Mulla on ollu chew&spit-oireilua vuosia, satunnaisesti oon myös oksennellut. Nyt olen raskaana jo puolivälissä ja viimisen viikon aikana oon oksentanu melkein joka ilta!
Herkkuja siis tekee mieli kovasti ja yritän jotenki ehkäistä nyt raskausdiabeteksen tai "sokerivauvan" syntymistä. Päivällä syön normaalisti, myös illalla lämpimän aterian. Mutta miehen mentyä nukkumaan alkaa karkin mässäys, joka päättyy oksentamiseen.
Alkuraskaus meni ok, mutta tosiaan nyt viimisen viikon aikana syömishäröily on pahentunut. En oo kertonu tästä kenellekään enkä aio kertoa. Olisko kellään neuvoja, miten tästä vois päästä eroon omin neuvoin? Aina välillä pidän "välipäiviä", noin kerran tai kaksi viikossa, ja silloin syön normaalisti. Mutta siitä on vaan se seuraus, että mulla on muka "lupa" taas sortua seuraavat pari päivää. Miten saisin pidennettyä noita normaalin syömisen jaksoja?
Vauva kasvaa ja voi hyvin, eli siihen nää mun hölmöilyt ei ole onneksi vaikuttaneet. Pelottaa vaan jo nyt esim. äitiysloma, jolloin on helppo sortuilla yksin vauvan kanssa kotona ollessa. Ja tietty mun omat veriarvot on ollu perseellään, hB on romahtanu ihan surkeeksi :(.
Moni varmaan sanoo, että hae apua, mutta siihen mä en pysty. En halua, että kukaan saa tietää. Joten semmosia neuvoja ei kannata antaa, "kotikonsteja" tässä nyt etsin.
Herkkuja siis tekee mieli kovasti ja yritän jotenki ehkäistä nyt raskausdiabeteksen tai "sokerivauvan" syntymistä. Päivällä syön normaalisti, myös illalla lämpimän aterian. Mutta miehen mentyä nukkumaan alkaa karkin mässäys, joka päättyy oksentamiseen.
Alkuraskaus meni ok, mutta tosiaan nyt viimisen viikon aikana syömishäröily on pahentunut. En oo kertonu tästä kenellekään enkä aio kertoa. Olisko kellään neuvoja, miten tästä vois päästä eroon omin neuvoin? Aina välillä pidän "välipäiviä", noin kerran tai kaksi viikossa, ja silloin syön normaalisti. Mutta siitä on vaan se seuraus, että mulla on muka "lupa" taas sortua seuraavat pari päivää. Miten saisin pidennettyä noita normaalin syömisen jaksoja?
Vauva kasvaa ja voi hyvin, eli siihen nää mun hölmöilyt ei ole onneksi vaikuttaneet. Pelottaa vaan jo nyt esim. äitiysloma, jolloin on helppo sortuilla yksin vauvan kanssa kotona ollessa. Ja tietty mun omat veriarvot on ollu perseellään, hB on romahtanu ihan surkeeksi :(.
Moni varmaan sanoo, että hae apua, mutta siihen mä en pysty. En halua, että kukaan saa tietää. Joten semmosia neuvoja ei kannata antaa, "kotikonsteja" tässä nyt etsin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
harmillista kuulla, että sinulla menee huonosti! Jos kuitenkin haluat auttaa itseäsi, sinun on kerrota ja hakeuduttava hoitoon. Kerro edes miehellesi tilanteestasi ja mielellään neuvolassa/lääkärissä,heti kun mahdollista! MUISTA, ETTÄ OKSENTAMINEN ON VAARALLISTA, SIIHEN VOI OIKEASTI KUOLLA! Ja mikä vaningoittaa vauvaasi,vahingoittaa myös sinua. Olet kuitenkin nyt vastuussa myös toisesta ihmisestä, yritä ajatella häntäkin! Tämä vain on tilanne, jossa et saa olla niin epäitsekäs, että jätä asian hoitamatta.
Sairauttasi ei pidä hävetä, bulimia ei ole nuorilla odottavilla äideillä nykyään kovin harvinaista,ikävä kyllä.
Olethan siis vastuullinen äiti ja kerrot tilanteestasi, tärkeintä olisi,että lääkärille tai neuvolassa! Ja mielestäni, jos miehesi on lapsen isä, myös hänellä on oikeus tietää.
MUTTA ENNEN KAIKKEA, AJATTELE MYÖS ITSESI PARASTA!
Voimia ja onnea.