Mun mielestä mettästäjänkorttiin pakolliseksi vähintään parin päivän eräretki ilman nykyajan mukavuuksia! Siinä sitä sitten oppii mettästämään, sanahan tuleekin "metsä" sanasta, se ei aina tarkoita hirven tai muun herkkusaaliin kaatamista, vaan kastemadotkin ovat oiva saalis siinä vaiheessa, kun nälkä kurnii suolta. Tätä kontsia en ole itse vielä kokeillut, vaikka olen lukenut sen olevan herkkuakin useissa maissa: yksi resepti on pitää meijerivoissa valittuja kastematoja pari päivää, jonka jälkeen ne voidaan grillata sellaisinaan.
Ja kun se nyt vaan on niin, että aseet on vaan aika paska keksintö. On eri asia, jos sinulla on miekka tai jousi; sen kun laukaisee tai heilauttaa, niin siinä on paljon pienempi voima. Miekassa voiman voi vielä pysäyttää, se on voiman hallintaa. Kun olet hevosen selässä, se on voima mitä et voi hallita; mutta voit yrittää ja ehkä hevonen tottelee. Nuolta et voi pysäyttää kesken lennon, se on voimaa mitä et enää hallitse. Parempi kuitenkin viskoa niitä nuolia. Ensinnäkin, jousi on helpompi valmistaa. Toiseksi, luonnon arvostus, onko se kadonnut? Kolmanneksi, se on paljon palkitsevampaa ja viihdyttävämpää jousella. Jousi harjoittaa myös paljon enemmän lihaksiasi ja hermoyhteyksiä, näin se treenaa koko ruumistasi ja mieltä. Tarkkuusammunta piekkarilla on lähes sama asia kuin pelata tietokoneella räiskintäpeliä. Onko tulevaisuudessa niin, että nuorisomme saalistaa maksullisilla palveluilla internetissä ROBOTTIEN avulla ja "saalis" tulee sitten kotiinkuljetuksella vielä ovelle? Sillä sehän olisi "luonnollinen" teknologian jatke: kun ei enä itse tehdä sitä vaivaa, vaan koneet tekee sen niin se on myös jotain muuta pois siitä kokemuksesta, kuin se vaiva. Eikä se ole vaiva valmistaa jousi, se on vaiva koko maailmalle, että on liikaa koneita jotka tuhoaa luontoa eli meitä itseämme. Ne eivät ole kovin kauniita edes, käsinvalmistettu jousi tai hyvä puukko on kaunis.
Itse olen ottanut tavakseni kerran kuukaudessa pitää yleensä yhden koko päivän syömättä, jota edeltää lihaton kausi pari viikkoa. Muutama vuosi sitten olin vielä tiukasti vegaani, kuitenkin minua alkoi yhä etenevissä määrin piinata ajatus, että elän pilleripurkista. Loppujenlopuksi tilanne ratkesi siten, että päätin olla syömättä pillereitä että lihaa. Ajattelin, että onhan tässä useampi vuosi ennenkuin keho hiipuen kuolee niin voin tätä asiaa miettiä rauhassa: onhan siinä kyse elämästä ja kuolemasta, minun ja saaliin. Tilanne kuitenkin laukesi parhaiten päin, tähän väliin haluaisin viitata erääseen toiseen kertomukseen hieman lyhenneltynä: siinä tiikeri syntyy elämään vuohien kanssa ja luulee olevansa vuohi, kunnes tapaa vanhemman tiikerin joka opettaa hänelle kuka hän oikeasti on. Tarinan opetus? Ihmiset ovat erilaisia, jotkut tykkää jopa elää auringonvalolla ja jotkut taas on tiikereitä, oman itsensä kieltäminen ei ole hyväksi. Mitä tapahtuu jos vuohet alkavat saalistamaan? No, vuohet eivät nyt vain saalista, eiväthän? Se ei ole enää saalistusta jos se tehdään koneilla.Tarina löytyy täältä: http://tribes.tribe.net/josephcampbell/thread/ba956929-49b0-46d2-a09e-2439a265209c
Tästä on tutkimuksia esim. koirallehan suositellaan päivää-paria per viikko antamatta ruokaa, ainakin välillä. Tietty varsinkin näyttelykoirien kanssa pitää olla tarkkana, ettei synny puutostiloja! Myös ihmisellä on huomattu, että lihaa vähän syövän ihmisen elimistö sulattaa lihan paremmin.Kesällä oli sellainen vähän intensiivisempi luontohetki, kun olin useita päiviä syömättä jonka aikana kävin joka päivä metsässä kalassa, keräämässä marjoja ja näillä elin. Viimeisenä päivänä kun lähdin rinkka selässä erälle, niin se oli aika nöyrä tunne istua sateessa ongella, koko päivän metsässäkävelyn (oli pari ansalankaa ja ravasin sitä ja ongintapaikan väliä noin tunnin välein) jälkeen, mutustelin siinä kolanuttia piristeeksi vaan kävipä niin että elimistö heitti ylikierrokset ja suoraan sanoen tuli niin väsynyt olo, että sammahdin. Herättyäni onki oli tullut rantaan ja virittelin siihen madon uudestaan ja kohta tulikin saalista, yksi ahven ja kyllä maistui hyvälle, en sentään päineen kaikkineen syönyt, affenen nahkahan on muuten todella herkullista.
Siinä sitten kun talsin märkänä, edelleen nälissäni ja heikkona kotia kohti sateessa, niin piru vie: ei miuu muut ku hymyilyttäny lievästi ja oli hyvä olo. Mitä tästä opimme? Kyllä luonto opettaa. Nyt kun vielä löydän tarpeeksi paksuja hevosenjouhia ja hion pari luuta kokeeksi, niin voi tämänkin toimenpiteen suorittaa sielukkaasti, tiikertin lailla. Kiinalaisessa horoskoopissahan on 12 merkkiä, itse olen tiikeri myös siinä.
Ja kun se nyt vaan on niin, että aseet on vaan aika paska keksintö. On eri asia, jos sinulla on miekka tai jousi; sen kun laukaisee tai heilauttaa, niin siinä on paljon pienempi voima. Miekassa voiman voi vielä pysäyttää, se on voiman hallintaa. Kun olet hevosen selässä, se on voima mitä et voi hallita; mutta voit yrittää ja ehkä hevonen tottelee. Nuolta et voi pysäyttää kesken lennon, se on voimaa mitä et enää hallitse. Parempi kuitenkin viskoa niitä nuolia. Ensinnäkin, jousi on helpompi valmistaa. Toiseksi, luonnon arvostus, onko se kadonnut? Kolmanneksi, se on paljon palkitsevampaa ja viihdyttävämpää jousella. Jousi harjoittaa myös paljon enemmän lihaksiasi ja hermoyhteyksiä, näin se treenaa koko ruumistasi ja mieltä. Tarkkuusammunta piekkarilla on lähes sama asia kuin pelata tietokoneella räiskintäpeliä. Onko tulevaisuudessa niin, että nuorisomme saalistaa maksullisilla palveluilla internetissä ROBOTTIEN avulla ja "saalis" tulee sitten kotiinkuljetuksella vielä ovelle? Sillä sehän olisi "luonnollinen" teknologian jatke: kun ei enä itse tehdä sitä vaivaa, vaan koneet tekee sen niin se on myös jotain muuta pois siitä kokemuksesta, kuin se vaiva. Eikä se ole vaiva valmistaa jousi, se on vaiva koko maailmalle, että on liikaa koneita jotka tuhoaa luontoa eli meitä itseämme. Ne eivät ole kovin kauniita edes, käsinvalmistettu jousi tai hyvä puukko on kaunis.
Itse olen ottanut tavakseni kerran kuukaudessa pitää yleensä yhden koko päivän syömättä, jota edeltää lihaton kausi pari viikkoa. Muutama vuosi sitten olin vielä tiukasti vegaani, kuitenkin minua alkoi yhä etenevissä määrin piinata ajatus, että elän pilleripurkista. Loppujenlopuksi tilanne ratkesi siten, että päätin olla syömättä pillereitä että lihaa. Ajattelin, että onhan tässä useampi vuosi ennenkuin keho hiipuen kuolee niin voin tätä asiaa miettiä rauhassa: onhan siinä kyse elämästä ja kuolemasta, minun ja saaliin. Tilanne kuitenkin laukesi parhaiten päin, tähän väliin haluaisin viitata erääseen toiseen kertomukseen hieman lyhenneltynä: siinä tiikeri syntyy elämään vuohien kanssa ja luulee olevansa vuohi, kunnes tapaa vanhemman tiikerin joka opettaa hänelle kuka hän oikeasti on. Tarinan opetus? Ihmiset ovat erilaisia, jotkut tykkää jopa elää auringonvalolla ja jotkut taas on tiikereitä, oman itsensä kieltäminen ei ole hyväksi. Mitä tapahtuu jos vuohet alkavat saalistamaan? No, vuohet eivät nyt vain saalista, eiväthän? Se ei ole enää saalistusta jos se tehdään koneilla.Tarina löytyy täältä: http://tribes.tribe.net/josephcampbell/thread/ba956929-49b0-46d2-a09e-2439a265209c
Tästä on tutkimuksia esim. koirallehan suositellaan päivää-paria per viikko antamatta ruokaa, ainakin välillä. Tietty varsinkin näyttelykoirien kanssa pitää olla tarkkana, ettei synny puutostiloja! Myös ihmisellä on huomattu, että lihaa vähän syövän ihmisen elimistö sulattaa lihan paremmin.Kesällä oli sellainen vähän intensiivisempi luontohetki, kun olin useita päiviä syömättä jonka aikana kävin joka päivä metsässä kalassa, keräämässä marjoja ja näillä elin. Viimeisenä päivänä kun lähdin rinkka selässä erälle, niin se oli aika nöyrä tunne istua sateessa ongella, koko päivän metsässäkävelyn (oli pari ansalankaa ja ravasin sitä ja ongintapaikan väliä noin tunnin välein) jälkeen, mutustelin siinä kolanuttia piristeeksi vaan kävipä niin että elimistö heitti ylikierrokset ja suoraan sanoen tuli niin väsynyt olo, että sammahdin. Herättyäni onki oli tullut rantaan ja virittelin siihen madon uudestaan ja kohta tulikin saalista, yksi ahven ja kyllä maistui hyvälle, en sentään päineen kaikkineen syönyt, affenen nahkahan on muuten todella herkullista.
Siinä sitten kun talsin märkänä, edelleen nälissäni ja heikkona kotia kohti sateessa, niin piru vie: ei miuu muut ku hymyilyttäny lievästi ja oli hyvä olo. Mitä tästä opimme? Kyllä luonto opettaa. Nyt kun vielä löydän tarpeeksi paksuja hevosenjouhia ja hion pari luuta kokeeksi, niin voi tämänkin toimenpiteen suorittaa sielukkaasti, tiikertin lailla. Kiinalaisessa horoskoopissahan on 12 merkkiä, itse olen tiikeri myös siinä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.