"olemiseksi". Koska täällä olemme unohtaneet Jumalan Hengellisen palvelemisen. Onko täällä liian vaikeat olosuhteet rajoittaneet ja häirinneet sen ilmenemistä. Onhan se selvä, että sota vallitsee aina aineen ja hengen välisessä taistelussa persoonallisessa fyysisessä maailmassa. Tämä harhanomainen energia joka johtaa persoonallisuuttamme aineellisen hyvinvoinnin harhanomaiseen valheeseen, ja siten haastaa sodan hengen elämän pyrkimystä vastaan. Ja se on hyökkäys joka voittaa heikot taipumukset.
Meidän yhteiskunnissamme on monia asioita joita pidetään hyvinä. Niitä ovat ihmisystävällisyys (altruismi), kansallisuus (nationalismi, kansainvälisyys, hyväntekeväisyys, kaikenlaisten uhrimenojen toimittaminen, katumus harjoitukset ja jopa mietiskely, yliaistillisessa tilassa, kyllä nämä toiminnat tietysti ovat hyödyllisiä, kun ne todella tehdään niin, että siitä ilahtuu korkein kaiken elämän yllä pitäjä itse taivaan ja maan Herra.
Jumalan ilahduttaminen on oltava kaiken toiminnan lähtökohta, eli sydämen täydellinen antautuminen kaikkeen palvelutoimintaan on luottamus Jumalan Hengen johdatukseen. Sekä hyväntekeväisyyteen, että myöskin poliittinen, sekä yhteiskunnallinen ja sosiaalinen toiminta täydellistyy vasta Kristuksen hengen rakkaudessa. Jos Kristuksen rakkaus on toiminnan korkein lähtökohta, niin tietysti sillä on kaikilta osin todella hedelmöittävä vaikutus, niin tekijän kuin kohteenkin osalta.
Jumala jota toisaalta voisimme myöskin kutsua "Elämä". Ja hän siis on se joka personoitui eli on persoonallinen jumala. No hän on silloin tietysti kaiukkein rakkain olentomeille hyvinkin ehdollistuneille eläville ihmisolennoille, tietysti kaikelle elämee Jumala on rakkain. Mehän elämme ehdollistunutta elämää, - ja taas vapautettuna ihmisenä sitä/henkilöä joka tietää todella hyvin, että Herra Jumala on rakkauden ainoa ja korkein kohde.
Useimpien ihmisten tieto omasta jumalsuhteestaan on eritasoa riippuen siitä, miten syvä heidän kokemuksensa on tai miten he ovat ymmärtäneet tarkoituksen siihen, että Jumala on kaikkien olentojen korkein rakkauden kohde. Mutta lähes kaikki ihmiset tuntuvat pitävän aineellista ruumistaan kaikkein rakkaimpana, ja se on asia josta heidän on vaikea eroon ja se on keskittynyt lähes vain omaan itseensä.
Tai saattaahan se osoittautua tietysti perheeseen ja sukulaisiin ja tuttaviinkin, mutta sen sittenkin perustuu kuitenkin omaan itseensä. Kun sitten jätämme tämän ajallisen elämän, niin ei edes kaikkein rakkaimman kuollut ruumis viehätä tai anna iloa enään. Siis kiintymyksen todellinen perusta ei ollut tuo muodollinen olemus/olento, - vaan se elävä kipinä joka on korkeimman Jumalan ikuinen osanen (sielu) elämän hengen osanen. Siis me olemme korkeimman Herran ikuinen osanen, eikä suinkaan ruumis, ja siksi Jumala korkein ELÄMÄ on myöskin korkein Rakkauden perusta.
Meidän yhteiskunnissamme on monia asioita joita pidetään hyvinä. Niitä ovat ihmisystävällisyys (altruismi), kansallisuus (nationalismi, kansainvälisyys, hyväntekeväisyys, kaikenlaisten uhrimenojen toimittaminen, katumus harjoitukset ja jopa mietiskely, yliaistillisessa tilassa, kyllä nämä toiminnat tietysti ovat hyödyllisiä, kun ne todella tehdään niin, että siitä ilahtuu korkein kaiken elämän yllä pitäjä itse taivaan ja maan Herra.
Jumalan ilahduttaminen on oltava kaiken toiminnan lähtökohta, eli sydämen täydellinen antautuminen kaikkeen palvelutoimintaan on luottamus Jumalan Hengen johdatukseen. Sekä hyväntekeväisyyteen, että myöskin poliittinen, sekä yhteiskunnallinen ja sosiaalinen toiminta täydellistyy vasta Kristuksen hengen rakkaudessa. Jos Kristuksen rakkaus on toiminnan korkein lähtökohta, niin tietysti sillä on kaikilta osin todella hedelmöittävä vaikutus, niin tekijän kuin kohteenkin osalta.
Jumala jota toisaalta voisimme myöskin kutsua "Elämä". Ja hän siis on se joka personoitui eli on persoonallinen jumala. No hän on silloin tietysti kaiukkein rakkain olentomeille hyvinkin ehdollistuneille eläville ihmisolennoille, tietysti kaikelle elämee Jumala on rakkain. Mehän elämme ehdollistunutta elämää, - ja taas vapautettuna ihmisenä sitä/henkilöä joka tietää todella hyvin, että Herra Jumala on rakkauden ainoa ja korkein kohde.
Useimpien ihmisten tieto omasta jumalsuhteestaan on eritasoa riippuen siitä, miten syvä heidän kokemuksensa on tai miten he ovat ymmärtäneet tarkoituksen siihen, että Jumala on kaikkien olentojen korkein rakkauden kohde. Mutta lähes kaikki ihmiset tuntuvat pitävän aineellista ruumistaan kaikkein rakkaimpana, ja se on asia josta heidän on vaikea eroon ja se on keskittynyt lähes vain omaan itseensä.
Tai saattaahan se osoittautua tietysti perheeseen ja sukulaisiin ja tuttaviinkin, mutta sen sittenkin perustuu kuitenkin omaan itseensä. Kun sitten jätämme tämän ajallisen elämän, niin ei edes kaikkein rakkaimman kuollut ruumis viehätä tai anna iloa enään. Siis kiintymyksen todellinen perusta ei ollut tuo muodollinen olemus/olento, - vaan se elävä kipinä joka on korkeimman Jumalan ikuinen osanen (sielu) elämän hengen osanen. Siis me olemme korkeimman Herran ikuinen osanen, eikä suinkaan ruumis, ja siksi Jumala korkein ELÄMÄ on myöskin korkein Rakkauden perusta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.