Helluntailaisuus

se juuri on.

niin kuin missä tahansa yhdistyksessä tai harrastuksessa. Ainakin jos omakohtainen hengellinen kasvu ja juurtuminen Kristukseen jää tapahtumatta. Srk:n tehtävä on julistaa elävää Jeesusta ja Hänen todellisuuttaan, päämääränä Pyhän Hengen vaikutus, jossa ihmiset kiintyvät Jeesukseen. Srk:n tehtävä ei ole julistaa seurakuntaa ja kiinnittää ihmisiä siihen. Kun tämä tehtävä terveesti toteutuu, silloin ihmiset juurtuvat myös seurakuntaan ja kunnioittavat sitä, mutta se on Jumalan työ Kristuksessa. Hänen pitää olla lähtökohta, keskipiste ja päämäärä.

Totta on että ulkopuoliset voivat joskus nähdä seurakunnan ja seurakuntalaisten vinoutumia ja epäterveitä ilmiöitä paremmin kuin sisäpuolella olevat, mutta: jos henkilöltä puuttuu uskonelämän todellisuus Kristuksessa, luultavaa on, että monet vinoutumilta ja epäterveiltä näyttävät ilmiöt ovat hänen omia tulkintojaan asioista, jotka näyttävät oudoilta koska ovat hänelle vieraita ja käsittämättömiä.

Aloituksesi ei sekään tunnu edustavan kovin laaja-alaista ajattelua... pikemminkin maailmallista streotypiaa helluntailaisista.
>sairastuttaa ihmisen ja kadottaa hänen reaaliajattelun kokonaan.<
>tulee opista riippuvaisia hymistelijöitä, joilta puuttuu oma ymmärrys.<

Näkemys saattaa olla "realistinen" maailman taholta, joka kieltää Jeesuksen. Siitä lähtökohdasta käsin kaikki todellinen usko Jumalaan on aivopesun tai itsesuggestion aikaansaannosta ja niin ollen pakoa realiteeteista, toki, koska Jumalaa ei oikeasti ole. Hymistelystä ja oman ymmärryksen puutteesta puheenollen, eikö tässäkin mahdollisesti ole kyseessä samoinajattelevien itsekritiikitön nyökyttely asioille, joita ennakko-oletuksista käsin pidetään varmoina? Samoin ovat uskonasioista ajatelleet monet nykyiset helluntailaisetkin, silloin kun eivät vielä olleet uskossa, mutta sitten käyttivät ymmärrystään ja päättelivät ettei se, että itsellä on tarve kieltää Jumala, välttämättä tarkoita ettei Häntä ole. He halusivat ottaa asioista selvää, rukoilivat ja päätyivät Jumalan syliin. Helluntaiseurakunta on vain yksi yhteisö missä uskoa voidaan elää todeksi. Usko Jeesukseen yhdistää kaikki Jumalan lapset seurakunnan nimilappuun katsomatta. Ei se ole rajoittavaa vaan päinvastoin. Maailma on Jumalasta vieraantunut maailma. Jokainen meistä on tämän maailman keskellä rakentunut persoonallisuudeltaan ja identiteetiltään sellaiseksi kuin on, joten oma identiteetimme (sisältäen henkilökohtaiset ehdollistumat sekä mieltymykset maailmallisine vaikutteineen) rajoittavat uskontodellisuuden ja Jumalan tahdon ymmärtämistä. Pyhä Henki auttaa näkemään maailman ja sen ilmiöt Jumalan synnyttämästä uskosta käsin, jolloin emme ole pelkästään inhimillisten ajatusrakenteidemme varassa. Näin usko avartaa todellisuudelle, ei suinkaan rajoita sitä.

Jos uskovat alkavat olennaisissa asioissa ajatella samalla tavalla, se ei välttämättä ole merkki oman ymmärryksen tai tahtoelämän katoamisesta, suggeroitumisesta, yhteisön harjoittamasta opillisesta painostuksesta tms., vaan siitä yksinkertaisesta ja ihanasta tosiasiasta, että sama Henki ohjaa samaan suuntaan. Näin tapahtuu seurakunnassa jos siellä on terve opetus ja Pyhän Hengen vaikutus, jossa henkilöt, omia aivojaan narikkaan laittamatta, kiintyvät Kristukseen.

"helluntailaisuus sairastuttaa ihmisen ja kadottaa hänen reaaliajattelun kokonaan. Heistä tulee opista riippuvaisia hymistelijöitä, joilta puuttuu oma ymmärrys. "

- jaa, perustat tietosi samallalailla, kuin se entinen vähemmistön edustaja, kun se sanoi kaverilleen, että ; kyllä lohikeitto on hyvää.

Mistä tiedät, toinen kysyi, oletkos syönyt sitä?
No, en ole, mutta serkkupoika oli Oulussa nähnyt, kun herrat sitä ravintolassa söi, että kyllä se on hyvää. ;)

Entäs tämä planeetta Niburu, jota kukaan ei kykene näkemään? Kumpi on pahempaa hihhulismia: helluntailaisuus vai usko olemattomaan planeetaan, joka tuhoaa kaiken?