Ken tuomiota lausuupi,
Saa tuomionsa kerran,
Kun puuttunut on asioihin,
Taivahisen Herran.
Ei yhtään toistaan parempaa,
On kaikki samaa saastaa.
On tomua ja tuhkaa vaan,
Suurinkin tästä maasta.
Oot hento kedon kukkanen,
Mi hetken loistat - sammut,
Kun itse Taivaan Tarhuri
On oksas poikki pannut.
Ne lehtiä vaan kasvoivat,
Ei hedelmiä löytänyt
Vaikk Herra niitä vuottaissaan,
On usein luonas käynyt.
Tee parannus ja perkaa maas,
Et hedelmiä löytäis,
Kun luokses kerran tulee taas,
Hän katsomaan sun töitäs.
Sä silloin ootko paljasna,
Ei lehtiäkään enää,
vai kannatko jo hedelmää,
On oksas rehevinä?
On Jeesus merkit antanut,
joit seurata sun pitää.
Kohota silmäs taivaalle,
suunnista katsees itään.
Nuo merkit selvät näkyypi,
ne kertoo sulle siitä,
ett Jeesus kohta saapuvi,
Ei estä Häntä mikään.
Oletko silloin valmiina.
Kohtaamaan Elon Herraa,
Vaatteesi pestyt, valkeat,
Veressä Ristin Herran.
Oi kiiruhda - oi kiiruhda,
Viel ovet auki ovat.
Hän sua kutsuu - odottaa,
pian ovet sulkeutuvat.
Runon on kirjoittanut Astrid Leimu Taivalkoskella 20.12.1949.
Saa tuomionsa kerran,
Kun puuttunut on asioihin,
Taivahisen Herran.
Ei yhtään toistaan parempaa,
On kaikki samaa saastaa.
On tomua ja tuhkaa vaan,
Suurinkin tästä maasta.
Oot hento kedon kukkanen,
Mi hetken loistat - sammut,
Kun itse Taivaan Tarhuri
On oksas poikki pannut.
Ne lehtiä vaan kasvoivat,
Ei hedelmiä löytänyt
Vaikk Herra niitä vuottaissaan,
On usein luonas käynyt.
Tee parannus ja perkaa maas,
Et hedelmiä löytäis,
Kun luokses kerran tulee taas,
Hän katsomaan sun töitäs.
Sä silloin ootko paljasna,
Ei lehtiäkään enää,
vai kannatko jo hedelmää,
On oksas rehevinä?
On Jeesus merkit antanut,
joit seurata sun pitää.
Kohota silmäs taivaalle,
suunnista katsees itään.
Nuo merkit selvät näkyypi,
ne kertoo sulle siitä,
ett Jeesus kohta saapuvi,
Ei estä Häntä mikään.
Oletko silloin valmiina.
Kohtaamaan Elon Herraa,
Vaatteesi pestyt, valkeat,
Veressä Ristin Herran.
Oi kiiruhda - oi kiiruhda,
Viel ovet auki ovat.
Hän sua kutsuu - odottaa,
pian ovet sulkeutuvat.
Runon on kirjoittanut Astrid Leimu Taivalkoskella 20.12.1949.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo oli puhutteleva runo ja se nosti mieleeni erään hengellisen laulun, josta muistan vain pätkiä. Siinä kerrotaan kuinka läpi elämän joku ihminen kokee aika ajoin Jumalan kutsun. "Pyhä Henki kolkuttelee ja Viinimäen Herra odottelee". Mutta laulussa ihminen moninaisin verukkein toistuvasti hylkää kutsun ja sanoo: "Myöhemmin sitten".
Laulun viimeinen säkeistö meni suunnilleen näin:
Nyt kellojen humina ilmassa soi,
nyt on sielulla tuska ja voi.
Enää Pyhä Henki ei kolkuttele
eikä Viinimäen Herra odottele.
Näin kerran, jos torjumme Herran, mutta vielä on ovi armoon ja pelastukseen avoinna.
"Runon on kirjoittanut Astrid Leimu Taivalkoskella 20.12.1949."
Tiedätkö taustaa tuon kauniin runon synnystä tai sen runoilijasta, Leimu, Taivalkoski, 1949, ...?
Meidän pitää muistaa tarkata itseämme olemmeko kapealla tiellä. Jeesus voi tulla milloin tahansa ja silloin meidän pitää olla valmiina. Onko Öljy Sanan lampussa, vai onko Sanan lamppu tyhjänä Öljystä on ratkaiseva tekijä. Jos Öljy, eli Pyhä Henki on astiassa niin Sanan lamppu loistaa kirkkaana ja silloin on varmaa, että pääsee Jeesuksen mukaan täältä. Jumala asuu vain astioissa, jotka valvovat itseään, ei astioissa, jotka nukkuvat, tai joiden Sanan lamppu on Öljystä tyhjänä.
Jeesus lähetti meidät kertomaan siitä, että vielä on aikaa tehdä parannus ja vielä on aikaa nousta tekemään hyvää kaikille ihmisille. Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken on laki, jonka Öljyn lampussaan pitävät kokevat jokaisena päivänä. Pyhä Henki varoittaa Sanan mukaan lankeamasta laittomuuteen, joka etsii jokaista nielläkseen ja viedäkseen mukanaan kauas Jumalasta.
tiedä runon taustaa sen enempää. Se on julkaistu Ristin Voitto lehdessä vuonna 1950, josta sen bongasin.