Den gripne skytten i Malmö.

Frank Mangs (1897 Närpiö – 1994) oli suomenruotsalainen evankelista ja vapaakirkollinen saarnaaja. Suurimman osan elämästään hän vietti Ruotsin Karlstadissa, eikä hän koskaan oppinut kunnolla suomen kieltä.
Elämä ja ilmestykset
Mangs syntyi uskonnolliseen pienviljelijäperheeseen. Hänen isänsä lähti kaksi kertaa Amerikkaan töihin. Toimeentulo vaati sitä. Äiti joutui tällä välin tekemään maatyöt sekä samalla huolehtimaan lapsista. Isästä oli kuitenkin tullut Amerikassa tuurijuoppo ja hengellinen luopio. Frangs Mangsin epätieto isänsä hengellisestä tilasta tämän kuolinhetkellä jätti häneen jälkensä. Vaikka Mangs tunnettiin kiivaana saarnaajana, niin isän kuolema vaikutti siten, ettei hänestä koskaan voinut tulla ”tulikivisaarnaajaa”, kuten hän on itse todennut.
Mangs kävi Helsingissä Missionsförbundetin lähetyskoulun. Vuonna 1917 hän oli ollut Virroilla Killinkoskella komennettuna linnoitustöihin. Lukiesssaan majapaikassaan erään maalaistalon tuvassa Raamattua hän koki voimakkaan Jumalan puhuttelun: Jumala kehotti häntä viemään evankeliumia eteenpäin. Tuona myöhäisenä iltahetkenä hän teki päätöksen evankelistaksi lähtemisestä.
Mangs oli oman aikansa ”Niilo Yli-Vainio”. Mangs totesi itse, että hänestä ei ole mihinkään muuhun kuin evankelistaksi. Hänen mukaansa esimerkiksi seurakunnan johtajalla täytyy olla kyky vetää sitkeästi eteenpäin, viikko toisensa jälkeen, vuosi toisensa perästä ja sitä kykyä hänellä ei ollut. Hän tunsi itsensä pikemminkin liikkuvaksi räjähdysmoottoriksi kuin hitaasti junnaavaksi kantoaasiksi.
Mangs aloitti evankelistan uransa Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikolla. Hän oli mukana muun muassa ns. Koivulahden herätyksessä. (Koivulahti kuuluu nykyään Mustasaareen.) Koivulahden lähetystalolla tungeksi väkeä Mangsin ja hänen evankelistatoverinsa Calle Sjöbergin saarnatessa. Erään kerran jopa lähetystalon lattia petti ihmisten painon alla ja vajosi alas puoli metriä.
Vuonna 1921 Mangs päätyi Helsinkiin pitämään kokoussarjaa yhdessä vapaan evankelistan Ragnar Breitholzin kanssa. Helsingissä oli tuolloin jonkinmoista hengellistä herätystä. Kokoussarjan jälkeen Mangs muutti Gävleen Ruotsiin. Helsingistä kuului myöhemmin huonoja uutisia: Andreaskirkon seurakunta oli joutunut kriisiin ja hajaannuksen tilaan. Mangsia pyydettiin pelastamaan seurakunta. Keväällä 1926 Mangs lupasi muuttaa Helsinkiin ja ryhtyä seurakunnan toiseksi saarnaajaksi. Seuraavan talven Mangs oli kuitenkin Amerikassa. Helsinkiin muutto ei kuitenkaan pelastanut seurakuntaa, vaan se jakaantui kahtia. Mangs vieritti ehkä turhaankin siitä syyn niskoilleen. Hän katsoi, että hänen saarnaustyylinsä, joka ei ollut tavanomaisen helluntaisaarnaajan eikä myöskään vapaakirkollisen tyyli, vaikutti negatiivisesti asiaan. Mangs muutti jälleen Ruotsiin.
Ruotsissa Mangs oli päätynyt Gävleen ja Ruotsin Lähetysliiton toimintaan. Mangsin julistuksen sisältö ja hänen omintakeinen julistustyylinsä poikkesi siitä, mitä Lähetysliitossa tavallisesti kuultiin ja se aiheutti osassa kuulijakuntaa hämmennystä. Monet kuitenkin ymmärsivät sanoman ja tulivat nälkäisiksi ja janoisiksi. Lähetysliiton Betlehem-kirkko täyttyi ihmisistä ja monet synnintuntoon tulleet ihmiset etsivät Jumalaa.
Kesällä 1923 Mangs tunsi itsensä kuolemanväsyneeksi, täysin tyhjäksi ja ajatuksettomaksi. Hän oli pettynyt itseensä siksi, että vain harvat olivat hänen kokouksissaan täyttyneet Pyhällä Hengellä. Hän oli tyytymätön sekä omaan hengelliseen tilaansa että evankelistan-toimeensa. Puhujamatka Öckeröhön Göteborgin lähelle muutti kuitenkin pian täydellisesti hänen elämänsä. Erään huvilan yläkerrassa pidetyssä rukouskokouksessa hän koki henkikasteen: Herra täytti hänet voimallisesti Pyhällä Hengellä.
Mangs kiersi ahkerasti puhumassa eri puolilla Ruotsia. Myös Suomessa hän kävi pitämässä kokoussarjoja muun muassa viime sotien aikoihin Suomen evankelilaisluterilaisen kirkon Sisälähetyssäätiön kutsumana. Syntynyttä herätystä hoitamaan perustettiin Kansan Raamattuseura. Erityisesti Norjassa 1930-luvulla pitämänsä herätyskokoukset keräsivät sankkoja kuulijajoukkoja ja Norja koki yhden kaikkien aikojen voimakkaimmista hengellisistä herätyksistä, jonka vaikutukset tuntuvat osin vielä tänäänkin. Norjasta takaisin Ruotsiin muutettuaan Mangs asettui asumaan Karlstadiin.
Mangs koki myös avioeron.
Mangs on kirjoittanut lukuisia uskonnollisia teoksia ruotsin kielellä, joista suurin osa on suomennettu.
Mangsin synnyintalo (Mangsgården) Närpiön Yttermarkin kylässä on kunnostettu kokous-, koulutus- ja juhlapaikaksi (Frank Mangs Center).

..tähän asti kirjoitti:

Frank Mangs (1897 Närpiö – 1994) oli suomenruotsalainen evankelista ja vapaakirkollinen saarnaaja. Suurimman osan elämästään hän vietti Ruotsin Karlstadissa, eikä hän koskaan oppinut kunnolla suomen kieltä.
Elämä ja ilmestykset
Mangs syntyi uskonnolliseen pienviljelijäperheeseen. Hänen isänsä lähti kaksi kertaa Amerikkaan töihin. Toimeentulo vaati sitä. Äiti joutui tällä välin tekemään maatyöt sekä samalla huolehtimaan lapsista. Isästä oli kuitenkin tullut Amerikassa tuurijuoppo ja hengellinen luopio. Frangs Mangsin epätieto isänsä hengellisestä tilasta tämän kuolinhetkellä jätti häneen jälkensä. Vaikka Mangs tunnettiin kiivaana saarnaajana, niin isän kuolema vaikutti siten, ettei hänestä koskaan voinut tulla ”tulikivisaarnaajaa”, kuten hän on itse todennut.
Mangs kävi Helsingissä Missionsförbundetin lähetyskoulun. Vuonna 1917 hän oli ollut Virroilla Killinkoskella komennettuna linnoitustöihin. Lukiesssaan majapaikassaan erään maalaistalon tuvassa Raamattua hän koki voimakkaan Jumalan puhuttelun: Jumala kehotti häntä viemään evankeliumia eteenpäin. Tuona myöhäisenä iltahetkenä hän teki päätöksen evankelistaksi lähtemisestä.
Mangs oli oman aikansa ”Niilo Yli-Vainio”. Mangs totesi itse, että hänestä ei ole mihinkään muuhun kuin evankelistaksi. Hänen mukaansa esimerkiksi seurakunnan johtajalla täytyy olla kyky vetää sitkeästi eteenpäin, viikko toisensa jälkeen, vuosi toisensa perästä ja sitä kykyä hänellä ei ollut. Hän tunsi itsensä pikemminkin liikkuvaksi räjähdysmoottoriksi kuin hitaasti junnaavaksi kantoaasiksi.
Mangs aloitti evankelistan uransa Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikolla. Hän oli mukana muun muassa ns. Koivulahden herätyksessä. (Koivulahti kuuluu nykyään Mustasaareen.) Koivulahden lähetystalolla tungeksi väkeä Mangsin ja hänen evankelistatoverinsa Calle Sjöbergin saarnatessa. Erään kerran jopa lähetystalon lattia petti ihmisten painon alla ja vajosi alas puoli metriä.
Vuonna 1921 Mangs päätyi Helsinkiin pitämään kokoussarjaa yhdessä vapaan evankelistan Ragnar Breitholzin kanssa. Helsingissä oli tuolloin jonkinmoista hengellistä herätystä. Kokoussarjan jälkeen Mangs muutti Gävleen Ruotsiin. Helsingistä kuului myöhemmin huonoja uutisia: Andreaskirkon seurakunta oli joutunut kriisiin ja hajaannuksen tilaan. Mangsia pyydettiin pelastamaan seurakunta. Keväällä 1926 Mangs lupasi muuttaa Helsinkiin ja ryhtyä seurakunnan toiseksi saarnaajaksi. Seuraavan talven Mangs oli kuitenkin Amerikassa. Helsinkiin muutto ei kuitenkaan pelastanut seurakuntaa, vaan se jakaantui kahtia. Mangs vieritti ehkä turhaankin siitä syyn niskoilleen. Hän katsoi, että hänen saarnaustyylinsä, joka ei ollut tavanomaisen helluntaisaarnaajan eikä myöskään vapaakirkollisen tyyli, vaikutti negatiivisesti asiaan. Mangs muutti jälleen Ruotsiin.
Ruotsissa Mangs oli päätynyt Gävleen ja Ruotsin Lähetysliiton toimintaan. Mangsin julistuksen sisältö ja hänen omintakeinen julistustyylinsä poikkesi siitä, mitä Lähetysliitossa tavallisesti kuultiin ja se aiheutti osassa kuulijakuntaa hämmennystä. Monet kuitenkin ymmärsivät sanoman ja tulivat nälkäisiksi ja janoisiksi. Lähetysliiton Betlehem-kirkko täyttyi ihmisistä ja monet synnintuntoon tulleet ihmiset etsivät Jumalaa.
Kesällä 1923 Mangs tunsi itsensä kuolemanväsyneeksi, täysin tyhjäksi ja ajatuksettomaksi. Hän oli pettynyt itseensä siksi, että vain harvat olivat hänen kokouksissaan täyttyneet Pyhällä Hengellä. Hän oli tyytymätön sekä omaan hengelliseen tilaansa että evankelistan-toimeensa. Puhujamatka Öckeröhön Göteborgin lähelle muutti kuitenkin pian täydellisesti hänen elämänsä. Erään huvilan yläkerrassa pidetyssä rukouskokouksessa hän koki henkikasteen: Herra täytti hänet voimallisesti Pyhällä Hengellä.
Mangs kiersi ahkerasti puhumassa eri puolilla Ruotsia. Myös Suomessa hän kävi pitämässä kokoussarjoja muun muassa viime sotien aikoihin Suomen evankelilaisluterilaisen kirkon Sisälähetyssäätiön kutsumana. Syntynyttä herätystä hoitamaan perustettiin Kansan Raamattuseura. Erityisesti Norjassa 1930-luvulla pitämänsä herätyskokoukset keräsivät sankkoja kuulijajoukkoja ja Norja koki yhden kaikkien aikojen voimakkaimmista hengellisistä herätyksistä, jonka vaikutukset tuntuvat osin vielä tänäänkin. Norjasta takaisin Ruotsiin muutettuaan Mangs asettui asumaan Karlstadiin.
Mangs koki myös avioeron.
Mangs on kirjoittanut lukuisia uskonnollisia teoksia ruotsin kielellä, joista suurin osa on suomennettu.
Mangsin synnyintalo (Mangsgården) Närpiön Yttermarkin kylässä on kunnostettu kokous-, koulutus- ja juhlapaikaksi (Frank Mangs Center).

Kumpi lie raiskannut enemmän kuoropoikia tuo närpes svekko Mangs vai Lars Leevi Lestaudius.

närpesinbred kirjoitti:

Kumpi lie raiskannut enemmän kuoropoikia tuo närpes svekko Mangs vai Lars Leevi Lestaudius.

Liekö ampujaksi epäilty sukua tälle Kaskisissa syntyneelle Sune Mangsille, jota ruotsalaiset tuossa viestiketjussa hintiksi sanovat. Ruma ainakin on, aivan kun närpiöläisestä riihen seinästä repäisty.


https://www.flashback.org/t342758

http://www.folkvett.se/jazzhands/wp-content/uploads/2009/11/sune.jpg

http://sv.wikipedia.org/wiki/Sune_Mangs

13+13 kirjoitti:

Liekö ampujaksi epäilty sukua tälle Kaskisissa syntyneelle Sune Mangsille, jota ruotsalaiset tuossa viestiketjussa hintiksi sanovat. Ruma ainakin on, aivan kun närpiöläisestä riihen seinästä repäisty.


https://www.flashback.org/t342758

http://www.folkvett.se/jazzhands/wp-content/uploads/2009/11/sune.jpg

http://sv.wikipedia.org/wiki/Sune_Mangs

Siellä keskusteluketjussa kävi ilmi, että ampujaksi epäillyn sukulainen edesmennyt Sune Mangs oli alkoholisti, taksikuskien painajainen ja porttikongeihin kuseksiva suomenruotsalainen törkimys i från Kaskö.