Kirkollisvaalien voittajia ovat ennakkotietojen mukaan uudistusmieliset liberaalit. Fundamentalistit menettävät siis vaikutusvaltaansa kirkon päätöksenteossa. Tulos oli odotettu mutta kuinka liberaalien näkemysten esiinmarssi vaikuttaa kirkon fundamentalistisia näkemyksiä edustavaan jäsenistöön?
Voisiko seurauksena olla heidän irtaantuminen kirkosta ja liittyminen sellaisiin vapaisiin suuntiin, kuten helluntailaisuus joissa heidän näkemyksilleen on ymmärrystä ja arvopohja on samankaltainen suhteessa näihin nyt esillä olleisiin kysymyksiin?
Jos näin kävisi mitä se vaikuttaisi helluntailaisuuteen? Olisiko kehitys positiivista, neutraalia vaiko negatiivista? Kaikkia helluntailaisuuteen liittyviä opillisia näkemyksiä kirkon "omat" fundamentalistit tuskin allekirjoittavat mutta useissa kysymyksissä kuitenkin jakavat helluntailaiset näkemykset.
Kymmenenkin tuhatta kirkon fundamentalistia liittyneenä helluntailaisuuteen aiheuttaisi varmasti myös sekaannusta ja hajaannusta oppiriitojen muodossa vaikka naispappeudesta ja homoista yksissä tuumin tuomitsevia lausuntoja annettaisiinkin.
Helluntailaisuudessa jo nähty lievää liberalisoitumista siinäkin, esimerkiksi naiset saavat puhua ja opettaa useissa seurakunnissa melko vapaasti.
Jos nyt jostakin syystä helluntailaisuus tai helluntaikirkko saisi runsain mitoin uusia jäseniä kirkon vanhoillisten piiristä niin miten se vaikuttaisi helluntailaisuuteen? Muodostuisiko helluntailaisuudesta fundamentalistien viimeinen linnake josta hengellisen kodin voisi löytää vain se joka on riittävän "kovaluu" antamaan periksi millekään uudistusmieliselle "hömpälle"?
Kirkon riittävästi liberalisoituessa näiden ihmisten on löydettävä uusi hengellinen koti eikä sitä välttämättä löydy kirkon sisältä, onhan esimerkiksi Luther-säätiö tilanteessa jossa sillä ei ole enää edellytyksiä toimia kirkon sisältä käsin. Viimeinen naula arkkuun oli taannoinen KKO:n päätös jossa papin kieltäytyminen jumalanpalveluksen suorittamisesta naispastorin kanssa katsottiin rikokseksi.
Mistä siis uusu hengellinen koti heille joille kirkon vapaamielisyys on liikaa?
Voisiko seurauksena olla heidän irtaantuminen kirkosta ja liittyminen sellaisiin vapaisiin suuntiin, kuten helluntailaisuus joissa heidän näkemyksilleen on ymmärrystä ja arvopohja on samankaltainen suhteessa näihin nyt esillä olleisiin kysymyksiin?
Jos näin kävisi mitä se vaikuttaisi helluntailaisuuteen? Olisiko kehitys positiivista, neutraalia vaiko negatiivista? Kaikkia helluntailaisuuteen liittyviä opillisia näkemyksiä kirkon "omat" fundamentalistit tuskin allekirjoittavat mutta useissa kysymyksissä kuitenkin jakavat helluntailaiset näkemykset.
Kymmenenkin tuhatta kirkon fundamentalistia liittyneenä helluntailaisuuteen aiheuttaisi varmasti myös sekaannusta ja hajaannusta oppiriitojen muodossa vaikka naispappeudesta ja homoista yksissä tuumin tuomitsevia lausuntoja annettaisiinkin.
Helluntailaisuudessa jo nähty lievää liberalisoitumista siinäkin, esimerkiksi naiset saavat puhua ja opettaa useissa seurakunnissa melko vapaasti.
Jos nyt jostakin syystä helluntailaisuus tai helluntaikirkko saisi runsain mitoin uusia jäseniä kirkon vanhoillisten piiristä niin miten se vaikuttaisi helluntailaisuuteen? Muodostuisiko helluntailaisuudesta fundamentalistien viimeinen linnake josta hengellisen kodin voisi löytää vain se joka on riittävän "kovaluu" antamaan periksi millekään uudistusmieliselle "hömpälle"?
Kirkon riittävästi liberalisoituessa näiden ihmisten on löydettävä uusi hengellinen koti eikä sitä välttämättä löydy kirkon sisältä, onhan esimerkiksi Luther-säätiö tilanteessa jossa sillä ei ole enää edellytyksiä toimia kirkon sisältä käsin. Viimeinen naula arkkuun oli taannoinen KKO:n päätös jossa papin kieltäytyminen jumalanpalveluksen suorittamisesta naispastorin kanssa katsottiin rikokseksi.
Mistä siis uusu hengellinen koti heille joille kirkon vapaamielisyys on liikaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Helluntaiseurakunnan jäseneksi ei ainakaan toistaiseksi hyväksytä ilman uskovan upotuskastetta.
Lapsikaste on luterilaisille niin vahva fundamentti, etteivät naispappeuden vastustaminen ja homokysymys riitä helluntaiseurakuntiin liittymisen kannustimeksi. Tuskinpa helluntailaisetkaan toivovat uusia jäseniä em. syistä.
Uutta hengellistä kotia etsivät luterilaisen kirkon jäsenet saattavat etsiytyä mieluummin Vapaakirkkoon, joka on kaste- ja eräissä muisssa oppikysymyksissä liberaalimpi kuin helluntaiseurakunnat. Vapaakirkkoon liittyminen voi kylläkin olla luterilaselle fundamentalistille vaikeaa muista syistä. Luultavasti tiukan paikan tullen luterilaiset muodostaisivat kokonaan oman yhteisönsä, niin kuin osa heistä aikoinaan Vapaakirkon.
En usko uskovien luterilaisten joukkopakoon kirkosta. Mieluummin he pysyvät kirkon helmassa, koska luterilaisuuden perusfundamentit ovat kuitenkin samat sekä vanhoillisille että libaraalimmille luterilaisille. Luterilaisessa kirkossa on tunnetusti katto korkealla ja seinät leveäällä, joten kyllä sinne mahtuu kaikenkarvaisia kirkollisia, kunhan vain pysyy "kasteen armossa" ja muissa sakramenteissa.
Maallistuneet taas pysyvät ainakin osittain perinteen painosta.
Kirkollisvaalitulos ei mielestäni luo edellytyksiä suurille muutoksille luterilaisen kirkon toiminnassa.
Saattaa olla, että vähitellen liberaali siipi saa yhä enemmän valtaa, ja jäsenkato tyrehtyy. Nythän kirkosta ovat eronneet nimenomaan uudistusmieliset ja maallistuneet.
Luther-säätiön ajolähtö johtui heidän ehdottomasta naispeppeutta vastustavasta kannastaan. Muilla kirkollisilla piireillä mm. kirkon herätysliikkeillä ei näillä näkymin ole samanlaisia jäsenyyden estäviä ehdottomuuksia. Kirkon johto antanee lestadiolaisten pitää edelleen omat omituisuutensa.