Tuli viimein toukokuu, mutta yksin ei ole hyvä olla, varsinkaan kun rinnassa polttaa, tuo tunne,kaipaus. Minkä minä sille saan, en mitään.
Mutta kai se aika tekee tehtävänsä ja unohdan hänet, mutta vaikealta tuntuu.
Mutta kai se aika tekee tehtävänsä ja unohdan hänet, mutta vaikealta tuntuu.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Lopeta turhat kaipailut ja toimi! Repäise palamaan!
Olet sä tosi pösilö kun et ymmärrä. Unohda jo.
Eikö mene viesti perille.
aika tunteettomia ihmisiä kun tuollaisia sanovat...
Tunteva ihminen kaipaa rakastettuaan, kaipuussa ei ole mitään pahaa. Se vaan osoittaa että on ihminen!!!
Aloittajalle toivon kovasti jaksamista ja tsemppiä ja onnea tulevaisuuteen.
Ei suinkaan tunteettomia,vaan kokeneita ja järkeviä. Kaipuiden miettiminen voi saada suhteettomat mittasuhteet,ja teettää ihmispoloisella kaikenlaista!
totta kai kaipuu kuuluu elämään,
sekin on kokemus, jonka jälkeen
taas elämä maistuu. tunnetaan
vaan ..
Minäkin kaipaan,vaan ei aika tee tehtäväänsä.Kaivataan yhdessä:)...ja kuka ties joku meitäkin kaipaa?
Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu , oon turhaan odottanut tuulta lempeää, nyt sisään suuren unelmaan tahdon sukeltaa ja toivon että aika tää ei tuu koskaan loppumaan. Lumet sulaa, ruoho kasvaa ja aurinko saa taas kaiken muuttaa uudestaan.
Vaihdan mieleen keltaisen!
Aikankone :Keltainen
Hienoa! Kaikki on kohta keltaista.
Aamulla oli taivas sininen ja läheinen järvi
hohti sinisenä peilinä, kyllä oli mahtavaa!
Istuin päivällä harmaalla laiturilla ja katselin merta raotettujen luomieni välistä. Aurinko hehkui väreillen ja sai minut heittämään paidankin pois ja laskeutumaan laiturille uneksimaan... Meren smaragdinvihreä säteily tunki sinisiin iiriksiini saaden ne näyttämään olettavasti hivenen turkooseilta.. Häikäisy oli niin kirkas, että vesi vuosi silmistäni tehden kosteita tummia läikkiä harmaan vanhan puun pintaan. Kuin olisi satanut...
Pikkukalat kiisivät hopeisina parvina lokkien syöksyjen alta. Tuuli hönkäisi lempeästi ylitseni ja ohitseni ja syöksyi riemuiten viimevuotisten kaislojen kimppuun niitä suhisuttamaan.. Ahhhh! Uimaan jääkylmään veteen, hrrrrr, ihanaaa.... ilman pyyhettä, auringon kuivattavaksi.. Elämä maistuu, eikö? :)
Kylmää varmasti, mutta piristävää, eikö?
Mietin juuri, etten ole ikinä uinut meressä.
Soutelin illalla peili-tyynellä järvellä ja
ihailin kauniita maisemia.... olin aatoksissani jossain, jossain siellä kaukana, ...
Piristävää oli uinti jääkylmässä merivedessä! Hatshiii!
Sinut pitäisi kyllä uittaa suolaisissa pärskeissä perusteellisesti ja asettaa sitten vaakatasoon lämpimän harmaan puupinnan päälle auringon hellittäväksi..
Sitten vain tuumasta toimeen, vai pitäisiköhän antaa auringon vielä hetken lämmittää!
Ja jos tulet tännepäin, kyllä minä Sinut täällä
uitan :) Ja kyllä se aurinko hellii täälläkin....
Hui, nyt kylmeni vähän. Piti laittaa pitkähihaista ylle aamulenkillä koirulin kanssa.
Voisin mielelläni opetella hmm rintauintia tai kroolia järviolosuhteissa... jonain kauniina hellepäivänä...
Auringon hellimistä!
T. ~ss~
Tulipa kylmä ilma, nyt ei oikein voi uimista ajatellakkaan ennenkuin lämpenee.
Täytyy vain ajatella aurinkoisia ajatuksia, ja
aurinkoa toivon sinnekkin!
Kyllä se kesä vielä tulee!
T. e.p.t.t.
Tuuli lennätti vaahterankukkia polulleni ja sade liistasi ne asvalttiin kiinni.. hennonvihreitä pilviä harmaalla.
Kyllä se lämmin kesä tulee takaisin.. ehkä jo huomenna, uskon niin. Siihen asti katsellaan keltaisia voikukkapeltoja ja saadaan niistä iloisia ajatuksia päiviimme..
Nautitaan tästä hetkestä nyt, eikö?
Aurinkoista aamua sinnekin
T. ~ss~
Aamulla pakkasta -3 astetta ja polkupyörällä töihin, posket siinä alkoi punoittaa, ensin kylmästä, sitten kuumasta. Niin nautitaan näistä
hetkistä ja mikäs nauttiessa, kun on noin mukava ystävä kuin Sinä, enemmän kuin ystävä...
Minulle on tullut tavaksi aloittaa aamuni kirjailemalla Sinulle pari tunnelmallista riviä, aamukahvia siemaille. Tällä kertaa kuppini on luunvalkeaa posliinia, ohut kultareunainen kiinalaiskuppi - oikeastaan vanha teekuppi, mutta mainio aamukahvin nautiskeluun. Pidän ohuen posliinin kosketuksesta huuliani vasten.
Taivas on sees, aurinko noussut jo korkealle, kylmä henkii sisään avatusta ikkunastani. Tulee varmaan ihana kevätpäivä - jos olisi aikaa nauttia siitä pihalla! Mutta ei. Työpöytäni on vuorattu kahdella korkealla paperipinolla, joita vältän katsomasta. Piilottaisinkohan pinot vanhan ruskean kirjoituspöytäni laatikkoihin ja kaappeihin? Noh, ei se kannata, eteen ne kuitenkin tulevat, joten rohkeasti tulta päin.
Vireää työpäivää sinullekin! Nauti myös auringosta - anna sen virrata ihosi läpi kehoosi energiaa tuottamaan!
toivoo ~ss~
Jaksamista työssäsi myös Sinulle, se ei lopu muuta kuin tekemällä, tai ei lopu... vai miten se nyt oli, vähenee ainakin.
Aurinko paistaa täälläkin ja antaa kyllä energiaa, sitä kyllä nyt tarvitaankin, on kaikenlaisia kiireitä.
T. e.p.t.t.
Hyvää viikonloppua Sinulle, nautitaan auringosta!
T. e.p.t.t.
Nautitaan vaan auringosta, jos se suvaitsee tulla paksun pilviverhon takaa. Vaan nyt on kiva tehdä puutarhatöitä, mullittaa perennapenkkejä ja semmoista, kun ei tule hiki...
Hyvää vkl!
t. ~ss~
Sama fiilis täällä... Rukkaset tuli että pamahti mutta en pysty unohtamaan vaikka emme tunteneet kovin kauaa. Ahdistaa, sydäntä puristaa...
ja **tuttaa
et oo ainut,musta tuntuu ihan samalta.mikään ei oikein tunnu miltään.mielessä pyörii vain aika ,jonka hänen kanssa viettää sain.mut yritetään jaksaa ok......vaikka ei kyl tosiaankaan oo helppoo........hyvää jatkoa sinulle
Kyllä tosiaan tuntuu ihmeelliseltä, miksi on tälläinen tunne, miksi aina kaipaan, miksi hän pyörii vain mielessäni?
Minun on helppo samaistua tunteisiisi, luulen
että ne ovat samanlaiset.
Siis kestetäänhän me! Hyvää jatkoa myös toivotellen.