapaisia ongelmia itselleen kehittävät niin hyvin usein he ovat mieleltään herkkiä, itsensätarkkailijoita, taiteilijoita yms. siis ihmisiä joilla on hyvin voimakas mielen ja fysiikan välinen yhteys.

Kuten näistäkin ketjun viesteistä ilmenee, toisen eivät ymmärrä syyksi muuta kuin jotain tautia tai vikaa mistä saadaan aikaiseksi tekninen diagnoosi, hyvin ymmärrettävää ihmisillä joilla ei empatia riitä muuhun kuin itsensä ympärillä pyörimiseen.

Ilmeisesti, viesteistä päätellen sinäkin olet aika herkkä nuori, tämä on hyvä muistaa. Herkkyyttä voi oppia hallitsemaan mutta eroon siitä ei pääse.


Kyllä se siitä.

17+3 kirjoitti:

Hyperakusia voi olla ilman tinniä ja tinnin kanssa. Hyperakusia voi liittyä tiettyihin taajuuksiin, mutta häiriö voi olla myös laajalla taajuusalueella. Tällöin mikä tahansa kova ääni riittää aiheuttamaan sietämättömyyttä.

Kuten kaikki ovat varmaan googlettaneet, hyperakusiakin voi syntyä monesta syystä joka on joskus jopa näennäisen "mitätön" tai suorastaan olematon.

Luin eräästäkin äärimmäisestä tapauksesta, jossa hyperakusiasta kärsivä teini istui vain talon ullakolla korvatulpat korvissaan ja perhe toi ruuan paperiastioissa ullakon ovensuuhun. Hänkin parani varovasti aloitetulla äänihoidolla, eli pikkuhiljaa aivojen kuulokeskus altistettiin monipuolisille ja kovemmille äänille. Lopulta henkilö pystyi toimimaan taas normaalisti myös kodin ulkopuolella.

Olen "uskossa", jonka mukaan sekä tinni että hyperakusia on loppujen lopuksi häiriö aivojen toiminnassa. Nämä aivojen häiriöt on mahdollista hoitaa, ja nopeasti vaikuttava hoitokeino tullaan ottamaan käyttöön lähitulevaisuudessa. Siihen asti meidän on vain oltava optimistisia ja nautittava normaalista elämästä niin paljon kuin mahdollista. Stressin, masennuksen ja negatiivisten ajatusten ennalta ehkäiseminen on tärkeää.

Lue lisää

Aivojen toimintahäiriö ei tietenkään ole ainoa syy, mikä voi olla.

Ja kaikkea ei kannata uskoa mitä netissä kirjoitetaan varsinkaan kun kirjoitus näyttää olevan henkimaailman asioita.

9 -0 kirjoitti:

Aivojen toimintahäiriö ei tietenkään ole ainoa syy, mikä voi olla.

Ja kaikkea ei kannata uskoa mitä netissä kirjoitetaan varsinkaan kun kirjoitus näyttää olevan henkimaailman asioita.

Lue lisää

En nyt tiedä, tarvitsisiko tätä hirveämmin hehkuttaa, mutta mielestäni pärjäsin tänään koulun pitkistä, monen tunnin videotykkisessioista ilman ainuttakaan "häiriöpiikkiä", eli että ääni olisi missään vaiheessa kohonnut "häiritsevälle" tasolle. Äänen toki kuulin lähes koko ajan, mutta hiljaisena ja jonkin verran taustameluun sekoittuen. Ehkä minäkin kehityn tässä pikkuhiljaa(?) Fyysisesti korva kuitenkin tuntui vähän "jomottavalta", aivan kuin se olisi väsynyt äänen kuulemiseen? Kuten olen jo ehkä aikaisemminkin maininnut, niin ääni tuntuu nyt jättäneen terveen korvani rauhaan, ja ottaneen paikkansa vain tuossa "oireilevassa" vasemmassa korvassa, jossa äänen alunperin huomasin.

Mitä herkkyyteeni tulee, tottahan se on. Samoin olen myös aika kaavoihini kangistunut, joten pienetkin häiriöt normaaliin ovat minulle sydämen asia.

Huomenna voimmekin jo "juhlistaa" äänen ilmestymisen kuukausipäivää. Nyt kun miettii, millainen olo oli silloin kuukausi sitten, niin kyllä ollaan melkein harppauksin tultu parempaan suuntaan, niin henkisesti kuin ehkä jopa fyysisestikin :)

Ketjun aloittelija kirjoitti:

En nyt tiedä, tarvitsisiko tätä hirveämmin hehkuttaa, mutta mielestäni pärjäsin tänään koulun pitkistä, monen tunnin videotykkisessioista ilman ainuttakaan "häiriöpiikkiä", eli että ääni olisi missään vaiheessa kohonnut "häiritsevälle" tasolle. Äänen toki kuulin lähes koko ajan, mutta hiljaisena ja jonkin verran taustameluun sekoittuen. Ehkä minäkin kehityn tässä pikkuhiljaa(?) Fyysisesti korva kuitenkin tuntui vähän "jomottavalta", aivan kuin se olisi väsynyt äänen kuulemiseen? Kuten olen jo ehkä aikaisemminkin maininnut, niin ääni tuntuu nyt jättäneen terveen korvani rauhaan, ja ottaneen paikkansa vain tuossa "oireilevassa" vasemmassa korvassa, jossa äänen alunperin huomasin.

Mitä herkkyyteeni tulee, tottahan se on. Samoin olen myös aika kaavoihini kangistunut, joten pienetkin häiriöt normaaliin ovat minulle sydämen asia.

Huomenna voimmekin jo "juhlistaa" äänen ilmestymisen kuukausipäivää. Nyt kun miettii, millainen olo oli silloin kuukausi sitten, niin kyllä ollaan melkein harppauksin tultu parempaan suuntaan, niin henkisesti kuin ehkä jopa fyysisestikin :)

Lue lisää

On hyvä lukea keskustelun taustaksi kehitystä, jossa tinnille on selkeä syy, siis aloittajan kertomusta. Koska nyt näytään olevan kiinnostuneita myös siitä, mistä johtuu hyperakusia, niin on syytä huomata sekin kohtuullisen yleinen asia, että eräisiin sairauksiin liittyy yhtenä oireena sellainen ilmiö, että henkilö ei kestä kuunnella kovia ääniä tai tiettyjä ääniä. Tunnetuimpia näistä taudeista taitavat olla autismi ja aspergren. Molemmissa raja terveisiin on liukuva, eli oireet voivat olla hyvin vähäisiä tai aivan rajuja. Aiemmin näitäkin pidettiin henkimaailman asioina ja selitettiin, että tauti on äitien syy, mikä suuresti lisäsi äitien taakkaa muutenkin vaikeassa tilanteessa. Nyt tiedetään että taudeille on todellinen syy, eri tautien syiden selvittely etenee kaiken aikaa. Varmaan tinnitusrintamallakin pian totuus valkenee, eikä tarvitse kehitellä kaikenlaisia kuvitelmarakennelmia, jotka aiheuttavat herkille ihmisille ahdistusta ja syyllisyyttä muka omasta henkisestä osuudesta taudin synnyssä.

asioita selviää! kirjoitti:

On hyvä lukea keskustelun taustaksi kehitystä, jossa tinnille on selkeä syy, siis aloittajan kertomusta. Koska nyt näytään olevan kiinnostuneita myös siitä, mistä johtuu hyperakusia, niin on syytä huomata sekin kohtuullisen yleinen asia, että eräisiin sairauksiin liittyy yhtenä oireena sellainen ilmiö, että henkilö ei kestä kuunnella kovia ääniä tai tiettyjä ääniä. Tunnetuimpia näistä taudeista taitavat olla autismi ja aspergren. Molemmissa raja terveisiin on liukuva, eli oireet voivat olla hyvin vähäisiä tai aivan rajuja. Aiemmin näitäkin pidettiin henkimaailman asioina ja selitettiin, että tauti on äitien syy, mikä suuresti lisäsi äitien taakkaa muutenkin vaikeassa tilanteessa. Nyt tiedetään että taudeille on todellinen syy, eri tautien syiden selvittely etenee kaiken aikaa. Varmaan tinnitusrintamallakin pian totuus valkenee, eikä tarvitse kehitellä kaikenlaisia kuvitelmarakennelmia, jotka aiheuttavat herkille ihmisille ahdistusta ja syyllisyyttä muka omasta henkisestä osuudesta taudin synnyssä.

Lue lisää

Mistä ihmeestä päättelet että tinnin, tai ylipäätään vikunan syy on aina jokin tauti, kuten tuot esille joka käänteessä. Toki hyvin useasti onkin mutta ei aina.
Mielestäsi oma suhtautumisesi tuo ahdistusta ihmisille joilta ei mitään tautia löydetä. ja joille tinni on tullut ilman pätevää syytä.

Itse kävin useamman kerran kaltaisesi ns. lääkärin luona, määrättiin erinäisiä verenkierron tehostamis lääkkeitä, oli hierontaa, rentoutusta ja niin päin pois, tautia haettiin mutta mitään ei löytynyt.

Mikään ei auttanut, ennenkuin aloin itse määrätietoisesti hakemaan apua itse itselleni, olemaan oma pomoni enkäluottamaan kaiken maailman tohtoreihin.

Löytynyt syy oli hyvin yksinkertainen, vinkunan sai aikaan sen aikaan erittäin kova henkinen kuormitus ja ylikierroksilla käynti. Tämän oivaltamiseen meni vuosi, käynti lähellä täydellistä burn outtia, mutta se kannatti, hiljalleen henkisen tasapainon saavutettuani vinkuna vaimeni normaaliksi taustakohinaksi. Sellaisena se on pysynytkin.

En voi olla kysymättä kun kerran edellä mainitsit että sinulla on jokin terveysalan tutkinto. Mikä tutkinto opettaa noin yksisilmäistä asioiden käsittelyä, täydellistä ymmärtämättömyyttä koskien ihmsen henkistä ja fyysistä kokonaisuutta ?

Suhtautumisesi korvien vinkumisiin tekee kummalliseksi se että teoriasi mukaan minun tapaustani ei edes ole olemassa ja varsin hyvin tiedän että on, juuri sellaisena kuin siitä olen kertoillu.

Väitätkö siis että satuilen täällä täysin höpöjä ?

6+6 kirjoitti:

Mistä ihmeestä päättelet että tinnin, tai ylipäätään vikunan syy on aina jokin tauti, kuten tuot esille joka käänteessä. Toki hyvin useasti onkin mutta ei aina.
Mielestäsi oma suhtautumisesi tuo ahdistusta ihmisille joilta ei mitään tautia löydetä. ja joille tinni on tullut ilman pätevää syytä.

Itse kävin useamman kerran kaltaisesi ns. lääkärin luona, määrättiin erinäisiä verenkierron tehostamis lääkkeitä, oli hierontaa, rentoutusta ja niin päin pois, tautia haettiin mutta mitään ei löytynyt.

Mikään ei auttanut, ennenkuin aloin itse määrätietoisesti hakemaan apua itse itselleni, olemaan oma pomoni enkäluottamaan kaiken maailman tohtoreihin.

Löytynyt syy oli hyvin yksinkertainen, vinkunan sai aikaan sen aikaan erittäin kova henkinen kuormitus ja ylikierroksilla käynti. Tämän oivaltamiseen meni vuosi, käynti lähellä täydellistä burn outtia, mutta se kannatti, hiljalleen henkisen tasapainon saavutettuani vinkuna vaimeni normaaliksi taustakohinaksi. Sellaisena se on pysynytkin.

En voi olla kysymättä kun kerran edellä mainitsit että sinulla on jokin terveysalan tutkinto. Mikä tutkinto opettaa noin yksisilmäistä asioiden käsittelyä, täydellistä ymmärtämättömyyttä koskien ihmsen henkistä ja fyysistä kokonaisuutta ?

Suhtautumisesi korvien vinkumisiin tekee kummalliseksi se että teoriasi mukaan minun tapaustani ei edes ole olemassa ja varsin hyvin tiedän että on, juuri sellaisena kuin siitä olen kertoillu.

Väitätkö siis että satuilen täällä täysin höpöjä ?

Lue lisää

Tapaukseesi on kaksi selitystä:
Hieronnat jne hoidot kyllä auttoivat, mutta eivät tietenkään hetipaikalla.
Tai tautisi parani osittain, kuten taudeilla onkin tapana. Elimistö korjaa asioita itse lähettämällä sopivia hoitavia aineita sopiviin paikkoihin.
Normaalia taustakohinaa ei ole olemassa. Ihmisellä joko on tinnitusta taikka ei ole tinnitusta. Itse olen kokenut molemmat olotilat. Tinnituksen voimakkuus ja äänen korkeus kyllä vaihtelee. Tinnitukselle on yleensäkin ominaista se, että ajan kuluessa ääni tulee matalammaksi, näin ovat monet kertoneet. Olet päässyt vaikeimman vaiheen yli, ja elimistösi on sopeutunut taudinaiheuttajaan, joten ole rauhallisella mielellä.
Asutko punkkialueella? Matkustitko ulkomailla? Lentokoneella? Sanoit kärsineesi masennuksesta mutta et käyttänyt masennuslääkkeitä. Kyseessä ei ollut masennus! (mikä on hyvä asia)

kaikkimullehetiny kirjoitti:

Tapaukseesi on kaksi selitystä:
Hieronnat jne hoidot kyllä auttoivat, mutta eivät tietenkään hetipaikalla.
Tai tautisi parani osittain, kuten taudeilla onkin tapana. Elimistö korjaa asioita itse lähettämällä sopivia hoitavia aineita sopiviin paikkoihin.
Normaalia taustakohinaa ei ole olemassa. Ihmisellä joko on tinnitusta taikka ei ole tinnitusta. Itse olen kokenut molemmat olotilat. Tinnituksen voimakkuus ja äänen korkeus kyllä vaihtelee. Tinnitukselle on yleensäkin ominaista se, että ajan kuluessa ääni tulee matalammaksi, näin ovat monet kertoneet. Olet päässyt vaikeimman vaiheen yli, ja elimistösi on sopeutunut taudinaiheuttajaan, joten ole rauhallisella mielellä.
Asutko punkkialueella? Matkustitko ulkomailla? Lentokoneella? Sanoit kärsineesi masennuksesta mutta et käyttänyt masennuslääkkeitä. Kyseessä ei ollut masennus! (mikä on hyvä asia)

Lue lisää

Eikös homeopatiassa homeopaattinen lääke ole ollut vaikuttava tekijä, jos potilas paranee, mutta homeopaattinen lääke vain on ollut väärä jos potilas ei parane?

Kuulokeskus käsittelee koko ajan ääntä, jos ei ole olemassa kuuluvaa ääntä, se käsittelee taustakohinaa, joka aiheutuu nivelistä, verenkierrosta tms. Et kuule taustakohinaa, koska aivot suodattavat äänet pois! Tinnituksessa suodatin on rikki, ja taustakohina on muuttunut kuuluvaksi ääneksi.

En ymmärrä miten teoria taudinaiheuttajasta voi päteä esim sotaveteraanien kuulovaurioihin. Onko meluvammasta aiheutuva tinni mahdollista parantaa vai ei? Entäpä jos meluvauriosta alkanut tinni tuntuu pahenevan, onko silloinkin aina syynä joku tauti?

En ymmärrä myöskään kommenttiasi masennuksesta. Masentunut on masentunut oli hänellä lääkitys tai ei. Vai pitääkö siitäkin olla kliininen tutkimus ja diagnoosi?

kaikkimullehetiny kirjoitti:

Tapaukseesi on kaksi selitystä:
Hieronnat jne hoidot kyllä auttoivat, mutta eivät tietenkään hetipaikalla.
Tai tautisi parani osittain, kuten taudeilla onkin tapana. Elimistö korjaa asioita itse lähettämällä sopivia hoitavia aineita sopiviin paikkoihin.
Normaalia taustakohinaa ei ole olemassa. Ihmisellä joko on tinnitusta taikka ei ole tinnitusta. Itse olen kokenut molemmat olotilat. Tinnituksen voimakkuus ja äänen korkeus kyllä vaihtelee. Tinnitukselle on yleensäkin ominaista se, että ajan kuluessa ääni tulee matalammaksi, näin ovat monet kertoneet. Olet päässyt vaikeimman vaiheen yli, ja elimistösi on sopeutunut taudinaiheuttajaan, joten ole rauhallisella mielellä.
Asutko punkkialueella? Matkustitko ulkomailla? Lentokoneella? Sanoit kärsineesi masennuksesta mutta et käyttänyt masennuslääkkeitä. Kyseessä ei ollut masennus! (mikä on hyvä asia)

Lue lisää

Eipä viitsi jauhaa enää, tyhjän saa tekemättäkin, jokainenhan elää tavallaan.

Se vain on kätevää että sinulla tautifanaatikolla huutaa korvat edelleen ja minulla, oman tieni kulkijalla on hiljaista.
Ehkäpä sinukin kannattaisi hieman päivitää katsantokantaasi ennenkuin menet ihmisille selitttelemään juttujasi.

Otan kuitenkin tämän rimpsun viestit ja varsinkin sinun viestisi talteen ja käytän niitä esimerkkeinä.

10+7 kirjoitti:

Eipä viitsi jauhaa enää, tyhjän saa tekemättäkin, jokainenhan elää tavallaan.

Se vain on kätevää että sinulla tautifanaatikolla huutaa korvat edelleen ja minulla, oman tieni kulkijalla on hiljaista.
Ehkäpä sinukin kannattaisi hieman päivitää katsantokantaasi ennenkuin menet ihmisille selitttelemään juttujasi.

Otan kuitenkin tämän rimpsun viestit ja varsinkin sinun viestisi talteen ja käytän niitä esimerkkeinä.

Lue lisää

"En ymmärrä miten teoria taudinaiheuttajasta voi päteä esim sotaveteraanien kuulovaurioihin. Onko meluvammasta aiheutuva tinni mahdollista parantaa vai ei? Entäpä jos meluvauriosta alkanut tinni tuntuu pahenevan, onko silloinkin aina syynä joku tauti?"

Meluvammasta johtunyt tinnitys on selvä asia, siihen on selvä syy, se ei ole kuvitelmilla itseaiheutettu. Uskon että meluvammankin parannuskeinot ajan mittaan paranevat.
Jos meluvauriosta aiheutunut tinni pahenee, niin siihen on taas jokin syy, esim vanhuus on yksi syy joka aiheuttaa tinnitusta, kun elimistö vanhenee niin eri ihmisillä tapahtuu erilaista rappautumista. Mutta pahenemiseen voi olla vaikka mitä muita elimellisiä syitä, joita tiedätkin.

Olen ollut tekemisissä masentuneiden kanssa. Sinä et ollut oikeasti masentunut, jos selviydyit lääkkeittä. Kyseessä oli mielialajuttu, joita monellakin välillä on. Masennus on ihan eri asia. Ole onnellinen että olet säästynyt siltä. Siihen kyllä kuolee tai melkein kuolee tai ainakin invalidisoituu, ellei saa hoitoa.

kyselijälle. kirjoitti:

"En ymmärrä miten teoria taudinaiheuttajasta voi päteä esim sotaveteraanien kuulovaurioihin. Onko meluvammasta aiheutuva tinni mahdollista parantaa vai ei? Entäpä jos meluvauriosta alkanut tinni tuntuu pahenevan, onko silloinkin aina syynä joku tauti?"

Meluvammasta johtunyt tinnitys on selvä asia, siihen on selvä syy, se ei ole kuvitelmilla itseaiheutettu. Uskon että meluvammankin parannuskeinot ajan mittaan paranevat.
Jos meluvauriosta aiheutunut tinni pahenee, niin siihen on taas jokin syy, esim vanhuus on yksi syy joka aiheuttaa tinnitusta, kun elimistö vanhenee niin eri ihmisillä tapahtuu erilaista rappautumista. Mutta pahenemiseen voi olla vaikka mitä muita elimellisiä syitä, joita tiedätkin.

Olen ollut tekemisissä masentuneiden kanssa. Sinä et ollut oikeasti masentunut, jos selviydyit lääkkeittä. Kyseessä oli mielialajuttu, joita monellakin välillä on. Masennus on ihan eri asia. Ole onnellinen että olet säästynyt siltä. Siihen kyllä kuolee tai melkein kuolee tai ainakin invalidisoituu, ellei saa hoitoa.

Lue lisää

"se ei ole kuvitelmilla itseaiheutettu"
anteeksi tämä kummallinen ilmaisulipsahdus.
Tarkoitin sanoa, että kun tinnitus on syntynyt meluvamman takia, niin tiedetään mikä tinnituksen syy on, eikä kannata miettiä jotain kuviteltua syytä kuten että olisi itse syyllinen, koska on ollut stressiä.

Stressillä ei kukaan pysty tinnitusta itselleen saamaan.
Jännitys kyllä saattaa vähentää tinnitusta sillä tavalla, että stressin alaisena ajattelu ja ruumiintoiminnot keskittyvät muihin kohtiin, ja tinnituksen tarkaaminen elimistöltä ja ajatuksilta unohtuu. Tämän olen huomannut. Tinnitus itsessään ei muutu, mutta se muuttuu että huomaako sen vai eikö. Levossa ja rentona sen huomaa parhaiten, esim vuoteessa.

kyselijälle. kirjoitti:

"se ei ole kuvitelmilla itseaiheutettu"
anteeksi tämä kummallinen ilmaisulipsahdus.
Tarkoitin sanoa, että kun tinnitus on syntynyt meluvamman takia, niin tiedetään mikä tinnituksen syy on, eikä kannata miettiä jotain kuviteltua syytä kuten että olisi itse syyllinen, koska on ollut stressiä.

Stressillä ei kukaan pysty tinnitusta itselleen saamaan.
Jännitys kyllä saattaa vähentää tinnitusta sillä tavalla, että stressin alaisena ajattelu ja ruumiintoiminnot keskittyvät muihin kohtiin, ja tinnituksen tarkaaminen elimistöltä ja ajatuksilta unohtuu. Tämän olen huomannut. Tinnitus itsessään ei muutu, mutta se muuttuu että huomaako sen vai eikö. Levossa ja rentona sen huomaa parhaiten, esim vuoteessa.

Lue lisää

Anteeksi nyt että tulen tänne taas kertomaan tunnelmiani kesken keskustelun, mutta kaipa se sallitaan.

Tänään on ollut hiljainen päivä, vaikka ääni on edelleen tallella. En sitten tiedä, mikä teki siitä tänään hiljaisen, vaikka suht hiljaisissa paikoissa olenkin tänään joutunut olemaan. Kuuluu kyllä, mutta hiljaa. Varsinaista kehitystä ei kuitenkaan ole tapahtunut enää pitkään aikaan.

Kuukausi siis tänään ääntä takana, ilmeisesti vielä vuosia edessä. Tämä viikko ollut ehkä jollain tasolla vaikea, joutunut tavallaan elämään ne ensimmäisen viikon tunteet uudelleen, kun se optimisti äänen parantumisesta ovat lentäneet ajan myötä taivaan tuuliin ja pitänyt tavallaan nyt ihan oikeasti ottaa se asenne, että siellä on ja pysyy, koeta kestää. Oli tavallaan helpompaa sanoa silloin alussa, että ehkä se siitä vielä lähtee, mutta nyt kun pitäisi oikeasti hyväksyä, että ei se lähde, vaan pitää nyt asennoitua siihen, että sen kanssa pystyy elämään. Ja tiedän, että pystyy ja periaatteessa se voi "parantua", eli siihen tottuu, mutta tarkoitan nyt parantumisella ihan fyysistä parantumista.

Kuten olen tässä jo viikkojen aikana huomannut, aivan normaalia elämää pystyn tämän kanssa elämään, koulua käymään ja arjesta selviytymään. Jotenkin se ei vain tunnu samalta. Viikonlopuista en pysty esimerkiksi nauttimaan aivan samalla tavalla, kun pitää kotona yksin istua, eikä ole varsinaisesti mitään aktiviteettia pitämässä ajatuksia muualla. Välillä toki se onnistuu, välillä ei taas saa muuta ajateltuakaan, että siellä se ääni nyt on, mitäs kuuntelit nupit kaakossa? Tällaiselta itsensä mollaamiselta olen kyllä yrittänyt itseäni suojella, koska eihän se auta enää mitään ja tulee vaan paha mieli. Ja koska vaiva on suht pieni, ei tämän kanssa elämisen pitäisi olla vaikeaa, kunhan siihen vain asennoituu. Mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Vaikka sitä aina tulee sanottua, että on helpompaa, niin ei se tarkoita, että fyysisesti sille äänelle olisi tapahtunut mitään. Nukkumaan käydessä se kuuluu samalla tavalla ja suurinpiirtein samanlaisena, vaikka välillä mieli tekisikin sanoa, että tämä kuulemani "heinäsirkka" olisi juuttunut tervaan ja sirisisi vähän tuskaisesti ja katkonaisesti ja hiljaisemmin, mutta nuo ovat olleet päiväkohtaisia "riemuvoittoja", seuraavana yönä tilanne voi taas olla se sama vanha suht tasainen siritys. Plus sitten tämä uutuus, "korkea kohina/suhina", josta en tajua, mistä se on elämääni kehittynyt. Tai itse asiassa taitaa vieläkin ottaa televisiosta niitä joitakin aaltoja, ja toistelee sitten niitä oman aikansa? En tiedä. DVD-soittimen tyhjäkäyntiä en siedä pitkään kuunnella, on pakko vetää töpselit irti seinästä. Varmaan siitä lähtevä ääni on niin lähellä tätä minun kuulemaani ääntä, että se sitten ottaa pahasti.

Edelleen ääntä enemmän häiritsee tieto, että siellä se on. Välillä kuitenkin havahtuu siihen, että hetkinen, nyt en kuule mitään, kun en ajatellut sitä. Ja sittenhän sen siellä aistii, vaikkei kuulisikaan. Tuollaiset hetket ärsyttävät.

Olen ajatellult elämääni tästä eteenpäin. Miten paljon minun pitää tottumuksiani muuttaa tämän takia? Pystynkö enää ikinä käymään elokuvissa tai baareissa ilman korvatulppia? Jos käyn uimassa ja vettä menee korviin, onko sillä vaikutusta? Pystynkö enää ikinä nukahtamaan DVD-soitin päällä? Pystynkö käymään konserteissa ilman, että pelkään korvieni hajoavan? Pystynkö katsomaan perheeni kanssa ilotulitusta uutena vuotena? Kaverillani tinnittää, ja hän tekee kyllä näitä kaikkia ja nauttii niistä. Mutta entä minä?

Olen monesti miettinyt, että soittaisi uudestaan klinikalle ja tivaisi, miksette edes tarjonneet aivan fyysistä hoitomahdollisuutta, eli tätä happihoitoa, kun luulisi, että näin pieni vaiva olisi ollut helppoa lähteä vielä ihan fyysisesti parantamaan. Olen myös miettinyt joidenkin näilläkin keskustelupalstoilla esiintyvien "huuhaa"-luontaistuotejuttuja kokeilemista. Koska, kuten sanottua, vaiva on pieni, joten jos edes tuollainen pieni hoitokin auttaisi? Ehkä nyt jankkaan, mutta minusta on edelleen tavallaan epäreilua, että näin pieni ääni ei lähtisi mitenkään pois, ja vielä enemmän epäreilua, että olen niin heikko, että näin pieni asia minua vaivaa kaiken päivää. Ensimmäisenä asiana aamulla ja viimeisenä illalla ja välillä keskellä päivää.

Ketjun aloittelija kirjoitti:

Anteeksi nyt että tulen tänne taas kertomaan tunnelmiani kesken keskustelun, mutta kaipa se sallitaan.

Tänään on ollut hiljainen päivä, vaikka ääni on edelleen tallella. En sitten tiedä, mikä teki siitä tänään hiljaisen, vaikka suht hiljaisissa paikoissa olenkin tänään joutunut olemaan. Kuuluu kyllä, mutta hiljaa. Varsinaista kehitystä ei kuitenkaan ole tapahtunut enää pitkään aikaan.

Kuukausi siis tänään ääntä takana, ilmeisesti vielä vuosia edessä. Tämä viikko ollut ehkä jollain tasolla vaikea, joutunut tavallaan elämään ne ensimmäisen viikon tunteet uudelleen, kun se optimisti äänen parantumisesta ovat lentäneet ajan myötä taivaan tuuliin ja pitänyt tavallaan nyt ihan oikeasti ottaa se asenne, että siellä on ja pysyy, koeta kestää. Oli tavallaan helpompaa sanoa silloin alussa, että ehkä se siitä vielä lähtee, mutta nyt kun pitäisi oikeasti hyväksyä, että ei se lähde, vaan pitää nyt asennoitua siihen, että sen kanssa pystyy elämään. Ja tiedän, että pystyy ja periaatteessa se voi "parantua", eli siihen tottuu, mutta tarkoitan nyt parantumisella ihan fyysistä parantumista.

Kuten olen tässä jo viikkojen aikana huomannut, aivan normaalia elämää pystyn tämän kanssa elämään, koulua käymään ja arjesta selviytymään. Jotenkin se ei vain tunnu samalta. Viikonlopuista en pysty esimerkiksi nauttimaan aivan samalla tavalla, kun pitää kotona yksin istua, eikä ole varsinaisesti mitään aktiviteettia pitämässä ajatuksia muualla. Välillä toki se onnistuu, välillä ei taas saa muuta ajateltuakaan, että siellä se ääni nyt on, mitäs kuuntelit nupit kaakossa? Tällaiselta itsensä mollaamiselta olen kyllä yrittänyt itseäni suojella, koska eihän se auta enää mitään ja tulee vaan paha mieli. Ja koska vaiva on suht pieni, ei tämän kanssa elämisen pitäisi olla vaikeaa, kunhan siihen vain asennoituu. Mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Vaikka sitä aina tulee sanottua, että on helpompaa, niin ei se tarkoita, että fyysisesti sille äänelle olisi tapahtunut mitään. Nukkumaan käydessä se kuuluu samalla tavalla ja suurinpiirtein samanlaisena, vaikka välillä mieli tekisikin sanoa, että tämä kuulemani "heinäsirkka" olisi juuttunut tervaan ja sirisisi vähän tuskaisesti ja katkonaisesti ja hiljaisemmin, mutta nuo ovat olleet päiväkohtaisia "riemuvoittoja", seuraavana yönä tilanne voi taas olla se sama vanha suht tasainen siritys. Plus sitten tämä uutuus, "korkea kohina/suhina", josta en tajua, mistä se on elämääni kehittynyt. Tai itse asiassa taitaa vieläkin ottaa televisiosta niitä joitakin aaltoja, ja toistelee sitten niitä oman aikansa? En tiedä. DVD-soittimen tyhjäkäyntiä en siedä pitkään kuunnella, on pakko vetää töpselit irti seinästä. Varmaan siitä lähtevä ääni on niin lähellä tätä minun kuulemaani ääntä, että se sitten ottaa pahasti.

Edelleen ääntä enemmän häiritsee tieto, että siellä se on. Välillä kuitenkin havahtuu siihen, että hetkinen, nyt en kuule mitään, kun en ajatellut sitä. Ja sittenhän sen siellä aistii, vaikkei kuulisikaan. Tuollaiset hetket ärsyttävät.

Olen ajatellult elämääni tästä eteenpäin. Miten paljon minun pitää tottumuksiani muuttaa tämän takia? Pystynkö enää ikinä käymään elokuvissa tai baareissa ilman korvatulppia? Jos käyn uimassa ja vettä menee korviin, onko sillä vaikutusta? Pystynkö enää ikinä nukahtamaan DVD-soitin päällä? Pystynkö käymään konserteissa ilman, että pelkään korvieni hajoavan? Pystynkö katsomaan perheeni kanssa ilotulitusta uutena vuotena? Kaverillani tinnittää, ja hän tekee kyllä näitä kaikkia ja nauttii niistä. Mutta entä minä?

Olen monesti miettinyt, että soittaisi uudestaan klinikalle ja tivaisi, miksette edes tarjonneet aivan fyysistä hoitomahdollisuutta, eli tätä happihoitoa, kun luulisi, että näin pieni vaiva olisi ollut helppoa lähteä vielä ihan fyysisesti parantamaan. Olen myös miettinyt joidenkin näilläkin keskustelupalstoilla esiintyvien "huuhaa"-luontaistuotejuttuja kokeilemista. Koska, kuten sanottua, vaiva on pieni, joten jos edes tuollainen pieni hoitokin auttaisi? Ehkä nyt jankkaan, mutta minusta on edelleen tavallaan epäreilua, että näin pieni ääni ei lähtisi mitenkään pois, ja vielä enemmän epäreilua, että olen niin heikko, että näin pieni asia minua vaivaa kaiken päivää. Ensimmäisenä asiana aamulla ja viimeisenä illalla ja välillä keskellä päivää.

Lue lisää

Vesi ei pääse tärykalvoa pidemmälle ellei ole juuri niin kova korvatulehdus että tärykalvoon on puhjennut reikä. Vesi voi turvottaa vahaa, ja se tuntuu ehhä hetkellisesti epämiellyttävältä, muttei siitä ole pysyvää haittaa.

uiminen sopii kirjoitti:

Vesi ei pääse tärykalvoa pidemmälle ellei ole juuri niin kova korvatulehdus että tärykalvoon on puhjennut reikä. Vesi voi turvottaa vahaa, ja se tuntuu ehhä hetkellisesti epämiellyttävältä, muttei siitä ole pysyvää haittaa.

Lue lisää

Ei pitäisi lääkäreiden mukaan olla tärykalvoissa mitään vikaa, joten uimaan voin ilmeisesti mennä rauhallisin mielin :)

Ajattelin nyt taas tulla tänne kirjoittelemaan, vaikka en nyt tiedä, lukeeko näitä enää kukaan, mutta saapahan taas ainakin vähäksi aikaa mieltä purettua.

Elikkäs olen puhunut tuosta kohina/suhinasta, ja olen alkanut saada ajatuksia, että ehkä se johtuisi sähköstä. Esimerkiksi nyt, kun en pidä televisiota auki, tämä suhina on hävinnyt kokonaan. Illalla ennen nukkumaan menoa katson televisiota ja sitten nukkumaan mennessä saattaa suhista selkeästikin, vaikka siinä televisiota katsellessa sitä ei välttämättä huomaa, välillä saattaa esiintyä jonkinlaista paineen tunnetta, mutta hyvin pientä tai sitten suhinan saattaa aistia muiden äänien läpi. Mutta jos en katso televisiota illalla, niin suhinaakaan ei esiinny nukkumaan käydessä. Tai jos laitan television kiinni vaikka tuntia ennen nukkumaan menoa, niin sama homma, ei suhinaa.

Tämä suhina tosiaan peittää tutun sirinän alleen, aika harvoin kuuluu sekä sirinää että suhinaa yhtä aikaa. Ehkä korkeintaan siinä vaiheessa, kun suhina alkaa hiipumaan ja sirinä "ottaa vuoron". Välillä tuo suhina saattaa loppua tunnissa, välillä se kuuluu vielä aamulla herätessäkin, mutta aamulla sitten se häviää suht nopeasti pois. Normaalissa elämässä sitä ei kuulu ollenkaan, kuten ei myöskään siritystä.

Minua tavallaan edelleen häiritsee, että kun tämä nyt tinnituksesti ollaan luokiteltu, niin miksi tämä sitten ei ole samankaltaista ääntä koko ajan? Eikös tinnituksessa niin kuuluisi olla? Totta kai olen iloinen, ettei näin ole ja että tämä ei elämistäni vaikeuta tai rajoita, mutta eikö tinnituksen kuuluisi kuulua ns. samalla voimakkuudella ja äänellä koko ajan? Minulla esimerkiksi on todella usein niin, että pää tyynyssä sirinä vaimenee huomattavasti, välillä sitä ei kuulu ollenkaan tai se kuuluu Todella hiljaa tai sitten siltä menee pitkään (saatan puhua jopa useista kymmenistä minuuteista, jopa tunnista) saapua korvaani kuuluville asteille (ja nuo siis jopa ilman suhinan peittävyyttä). Välillä noin, tai sitten useimmiten jos laitan sirittävän korvan tyynyä vasten, ääni siirtyykin sitten ikään kuin kuulumaan toiseen korvaan, jossa se sitten kuuluukin selkeästi hiljempana kuin jos se sirittäisi alkuperäisessä korvassa. Yhtä aikaa molemmissa korvissa en ole ikinä siritystä kuullut. Mutta suhina kuuluu kyllä molemmissa korvissa ja tekisi melkein mieli sanoa, että tuo "terve korva" ottaa enemmän häiriötä tuosta sähköstä kuin sirittävä korva. Mitä hemmettiä?

Ääniin en ole edes ajatustasolla vähään aikaan suhtautunut "ylisuojelevasti", koska selkeästi nämä normaalit päivän äänet eivät tee mitään hallaa. Enemmän minua nyt kutkuttaisi tietää, mistä tuo suhina nyt eksyi elämääni. Eräs ilta huomasin, että suihkun jälkeen olo tuntui todella vapautuneelta ja päässä hyvältä, ja sain ajatuksen, että olisiko tuolla olkkarissa leijailevalla kuuman suihkun jälkeisellä vesihöyryllä tekemistä tuon suhinan kanssa? Oli nimittäin todella helppo olla monta tuntia sen jälkeen, kun ei suhissut tai kohissut. Tästä sainkin idean tuohon sähköteoriaan. Myöhemmin olen televisiota katsellessa pitänyt jonkinlaista kosteaa pyyhettä tai paperia korvani "suojana", eikä korvaani tule minkäänlaista paineen tunnetta ja suhinakin tuntuu pysyvän aika hyvin poissa tuolla tavalla, vaikkei välttämättä kokonaan, mutta huomattavasti hiljaisempaa on ja menee nopeammin ohi, jos sitä suhinaa on sattunut syntymään. Vai onko taas tehnyt mielikuvitus kepposet tuon helpotuksen suhteen? Ääniä en kuitenkaan ole kuvitellut.

Välillä vaivanneet korkeataajuiset "vinkaisut" ovat pysyneet poissa, välillä niitä tuli joka toinen päivä, nyt niitä ei ole tullut (jippii?)

Ketjun aloittelija kirjoitti:

Ei pitäisi lääkäreiden mukaan olla tärykalvoissa mitään vikaa, joten uimaan voin ilmeisesti mennä rauhallisin mielin :)

Ajattelin nyt taas tulla tänne kirjoittelemaan, vaikka en nyt tiedä, lukeeko näitä enää kukaan, mutta saapahan taas ainakin vähäksi aikaa mieltä purettua.

Elikkäs olen puhunut tuosta kohina/suhinasta, ja olen alkanut saada ajatuksia, että ehkä se johtuisi sähköstä. Esimerkiksi nyt, kun en pidä televisiota auki, tämä suhina on hävinnyt kokonaan. Illalla ennen nukkumaan menoa katson televisiota ja sitten nukkumaan mennessä saattaa suhista selkeästikin, vaikka siinä televisiota katsellessa sitä ei välttämättä huomaa, välillä saattaa esiintyä jonkinlaista paineen tunnetta, mutta hyvin pientä tai sitten suhinan saattaa aistia muiden äänien läpi. Mutta jos en katso televisiota illalla, niin suhinaakaan ei esiinny nukkumaan käydessä. Tai jos laitan television kiinni vaikka tuntia ennen nukkumaan menoa, niin sama homma, ei suhinaa.

Tämä suhina tosiaan peittää tutun sirinän alleen, aika harvoin kuuluu sekä sirinää että suhinaa yhtä aikaa. Ehkä korkeintaan siinä vaiheessa, kun suhina alkaa hiipumaan ja sirinä "ottaa vuoron". Välillä tuo suhina saattaa loppua tunnissa, välillä se kuuluu vielä aamulla herätessäkin, mutta aamulla sitten se häviää suht nopeasti pois. Normaalissa elämässä sitä ei kuulu ollenkaan, kuten ei myöskään siritystä.

Minua tavallaan edelleen häiritsee, että kun tämä nyt tinnituksesti ollaan luokiteltu, niin miksi tämä sitten ei ole samankaltaista ääntä koko ajan? Eikös tinnituksessa niin kuuluisi olla? Totta kai olen iloinen, ettei näin ole ja että tämä ei elämistäni vaikeuta tai rajoita, mutta eikö tinnituksen kuuluisi kuulua ns. samalla voimakkuudella ja äänellä koko ajan? Minulla esimerkiksi on todella usein niin, että pää tyynyssä sirinä vaimenee huomattavasti, välillä sitä ei kuulu ollenkaan tai se kuuluu Todella hiljaa tai sitten siltä menee pitkään (saatan puhua jopa useista kymmenistä minuuteista, jopa tunnista) saapua korvaani kuuluville asteille (ja nuo siis jopa ilman suhinan peittävyyttä). Välillä noin, tai sitten useimmiten jos laitan sirittävän korvan tyynyä vasten, ääni siirtyykin sitten ikään kuin kuulumaan toiseen korvaan, jossa se sitten kuuluukin selkeästi hiljempana kuin jos se sirittäisi alkuperäisessä korvassa. Yhtä aikaa molemmissa korvissa en ole ikinä siritystä kuullut. Mutta suhina kuuluu kyllä molemmissa korvissa ja tekisi melkein mieli sanoa, että tuo "terve korva" ottaa enemmän häiriötä tuosta sähköstä kuin sirittävä korva. Mitä hemmettiä?

Ääniin en ole edes ajatustasolla vähään aikaan suhtautunut "ylisuojelevasti", koska selkeästi nämä normaalit päivän äänet eivät tee mitään hallaa. Enemmän minua nyt kutkuttaisi tietää, mistä tuo suhina nyt eksyi elämääni. Eräs ilta huomasin, että suihkun jälkeen olo tuntui todella vapautuneelta ja päässä hyvältä, ja sain ajatuksen, että olisiko tuolla olkkarissa leijailevalla kuuman suihkun jälkeisellä vesihöyryllä tekemistä tuon suhinan kanssa? Oli nimittäin todella helppo olla monta tuntia sen jälkeen, kun ei suhissut tai kohissut. Tästä sainkin idean tuohon sähköteoriaan. Myöhemmin olen televisiota katsellessa pitänyt jonkinlaista kosteaa pyyhettä tai paperia korvani "suojana", eikä korvaani tule minkäänlaista paineen tunnetta ja suhinakin tuntuu pysyvän aika hyvin poissa tuolla tavalla, vaikkei välttämättä kokonaan, mutta huomattavasti hiljaisempaa on ja menee nopeammin ohi, jos sitä suhinaa on sattunut syntymään. Vai onko taas tehnyt mielikuvitus kepposet tuon helpotuksen suhteen? Ääniä en kuitenkaan ole kuvitellut.

Välillä vaivanneet korkeataajuiset "vinkaisut" ovat pysyneet poissa, välillä niitä tuli joka toinen päivä, nyt niitä ei ole tullut (jippii?)

Lue lisää

Huomaan siis nykyään todella outoja ääniä. Olin lukemassa hiljaisessa tilassa (jota minun kaiken järjen mukaan pitäisi välttää, mutta ääni on niin hiljainen, ettei se häiritse kovinkaan paljoa, jos vaikka luen, eikä mielestäni sen enempää tunnu voimistuvankaan, joten miksei?) ja ihmettelin, mikä tuo ääni on, koska se poikkesi jonkin verran "omasta" äänestäni. Se oli kännykkäni laturi, joka oli vieressä lataamassa kännykkääni! En ole aikaisemmin tuota ääntä kuullut, mutta nyt se aivan selvästi kuului!

Tietokoneen hurinaa en koe sen voimakkaampana kuin ennenkään, enkä television hurinaa, mutta DVD-soitin on edelleen kynnyskivi. Päällä ollessaan se ei aiheuta sen kummempia äänilisäyksiä, mutta ollessaan pois päältä en voi sitä pitkään kuunnella, kun alkaa ärsyttämään.

Tosiaan, kuten monesti sanottua, jos vaikka televisiota katsellessani nojaan kädelläni tai tyynylläni tuohon sirittävään korvaan, niin silloin harvoin kuulen yhtään mitään. Sitten jos peitän toisenkin korvani, niin sitten muutaman hetken päästä alkaa hiljainen siritys kuulumaan. Mutta mitä tämä nyt on? Tämä sirityshän ei alkanut samaan aikaan kuin sain meluvaurioni, vaan se alkoi kohinalla, joka kesti yli viikon ja sitten vasta tuli siritys. Siritystä on siis kestänyt jonkin kolme viikkoa. Istualtani tai seisaaltani en sirinää kuule läheskään yhtä usein kuin jos olisin makuullani, sillä on siis jonkinlaista vaikutusta asiaan.

Haluan siis selkeästi vieläkin uskoa, että tämä tästä, vaikka tiedän, että sopeutumiseni kärsii tällaisesta ajattelusta, koska järki sanoo, että eiköhän se nyt olisi lähtenyt jo jos olisi lähteäkseen. Mutta edelleen minusta on epäreilua, että tällainen pieni ääni ei muka millään lähtisi pois?

No niin, tulipa taas vuodatettua vähän turhautunutta tekstiä, mutta sainpa purettua.

Ketjun aloittelija kirjoitti:

Huomaan siis nykyään todella outoja ääniä. Olin lukemassa hiljaisessa tilassa (jota minun kaiken järjen mukaan pitäisi välttää, mutta ääni on niin hiljainen, ettei se häiritse kovinkaan paljoa, jos vaikka luen, eikä mielestäni sen enempää tunnu voimistuvankaan, joten miksei?) ja ihmettelin, mikä tuo ääni on, koska se poikkesi jonkin verran "omasta" äänestäni. Se oli kännykkäni laturi, joka oli vieressä lataamassa kännykkääni! En ole aikaisemmin tuota ääntä kuullut, mutta nyt se aivan selvästi kuului!

Tietokoneen hurinaa en koe sen voimakkaampana kuin ennenkään, enkä television hurinaa, mutta DVD-soitin on edelleen kynnyskivi. Päällä ollessaan se ei aiheuta sen kummempia äänilisäyksiä, mutta ollessaan pois päältä en voi sitä pitkään kuunnella, kun alkaa ärsyttämään.

Tosiaan, kuten monesti sanottua, jos vaikka televisiota katsellessani nojaan kädelläni tai tyynylläni tuohon sirittävään korvaan, niin silloin harvoin kuulen yhtään mitään. Sitten jos peitän toisenkin korvani, niin sitten muutaman hetken päästä alkaa hiljainen siritys kuulumaan. Mutta mitä tämä nyt on? Tämä sirityshän ei alkanut samaan aikaan kuin sain meluvaurioni, vaan se alkoi kohinalla, joka kesti yli viikon ja sitten vasta tuli siritys. Siritystä on siis kestänyt jonkin kolme viikkoa. Istualtani tai seisaaltani en sirinää kuule läheskään yhtä usein kuin jos olisin makuullani, sillä on siis jonkinlaista vaikutusta asiaan.

Haluan siis selkeästi vieläkin uskoa, että tämä tästä, vaikka tiedän, että sopeutumiseni kärsii tällaisesta ajattelusta, koska järki sanoo, että eiköhän se nyt olisi lähtenyt jo jos olisi lähteäkseen. Mutta edelleen minusta on epäreilua, että tällainen pieni ääni ei muka millään lähtisi pois?

No niin, tulipa taas vuodatettua vähän turhautunutta tekstiä, mutta sainpa purettua.

Lue lisää

Jos nyt sanoisin tuohon, miten minulla on( 5 vuoden tinni) juuri tämä viim juttu.
On kaksi ääntä, tuuttaava humina ja kimeä sirinä, vain toisessa korvassa. Kun suljen korvan tiiviisti niin tuuttaava ääni loppuu. Mutta sirittävään ei ole mitään vaikutusta.
Makuulla ollessa äänet ovat pahempina, seisaalla voivat kokonaan lakatakin.
Ja mitä merkitystä tällä sitten on diagnoosin kannalta? Ei niin mitään. Ei mitään tietoa, mistä äänet johtuu. Ainoa selville saatu asia on että kuulo on hyvä molemmissa korvissa.

............. kirjoitti:

Jos nyt sanoisin tuohon, miten minulla on( 5 vuoden tinni) juuri tämä viim juttu.
On kaksi ääntä, tuuttaava humina ja kimeä sirinä, vain toisessa korvassa. Kun suljen korvan tiiviisti niin tuuttaava ääni loppuu. Mutta sirittävään ei ole mitään vaikutusta.
Makuulla ollessa äänet ovat pahempina, seisaalla voivat kokonaan lakatakin.
Ja mitä merkitystä tällä sitten on diagnoosin kannalta? Ei niin mitään. Ei mitään tietoa, mistä äänet johtuu. Ainoa selville saatu asia on että kuulo on hyvä molemmissa korvissa.

Lue lisää

Itsellä myös hyvä kuulo molemmissa korvissa, ei ole ollut siihen mitään vaikutusta tällä asialla.

Välillä tosiaan tulee noita hiljaisia hetkiä, ja nyt onkin ollut muutama todella hyvä päivä takana, ettei ole siritystä tai suhinaa kuulunut sen pahemmin. Tai mitä nyt eräänä päivänä oli televisio päällä lähes 12 tuntia, ja illalla sitten nukkumaan käydessä suhisi korvissa aika lailla. Ehkä nyt kuitenkin edelleen ahdistus liittyy enemmän tähän itse asiaan kuin ääniin, ja ahdistus tulee juuri tällä tavalla iltaisin, vaikka tiedän, että asian kanssa pystyn elämään. Sitä vain kuitenkin joka aamu toivoisi, että se olisikin häipynyt ja iltaisin nukkumaan mennessä kun hiljentyy, ettei sitä enää kuuluisikaan. Ja joka aamu ja joka ilta sitä sitten kuitenkin joutuu katkerana nielemään tappion, kun sieltä se sitten ilmestyy, vaikka sitä yrittääkin itseään skarpata, että älä toivo, siellä se on kuitenkin. Mutta kyllä siinä silti aina vähän pettyy.

Kuten jo sanoin, olisin melkein valmis kokeilemaan jonkinlaisia luontaistuotteita tai huuhaajuttuja, jos niistä sittenkin olisi apua. Hieronnassa olen käynyt, mutta siitä en kokenut nyt kuitenkaan mitään kovin kummoista hyötyä saavani. Tai itse asiassa toisella kerralla en kokenut saavani, mutta ensimmäisellä kerralla se selvästi auttoi kohinaani, ja se kohina onkin pysynyt poissa. Tämä suhina on nyt erilaista kuin se mitä minulla alussa oli. Tähän hieronta ei ole auttanut. Saatoin kyllä säikähtää siellä hieronnassa toisella kerralla, kun hieronnan aikana tuli korvaani sellainen korkea vinkuna, ja sillä meni jonkun aikaa, ennen kuin se meni kokonaan pois. En tiedä, oliko hieronnalla varsinaista vaikutusta asiaan, mutta kuitenkin pelästyin, etten enää mielellään hierottavaksi mene.
Mutta esimerkiksi jos jollakin olisi suositella vaikka jotain ääreisverenkiertoon vaikuttavaa ihmelääkettä? :D

Ketjun aloittelija kirjoitti:

Itsellä myös hyvä kuulo molemmissa korvissa, ei ole ollut siihen mitään vaikutusta tällä asialla.

Välillä tosiaan tulee noita hiljaisia hetkiä, ja nyt onkin ollut muutama todella hyvä päivä takana, ettei ole siritystä tai suhinaa kuulunut sen pahemmin. Tai mitä nyt eräänä päivänä oli televisio päällä lähes 12 tuntia, ja illalla sitten nukkumaan käydessä suhisi korvissa aika lailla. Ehkä nyt kuitenkin edelleen ahdistus liittyy enemmän tähän itse asiaan kuin ääniin, ja ahdistus tulee juuri tällä tavalla iltaisin, vaikka tiedän, että asian kanssa pystyn elämään. Sitä vain kuitenkin joka aamu toivoisi, että se olisikin häipynyt ja iltaisin nukkumaan mennessä kun hiljentyy, ettei sitä enää kuuluisikaan. Ja joka aamu ja joka ilta sitä sitten kuitenkin joutuu katkerana nielemään tappion, kun sieltä se sitten ilmestyy, vaikka sitä yrittääkin itseään skarpata, että älä toivo, siellä se on kuitenkin. Mutta kyllä siinä silti aina vähän pettyy.

Kuten jo sanoin, olisin melkein valmis kokeilemaan jonkinlaisia luontaistuotteita tai huuhaajuttuja, jos niistä sittenkin olisi apua. Hieronnassa olen käynyt, mutta siitä en kokenut nyt kuitenkaan mitään kovin kummoista hyötyä saavani. Tai itse asiassa toisella kerralla en kokenut saavani, mutta ensimmäisellä kerralla se selvästi auttoi kohinaani, ja se kohina onkin pysynyt poissa. Tämä suhina on nyt erilaista kuin se mitä minulla alussa oli. Tähän hieronta ei ole auttanut. Saatoin kyllä säikähtää siellä hieronnassa toisella kerralla, kun hieronnan aikana tuli korvaani sellainen korkea vinkuna, ja sillä meni jonkun aikaa, ennen kuin se meni kokonaan pois. En tiedä, oliko hieronnalla varsinaista vaikutusta asiaan, mutta kuitenkin pelästyin, etten enää mielellään hierottavaksi mene.
Mutta esimerkiksi jos jollakin olisi suositella vaikka jotain ääreisverenkiertoon vaikuttavaa ihmelääkettä? :D

Lue lisää

Voit kokeilla luontaistuotteita, jos haluat. Ihmelääkkeeksi niistä ei ole, sillä muuten asia olisi julkinen ja tinnitus ei olisi ongelma... Vitamiinit sun muut voivat tietysti parantaa oloa, jonka kautta vaiva voi helpottua, joten terveellinen ravinto on hyväksi.

Mm. hieronta ja liikunta kohottavat adrenaliinitasoa, jolloin tinnitus voi kuulua selvemmin. Kun adrenaliini poistu, laskee tinnitustasokin. Toisaalta endorfiini saa aikaan hyvän olon, ja tinnitus voi tuntua vaimenevan, ja jälleen kun endorfiini haihtuu, tinnitus palaa entiselle tasolleen.

Parasta olisi jos lakkaisit kuuntelemasta ja ajattelemasta koko tinnitusasiaa. Vältä hiljaisuutta ja luo itsellesi miellyttävää taustaääntä. Kun unohdat äänen, aivosi unohtavat tinnituksen.

15+6 kirjoitti:

Voit kokeilla luontaistuotteita, jos haluat. Ihmelääkkeeksi niistä ei ole, sillä muuten asia olisi julkinen ja tinnitus ei olisi ongelma... Vitamiinit sun muut voivat tietysti parantaa oloa, jonka kautta vaiva voi helpottua, joten terveellinen ravinto on hyväksi.

Mm. hieronta ja liikunta kohottavat adrenaliinitasoa, jolloin tinnitus voi kuulua selvemmin. Kun adrenaliini poistu, laskee tinnitustasokin. Toisaalta endorfiini saa aikaan hyvän olon, ja tinnitus voi tuntua vaimenevan, ja jälleen kun endorfiini haihtuu, tinnitus palaa entiselle tasolleen.

Parasta olisi jos lakkaisit kuuntelemasta ja ajattelemasta koko tinnitusasiaa. Vältä hiljaisuutta ja luo itsellesi miellyttävää taustaääntä. Kun unohdat äänen, aivosi unohtavat tinnituksen.

Lue lisää

Tämähän tässä on ollut ideana, että jos vaivakin on pieni niin ehkä pienikin helpotus voisi saada vaivan "pois".

Nyt on mennyt muutama päivä todella hyvin, lähes viikko. Tuntuu, että koko ajan kuuluu vähemmän, mutta en sitten tiedä, että onko kyse äänen varsinaisesta häviämisestä vai siihen tottumisesta.

Nyt kuitenkin taisin sitten firman pikkujouluista saada vamman myös tuohon oikeaan korvaan. Tai sitten se on vain "normaalia" alkoholin ja väliaikaisen melualtistuksen aiheuttamaa suhinaa. Että toivottavasti tuohon ei nyt sitten syntynyt mitään, mutta hiljaista sekin on ollut. Se on suhinaa, ja kuuluu hiljaisuudessa. Vähän totta kai häiritsi, kun huomasin sen, eikä se ollut aamulla poissa. Välillä tosin taas hämää, että kuulenko minä sen vai tunnenko, mutta kyllä se taas menee sille kuulumisen puolelle.

Uskon edelleen, että tämän kanssa onnistuu elämään aivan hyvin, koko ajan paremmin tähän on tottunut ja pidän sitä jo lähes normaalina äänenä, enkä edes muista oikein enää, millaiselta "ihan oikea hiljaisuus" silloin aikoinaan kuulosti, eikä se haittaa.

Tänne luultavasti tulen kuitenkin vielä jossain vaiheessa kirjoittelemaan kuulumisiani. Ihan vaan jos siltä tuntuu.

Ketjun aloittelija kirjoitti:

Tämähän tässä on ollut ideana, että jos vaivakin on pieni niin ehkä pienikin helpotus voisi saada vaivan "pois".

Nyt on mennyt muutama päivä todella hyvin, lähes viikko. Tuntuu, että koko ajan kuuluu vähemmän, mutta en sitten tiedä, että onko kyse äänen varsinaisesta häviämisestä vai siihen tottumisesta.

Nyt kuitenkin taisin sitten firman pikkujouluista saada vamman myös tuohon oikeaan korvaan. Tai sitten se on vain "normaalia" alkoholin ja väliaikaisen melualtistuksen aiheuttamaa suhinaa. Että toivottavasti tuohon ei nyt sitten syntynyt mitään, mutta hiljaista sekin on ollut. Se on suhinaa, ja kuuluu hiljaisuudessa. Vähän totta kai häiritsi, kun huomasin sen, eikä se ollut aamulla poissa. Välillä tosin taas hämää, että kuulenko minä sen vai tunnenko, mutta kyllä se taas menee sille kuulumisen puolelle.

Uskon edelleen, että tämän kanssa onnistuu elämään aivan hyvin, koko ajan paremmin tähän on tottunut ja pidän sitä jo lähes normaalina äänenä, enkä edes muista oikein enää, millaiselta "ihan oikea hiljaisuus" silloin aikoinaan kuulosti, eikä se haittaa.

Tänne luultavasti tulen kuitenkin vielä jossain vaiheessa kirjoittelemaan kuulumisiani. Ihan vaan jos siltä tuntuu.

Lue lisää

Olihan tässä jo melkein viikko kun viimeksi kävin avautumassa täällä, aika hyvin! :)

Mutta siis, sieltä pikkujouluista saatu suhina ei ole hävinnyt, mutta sekin on tavallaan hiljentynyt eikä esiinny tai häiritse enää niin usein. Sitäkään harvemmin varsinaisesti kuulee, sen vain aistii. Paitsi sitten nukkumaankäydessä, niin tämä aistimus saa äänen, eli joko se jatkuu suhinana, tai sitten siitä tulee, sanotaanko korkeahkoa suhinaa. Ei mitään pistävää tai terävää, vaan ikään kuin veren kohinaa korvassa, mutta korkeammalla taajuudella. Ei se varsinaisesti äänellisesti kuulu kovempaa, vaan korkeammalta. Siinäkin on tietysti eroja. Esimerkiksi television päällä ollessa ja pää tyynyyn nojaten ääni on korkeahko ja syntyy nopeammin. Mutta taikatemppu: kun television sulkee, äänikin lähtee vaimentumaan saman tien, ja ehkä minuutin päästä sitä ei kuule enää.
Tämäkin on tosin nyt viimeisen parin päivän aikana helpottanut, ennen en pystynyt ollenkaan pitämään päätä tyynyssä ja televisiota auki, kun jo alkoi kuulumaan, mutta nyt saattaa kestää tunninkin, ennen kuin ääni iskeytyy kuulumaan. Että ehkä tästä taas ajan kanssa pääsisi.

Vanha kaverini siritys on edelleen jotenkuten läsnä, mutta ah, todella, todella hiljaisena ja todella, todella harvoin sitä valveilla ollessani kuulen, vain nukkumaan mennessäni, ja silloinkin se tuntuu tulevan ikään kuin peitteen alta, josta se yrittää päästä pois. Joskus se pääsee, mutta silloinkin hyvin hiljaa, ja se on aika helposti poissuljettavissa.

Siritys on siis tavallaan "voitettu", nyt on vain tuo suhina, joka tuntuu lähinnä oikeassa korvassa, ja jos en kuule sitä, niin se ikään kuin tuntuu takaraivossa, miten se kiertää. Tai sitten korvassa tuntuu vähän tyhmältä. Mutta ei tunnu koko aikaa, kävellessä, vaatteita laittaessa, kaupassa... Ei mitään. Mutta... Silti siellä.

Ehkä palailen taas jossain vaiheessa purkamaan tuntojani :)

Ketjun aloittelija kirjoitti:

Olihan tässä jo melkein viikko kun viimeksi kävin avautumassa täällä, aika hyvin! :)

Mutta siis, sieltä pikkujouluista saatu suhina ei ole hävinnyt, mutta sekin on tavallaan hiljentynyt eikä esiinny tai häiritse enää niin usein. Sitäkään harvemmin varsinaisesti kuulee, sen vain aistii. Paitsi sitten nukkumaankäydessä, niin tämä aistimus saa äänen, eli joko se jatkuu suhinana, tai sitten siitä tulee, sanotaanko korkeahkoa suhinaa. Ei mitään pistävää tai terävää, vaan ikään kuin veren kohinaa korvassa, mutta korkeammalla taajuudella. Ei se varsinaisesti äänellisesti kuulu kovempaa, vaan korkeammalta. Siinäkin on tietysti eroja. Esimerkiksi television päällä ollessa ja pää tyynyyn nojaten ääni on korkeahko ja syntyy nopeammin. Mutta taikatemppu: kun television sulkee, äänikin lähtee vaimentumaan saman tien, ja ehkä minuutin päästä sitä ei kuule enää.
Tämäkin on tosin nyt viimeisen parin päivän aikana helpottanut, ennen en pystynyt ollenkaan pitämään päätä tyynyssä ja televisiota auki, kun jo alkoi kuulumaan, mutta nyt saattaa kestää tunninkin, ennen kuin ääni iskeytyy kuulumaan. Että ehkä tästä taas ajan kanssa pääsisi.

Vanha kaverini siritys on edelleen jotenkuten läsnä, mutta ah, todella, todella hiljaisena ja todella, todella harvoin sitä valveilla ollessani kuulen, vain nukkumaan mennessäni, ja silloinkin se tuntuu tulevan ikään kuin peitteen alta, josta se yrittää päästä pois. Joskus se pääsee, mutta silloinkin hyvin hiljaa, ja se on aika helposti poissuljettavissa.

Siritys on siis tavallaan "voitettu", nyt on vain tuo suhina, joka tuntuu lähinnä oikeassa korvassa, ja jos en kuule sitä, niin se ikään kuin tuntuu takaraivossa, miten se kiertää. Tai sitten korvassa tuntuu vähän tyhmältä. Mutta ei tunnu koko aikaa, kävellessä, vaatteita laittaessa, kaupassa... Ei mitään. Mutta... Silti siellä.

Ehkä palailen taas jossain vaiheessa purkamaan tuntojani :)

Lue lisää

Elikkäs vähän ajattelin tulla kertomaan, miten menee.

Kuten jo mainostin, siritystä kuulen nykyään todella harvoin. Enpä oikeastaan muuta kuin nukkumaan käydessä, ja silloinkin vähän vaihtelevasti. Nukkumaan käydessä saattaa hetken kestää, ennen kuin siritys tulee, mutta sitten kun se tulee, välillä tuntuu, ettei se siltikään kunnolla kuulu, ja sitten se jo vähän ikään kuin haihtuukin pois. Että siltä kannalta katsottunu asia on hyvin.

Suhina taas edelleen on, lähinnä oikeassa korvassa, ja jonkin verran sillä tuntuu olevan yhteyksiä sähkölaitteisiin. Lähinnä television päällä ollessa suhina tuntuu (nimenomaan tuntuu, suhina siis ei oikeastaan aina kunnolla kuulu, vaan se on enempi aistimus) enemmän. Mutta välillä silläkin on hetkensä, ettei se oikein ilmoittele olemassaolostaan. Mutta siis äänet ovat edelleen olemassa, mutta kai tässä taas ollaan edistysaskeleita otettu asian hyväksymisen kanssa :)

Varsinaista ääniyliherkkyyttähän minulla ei ole todettu, mutta kuulen nykyään joitakin sellaisia ääniä, joita en ennen kuullut, esimerkkinä vaikka lamppujen sirinät ja kännykän latureiden vinkuna.

Jouluja vain kaikille!

Viuuu-viuu-viuuu kirjoitti:

Kuten täällä muutkin sanoo niin sinun kokemuksesi on meille kaikille kovin tuttu. Alun järkytys ja kyvyttömyys ajatella mitään muuta. Sitten äkkiä netistä tutkimaan tietoa ja muistaakseni sieltä tulee niitä uskomattomia juttuja joissa ihmiset harkitsevat itsemurhia eivätkä pysty tekemään yhtään mitään tinnitukseltaan. Juuri noita juttuja lukemalla oman tinnitukseni alkuvaiheessa sain luotua itselleni noidankehän jossa pitkän aikaa en kyennyt keskittymään muuhun kuin ympäröiviin ääniin ja itse tinnitus-ääneen.

ÄLÄ LÄHDE SILLE TIELLE

Jos joku olisi silloin kertonut että tinnitus on lievästi kiusallinen mutta sinällään merkityksetön vaiva niin olisin selvinnyt kovin paljon helpommin. Hoidin tinnituksen kanssa opinnot loppuun, perustin perheen, söin, join, juhlin, nukuin, rakastin, tein vaativaa työtä, luin kirjoja, katselin televisiota ja muutenkin nautin elämästä aivan kuten ennenkin. Taustalla vain soi tämä sama sirinä, jonka kuulen nytkin. Itse sointi muodostui loppujen lopuksi pitkän taaperruksen jälkeen aivan neutraaliksi kokemukseksi minulle. Tiedän että tämä kaikki tuntuu sinusta juuri nyt uskomattomalta kuulla mutta näin se vain on. Kun uskaltaa päästää irti hermoilusta niin huomaa että itse tinnitus ei millään tavalla muuta sinun elämääsi. Vain sillä miten reagoit siihen on vaikutusta elämääsi. Et sairasta terminaalitason syöpää. Elämä jatkuu.

Mielestäni suurempi kysymys on että miksi reagoit asiaan kuten reagoit. Tinnituksen alettua juttelin monien ystävieni kanssa, jotka olivat viettäneet samanlaista meluisaa elämää. Yllätyksekseni monet heistä totesivat ilman mitään intohimoja että "joo, kyllä mullakin on korvat soinut iät ja ajat". He eivät pitäneet asiaa oikein minään. Korkeintaan elämään normaalisti kuuluvana pikku vaivana. Oma suhtautumiseni oli täysin erilainen. Siksi hakeuduin psykologin pakeille ja aloimme yhdessä tuumailemaan miksi hermostun niin kovin sinäänsä varsin mitättömästä asiasta. Voin lämmöllä suositella ennemmin kuin antaa itsensä ajautua ihan hermoraunioksi.

Enkä varmasti naljaile sinulle tai vähättele vaivaasi. Minä olen maailman viimeinen ihminen, joka niin tekisi.

Lue lisää

t yks tinnittäjä

Viuuu-viuu-viuuu kirjoitti:

En usko että erotat. Tuota samaa sirinää kuuntelee täällä moni muukin.

Mistä muuten kuvittelit että ääni "syntyy", jollei ääni tuli elimistöstäsi? ÄÄRIMMÄISEN harvinaista objektiivista tinnitusta lukuunottamatta oikeastaan kaikki tinnituksena kuullut äänet ovat elimistön omia ääniä, jotka olet alkanut kuulemaan (todennäköisesti varsin lievästä) kuulovauriosta johtuen. Ja nyt kun olet tuon äänen löytänyt niin osaat myös keskittyä siihen ja "löytää" sen.

Joskus ääni lähtee pois, useinmiten pitempään kestäneenä ei. Hyvä uutinen kuitenkin on että siihen ääneen tottuu ja se ei haittaa elämääsi millään tavalla ellet anna sen haitata. Kaikki äänestä syntyvät ongelmat johtuvat turhasta hermoilusta.

Lue lisää

No voin nyt tässä sen verran päteä, että objektiivinen tinnitus ei todellakaan ole harvinainen vaiva, vaan välikorvaan , korvatorveen, sen läppään ja niiden paineistuksiin/lihasjännityksiin liittyvät ongelmat ovat yleisiä.

Tinnitus voi syntyä kaikissa korvan osissa:

Ulkokorva: Vaha tärykalvoa vasten (ei muuta syytä)

Sisäkorva: Tapaturmat (onnettomuudet ym. kovat iskut päähän), meluvaurio, kasvain.

Välikorva: Erilaiset tulehdustilat (poskionteloissa/korvassa. Liittyy usein seuraaviin.), paineentasausongelmat, purentaviat (korvatorvi vääntyy), ilmastointiongelmat, löysä korvatorvenläppä (tuba aberta), välikorvan lihasjännitykset. Tällöin tinnitus on alkanut ns. itsestään.

Ei saa kuitenkaan vainoharhaiseksi tulla, sillä pään surinat ovat luonnollisia asioita, jotka syntyvät kuulohermojen radoilla. Välikorvaongelmassa ääni onkin usein piippaavaa, jos kyseessä on korvan paineet, sekä sen esiintymisvoimakkuus voi vaihdella paljon ja se on epäsäännöllistä, kuuluessaan. Voi liittyä myös korvan tukkoisuuden tunnetta tai kehon muiden äänien (kuten hengityksen) kuulumista korvassa. Välikorvan tinnitukseen voi myöskin vaikuttaa mm. asennoilla, hengityksellä, avaavilla lääkkeillä, hammaslääkärillä.

Välikorva kirjoitti:

No voin nyt tässä sen verran päteä, että objektiivinen tinnitus ei todellakaan ole harvinainen vaiva, vaan välikorvaan , korvatorveen, sen läppään ja niiden paineistuksiin/lihasjännityksiin liittyvät ongelmat ovat yleisiä.

Tinnitus voi syntyä kaikissa korvan osissa:

Ulkokorva: Vaha tärykalvoa vasten (ei muuta syytä)

Sisäkorva: Tapaturmat (onnettomuudet ym. kovat iskut päähän), meluvaurio, kasvain.

Välikorva: Erilaiset tulehdustilat (poskionteloissa/korvassa. Liittyy usein seuraaviin.), paineentasausongelmat, purentaviat (korvatorvi vääntyy), ilmastointiongelmat, löysä korvatorvenläppä (tuba aberta), välikorvan lihasjännitykset. Tällöin tinnitus on alkanut ns. itsestään.

Ei saa kuitenkaan vainoharhaiseksi tulla, sillä pään surinat ovat luonnollisia asioita, jotka syntyvät kuulohermojen radoilla. Välikorvaongelmassa ääni onkin usein piippaavaa, jos kyseessä on korvan paineet, sekä sen esiintymisvoimakkuus voi vaihdella paljon ja se on epäsäännöllistä, kuuluessaan. Voi liittyä myös korvan tukkoisuuden tunnetta tai kehon muiden äänien (kuten hengityksen) kuulumista korvassa. Välikorvan tinnitukseen voi myöskin vaikuttaa mm. asennoilla, hengityksellä, avaavilla lääkkeillä, hammaslääkärillä.

Lue lisää

Ja tarkoitan siis "ilmastointiongelmalla", että ilma vaihtuu huonosti välikorvan ja poskiontelon välillä.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ati00006

Hei Zelnick!

Tämä oli äärimmäisen tärkeää infoa, kerrankin SUOMEKSI! Kiitos sinulle! Kirjoituksesi todistaa, etten ole tämän ongelman kanssa Suomessakaan yksin. Kamppailen siis tämän asian kanssa juuri parast aikaa, joten olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan, miten sinä olet pärjännyt ongelmasi kanssa, kuka lopulta osasi antaa hoitoa ja missä jne. Millaisesta hoidosta olet itse hyötynyt?

Täällä Oulussakaan ei tunnuta tietävän edes yliopistollisen tutkimuksen (OYS) tasolla tämänkaltaisesta vaivasta, joten pääasiassa ihmettelyä olen saanut osakseni. Kuuloni on erinomainen kaikilla taajuusalueilla, tinnitusta ei ole (ainakaan vielä, eikä toiv.tulevaisuudessakaan!!) sekä stapediusrefleksi toimii oikein, mutta silti oikea korvani kiristelee, säröyttää ääntä, aiheuttaa painetta ja humahtelee sietämättömällä tavalla. Siellä on selvästikin lihas, joka kaiken tuon aiheuttaa. Sen kyllä tunnen.

Tähän mennessä vaivani on tulkittu hyperakusiaksi, mutta mielestäni se on vain seurausta tuosta tonic tensor tympany -syndroomasta. Äänille yritän korvaani siedättää, mutta usein lihas tuntuu olevan toista mieltä. Niin, ja tätä suurta ahdistustani ei yhtään ainakaan helpota se, että olen musiikinopettaja, jolla olisi aikeita palata työelämään perhevapaiden jälkeen.


Jos mahdollista, voisitko kertoa lisää tuosta tilanteestasi ja siitä, miten se on lähtenyt kehittymään (ja jopa paranemaan?). Saitko siihen jotain ohjeita, miten sen kanssa tulisi pärjäillä? Lääkittiinkö sitä? Leikattiinko??? (Tietääkseni Suomessa lähdetään vain harvoin operoimaan varsinkaan "terveitä" korvia...??)

Olen tosi kiitollinen vastauksestasi.