Uhrilahjat?

Ei bddhalaisuuteen kuulu eläintenuhraus. Miksi kuuluisi? Buddhalaisuudessa ei uskota mihinkään ihmisen itsensä ulkopuolella olevaan pelastavaan jumalaan. Kenelle siis eläimiä uhrattaisiin, jos ei ole mitään kohdetta olemassa?

Buddhan aikana intian brahmisessa -kulttuurissa oli monelaista uhrikäytäntöä. Ihmiset uhrasivat bhramiinien avulla eläimiä, kasveja ja tulta toivoessaan syntyvänsä jumalten tasolle, joka vastaa kutakuinkin kristillistä taivasta paitsi että sieltä synnytään elämän kiertoon uudestaan. Buddha piti tätä verenvuodatusta ja taikauskoa tarpeettomana ja kehoitti enemmänkin anteliaisuuteen, niin heikossa asemassa olevia kohtaan, uskonnollista tietä kulkevia askeetikkoja kohtaan kuin ihan vain kaikki lähimmäisiä. Anteliaisuus ei koske vain materiaalista omaisuutta vaan myös aikaa, välittämistä ja oman työpanoksen tarjoamista toisten olentojen hyvinvoinnin edistämiseksi. Anteaessaan näin ihminen oppii huomaamaan kuinka toisten onni auttaa häntä itseäänkin olemaan onnellinen ja miten omat hyvät teot auttavat rakentamaan tervettä itsekunnioitusta.

Buddhalaisuus on aika laaja ilmiö ja sen piirissä kyllä kunnioitetaan jumalia, mutta alkuperäisen opin mukaan itse korkeimman päämäärän kannalta niillä ei ole merkitystä. Historiallinen Buddha kehoittaa olemaan lamppuna itselleen, kysymään neuvoa viisaammilta ja pitämään näiden neuvot, mutta pyrkien itse omin ponnistuksin kohti vapautusta jotta ei enää elämälläään aiheuttaisi toisille tai itselleen kärsimystä ja voisi auttaa näitä puolestaan vapautumaan tästä halujen maailmasta. Epäilemättä ympäri maailmaa buddhalaiset kuitenkin turvautuvat ties minkälaisiin henkiin ja guruihin, buddhan, dharman ja sanghan sijaan, mutta tämä on myöhempää kehitystä.

Joillakin seuduilla ihmiset ostavat vankeudesta eläimiä vapauttaakseen nämä vapauteen, kai tätäkin voi pitää jonkinlaisena veröttömänä uhrauksena.

Dashain -juhlassa Nepalissa nyt lokakuussa hindulaiset uhrasivat eläimiä ja buddhalaiset munkit rukoilivat että eläimiä ei uhrattaisi. Nepalissa buddhalaisuus ja hindulaisuus ajoittain sekoittuu, ja samaa juhlaa voivat juhlia sekä hindut että buddhalaiset. Joskus kadunmieheltä kysyttäessä hän ei itsekään osaa sanoa, onko hän buddhalainen vai hindulainen. Buddhaa palvotaan tuolla yleisesti kuin jumalaa, ja hindujumalia sen lisäksi. Munkit pitäytyvät vähemmän palvonnallisina. Vuorilla sherpojen asuinseuduilla tiibetinbuddhalaisuuteen sekoittui animistisia piirteitä tavallisten kansalaisten keskuudessa. Puroilla on henkensä, vuorilla omansa, joita he kunnioittavat suuresti. Jos ajattelematon turisti heitteli kiviä puroon tai läiskytteli vettä, niin hän sai sherpoilta neuvon olla häiritsemättä henkiä. Tällaista on nykyään Gautama Buddhan synnynsijoilla, uskonnollinen suvaitsevaisuus paistaa läpi. Lumbini Nepalissa mainitaan Gautaman synnyinsijaksi ja se on tärkeä retkikohde turisteille ja paikallisille, Boudhanathin suuren temppelin ohella.

Eri maissa vähän eri tyyliin, ja ihmisten tulkinnat siihen vielä päälle. Palinkielisestä kaanonista saa selvää mikä voisi olla sitä alkuperäisintä buddhalaisuutta, jos sellaista hakee. Myöhemmät opet ovat tietäävästi lisänneet kokemuksiaan ja tulkintojaan teksteihin, ja osa on toiminut omalla nimellään. Palinkielisen kaanonin jälkeen ei ilmeisesti laitettu kovinkaan paljon painoa siihen, että oliko teksti juuri aidon Gautaman laatimaa. Jos ajateltiin, että se on riittävän inspiroitunutta ja oikeaa, niin kirjoittajaksi mainittiin vain 'Buddha'. Tämä selittänee useat koulukunnat, joista jokainen valitsee sen mikä hyväksi näkee ja mikä itsellä toimii.

Dalai Lama : Sydämeni neuvoja

Oikeastaan jos mietit mihin alat, niin tuo aika yleisteos tämän hetkisen Dalai Laman vastauksista häneltä kysyttyihin asioihin voisi olla hyvin suotava lukea ainakin niiltä osin kuin itseä koskevia asioita on. Erittäin hyvin ja ytimekkään kansankielisesti vastailee tiettyihin aika kattaviin kysymyksiin (sisällysluettelossa) eräänlaista ns. omaansa ja Buddhalaisuuden kantaa sekoittaen tilanteen mukaan.

Esim. itsekin olen puhtaasti Ev.lut peruspersoona ja 70-luvun lopulla syntynyt koiraspuoleinen, jolla uskontoon kasvaminen ollut se kulttuuriperinteinen eli uskonnonopetus koulussa, joulujuhlat, rippikoulut ja välillä joulukirkot jne, sekä Raamatun perusasioiden tuntemus. Aloin kuitenkin joitain aikoja sitten kiinnostua eri elämäntilanteiden vaihtelun vuoksi perehtymisestä muihinkin elämänfilosofioihin ja uskontoihin. Missään vaiheessa en ole ollut (enkä ole) mitenkään uskontosuuntausta vaihtamassa, mutta esim. juuri Buddhalaisista elementeistä aloin kiinnostua ja mahdollisesti joiden osa-alueiden liittämisestä "neutraalisti" elämään.

Itse kuulun varmaan juuri Dalai Laman tuossa kirjassaankin mainitsemaan ihmisryhmään eli asioiden pohtijoihin joilla on runsaasti kirjatietoa ja opeteltua informaatiota asioista, mutta ei ole valmis tai ei aiokaan (tai vielä miettii...) siirtyä mitenkään radikaalisti toimimaan kiinnostuksen mukaisesti.

Yllättävän hyvin kaikille asioita miettiville tuossa kirjassa vastataankin, oikein yllätyin miten itseenikin sopivia vastauksia löysin. Lähes suora lainaus mm. pari kohtaa tiivistäen "Ihmiselle ehdottomasti paras uskonto on se, mihin hän on tullut osalliseksi vanhempien kautta. Kahden uskonnon liittäminen toisiinsa on erittäin vaikeata, lähes mahdotonta. Etenkin kun lähes poikkeuksetta olemassa oleva uskonto ja kulttuuri on hyvin kaukana uudesta kiinnostuksen kohteesta. (Monoteistinen jumaluskonto vs. Buddhalaisuus, jossa yhtymäkohtia ei paljon ole ja täysin erilainen malli). Vakava suositus on erittäin pitkään oman kulttuurisen ympäristön toimintamallia jatkaen ja ajatuksiaan selkeyttäen hiljalleen ottaa esim. joitain elementtejä omaan elämään jotka eivät ole ristiriidassa keskenään. Esim. Kristinuskon ja Buddhalaisuuden voi hyvin yhdistää toisiinsa pitäen täysin entisen kulttuurin ja tavat, mutta juuri ottaen elementtien kautta mukaan pikku hiljaa mahdollisesti tiivistäen elämänajattelua ja toimintatapoja." Ja aika selkeä maininta, että ns. jälkikääntyneet täysin eri kulttuurista tulevat usein pettyvät ja/tai alkavat katua jos liian äkkiä liian radikaalisti menettelee vaihdoksen suhteen. Eli mitään veitsellä leikaten "nyt olen Buddahalainen ja yritän elää joka tavalla sen mukaan" ei missään nimessä kannata alkaa miettiä ratkaisuna, vaikka miten olisi hullaantunut. Vähän kuin ensirakastuminen monesti, eli vain se nyt tuntuu olevan se ainut ja oikea mutta arki koittaa ajallaan...

Joten kun käytät sanoja "Olen yrittänyt etsiä itselleni sopivaa uskontoa...jne", niin taidat olla juuri siinä tilanteessa, että kannattaa kyllä tutustua tuohon mihin on ryhtymässä. Vaikka olisi kuinka ateistinenkin mielestään, niin jos alat miettiä, olet kuitenkin kasvanut ympäristössä jossa ihan tiedostamattakin on NIIN PALJON kulttuuria ja siten kasvamista "huomaamatta" tiettyyn uskontokuntaan, että vaikket mielestäsi ole mitään uskonnollisia elementtejä elämässäsi harrastunutkaan, niin saatat yllättyä ihan normaalielämässäkin miten paljon tulee eteen tilanteita joissa toimitaan kulttuuri uskonto -kombinaation kautta, eikä käy lainkaan yksiin sen kanssa miten sinun pitäisi ajatella jos haluat olla ihan 100% Buddhalaisuus-uskonnon kannattaja ja sen mukaan eläjä.

Ihan näin korvan taakse. ja anteeksi kaikki Buddhalaiset jos jonkun mielestä lausuin jotakin nyt aivan väärin. Omia kokemuspohjaisia ja luettuja asioita vain toin esiin miettijälle.