Onko teillä ollut lahkoon liittyessä syviä hyvänolon tunteita liittyessä? Eli näillä koukutettiin itse lahkoon ja sitten jossain vaiheessa alkoi valjeta miten asiat oikeasti ovat kun on jo vedetty syvälle mukaan. Ei kai ihmiset lahkoissa olisi jos tuntisivat jo alusta lähtien ahdistusta. Antoiko lahkon jotaja jotain tiettyä mielihyvää ja sitten otti sen julmasti pois ja taas. Eli samalla tavalla kuin ihmisriippuvaiset suhteet toimivat. Onhan lahkojohtajat lähes poikkeuksetta narsisteja ja he onnistuvat tässä hyvin, saamaan ihmisen tuntemaan näennäistä täyttymystä hänestä.
Kuherruskausi lahkon kanssa?
tiedotonnnn
15791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eihän ne lahkot mitään muuta olekaan. Leikitään heikoilla olevien sieluilla. Ikävintä on kun sieltä yrittää päästä pois niin ensin keksitään kaikki keinot miksi ei kannata lähteä, jos se ei tehoa niin uhataan taivaspaikan menetystä ja jos sekään ei tehoa, kaikki kääntävät selkänsä.
Olen nähnyt alkuhullaantuneita ihmisiä (kutsuvat etsikkoajaksi). Kaikki on niin auvoista ja jokainen asia on yhtäkkiä niin johdotusta että. Ihan fiksuiltakin vaikuttavat ihmiset taantuvat 2 vuotiaan tasolle. Mutta yhdessä kun ovat samassa venehessä niin eihän tässä hätiä mitiä.
Lopulta kuitenkin kaikki ihmiset ovat täällä yksin, yksin synnyt ja yksin kuolet. Muut ihmiset ovat kanssakavereita kasvuun.
Tärkeintä on kuunnella omaa sydäntä, tutkia asioita jos tutkituttaa ja imeä sieltä rakkaudella ne mitkä tuntuu itselle oikealta.
Usein näissä ex-lahkolaisten kertomuksissa kerrotaan lähinnä eroamiseen liittyvistä tuntemuksista. Mutta muutama kertoo myös siellä olleesta ajasta. Eräs nainen oli ollut 15 vuotta ja työskennellyt orjapaikalla erään lahkon parissa, kun hän lopulta tuli eroamispäätökseen niin kertoi että koko tuo edeltävä aika oli ollut kuin unessa. Samaa kertoo myös Koivuniemen lahkon ex-jäsen siinä dokumentissa. Minua kiinnostaisi tieteellinen selitys tälle "unitilalle", eli mitä te tarkalleen ottaen tunsitte silloin, sehän kuvaillaan siksi ettei sitä edes oikein muista. Aiheutuuko tämä mm. jatkuvasta unen ja proteiinin puutteesta jatkuvasta suggestiosta ja aivopesemisestä? Kertokaa lisää.
ja 'uhrin' huomioimista ja keskipisteeksi asettamista. Ihmeellistä 'liehittelyä' ja koko lahkon taholta selvää flirttiä saada 'uhri' mukaan lahkoon. Joitakin ihmisiä mairittelee se, että hän on niin huomioon otettu ja kaikessa keskipisteenä tärkeä henkilö. Ja eikö monesta ole myös elämys, kun häntä kuunnellaan ja kysymyksiä pidetään ainutlaatuisina ja niihin vastataan - sinua pidetään arvossa. Tämä kaikki kuuluu todellakin siihen alkuvaiheeseen ja etsikkoaikaan, joka sekin tehdään sinulle niin positiiviseksi ja miellyttäväksi. - Vasta, kun ajatella omilla aivioillasi ja kyseenalaistaa kaiken, mitä sinulle tuputetaan ja syötetään - alat oivaltaa itse ilman, että joku sanelee sinulle 'totuudet tai valheet'.
Aika kova pala, jos kevyesti lipuu joukkoon mukaan ja saa sieltä väärin perustein ' ystäviä ja elämänsisältöä'. Irtautuminen voi olla vaikeata - ja ne 'uskonystävät' voivatkin hylätä ja lahkon/uskomuksen johtajat esittävät uhkailevia sitaatteja, ennusteita sekä hylkäävät. - Tällöin kannattaa ottaa yhteys oikeisiin puolueettomiin ystäviin tai johonkin 'uskontojen uhrit'- järjestöön.
Minulta itseltäni kesti muutaman vuoden, että todella tajusin olevani ihan hyvä ilman tällaisenaan. Ja ettei se minua millään tavoin vahingoita, vaikka joku sen lahkon ihminen on lausunut vähemmän kauniita ennusteita tulevaisuudestani lähdettyäni pois.
Nyt olen onnellinen, että ajatukseni ovat ihan selkeät ja irti entisen lahkoni opeista. Ja edelleen joskus mietin, kuinka ihminen voi niin sokeasti jäädä koukkuun ja toimii kuin robotti. Sillä sellainen olin vähän aikaa ennenkuin havahduin kapinoimaan aluksi vain hiljaa mielessäni.
Tästä tuleekin mieleen nuo ns. unet noin laajemminkin ottaen. Eli ovatko unet vain ikiaikaista sadunkerrontaa ja joukkopsykoosia tms. Vai onko tieteellisin toistokokein todistettu että joku henkilö on nähnyt unen ja ehkäpä vielä määrätynlaisen. Vai puhuuko henkilö unistansa puhuessaan vain palturia. Ja onko ns. tieteellinen maailmanselitys tyhjentävästi kaikenkattava. No niin, tästäkin näkee ja ymmärtää miten naurettavan heppoisella pohjalla tuollainen kaiken tieteellisesti todistamattoman kieltämään pyrkivä "tieteellinen" selittäminen on.
Itsellänikin oli kerran sellainen ystävä, joka opetti minulle hengellistä harhaoppia. Olimme hyvin tiiviisti tekemisissä ja ystäviä, eikä minulla muita ystäviä juuri ollutkaan. Ystävyyttämme olisi jälkeenpäin ajatellen voinut kutsua läheisriippuvuussuhteeksi, ja tällä ystävälläni oli/on todennäköisesti narsistinen persoonallisuushäiriö eli hän oli meistä se hallitseva osapuoli. Yhdessä vaiheessa tämä ystäväni suuttui minuun niin että ilmoitti ystävyytemme olevan poikki. Tästä romahdin niin täysin, että uskoin Jumalankin minut hyljänneen. En uskaltanut kertoa peloistani kenellekään, koska olin varma, että turhaa se kuitenkin olisi. Olisin joka tapauksessa menossa helvettiin eikä kukaan voisi siinä minua auttaa.
Onneksi olin väärässä. Jumala silti rakasti minua ja vakuutti minulle Sanansa kautta että olen pelastunut. Saavutin jälleen sisäisen mielenrauhan. Tästä tämä ystäväni ei tietenkään pitänyt, koska olisi halunnut pitää minua pelon ja mahdollisesti epämääräisen syyllisyyden puristavassa otteessa.
Onnekseni sain tutustua uuteen ystävään joka auttoi minua minua näkemään että kaikki mitä tämä entinen ystäväni oli opettanut minulle olikin täyttä roskaa ja täysin Raamatun Sanan vastaista.
Vapauduin. En ole enää tekemisissä tämän entisen ystäväni ja kanssa ja hyvästä syystä kartan häntä. Valitettavasti hän on ystävyytemme looppumisen jälkeen alkanut levittää minusta ikäviä ja paikkaansa pitämättömiä juoruja, täysiä valheita. Olen kuitenkin päättänyt antaa näitten juorujen oikaisemisen täysin Jumalan käsiin.
että hänellä oli persoonallisuushäiriö? Jos ihminen uskoo mihin uskoo, tekeekö se hänestä häiriintyneen? Aika kovia väitteitä. Asiahan voi olla hänen kannaltaan ihan toisin. Joskus voi tuntua siltä että joku hallitsee jos itse on heikoilla. Selvittämättömät asiat voivat jäädä kiviksi kenkiin.
Mistä tiedät että hän levittelee juoruja?
voivat muodostua parisuhteissa, harvoin ystävyyssuhteissa. Yleensä riippuvuussuhteissa on kaksi osapuolta eli molemmat osapuolet ruokkivat toisen heikkouksia. Yksin ei sellaista suhdetta synny eikä täten toista osapuolta voi heittää kivellä. Olet ilmeisesti uskossa. Etkö ollut suhteenne aikana? Harvemmin kahta persoonallisuushäiriötä ilmenee yhdessä henkilössä. Kannattaa olla varoinen käyttäessään luokituksia sillä uskokin on monen lääkärin mielestä persoonallisuushäiriö.
Usko on uskonasia ja yleisesti ottaen huono aihe kiistaan. Ilmaiset entisen ystäväsi levittelevän perättömiä juoruja. Vaikuttaa että itse syyllistyt samaan. Perinteiset uskonteemat, syyllisyys ja helvetit vaikuttavat ilmeisesti elämääsi jo kauempaa. Kuka ihmistä syyllistää lopulta, muu kuin itse.
Eikö raamatussa kerrota kivenheitosta ja oletko varma ettet heitä kiveä ensin. Oletko ajatellut että ystäväsi kärsii omalla sarallaan niistä kivistä joita sinä kenties heität. Voi olla että vapauduit, vapauduitko oikeista syistä. Armoa ihmiset armoa, ei kaikki ole sitä miltä näyttää. Jeesus on hyvä opettaja tässä. Ylpeyskin voi olla synti. Selvitä oikeat laidat ja vapaudu oikeasti.
Opettaminen tarvitsee oppilaan ja useimmiten vielä oppilas on innokas oppimaan. Olet siis ollut halukas oppimaan näitä "harhaoppeja" ja nyt ne eivät enää sovi kuvioosi.
Monilla on kummallinen tapa hyökätä omaa elettyä elämäänsä vastaan. Elämässä on erilaisia vaiheita. Jotkut opit ja ihmiset ovat palvelleet silloista hetkeä varten jotakin tärkeää. Vaihtamalla mielipidettä ja kumoamalla entisen elämän, kumoat itsesi. Itseähän lopulta haavoittaa. Helpoin tie on syyllistää muita, lopulta kuitenkin kivuliain. Syyllistys pelkoineen helvetin viidakossa on rankka elämäntapa.
Kukin tulee kuitenkin autuaaksi omalla tavallaan.
Olen itsekin kulkenut kovin läheltä tällaisen vaiheen läpi. Ystävä läimäytti oven nenälleni, petti minut kaikilla osa-alueilla mitä kuvitella saattaa. Tällaisesta selviäminen voi viedä vuosia. Siltikin kaikessa traagisuudessaan kaipaan jokaista elettyä hetkeä enkä koskaan saanut vietyä asioita loppuun.
Usko koettelee. Aidossa ihmisten hyväksynnässä uskolla leikittely ei ole hedelmällinen tie. En usko että Jumala antaisi vapaata tahoa vain ottaakseen sen samantien syntyessäsi pois. Ja mikä se sellainen helvetti lopulta on. Helvetti on täällä missä paraikaan elämme.
Ihmettelen suuresti tätä repivää kaksinaisuutta uskontojen välillä vielä 2000 luvulla.
Vai onko? Yleensä uudet lahkolaiset tunnistaapi siitä, että kun tulee tiukka paikka, otetaan viimeisenä oljenkortena usko. Suotakoon se kelle sellainen kuuluu. Voipi olla hyvinkin itsensä huijaamista kun vähän aikaa innoissaan uudistutaan hengenveljien kanssa ja kaikki vaikuttaa niin uudistuneelta kaikkine hyväksymisineen. Suggeroidaan itse hurmostilaan. Yksi asia unohtuu, alitajunta ei kuitenkaan tällaista tottele. Se elää omaa elämäänsä ja jokin hetki tunnistautuu.
Maton alle pyyhintä ei taida olla vapauttavaa uskoa, sen näkee kirjoittajankin sanomasta. Eipä taida olla kovin kristillistä tuomita joku pöpiksi, varsinkin kun pöpi ei ole puolustautumassa.
Yleensä kovin uskovainen ei edes jatka keskustelua niin kuin tässäkin taitaa käyneen. Jos vaikka kokeilisit selvittää asiat niin saat oikeasti mielenrauhan eikä tartte kartella.
Liekö ystäväsi suuttunut siitä kun nimittelet häntä mielisairaaksi. Lääkärisetähän voisi vähän diagnosoida. Narsistihan ei välitä mistään mittään eikä kestäkään.
jos unet ovatkin todellisuutta ja tämä todellisuus jota elämme onkin unta?
Kyllähän meidän käsityskyvyn ulkopuolella on paljon asioita joita emme tiedä tai ymmärrä.
Ja täällä vaan jotkut kiihkot heittelevät kaikkitietävinä kirjoilla päähän.
että tunnet olevasi pakotettu haavoittamaan minua, jotta parantuisit?
En ole koskaan kuulunut mihinkään lahkoon, mutta olen aivan varma, että jos herkkänä teininä joskus vuosikymmeniä sitten joku hörhisjohtaja olisi mulle tullut sanomaan, että johonkin pilipaliporukkaan kannattaisi lähteä, olisin saattanut yhdessä vaiheessa lähteäkin, koska kärsin nuorena mm. syömishäiriöstä ja siihen ahdistukseeni aloin sitten hetkellisesti tutkia Raamattuakin, jonka mielsin hyvin pelottavaksi kirjaksi ja jonka ymmärsin silloin varmasti aivan väärin, fundamentalistisella ja kirjaimellisella tavalla. Raamatussahan on pätkiä, jotka ovat hyvin syyllistäviä ko. kirjaa tyystin tuntemattomalle ja etenkin seksuaalisuuden osalta todella ällöjä ja vääristäviä, mikäli momia sen juttuja lukisi kirjaimellisesti. Aikuisiällä en juuri ole Raamattua lukenut, mutta nyt käsittäisin sen kirjaksi, jossa on monia kauniita elämänohjeita, mutta jotka tulisi lukea todellakin vain vertauskuvina ja aikalaiskuvauksina, eikä missään mielessä suorana totuutena.
Mihinkään uskonlahkoon en ikinä liittyisi. En tarvitse sellaisia. Valtaosa Jumalaan uskovista kristityistäkin on toki onneksi ihan tavallisia fiksuja ihmisiä, jotka eivät tuputa elämänoppejaan ja pyri käännyttämään muita, mutta itse olen harkinnut jopa ev.lut. kirkosta eroamista. Pari ystävääni jo erosi sen TV 2:n taannoisen Homoillan seurauksena. Kannatan ev. lut.- kirkon humanitaristä työtä, mutta en pidä siitä, että 2010- luvun modernissa pohjoismaisessa yhteiskunnassa veroeuroilla maksetaan ja rahoitetaan kaikenlaisten salamyhkäisten lahkojenkin toimintaa. Kuka sitäkin on tutkinut, että mitä kaiken maailman sakkeja Suomessa on muodollisesti osa valtionkirkkoa ja että mitä niiden sellaisten lahkojen sisällä tapahtuu... Suurinpiirtein keskiaikaista menoa minusta, esim. se joku HS:n jutussa kuvattu Tapani Koivuniemi- nimisen saarnaajankin "lahkolaisuus".
Monen muunkin lahkon/uskomuksen toimina on outoa ja kummallista kuin 'Koivuniemeläisten'. Kaikki epäkohdat ja toisten ihmisten alistamis- ja manipulointitapaukset pitää tutkia virkavallan toimesta ja tuoda julkisuuteen. On rikollista hyväksikäyttää ihmisiä uskon varjolla henkisesti ja taloudellisesti ja sitten kuitenkin jättää heidät yksin yhteiskunnan hoidettavaksi.
mielenkiintoista. Olen erinäisten tapahtumien jälkeen alkanut tutkimaan kaikenlaisia uskoja. Kaikenlainen tuputtaminen ja "oikeaoppineisuus" lähinnä huvittavat. Ja äsken huvitti vielä enemmän, johon uskossa oleva sanoisi että johdatusta, johdatusta. Jotakin se kuitenkin oli kun ovi summeri soi. Katoin ikkunasta kuka sieltä on tulossa.
Päivää sanoi naisista toinen, oletko se ja se?
Niin mitä olisitte vailla?
Oltais tultu kertomaan raamatusta. Käymme läpi kaikkia joilla on vähän erikoinen nimi, että Suomessakin voi uskoa mutta sinä taidatkin olla suomalainen.
Joo, ehkä on vähän väärä osoite.
No hyvää illan jatkoa.
Ja niin he jatkoivat matkaansa.
Mitäköhän olisi sitten tapahtunut jos olisin pyytänyt sisälle ja alkanut ensin puhua muista uskoista.
On se kyllä kummallista-
Lähes jokainen meistä kaipaa uskoakseni lisää ja enemmän kokemusta ja tunnetta saada olla rakastettu. Tämä maailma on aika kylmä paikka. Kun tulee lähellä tällaista yhteisöä, jossa aistii ihmisten suhtautuvan toisiinsa lämmöllä ja sinua pyydetään tällaiseen mukaan, niin onhan se imartelevaa. Tällöin ei kysytä sitä, että miten koulutettu tai "älykäs" olet, kun olet valmis tarttumaan tarjolla olevaan syöttiin. Näin myös vaikkapa tämän Koivuniemen teekkarilahkon tapauksessa täytyy olla kysymys.
Itse olin nuorena aika yksinäinen enkä löytänyt "kotia" ev.lut. kirkon sisältä. Sitten kuin ihmeenä kohtasin ihmisiä mormonikirkosta, josta suunnalta sain upeaa hyväksyntää itselleni. Olin jopa tuon kirkon jäsen pari vuotta, mutta en kuitenkaan voinut sen opetukseen uskoa, jolloin erosin tästä. Eroamistani (yli 20 vuotta sitten) en ole katunut, vaikkakin elämäni tämän jälkeen on ollut henkisesti aika yksinäistä. Vaikka olen aivan tavallinen mies ja minusta myös pidetään, niin tästä huolimatta olen vailla sellaista paikkaa tai yhteisöä, jossa vallitsisi rakkauden henki.