..kun ei itsellään ole minkäänlaisia tunteita tätä ihastunutta kohtaan. Voi, kun voisikin olla niin, että ainoa ihminen joka minuun ihastuisi, olisi oma ihastukseni. Vaan minkäs teet! En ole mikään kaunotar, ihan tavallisen näköinen 18v. tyttö. Ilmeisesti spontaani ja nauravainen luonteeni pitää huolen siitä, että minulla on lähes aina ihailijoita. Onhan se jollain tapaa mieltä ylentävääkin, mutta pääasiassa se vaivaannuttaa ja tekee oloni epämukavaksi. Mikä? No se, että joku jatkuvasti tuijottelee ja on olevinaan jotain ylimaallisen miehekästä lähettyvilläni. Eikä se näy riittävän. Eräskin joka tällä hetkellä vaikuttaisi olevan ihastunut minuun, tuppautui lähes väkisin mukaan eräälle koulun hankkeeseen liittyvälle ulkomaanmatkalle, jolle minä olin jo aiemmin ilmoittautunut, kun sai kuulla minunkin lähtevän ja oli yhtäkkiä aivan epäilyttävän innoissaan. Lisäksi, jos istun koulun käytävällä, hän kävelee monta kertaa ohitseni mutisten jotain omituista ja niin muka niin miehekkäänä kertoilee muille armeijakokemuksiaan, kun satun tulemaan luokkaan. Hän on oikeasti aika raukka, vaikka muuta esittääkin. Ei järin komea, mutta ennen hänen muuttumistaan ilmeisen ihastumisensa myötä edellä kuvailemakseni kummajaiseksi ihan siedettävä mielestäni. Tämä hänen käyttäytymisensä on kuitenkin laukaissut minussa inhoreaktion häntä kohtaan ja yritän parhaani mukaan vältellä häntä ja olla välinpitämätön, jotta hän ymmärtäisi lopettaa/näkisi, etten olekaan niin ihastuttava, kuin hän luulee. Ikävää sinänsä, että jos ajattelee asiaa omalle kohdalleen, ei olisi varmaan mukavaa jos esim. minun ihastukseni alkaisi inhota minua. Mutta toisaalta, en usko kuitenkaan käyttäytymiseni ihastuneena vastaavan edellä mainitun henkilön käyttäytymistä.. Yritän itse vastaavassa tilanteessa pitää mahd. matalaa profiilia, enkä aina edes kehtaa katsoa ihastukseni kohdetta, kun hän on lähettyvilläni (ensin häntä päiviä kaivattuani :D) Joten, olenko liian kiltti vai onko oikein olla jopa vähän kylmä tälle henkilölle, kun hänen toimintansa vaivaa minua kovasti? Tulin nyt tänne vain lähinnä purkamaan tuntojani ja antamaan varoittavaa esimerkkiä, mutta olisi kiva saada keskustelua aiheesta ja neuvoja miten saan hienotunteisesti (tai jos ei muu auta, niin vähemmän hienotunteisesti..) karistettua nämä kiusaannuttavat ihailijat kannoiltani.! :) Antaa palaa!
Ihastuksen kohteena oleminen
ahistussentään
6835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja sitten omia vastaavanlaisia kokemuksia mielellään voitte kanssa kirjottaa! :)
taida olla pelkoa liiasta ihailusta/ihailijoista.
Mulla oli lukiossa monta ihailijaa. Kohtelin tosi tylysti yhtä poikaa, vaikka ei siinä mitään vikaa ollut. Harmittaa jälkeenpäin. Ehkä sinäkin hieman ylireagoit ja teet turhasta ongelman.
Mutta se on vaan niin rasittavaa, kun tuntuu että minne tahansa pään kääntää, niin sen silmät tapittaa siellä. :( Ilman mitään tykkäämisiä hän voisi olla ihan kivakin.
Että kun sua vituttaa, ettei oma ihastuksesi sinua noteeraa, siirrät ärsytyksen tähän poikaan, joka on ihastunut sinuun.
Pojat ovat erilaisia kuin tytöt, ja heidän käyttäymisensä ihastuneena voi olla jotain vähän kukkopoikamaista ja kömpelöä yhtä aikaa.
Älä anna pojalle toivoa, mutta kohtele häntä asiallisen ystävällisesti. Älä ole hänelle töykeä äläkä pyri varsinkaan nolaamaan häntä. Mistä tietää vaikka liioittelisit koko jutun ja näkisit ihailijoita siinäkin missä on normaalia kaveruutta.
Niin, enhän minä voi olla mistään varma, että se olisi muhun ihastunut, mutta se on mulle aivan erilainen kuin muille. :/ En ole kyllä ajatellutkaan ruveta töykeäksi, ei sellainen passaisi minuun lainkaan (sydäntä kyllä löytyy vielä), mutta kun tuntuu ettei se tajua lopettaa, vaikka yritän olla kiinnittämättä huomiota siihen. Mutta kiitos vastauksista! :)