Kristillisen moraalin ulkokohtaisuudesta

Kristityt kertovat mielellään siitä, kuinka uskossa ihminen alkaa heti kehittyä parempaan suuntaan. Joskus heidän kertomansa kuullostaa jopa hyvin uskottavalta ja paikkansa pitävältä, kun he itse näyttävät toimillaan ja käytöksellään, mitä tarkoittavat. Monet ihmiset, joista pidän erityisen paljon ovat uskovaisia ja he ottavat oman uskonsa vakavasti. Ilmeisesti se heissä ilmenevä hienoluonteisuus ja pyrkimys parempaan onkin kyseisessä ihmisessä (geenit tai kotikasvatus), ja heidän kohdallaan uskoon tulo oli se, joka herätti heissä eettisiä pyrkimyksiä.

Kaikissa usko ei herätä mitään hyvää ja kaunista, mitä nyt itserakkautta. Itsensä terve kunnioittaminen on kasvualusta, josta kasvaa aito muiden ihmisten kunnioitus. Jos ihminen ei kunnioita aidosti itseään, niin hän ei kykene kunnioittaman muita, koska ei tiedä, mitä kunniottaminen on ja miltä se tuntuu. Itsekunnioituksen puutteesta kasvaa narsistista itserakkautta ja likaisia ajatuksia muista ihmisistä. Minua on jo lapsesta asti kummastuttanut tuo ihmisten ja koko ihmiskunnan likaava suhtautuminen. Itsekunnioituksen puuttessa on myös yhteisöllisestä näkökulmasta vaaransa. Se altistaa ihmisen kunniattomille teoille.

Kristinuskon tarjoama perisyntioppi keskittyy ihmisen luontaisen itsekunnioituksen poisnyhtämiseen. Ahtaissa uskonnollisissa suuntauksissa keskitytään syntiin ja ihmisen syyllisyyteen, koska ihmisessä itsessään ei nähdä mitään arvokasta. Kun ihmisyys on nyhdetty pois, tyhjään minuuteen istutetaan kristillisyys, jonka moraalin juuret eivät ole syvällä ja omakohtaisesti sisäistettyjä. Äntää ja näyttävyyttä piisaa, mutta arvomaailma on ulkolukua.

Mikä nämä ajatukset herätti? Olen nähnyt upeita kristittyjä ihmisiä, eikä minulla ole ollut järin huonoja kokemuksia kristityistä ihmisistä muualla kuin tällä palstalla. Ennen tätä palstaa en myöskään ole ollut tekemisissä lestadiolaisten tai helluntalaisten kanssa. Ei ole sattumaa, että ensimmäiset alhaiset kristityt persoonat tapasin nimenomaan tällä palstalla. Vaikka tuota ev-lut kirkkoa paljon mollataankin, niin ei se enää nykyään pyri jalostamaan mitään ihmisten irvikuvia. Pitkä miinus tulee kuitenkin siitä, että kirkko hyysää 1800-luvulle jämähtänyttä lestadiolaisuutta, jossa on samoja piirteitä kuin vielä kauemmas menneisyyteen jääneessä islamissa.

No niin, huomenta vaan!
094
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


kommentti katsomosta kirjoitti:

Kristityt kertovat mielellään siitä, kuinka uskossa ihminen alkaa heti kehittyä parempaan suuntaan. Joskus heidän kertomansa kuullostaa jopa hyvin uskottavalta ja paikkansa pitävältä, kun he itse näyttävät toimillaan ja käytöksellään, mitä tarkoittavat. Monet ihmiset, joista pidän erityisen paljon ovat uskovaisia ja he ottavat oman uskonsa vakavasti. Ilmeisesti se heissä ilmenevä hienoluonteisuus ja pyrkimys parempaan onkin kyseisessä ihmisessä (geenit tai kotikasvatus), ja heidän kohdallaan uskoon tulo oli se, joka herätti heissä eettisiä pyrkimyksiä.

Kaikissa usko ei herätä mitään hyvää ja kaunista, mitä nyt itserakkautta. Itsensä terve kunnioittaminen on kasvualusta, josta kasvaa aito muiden ihmisten kunnioitus. Jos ihminen ei kunnioita aidosti itseään, niin hän ei kykene kunnioittaman muita, koska ei tiedä, mitä kunniottaminen on ja miltä se tuntuu. Itsekunnioituksen puutteesta kasvaa narsistista itserakkautta ja likaisia ajatuksia muista ihmisistä. Minua on jo lapsesta asti kummastuttanut tuo ihmisten ja koko ihmiskunnan likaava suhtautuminen. Itsekunnioituksen puuttessa on myös yhteisöllisestä näkökulmasta vaaransa. Se altistaa ihmisen kunniattomille teoille.

Kristinuskon tarjoama perisyntioppi keskittyy ihmisen luontaisen itsekunnioituksen poisnyhtämiseen. Ahtaissa uskonnollisissa suuntauksissa keskitytään syntiin ja ihmisen syyllisyyteen, koska ihmisessä itsessään ei nähdä mitään arvokasta. Kun ihmisyys on nyhdetty pois, tyhjään minuuteen istutetaan kristillisyys, jonka moraalin juuret eivät ole syvällä ja omakohtaisesti sisäistettyjä. Äntää ja näyttävyyttä piisaa, mutta arvomaailma on ulkolukua.

Mikä nämä ajatukset herätti? Olen nähnyt upeita kristittyjä ihmisiä, eikä minulla ole ollut järin huonoja kokemuksia kristityistä ihmisistä muualla kuin tällä palstalla. Ennen tätä palstaa en myöskään ole ollut tekemisissä lestadiolaisten tai helluntalaisten kanssa. Ei ole sattumaa, että ensimmäiset alhaiset kristityt persoonat tapasin nimenomaan tällä palstalla. Vaikka tuota ev-lut kirkkoa paljon mollataankin, niin ei se enää nykyään pyri jalostamaan mitään ihmisten irvikuvia. Pitkä miinus tulee kuitenkin siitä, että kirkko hyysää 1800-luvulle jämähtänyttä lestadiolaisuutta, jossa on samoja piirteitä kuin vielä kauemmas menneisyyteen jääneessä islamissa.

No niin, huomenta vaan!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu