koulun henkinen väkivalta

niin päin, että minkälaisista perheistä nämä lapset tulevat, joilla ei ole kunnollista kontrollia itseensä? Se on aika pebasta, että opettajien ylimalkaan täytyy käyttää energiaa siihen että saa lapsijoukon käyttäytymään inhimillisten perussääntöjen mukaan.

Koko juttu pitäisi purkaa alkutekijöihinsä ja miettiä ne aikuisten oikeudet ja velvollisuudet uudestaan yhtä hyvin koulussa kuin kotonakin. En tiedä, miksi ei kasvatusvelvollisuutta voisi määrittää laissa ja sanktioida siellä kotona? Se tehtiin jo toisessa laissa, kun vanhat fyysiset rangaistukset määriteltiin kaittomiksi: siinä puututtiin siihen miten kotona saa/ ei saa kasvattaa lapsia. Se oli ohjaava laki, joka on muuttanut kasvatuskäytäntöjä.
Saman tapaisesti voisi säätää yliminän kehittäminen pakolliseksi, vaikkakaan en juuri keksi millainen sisältö moisella säädöksellä tarkkaan ottaen olisi :-) Se on heitteillejättö, jos vanhemmat eivät kasvata lasta niin että piltin persoona kelpaa yhteiselon harjoittamiseen?

Tämä ei ollut vastaus, vaan ajattelin sitä mukaa kuin kirjoitin. Ja vastaus on tässä: yksilöllisyyttä kunnioitetaan ja suojellaan nykyään yli muiden arvojen ja sen vahingollisuus kasvatuksessa näkyy tässäkin. Outo harha siinä, että luullaan maksimaalisen individualismin tuottavan hyvää sosiaalisuutta. Mutta se harha tuntuu läpäisevän koko yhteiskunnan perheistä valtion tasolle asti.

sitten on jotain niin kamalaa kuin olla saattaa, katkee, nirisee, vinkuu niin että korvia vihloo, suttaa ja sotkee.

Liitu on pilannut minun elämäni ja inhoan kaikkia liituja ylikaiken!

Tässä kun on samanlaista ikäluokkaa. Mua on ihmetyttänu monetkin asiat jo vuosia. Lastentarjan täti onkin joku "lapsenrhan opettteja (amk) ja apukkoulun ole on "maisteri". Voi vittu.

no ikäluolat erilaisia nykyisin, Itelle opetettiin ekana koulupäivänä just toi sesomaan nouseminen ja sekin, että pitää istua kädet ristissä pulpetillaa. Birsiä veisattiin ja raamattua luettiin ahkerasti. Oppikoulusa opeteltiin sulkeisia ja muita armeijan asioita ainas liikuntatunneilla.....'

On ollut juu vanhanaikainen kasvatus. Hyvä vai huono asia, kuka senkään nyt osaa määrittää.

Mutta periaatteet on tulleet itelle tavallaan tiukoiksi. Rehellisyys, koti, vakaumus, isänmaa..

ja seuraava räkänokka, joka ilmaantuu mun pihalle reuhaamaan moponsa kanssa mulle, oppii ihan varmasti noi asiat. Että niinkuin tiedoksi.



=DW=

Joskus 1980-luvulla normaaliopetukseen sopeutumattomia opetettiin erikseen pienryhmissä. Se oli minusta hyvä asia. Hiljaisuutta kaipaavat oppilaat saivat opiskella rauhassa ja levottomat oppilaat saivat erityshuomiota tarpeidensa mukaan. Sitten tuli vallalle ajatus: yhtenäistäminen ja eriyttäminen isossa sekalaisessa ryhmässä. Upea visio, mutta ope on kyllä aika akrobaattipedakogi, jos pystyy pitämään kaikki langat käsissä, kun luokassa on ADHD:ta, aspergeria, huippulahjakasta, hälinästä kärsiviä, huonosti Suomea puhuvia yms.

Suomalaisessa koulujärjestelmässä heikot oppilaat saavuttavat Pisa-testeissä tason, joka on OECD-maissa kaikkien opiskelijoiden keskitasoa. Parhaissa oppilaisssa ero on kuitenkin pienempi. On tietenkin tärkeää, että oppimisvaikeuksista kärsiviä tuetaan, mutta ei se saisi tapahtua etenemiskykyisten ja motivoituneiden koululaisten kustannuksella.

Se, että niin monet lapset haluavat palvelua ja keskipisteenä olemista eivätkä ota muita lapsia huomioon, johtuu varmaan osittain perheiden pienentyneestä lapsiluvusta. Kahden vanhemman ja neljän isovanhemman palvoma "taivaanlahja" voi kiukutella sitä, että häntä ei enää koulussa nosteta jalustalle ihailtavaksi.

Kun opettajat antavat paljon huomiota niille, joilla on oppimisvaikeuksia, niin huomion keskipisteenä olemiseen tottuneet äidin ja isin prinssit ja prinsessat jäävät toiseksi. Huomion saa sitten heittäytymällä hankalaksi ongelmaoppilaaksi, ja ongelmaoppilaita on lopulta iso liuta, ja kaikki odottavat paapomista ja hyysäämistä.

Huomasin amiksen opettajana, että lapset ovat hioneet monenmoisia taktiikoita saada huomiota ja pyöritellä opettajia. Ammatin opettamisessa ja jo yli 16 vuotiaiden oppilaiden kohdalla on mielestäni tärkeätä, että nuoret ottavat itse vastuuta tekemisistään. Jotkut oppilaat näyttivät laskevan, että minulle opettajana olisi tärkeätä jonkinlainen huolehtija-huolehdittava suhde. He olettivat, että heidän oppimisensa on minulle jotenkin tunnetasolla tärkeätä. Minun mielestäni ennen työelämään menoa pitäisi irtaantua vanhemmista, imettäjistä ja lapsenvahdeista ja motivoitua ammatilliseen osaamisiin ilman kasvattajien ihailua ja hyväksyntää.

Tuosta opettajien oikeuksista puheen ollen, niin aikoinaan oppilailla ei ollut mitään oikeuksia, ja jotkut opettajat olivat hyvinkin mielivaltaisia. Nyt on menty toiseen ääripäähän, jossa opettajalla ei ole mitään oikeuksia, ja oppilaat tietävät sen. Koululaisen ja opiskelijan roolissa olen kokenut koulut rasittaviksi paikoiksi. Siitä huolimatta olen opiskellut kaksi ammattia ja sen päälle pedakogisia opintoja, koska uusien asioiden oppiminen on kivaa. Koulumaailmassa on jotain luonnonvastaista. En osaa sanoa mitä. Näen usein painajaisia oppilaitoksista, joissa olen opiskellut. En kuitenkaan näe painajaisia opettajan työstä.

Mitä huoritteluun tulee, niin sellaisesta nimittelystä on maininta rikoslaissa, eikä lapsia ole syytä totuttaa rikkomaan lakia. Olen huomannut, että jotkut teinipojat saattavat käyttää huoraa yleisnimityksenä tytöistä. Jos olen sellaista havainnut, olen kertonut huoran tarkoittavan ammattia, jota ei kyseisessä koulussa opeteta, ja sitten olen esitellyt vähän rikoslakia ja kunnianloukkauspykälää.

Mielestäni opettajien kannattaisi pitää tunnilla mukana sanelukone, ja nauhoittaa tarvittaessa lasten puheita ja antaa vanhempien kuunneltavaksi. Toisaalta ongelmavanhemmat eivät ehkä näe alatylisessä nimittelyssä mitään kummallista, jos se kuuluu heidänkin arkeensa. Onhan tämänkin palstan isoäiti- ja isoisäikäisten joukossa jokunen tottuneesti ja luontevasti huora-sanaa käyttävä rääväsuu. Kai he ovat välittäneet oman "kulttuurinsa" lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Meilläpäin on onneksi erilliset pienryhmät niille, jos on vaikeuksia seurata normaalia opetusta. Ne pienryhmät ovat ihan omassa koulussaan, onneksi toistaiseksi vielä.