Rooman keisari on saanut huijattua osan uskovia hylkäämään Jumalan asetuksen ja uskomaan että Jumala on muuttanut luomisen muiston järjestyksen sekä poistanut yhden käskyn Kymmenen Käskyn laista.
Tämä on murheellista. Laittomuuden henki, joka vaikuttaa tässä maailmassa on muuttanut Jumalan lain ja aikajärjestyksen niin kuin Raamattukin tämän vahvistaa.
Katolinen kirkko on muuttanut Jumalan lain ja opetuksen tässä sapatti kysymyksessä. Katolisen kirkon syntyessä Roomaan, kristityt pitivät lauantaina lepopäivän ja roomalaiset, jotka olivat tottuneet palvomaan auringonjumalaa, pitivät auringonpäivänä (sunday) sunnuntaina lepopäivän.
Jotkut sanovat, että uskovat eivät viettäneet sapattia 100-luvulla, mutta jos 100-luvulla jotkut uskovat toimivat lepopäivä kysymyksessä eri tavalla kuin Raamattu opettaa niin silloinhan Raamatun ilmoitus ratkaisee eikä 100-luvulla oleva käytäntö.
Uskon opin muodostumisen tulee pitäytyä Raamatun ilmoituksessa eikä 100-luvulla vallinneessa käytännössä jos se on ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa. Historian todistus on kuitenkin sellainen jossa Rooman keisari 300-luvulla kielsi uskovilta Roomassa sapatin vieton ja asetti viikon ensimmäisen päivän (sunnuntain) lepopäiväksi.
Tämä todistaa sen, että 300-luvulla oli Herraan Jeesukseen uskovia, jotka viettivät lepopäivää sapattina, eli viikon viimeisenä päivänä.
Vuonna 321 jKr. Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous antoi käskyn v. 364: "Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia eivätkä he saa levätä sapattina, vaan heidän pitää tehdä töitä sinä päivänä ja kunnioittaa Herran päivää (sunnuntai); ja jos he voivat, niin levätköön kristittyinä.
Mutta jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea pois Kristuksesta."
Tämä on murheellista. Laittomuuden henki, joka vaikuttaa tässä maailmassa on muuttanut Jumalan lain ja aikajärjestyksen niin kuin Raamattukin tämän vahvistaa.
Katolinen kirkko on muuttanut Jumalan lain ja opetuksen tässä sapatti kysymyksessä. Katolisen kirkon syntyessä Roomaan, kristityt pitivät lauantaina lepopäivän ja roomalaiset, jotka olivat tottuneet palvomaan auringonjumalaa, pitivät auringonpäivänä (sunday) sunnuntaina lepopäivän.
Jotkut sanovat, että uskovat eivät viettäneet sapattia 100-luvulla, mutta jos 100-luvulla jotkut uskovat toimivat lepopäivä kysymyksessä eri tavalla kuin Raamattu opettaa niin silloinhan Raamatun ilmoitus ratkaisee eikä 100-luvulla oleva käytäntö.
Uskon opin muodostumisen tulee pitäytyä Raamatun ilmoituksessa eikä 100-luvulla vallinneessa käytännössä jos se on ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa. Historian todistus on kuitenkin sellainen jossa Rooman keisari 300-luvulla kielsi uskovilta Roomassa sapatin vieton ja asetti viikon ensimmäisen päivän (sunnuntain) lepopäiväksi.
Tämä todistaa sen, että 300-luvulla oli Herraan Jeesukseen uskovia, jotka viettivät lepopäivää sapattina, eli viikon viimeisenä päivänä.
Vuonna 321 jKr. Konstantinus teki auringonpäivästä eli sunnuntaista lepopäivän. Laodikean kirkolliskokous antoi käskyn v. 364: "Kristittyjen ei tule olla juutalaisten mukaisia eivätkä he saa levätä sapattina, vaan heidän pitää tehdä töitä sinä päivänä ja kunnioittaa Herran päivää (sunnuntai); ja jos he voivat, niin levätköön kristittyinä.
Mutta jos heidät havaitaan seuraavan juutalaisuutta, heidät tulee sulkea pois Kristuksesta."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rooman keisarin asettaman lepopäivän ja he hylkäsivät Jumalan asettaman lepopäivän sekä kielsivät myös muita, että he eivät saa viettää lepopäivää viikon viimeisenä päivänä.
Sunnuntain pyhittämisen historia ja juuri on Rooman keisarin ja katolisen uskonnon aikaansaannos, eikä Raamatun ilmoitus. Sapatin pitäminen ei ole lakiuskontoa, vaan Jumalan lahja ihmiselle. Uuden Liiton kansa pyhittää Kristukselle jokaisen viikon päivän, mutta Jumalan asetuksena tarvitsemme myös yhden lepopäivän, jolloin saamme levätä työstämme.
Kunnioittakaamme Jumalan Sanan ilmoitusta sellaisenaan kuin se on kirjoitettu.
Seuraavaksi muutamia katolisten todistuksia sapatin puolesta:
- " Katsomalla juutalaisen sapatin vaihtamisesta kristilliseen Sunnuntaihin, toivon sinun kiinnittävän huomiota muutamiin tosiasioihin:
"1) että Protestantit, jotka hyväksyvät Raamatun ainoaksi uskon ja uskonnon ohjeeksi, pitäisi kaikin mokomin palata takaisin sapatin noudattamiseen. Tosiasia on etteivät he tee niin, vaan päin vastoin noudattavat Sunnuntaita, nolaa heidät jokaisen ajattelevan ihmisen silmissä.
"2) Me katoliset emme hyväksy Raamattua ainoaksi uskon ohjeeksi. Raamatun lisäksi meillä on elävä Kirkko, Kirkon arvovalta, ohjeena johdattamaan meitä. Me sanomme, tämä Kirkko, jonka Kristus aloitti opettaa ja johdattaa ihmistä läpi elämän, kirkolla on oikeus vaihtaa vanhan testamentin seremoniallisia lakeja ja siis, me hyväksymme kirkon vaihdon Lauantaista Sunnuntaihin.
Me sanomme reilusti, kyllä, Kirkko teki tämän muutoksen, teki tämän lain, kuten se teki monia muita lakeja, esimerkiksi, ..... naimaton pappeus, lait koskien seka avioliittoja, säännön katolisesta avioliitosta ja tuhansia muita lakeja.
"Se on aina jotenkin naurettavaa, nähdä protestanttisissa kirkoissa, saarnatuolessa ja lainsäädännössä (kirkkolaki) , vaatimus Sunnuntain noudattamiseen, josta ei mitään ole kirjoitettu heidän Raamattuunsa. " Peter R. Kraemer, Catholic Church Extension Society (1975),Chicago, Illinois.
- "Voit lukea Raamatun Genesiksesta Ilmestyskirjaan, etkä löydä yhtään riviä, joka valtuuttaa Sunnuntain pyhittämisen. Kirjoitukset vahvistavat Lauantain noudattamisen (sapatin), päivä jota emme koskaan pyhitä . " James Cardinal Gibbons, The Faith of our Fathers, 88th ed., pp. 89.
- "Onko Lauantai Raamatun ja kymmenen käskyn mukaan seitsemäs päivä? Minä vastaan kyllä. Onko Sunnuntai viikon ensimmäinen päivä ja muuttiko kirkko seitsemännen päivän - Launtain - Sunnuntaiksi, ensimmäiseksi päiväksi? Minä vastaan kyllä. Vaihtoiko Kristus päivän? Minä vastaan ei! "Uskollisesti sinun, J. Card. Gibbons" James Cardinal Gibbons, Archbishop of Baltimore (1877-1921), in a signed letter.
meille selvästi, että luomisjärjestyksen mukainen seitsemäs päivä on Jumalan säätämä lepopäivä, niin vanhan liiton kuin Uuden Liiton kansalle.
Asian myöntäminen on vaikeaa monille ihmisille. Monet pysyvät ihmisten perinnäissäännöissä ja siksi hylkäävät Jumalan asettaman lepopäivän.
"Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi (Shabbath) seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen."
Ei se ole kuin jahven säätämä lepopäivä! On aivan turha jankutta siitä sen enempää, sillä sapatin lepo tulee sitten kun ihminen on sen saavuttanut, täydellisyys vilä odottaa, sillä elämme kuudetta päivää eli aikaa, ja kuuden päivän eli kuudennen luomiskauden jaksoa, ja sapatin lepoon pääsemme tämän kauden jälkeen, joten koittakaa kiiruhtaa täydellisyyttä kohti. Vielä on kärsittävänä fyysisen ihmisen silmillä katsottuna hyvin pitkä ajanjakso.
heille jotka Kristuksessa jeesuksessa ovat:
Hebr 4:
1 "Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3 Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: ‘He eivät pääse minun lepooni’," vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
5 ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni".
6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden
7 niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän," sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne".
8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.
9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
10 Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.2
Hebr 4:9 sanoo että Jumalan kansalle on tuleva sapatinlepo.
Jakeessa 9 sana sapatinlepo on kreikaksi sabbatismos, joka tarkoittaa sapatin viettäjää ja sanan kuvaannollinen merkitys on lepo ja rauha Jumalassa.
Jae 9 ei siis kumoa sapatin viettämistä, vaan opettaa että Jumalan kansa tulee saamaan levon ja rauhan Jumalassa, joka tapahtuu toisena päivänä, joka tarkoittaa Uuden Liiton aikaa, jossa Herra Jeesus on Jumalan kansan Ylimmäisenä Pappina.
Hebr 4:10 vahvistaa, että kyseessä on opetus Jumalan lepoon pääsemisestä, ei sapatin kumoamisesta.
Jae 10 sanoo: Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa (katapauo), on saanut levon (katapauo) teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Jumalan lepoon pääseminen on osallisuutta Pyhän Hengen vaikuttamaan elämään, jonka kautta ihminen saa levon omista synnin teoistaan.
Jumalan lepoon pääseminen tarkoittaa tietenkin myös sitä, että Herran Jeesuksen opetuslapsi uskoo ja elää todeksi sen mitä Jumala on asettanut Kymmeneen Käskyyn, jonka neljäs käsky opettaa meitä pitämään sapatin lepoa viikon viimeisenä päivänä. Toki Herrassa Jeesuksessa meillä on "sapatinlepo" Hänessä joka päivä, mutta tarvitsemme myös yhden päivän viikossa, jolloin saamme levätä työnteosta.
Hebr 4:11 opettaa, että meidän tulisi ahkeroida päästäksemme Häneen lepoonsa, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä, johon Israelin kansa lankesi vanhan liiton aikana.
Hebrealaiskirjeen 4 luku opettaa meille sitä kuinka meidän tulisi pyrkiä pääsemään Hänen lepoonsa ja tämä luku ei kumoa sapattikäskyä, jonka Herra Jumala Itse asetti Kymmenen Käskyn lakiin, jota Herra Jeesus ei kumonnut.
Höpsi sinä vaan niitä joutavia, joilla ei ole mitään totuuden kanssa tekemistä, on aivan yhden tekevää minkä päivän kukin haluaa viettää lepopäivänä, tai sitten joutuu viettämään työ suhteensa takia. Jumalalle se on yhtä merkityksetöntä minkä päivän kukin pyhittää tai lepää, sillä ei elämän henki lepoa pidä vaan työskentelee yhäti - lakkaamatta, ja sitten kun ihminen jättää tämän fyysisen majan, niin lepo koittaa hänellekin.
Ei hän anna lepoa oman työnsä mitätöijille!
Hän antaa levon niille, jotka uskovat Hänen täytettyyn työhönsä ja pitävät Jumalan käskyt.
Ei hän anna lepoa niille, jotka tekevät omia pyhiään ja kumoavat Hänen työnsä ja rakastavat syntejään ja opettavat toisiakin syntisille teille.