Ateismi liitetään yleensä tieteelliseen maailmankuvaan, evoluutioon ja alkuräjähdykseen. Mutta kyllä atteja on ollut jo ennen tieteen läpimurtoa ja evoluutiota. He olivat epäilyistään ehkä hissuksiin, koska henki oli höllässä, mutta heitä oli. Tästä kertoo juuri jatkuvien uskontunnustusten vaatiminen ja kuolevien piinaaminen uskomisvaatimuksilla keskiajalla ja myöhemminkin. Eihän se olisi ollut tarpeen, jos kaikki olisivat ottaneet kirkonmiesten jutut aina täytenä totena.
Keskiajalla kenelläkään ei ollut kovin tieteellistä tai rationaalista kuvaa maailmasta. Harva osasi sanoa yhtään mitään Maan muodosta tai sen liikkeistä tai erottaa yliluonnollisia selityksiä luonnollisista. Mutta silti jotkut epäilivät, että ehkä se paljon mainostettu Jumala, jonka mielenliikahduksia tulkitsevat vain kaapupukuiset miehet, ei ole ihan niin todellinen kuin väitetään. Parempien selitystenkin puuttuessa, Jumala oli joillekin liian epäuskottava ollakseen totta.
Ja ateisteja oli myös raamatullisina aikoina. Jos atteja ei olisi ollut, miksi niitä olisi ollut tarpeen dissata? Psalmi 14 on palstalaisille varmaan tuttu: "Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on." Tämähän on tänä päivänä tuttua ateistien mustamaalaamista - aikana jolloin isoa kirjaa vasta kirjoitettiin.
Ennen alkuräjähdys- tai evoluutioteoriaa tai edes kopernikaanista mallia, kun ilmiöiden selittämiseen ei ollut tieteellisiä metodeja, jotkut silti hiffasivat, että jumalateoria on ainakin ihan paska.
Keskiajalla kenelläkään ei ollut kovin tieteellistä tai rationaalista kuvaa maailmasta. Harva osasi sanoa yhtään mitään Maan muodosta tai sen liikkeistä tai erottaa yliluonnollisia selityksiä luonnollisista. Mutta silti jotkut epäilivät, että ehkä se paljon mainostettu Jumala, jonka mielenliikahduksia tulkitsevat vain kaapupukuiset miehet, ei ole ihan niin todellinen kuin väitetään. Parempien selitystenkin puuttuessa, Jumala oli joillekin liian epäuskottava ollakseen totta.
Ja ateisteja oli myös raamatullisina aikoina. Jos atteja ei olisi ollut, miksi niitä olisi ollut tarpeen dissata? Psalmi 14 on palstalaisille varmaan tuttu: "Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on." Tämähän on tänä päivänä tuttua ateistien mustamaalaamista - aikana jolloin isoa kirjaa vasta kirjoitettiin.
Ennen alkuräjähdys- tai evoluutioteoriaa tai edes kopernikaanista mallia, kun ilmiöiden selittämiseen ei ollut tieteellisiä metodeja, jotkut silti hiffasivat, että jumalateoria on ainakin ihan paska.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Historioitsijoiden oletus on, että ateisteja on ollut ihan siitä saakka kun ensimmäiset teistit maan päälle ilmestyi. Kristinusko elämänkatsomuksena on siis aika nuori ateismiin verrattuna. Ateismi tulee myös säilymään kaikkein kauimmin, koska aina on ihmisiä, jotka ymmärtävät, ettei jumalia ole olemassa, koska niillä ei ole mitään tarkoitusta ja tarvetta.
Näinhän se on. Ihmiset syntyvät ateisteina, kunnes heille jonkinlaisen taruolennon olemassaolo päähän iskostetaan. Kollektiivisesta harhasta on vaikeampi päästä irti. Harhan aste sitten on kiinni siitä millä vakaumuksella sitä syötetään. Esimerkiksi jos verrataan uskoa joulupukkiin ja jumalaan. Jossain vaiheessa lapset huomaavat ettei kukaan oikeasti usko joulupukkiin. Lapsia on vain armotta viilattu linssiin. Todisteita jumalan olemassaolosta on kuitenkin aivan yhtä paljon kuin joulupukista, mutta jumalaan uskoo suurempi määrä ihmisiä ja suurin osa vielä aikuisinakin. Se tuo vakuuttavuutta.
ja moni jää sille tasolle ateistiksi;)
Et taida edes ymmärtää sitä tunnetta mikä menee ihmisen sisässä. kun näkee toisen todellakin panevan parastaan ja silti saavutus on ihan älyttömän kehno. Yritit ilmeisesti sellaista sopivaa letkautusta tai lohkaisua, joka mykistäisi lukijat yllättävällä iskevyydellään. :( En mykistynyt, enkä usko muidenkaan mykistyneen.
tunteen monia kertoja;)
:D
Vai väitätkö, että kristittyjen lapsi lausuu syntyessään isä meidän rukouksen.
Jotkut tosiaan eivät koskaan usko jumalan olemassaoloon. Ihan syntymästään lähtien. Mitä sitten?
Kaikki eivät olekaan niin typeriä, että laskee tasoa.
hyvän elämän ihmisen lajityypillisistä ominaisuuksista lähtien onnellisuudeksi.
Onnellisuus on elämässä onnistumista Onnellisen ihmisen elämä on järjen ohjaama sopusointuinen kokonaisuus.
Järki ja järjen käyttö on se ominaisuus, joka erottaa ihmisen muista luomakunnan olennoista, järjen toiminta on siten ihmisen korkein hyve, onnellisen elämän edelletys.
Onnellinen elämä kulkee "keskitien mallin" mukaan, onnellinen ihminen ei siten sorru toimissaan äärinmäiksyyksiin.
Aristoteleen hyvän elämän määritelmään ei mahdu uskonto ja jumala, siihen ei myöskään kuule kuolemanjälkeisen elämän pohdiskelu"
Niinpä niin siinä melkoisia mietteitä 2300 vuoden takaa....
Ihmiset syntyvät Jumalaan uskoviksi, mutta moni elämänsä aikana erkaantuu Jumalasta.
Alkuasukasheimot eivät ole koskaan kuullutkaan jumalastasi, elelevät elämäänsä syntymästä kuolemaan ilman jumalaasi.
tilaisuus käydä kysymässä asiaa antropologeilta kun muistaakseni Perun alueelta löydettiin "uusi kansa2 , jonka olemassa olosta ei ole ollut ennen tietoa.
Joo, tiedän, heiltä löytyy tietysti raamattu ja krusifiksi, sanovat nämä oppineet ystävät hetken päästä.
Jos ihmiset syntyvät aina jumalaan uskoviksi, niin mitenkäs ihmeessä muslimeille syntyy aina
vain vauvoja, jotka uskovat profeetta Muhamediin ja allahiin, eikä koskaan ikinä vauvoja,
jotka uskoísivatkin Jeesukseen ja jahveen? Ja mites kummassa hinduille syntyy aina vain
vauvoja, jotka eivät usko mihinkään edellä mainituista, eivät profeettaan eivätkä Jesseen
eivätkä allahiin eivätkä jahveen, vaan aina brahmaniin?
Jos siis ihmiset syntyisivät jumalaan uskoviksi, niin miksi se on aina eri jumala? Ja aina
sen kulttuurin jumala, johon sattuu syntymään. Ei koskaan mikään muu jumala. Jos usko
jumalaan olisi sisäsyntyistä, pitäisi sen tietenkin silloin olla aina kaikilla sama jumala,
eikä kenellekään olisi edes mitään tarvetta opettaa mitään jumaluskoa, kun se olisi jo
ilman mitään opettamistakin kaikilla samanlaisena.
Ja niillä tunnetuilla ns. susilapsilla tai tynnyrissä kasvaneilla lapsilla, jotka ovat kasvaneet kokonaan eristyksissä muista ihmisistä, esim. kellariin tai ullakoilla lukittuina tai eläinten kasvattamina
luonnossa, ei ole koskaan havaittu mitään uskonnollisia käsityksiä tai uskoa jumaliin? He eivät
ole edes kyenneet ymmärtämään käsitettä uskonto tai jumala.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Villilapsi
Theodoros, liikanimeltään Jumalaton, (335-260 eaa.) kirjoitti jopa kirjan 'Jumalista', jossa hän röyhkeästi väitti että mitään jumalia ei ole olemassa. Hän siis oli oman aikansa uusateisti.