En oikein tiennyt minne tämän kirjoitan, joten laitan sen tänne. Eli minulla on ongelmana se, että on kokoajan oltava ihastunut johonkin mieheen. Eikä oikeastaan edes mieheen vaan mielikuvaan hänestä. Tavatessani tämän miehen oikeasti, en tunne vetoa häneen. En tee minkäänlaisia aloitteita, haaveilen vain jatkuvasti. Kun yhdestä pääsen eroon, etsin seuraavan. Ylitulkitsen miesten katseita, sanoja jne. ja kuvittelen hänen olevan minusta kiinnostunut ja siitä se ajatus sitten lähtee lentoon. Tv-ohjelmista/elokuvistakin valitsen aina hahmon, johon "ihastun" eli ketä voin katsella ja haaveilla hänestä. Oikeaan parisuhteeseen ja läheisyyteen en kykene. Menen ihan lukkoon miesten seurassa enkä halua että minuun kosketaan tai itse koskea mieheen.
Yhden pakkomielleihastumisen seurauksena olin parisuhteessa 7 vuotta ja sain kaksi lasta. Olin kuitenkin tässäkin suhteessa hyvin etäinen ja siihen mies lopulta kyllästyi (ymmärrettävää). Suhteen aikanakin ihastuin miehiin jatkuvasti. Aluksi suorastaan palvoin omaa miestäni ja suostuin ihan kaikkeen mitä hän halusi, mutta se loppui kun ihastuminen loppui. Selvästikään mies ei ollut sitä, minkä kuvan hänestä olin mielessäni luonut -> mihin olin ihastunut.
Olen nyt ollut sinkkuna 3 kuukautta ja tänä aikana ollut ihastunut kolmeen mieheen ja nyt "etsin" taas uutta. Haluan epätoivoisesti eroon tästä pakkomielteestä! Ajattelen asian jotenkin niin, että minulla pitää jostain syystä olla kokoajan joku joka vie huomion pois minusta itsestäni. En voi ikinä saada oikeaa kunnon parisuhdetta ellen pääse tästä ongelmasta eroon. Ja olen 30-vuotias jo eli en mikään teini enää vaikka siltä saattaakin kuulostaa. Auttakaa minua ja kertokaa mitä voisin tehdä!
Yhden pakkomielleihastumisen seurauksena olin parisuhteessa 7 vuotta ja sain kaksi lasta. Olin kuitenkin tässäkin suhteessa hyvin etäinen ja siihen mies lopulta kyllästyi (ymmärrettävää). Suhteen aikanakin ihastuin miehiin jatkuvasti. Aluksi suorastaan palvoin omaa miestäni ja suostuin ihan kaikkeen mitä hän halusi, mutta se loppui kun ihastuminen loppui. Selvästikään mies ei ollut sitä, minkä kuvan hänestä olin mielessäni luonut -> mihin olin ihastunut.
Olen nyt ollut sinkkuna 3 kuukautta ja tänä aikana ollut ihastunut kolmeen mieheen ja nyt "etsin" taas uutta. Haluan epätoivoisesti eroon tästä pakkomielteestä! Ajattelen asian jotenkin niin, että minulla pitää jostain syystä olla kokoajan joku joka vie huomion pois minusta itsestäni. En voi ikinä saada oikeaa kunnon parisuhdetta ellen pääse tästä ongelmasta eroon. Ja olen 30-vuotias jo eli en mikään teini enää vaikka siltä saattaakin kuulostaa. Auttakaa minua ja kertokaa mitä voisin tehdä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
hakeudu psykiatrille! Saat kuvitteluistasi kicksejä jotka ovat vain oman mielikuvituksesi tuotetta...kuitenkin positiivista on se että tajuat itsekin ja haluat tehdä tilanteeööesi jotakin.Täällä palstalla et parane...sinulla on lastesi äitinä siihen velvollisuus-et ole läsnäoleva äiti jos elättelet vaan haaveita...