Niin kuinka yleistä kannibalismi oli Puna-Armeijan keskuudessa? Sitä tapahtui aivan varmasti muuallakin kuin Leningradissa tavallisten rivisotilaiden keskuudessa koska ruokaa ei riittänyt kaikille. Oli jopa tapauksia jossa ampuivat oman asetoverinsa ja söivät sitten maksan ja muut sisäelimet.
Saksan joukot turvautuivat hyvin harvoin "vaihtoehtoisiin ravinnonlähteisiin".
Puna-Armeija sotilaita joivat joskus janoonsa jopa kusta mutta eivät sentään paskaa syöneet.
Saksan joukot turvautuivat hyvin harvoin "vaihtoehtoisiin ravinnonlähteisiin".
Puna-Armeija sotilaita joivat joskus janoonsa jopa kusta mutta eivät sentään paskaa syöneet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puna-armeijan ruokahuolto vain oli kehnonlaista, koska NL:ssa oli pysyvä nälänhätä 1918 alkaen ainakin vuoteen 1948.
Jenkit lähettivät ruokaa 4,5 miljoonaa tonnia eli puna-armeijalle runsaan vuoden sapuskat. Kun sota loppui, oli suuria vaikeuksia ruokkia edes miehitysjoukot. Itä-Saksa ryöstettiin tyhjäksi karjasta ja muista elintarvikkeista, mutta eihän se pitkälle auttanut. Nl osti sitten suuria määriä viljaa Australiasta ja Kanadasta, kunnes sai vähitellen oman tuotantonsa käyntiin.
mutta ruoka-avulla oli suuri merkitys 1942-45. Se riitti siis noin 460 päiväksi kilo/mies 10 miljoonan miehen puna-armeijalle. Sillä ruokittiin myos johtoeliitti. Siviiliväestö kärsi nälkää, joskin aseteollisuuden työläiset ruokittiin jotenkin.
Siellähän ne vielä tänäkin päivänä syö Ryssälässä toisiaan.
http://www.militaryphotos.net/forums/archive/index.php/t-167265.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Cannibalism#cite_note-85
http://pictureshistory.blogspot.com/2010/08/cannibalism-during-second-world-war.html
Ja liskomies David Icken mukaan politbyroon johto herkutteli säännöllisesti venäläisten maksoilla ja muilla sisäelimillä.