Pohdiskeltuani asiaa tulin siihen lopputulokseen, että olen sairastunut rasismiin.
Suomalaisten verorahat eivät mielestäni kuulu kaikille, vaan suomalaisille. Siksi suomalaisten verorahoilla tulisi ensisijaisesti tukea suomalaista elämäntapaa ja suomalaisten hyvinvointia, eikä ulkomaalaista elämäntapaa tai ulkomaalaisten hyvinvointia. Näin ollen asetan suomalaisen hyvinvoinnin ulkomaalaisen hyvinvoinnin edelle. Asetan siis aivan selvästi kaksi ihmistä eriarvoiseen asemaan riippuen kansallisuudesta. Minulle on tärkeämpää, että verorahoillani rahoitetaan Suomessa asuvan suomalaisen toimeentulo kuin ulkomaalla asuvan ulkomaalaisen toimeentulo. Koska ajattelen, että ihmiset ovat eriarvoisia, minun täytyy olla rasisti.
Olen siis rasisti.
Nyt kun olen itselleni diagnosoinut tämän aivoja mädättävän ja kuvottavan sairauden, kysyn teiltä, että onko tähän sairauteen olemassa parannusta? Lääkettä, siedätyshoitoa, vihreisiin naisiin liittymistä tai muuta vastaavaa? Olen yrittänyt yliopiston käytävillä kiljua kurkku suorana että Suomen tulisi poliittisesti korrektina hoitaa kaikkien muiden maiden ongelmat, mutta en tunne vielä parantuneeni. Poistuuko rasistinen demoni sisältäni, jos polvistun toiseuden edessä samalla vihaten ja häpeillen suomalaisuuttani ja rasistista valkoista ihoani? Auttakaa minua, sillä alan olemaan epätoivoinen tämän mahdottoman sairauden kanssa!
Suomalaisten verorahat eivät mielestäni kuulu kaikille, vaan suomalaisille. Siksi suomalaisten verorahoilla tulisi ensisijaisesti tukea suomalaista elämäntapaa ja suomalaisten hyvinvointia, eikä ulkomaalaista elämäntapaa tai ulkomaalaisten hyvinvointia. Näin ollen asetan suomalaisen hyvinvoinnin ulkomaalaisen hyvinvoinnin edelle. Asetan siis aivan selvästi kaksi ihmistä eriarvoiseen asemaan riippuen kansallisuudesta. Minulle on tärkeämpää, että verorahoillani rahoitetaan Suomessa asuvan suomalaisen toimeentulo kuin ulkomaalla asuvan ulkomaalaisen toimeentulo. Koska ajattelen, että ihmiset ovat eriarvoisia, minun täytyy olla rasisti.
Olen siis rasisti.
Nyt kun olen itselleni diagnosoinut tämän aivoja mädättävän ja kuvottavan sairauden, kysyn teiltä, että onko tähän sairauteen olemassa parannusta? Lääkettä, siedätyshoitoa, vihreisiin naisiin liittymistä tai muuta vastaavaa? Olen yrittänyt yliopiston käytävillä kiljua kurkku suorana että Suomen tulisi poliittisesti korrektina hoitaa kaikkien muiden maiden ongelmat, mutta en tunne vielä parantuneeni. Poistuuko rasistinen demoni sisältäni, jos polvistun toiseuden edessä samalla vihaten ja häpeillen suomalaisuuttani ja rasistista valkoista ihoani? Auttakaa minua, sillä alan olemaan epätoivoinen tämän mahdottoman sairauden kanssa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
raisimista paranemista auttaisi varmaan tieto siitä, että ihmiset ovat loppujen lopuksi aivan samanlaisia ihmisiä, oli syntyperä mikä tahansa. Kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.
Minä rohkenen väittää olevani erilainen ihminen kuin sinä. Olenhan minä eri ihminen kuin sinä. Kaikilla ei myöskään ole samanlaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Kun Suomeen tulee muslimi, hänellä on OIKEUS harjoittaa täällä islamin uskoaan. Kun minä kristittynä menen islamin uskoiseen maahan, heidän VELVOLLISUUTENSA on lyödä vääräuskoisen pää poikki. Minulla on VELVOLLISUUS osallistua verorahoillani kehitysavun muodossa Afrikan avustamiseen, ja afrikkalaisella on OIKEUS minun verorahoihini.
Olemme kaikki samanlaisia ihmisiä silloin, kun kannamme kollektiivista vastuuta teoistamme, mutta erilaisia silloin, kun saavutamme asioita.
useimmat ovat tulleet takaisin pää mukanaan
onko pää enää hartioiden välissä, vaiko kainalossa, onkin jo eri juttu.