Suur-Suomi-aate oli itämerensuomalaisten kansojen yhteenkuuluvuutta korostaneen heimoaatteen muoto, johon sisältyi halu tai tavoite liittää Suomen valtioon itämerensuomalaisen väestön asuttamia muiden valtioiden alueita. Erityisesti haaveiltiin Neuvostoliitolle kuuluneen Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen. Suur-Suomi-aatetta edustaneista järjestöistä Akateeminen Karjala-Seura puhui Suur-Suomesta sekä tavoitellun suursuomalaisen valtion että suomalais-karjalaisen ei-valtiollisen kieli- ja kulttuuriyhteisön merkityksessä. Suur-Suomi-aatteen laajamittainen kannatus oli voimakkaimmillaan Suomen itsenäisyyden alkuaikoina. Ainakin Suomen valtion alueellista laajentamista tavoitelleessa muodossaan Suur-Suomi-aate käytännössä sammui jatkosodan jälkeen.
Yleensä Suur-Suomi-haaveilijat hahmottelevat Suur-Suomen itärajaksi Fennoskandian luonnonmaantieteellistä itärajaa, joka kulkee Vienanmereltä Ääniselle ja Syväriltä Nevajoen tai Rajajoen poikki Suomenlahteen. Nämä rajat sisältävät suomalaisten ja itäkarjalaisten alueet. Joskus mukaan sisällytetään myös Nevan eteläpuolinen Inkeri, Viro[1] sekä myös Norjan Ruija ja Ruotsin Norrbottenin suomenkielinen alue. Joskus Suomen rajoiksi myös esitettiin laajempaa, muinoin itämerensuomalaista aluetta "Väinältä Väinälle" eli Pohjois-Venäjän Vienajoelta Latvian Väinäjoelle. Harvemmin unelma Suur-Suomesta saatettiin Venäjän suunnassa ulottaa kaukaisempienkin suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueille, jopa Uralille ja Länsi-Siperiaan saakka.
Jo sisällissodan aikana vuonna 1918 Carl Gustaf Emil Mannerheim oli Antreassa Karjalankannaksella antanut julistuksen, jossa toteaa ettei tulisi viemään miekkaansa tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Jatkosodassa Mannerheim antoi kuuluisan ns. miekantuppipäiväkäskynsä, jossa viittasi julistukseensa. Päiväkäskyssä oli mainintoja myös "suuresta Suomesta", mikä jo tuolloin aiheutti myös kielteistä huomiota poliittisissa piireissä.
Jatkosodan aikana 1941 Suomi miehitti historiansa laajinta aluetta. Monet muuallakin kuin oikeistossa halusivat liittää Itä-Karjalan Suomeen. Perusteet olivat paitsi ideologisia ja poliittisia, myös sotilaallisia: niin sanottu kolmen kannaksen linja oli aiempaa rajaa helpompi puolustaa. Saksan ollessa tukena siihen oli mahdollisuus.
Yleensä Suur-Suomi-haaveilijat hahmottelevat Suur-Suomen itärajaksi Fennoskandian luonnonmaantieteellistä itärajaa, joka kulkee Vienanmereltä Ääniselle ja Syväriltä Nevajoen tai Rajajoen poikki Suomenlahteen. Nämä rajat sisältävät suomalaisten ja itäkarjalaisten alueet. Joskus mukaan sisällytetään myös Nevan eteläpuolinen Inkeri, Viro[1] sekä myös Norjan Ruija ja Ruotsin Norrbottenin suomenkielinen alue. Joskus Suomen rajoiksi myös esitettiin laajempaa, muinoin itämerensuomalaista aluetta "Väinältä Väinälle" eli Pohjois-Venäjän Vienajoelta Latvian Väinäjoelle. Harvemmin unelma Suur-Suomesta saatettiin Venäjän suunnassa ulottaa kaukaisempienkin suomalais-ugrilaisten kansojen asuma-alueille, jopa Uralille ja Länsi-Siperiaan saakka.
Jo sisällissodan aikana vuonna 1918 Carl Gustaf Emil Mannerheim oli Antreassa Karjalankannaksella antanut julistuksen, jossa toteaa ettei tulisi viemään miekkaansa tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Jatkosodassa Mannerheim antoi kuuluisan ns. miekantuppipäiväkäskynsä, jossa viittasi julistukseensa. Päiväkäskyssä oli mainintoja myös "suuresta Suomesta", mikä jo tuolloin aiheutti myös kielteistä huomiota poliittisissa piireissä.
Jatkosodan aikana 1941 Suomi miehitti historiansa laajinta aluetta. Monet muuallakin kuin oikeistossa halusivat liittää Itä-Karjalan Suomeen. Perusteet olivat paitsi ideologisia ja poliittisia, myös sotilaallisia: niin sanottu kolmen kannaksen linja oli aiempaa rajaa helpompi puolustaa. Saksan ollessa tukena siihen oli mahdollisuus.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihan hyvä analyysi laajentumishaluista. Samanlaisia haluja on kaikilla, himot ne on hiirelläkin.
Mutta olen kuvitellut että talvisodan aiheutti aivan eri luokan tekijät, kahden suurvallan sopimus 1939 luovutti Baltian maat ja Suomen NL:lle. Ei puna-armeija hyökännyt pienten tai suurempienkaan järjestöjen kuvittelujen takia.
Talvisodan syy oli Molotov-Ribbentrop sopimus ja puna-armeijan hyökkäys Stalinin käskystä.
Onko tässä asiassa jotain epäselvyyttä?
"Talvisodan syy oli Molotov-Ribbentrop sopimus ja puna-armeijan hyökkäys Stalinin käskystä."
Ai se sopimus hyökkäsi Suomeen? Oletko sattunut miettimään miksi tuollainen sopimus tehtiin? NL halusi sulkea leningradin suun merellä(Viro, Suomi) ennen kuin joku muu valtio tekee sen. Onko siinä sotain epäselvää?
politiikkaa koskaan. Sitä ajavat järjestöt ja henkilöt eivät vastanneet ulkopolitiikan suunnasta ennen Talvisotaa. Virallinen linja oli puolueettomuus, pohjoismainen yhteistyö ja nojatuminen Kansainliittoon. Sitä ajoi poliittinen ja sotilasjohto yhteisvoimin.
Jatkosodan alun Suur-Suomi haaveet perustuivat uskoon Saksan voitosta. Sodan kuluessa ne työnnettiin taustalle ja puhuttiin vain turvallisista rajoista.
" Jatkosodan alun Suur-Suomi haaveet perustuivat uskoon Saksan voitosta. "
Todellisuudessa - Marski päiväkäskyllään erotti omat tavoitteet saksalaisten barbaroksesta. Retoorinen viittaus itsenäisyytemme alkuaikojen lausein oli tarkoitettu kansamme ja ennenkaikkea lähes puolimiljoonaisen pakolaislaumamme rauhoittamiseksi - että innoittamiseksi. USA:n ulkoministeri Hull kiitteli Mannerheimiä vuolaasti miekantuppipäiväkäskyn nerokkaasta ilmaisusta, joka erottaa Suomen tavoitteet erilleen Saksan Barbaroksesta. Näin päiväkäsky ymmärrettiin USA:ssa ajassa ja paikassa.
"Suur-Suomi ei ollut virallista politiikkaa koskaan. Sitä ajavat järjestöt ja henkilöt eivät vastanneet ulkopolitiikan suunnasta ennen Talvisotaa."
Oletko mahdollisesti maahanmuuttaja vai miten voit olla noin tietämätön? Se oli nimen omaan Suomen virallista politiikkaa 1918- 1944.
Eljas Erkolla oli kokemusta jo sisällissodan valkoisena rintamaupseerina, kun hän sai puhdistaa Suomea punaisesta vaarasta. Jo Tallinnan lähetystösihteerinä 1924 Eljas Erkko pisti alulle suunnitelman Leningradin piirityksestä ehdotuksillaan, että Suomi ja Viro sulkevat Suomenlahden.Ennen talvisotaa vuosina 1938–1939 Erkko toimi Cajanderin kolmannessa hallituksessa ulkoministerinä neuvoteltaessa Neuvostoliiton kanssa aluevaihdoista Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa.J. K. Paasikivi, joka kannatti myönnytyksiä suhteessa Moskovan vaatimuksiin, kutsui sotaa "Erkon sodaksi.
Akateeminen Karjala-Seura (AKS) oli vuosina 1922–1944 toiminut ylioppilaiden ja akateemisen eliitin muodostama kansallismielinen järjestö, joka olemassaolonsa aikana hallitsi suvereenisti akateemista maailmaa ja ylioppilaskuntaa. Lisäksi AKS:llä oli paljon vaikutusvaltaa Suomen sisäpolitiikassa jo pelkästään siksi, että sen jäsenkuntaan kuului monia merkittäviä politiikan toimijoita.
Erkko oli vain lyhyen aikaa ulkoministerinä ja kannatti nimenomaan virallista ulkopolitiikkaa. Sodan syttymiseen hän ei uskonut, koska piti sitä mahdottomana.
Koeta edes alustavasti päästä vasemmistopropagandasta. Perehdy johonkin tuoreeseen Suomen historiaan.
Tässä sulle tuoretta Suomen historiaa. Itse olet tainnut lukea vain Vapaussoturin iltahuudon vuodelt 1919.
Erkon sodat
Eljas Erkko pani Leningradin piirityksen alulle jo kesällä 1924 Tallinnan lähetystösihteerinä toimiessaan. ”Virolla ja Suomella on eräällä taholla yhteinen «rintama» Venäjää vastaan sodan syttyessä”, Erkko raportoi Helsinkiin. Suomi ja Viro suunnittelivat Leningradin motin siten, että Suomenlahden poikki vedettäisiin sulku. Historioitsija Martti Turtola kirjoittaa, että Neuvostoliiton kannalta se oli äärimmäisen vaarallinen strateginen ase kahden pikkuvaltion käsissä.
Suomi ja Viro järjestivät ensimmäisen suuret sotaharjoitukset Leningradin motittamiseksi 1936. Ne onnistuivat niin hyvin, että harjoituksia jatkettiin joka vuosi. Erkko totesi, että hänen esittämänsä idea oli saavuttanut ”mittasuhteet, jotka moninkertaisesti ylittivät alkuperäisen yhteistyöajatuksen”.
Suomen yleisesikunnassa palvellut luutnantti Vilho Armas Pentikäinen toimitti Suomen ja Viron sotilasyhteistyötä koskeneet paperit, lukuisten muiden paperien ohella, Neuvostoliiton lähetystölle. Jäätyään verekseltään kiinni Pentikäinen katosi itärajan yli. Vakoojansa ansiosta Moskova pääsi perille Suomen ja Viron yhteistyöstä. Neuvostoliitolle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin tehdä Suomen ja Viron suunnitelma vaarattomaksi iskemällä sulun toinen sarana sijoiltaan. Syksyllä 1939 Neuvostoliiton ja Viron välisen tukikohtasopimuksen ansiosta sulku lakkasi olemasta. Viro joutui näin ollen maksamaan Erkon sodasta kalliin hinnan, ja maksaa sitä edelleen.
lähde: http://patsaskirja.blogspot.com/2009/01/judenfrei.html
ja mitä tästä sitten seurasikaan :arrow:
Yhtenä syynä Rytin ja muiden sotarikostuomioon oli se, että Mannerheimin ja Hitlerin armeijat tappoivat Leningradin nälkämottiin ainakin 1,5 miljoonaa siviiliä. Se oli kansanmurha siinä missä holokaustikin, ellei vielä pahempi. Sodan jälkeen brittiläis-neuvostoliittolaisen liittoutuneiden Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov huomautti Helsingissä suomalaisille: ”Lasken ainakin puolet Leningradissa nälkään kuolleista suomalaisten osalle, sillä he osallistuivat yhdessä saksalaisten kanssa kaupungin saartoon.”
lähde: http://patsaskirja.blogspot.com/2009/01/marttyyrit.html
Mannerheim oli jo vuonna 1918 yrittänyt Leningradin miehitystä huonolla menestyksellä.
totutuneet. Suomea voidaan syttää vain noista mainitsemistasi asioista jotka eivä ole koskaan toteutuneet.
Vastaa ja lainaa mieluiten minun sanomaani jos minulle vastaat.
Puututaan vain muutamaan.
Lähetystösihteerit eivät todellakaan suunnitelleet eivätkä suunnittele Suomen politiikkaa, saati sotatoimia.
Mitään sotaharjoituksia Leningradin motittamiseksi ei ole pidetty 1936, eikä koskaan muulloinkaan. NL miehitti Viron syksyllä -39.
Pentikäinen ei voinut toimittaa mitään yhteistyöpapereita, koska sellaisia ei ollut.
NL ilmoitti 1947 Pariisin rauhansopimusta laadittaessa Leningradissa kuolleen nälkään noin 635 000 ihmistä. Kaikkiaan saarron aikana kuolleita oli noin miljoona. Suomi ei millään tavalla vaikeuttanut kaupungin huoltoa. Ei sitä ollut tehty Suomen kautta ennenkään. Nälkäkuolemat olivat NL:n sodanjohdon ja nimenomaan Zdanovin syytä, koska he laiminlöivät evakuoinnin ja kaupungin ruokkimisen. Lisäks juuri NL käynnisti sodan liitossa Saksan kanssa.
Mannerheim ei 1918 edes ajatellut Pietariin hyökkäämistä. Hän oli yksityishenkilö kesäkuusta alkaen.
Voit toki uskoa propagandaan, mutta älä tyrkytä sitä sivistyneille ihmisille.
Puollustusyhteistyö Viron kanssa lopetettiin kauan ennen talvisotaa. Lisäksi Neuvostoliitto oli itse luvannut järjestää kansanäänestyksen Itä-Karjalassa siitä haluavatko itäkarjalaiset kuulua Suomeen vai Neuvosto-Venäjään aivan kuten oli Tarton rauhansopimuksessa sovittu.
Mitään Suur-Suomi intoilu ei siis ollut. Olympialaisiin valmistautuminen ja puollustusmenojen lisääminen Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta olivat tärkeämpiä.
Ja mitä Saksan kanssa yhteistyöhön tulee niin olihan sitä nekkulallakin. Tulevilla natseilla oli omat lento-koulunsa nekkulassa. Saksalaiset rakensivat ja suunnittelivat S-luokan sukellusveneet ja testailivat niitä Tributsin ja muiden Itämeren laivaston pellejen kanssa.
Mitään laajaa yhteistyötä Saksan kanssa ei ollut. Saksan suurin yhteistyökumppani 1930-luvulla oli ylivoimaisesti Stalinin johtama Neuvostoliitto jota Keitel, Jodl, Seeckth ja monet muut natsifanit ihailivat. Erityisesti SA-miehet ja monet NSDAP:n vasemmistolinjaa edustavat.
Paitsi että se yhteistyö alkoi jo ennen Suomen itsenäistyttyä( Jääkärien koulutus)
Jatkui 1918( Saksalaisten maihinnousu suomeen senaatin kutsumana)
Ja jatkui siitä eteenpäin kauppasopimiksena joka johti lopult sotilasliittoon 1941.
Mitään laajaa yhteistyötä ei ollut ainoastaan sinun päässäsi kehittämässä suomi korkeajännitys fantasiassa. Kyllä oli todellakin. Herää tähän päivään pölvästi.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/muistio.html
yhteistyö loppui marraskuussa 1918. Sen jälkeen sitä ei ollut ennen kesää -40. Kyseessä oli kokonaan toinen Saksa. Talvisodan aikana Saksa oli vihamielisen puolueeton liittolaisensa NL:n hyväksi.
Mitään sotilasliittoa ei koskaan ollut. Yhteistoimintaa kylläkin.
Suomi mm. kieltäytyi muiden pohjoismaiden lailla Saksan ehdottamasta hyökkäämättömyyssopimuksesta, koska katsoi Saksan sillä yrittävän vaikuttaa Suomen puolueettomuuspolitiikkaan. Saksa närkästyi perusteellisesti.
Turha nimitellä ketään. Et ole lainkaan perillä Suomen historiasta.Se on eri asia kuin tyrkyttämäsi kommunistipropaganda.