Laitan aloituksen seurakunnan olemuksesta. Mikä on tosi srk? Kuinka tunnistamme toisemme?
Joitain ajatuksia.
Yleinen käsitys srk:ssa on että seurakuntaan kuuluminen on luonnollinen seuraus uskoontulosta. Uskoontullut haluaa rakentua yhteisestä uskosta yhdessä muiden kristittyjen kanssa, sitoutua ja myös kantaa vastuuta omalla paikallaan siinä määrin ja siten kuin Jumala johdattaa. Olen tavannut runsaasti jos minkä sortin uskonnollista yrittäjää ja sooloilijaa jotka "universaaliin seurakuntaruumiiseen" vedoten väheksyvät rakenteellista seurakuntamallia. Jos uskoontulleella ei vielä vuosienkaan kuluttua ole seurakuntayhteyttä, sopii kysyä miksi. Mieleen nousee kysymys onko henkilö tullut uskoon, tai jos on, onko hänellä jotain esteitä kuten syntielämää tai uskonnollisia vinoutumia, joiden vuoksi ei voi liittyä (raamatullisesta opista kiinnipitävään) srk:ntaan?
Mielestäni vapaissa suunnissa yleisesti ottaen on terve opetus asiasta. Mutta täytyy muistaa myös, ettei nimelliseen seurakuntaan kuuluminen ole automaattinen pelastuksen merkki. Ihminen on voinut menettää pelastuksensa esim. salaisen syntielämän tähden, vaikka häntä seurakunnan keskellä vielä pidetäänkin uskovana.
Kuten kirjoitin viestissä R.yssä:lle:
"Jos kohtaan henkilön joka sanoo olevansa uskossa ja jota en entuudestaan tunne, en ryhdy ensimmäiseksi epäilemään hänen uskoa tai tenttaamaan oppikäsityksistä. Kiitän Herraa pelastuksen lahjasta. Kun sitten alamme yhdessä rukoilemaan tai keskustelemaan, jos henkilö ei ole uskossa tai on uskossaan pahasti vinoutunut kyllä se tulee esiin, ilman tenttaamistakin."
Joitain kertoja on käynyt että heti kättelyssä koen hengessäni ettei kaikki ole kohdallaan tässä henkilössä ja samoin on käynyt että koen hengessäni että tässä on veli tai sisko jolla on sama Pyhä Henki kuin itsellänikin. Kerran linja-autoasemalla koin hengessäni ihanaa Pyhän Hengen läsnäoloa ja minulle tuli tuntuma että joku rukoilee näiden asemalla olevien puolessa, kun istuin hallissa penkillä, katselin ympärilleni ja näin muutaman metrin päässä miehen joka istui vähän etukumarassa ja ajattelin että varmaankin se on tämä. Koin yhteenkuuluvaisuutta hengessä vaikka en edes tuntenut häntä. Hetken kuluttua mies kaivoi repustaan Raamatun ja alkoi lukea. Myöhemmin keskustelin hänen kanssaan ja hän kertoi rukoilleensa niiden ihmisten puolesta.
Jumalan todellisuus on koettavaa todellisuutta. Hän on elävä ja puhuva Jumala.
Emme kuitenkaan saa etsimällä etsiä kokemuksia hengellisen todellisuuden tueksi ja merkeiksi, vaan kristityn pitää kiinnittyä ja kiintyä Jeesukseen Kristukseen, kasvaen Hänen sisällisessä tuntemisessaan, jossa perusedellytys on alamaisuus ilmoitetulle tahdolle eli Jumalan sanalle, jonka mukaan asiat ja ilmiöt, uskonelämä sekä oppi tulee arvioida.
Terveeseen seurakuntaelämään tarvitaan sekä kirjoitukset eli Raamattu, jonka kautta Jumala ensisisijaisesti puhuu ja arvioi rehellisyytemme, että Jumalan voima eli uskoontulon myötä saatu Pyhä Henki, joka on voiteluna ja opettajana niissä, jotka rehellisesti ja ristinsä ottaen ovat Jeesukselle antautuneet.
"Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?" (Mark.12:24).
Kumpaakaan ei sovi väheksyä. Kun otamme todesta Pyhän Hengen saamme kokea että Hän syventää rakkauttamme sanaan, antaa ymmärrystä ja juurruttaa Raamatun ilmoitukseen. Kun otamme todesta Jumalan sanan saamme kokea, ilman kokemusten etsintääkin, että alamme kuulla Jumalan äänen myös muilla tavoin kuin sanan kautta, herkistymme Hänen ohjaukselleen ja sisäiset aistimme harjaantuvat erottamaan oikean ja väärän.
Raamatullinen opetus seurakunnasta on, että se on
1.) kaikista Jumalan lapsista koostuva morsiusseurakunta; "orgaaninen" (elävä ruumis, jäsenten hengellinen ykseys, toisilleenkuuluvuus),
ja 2.) konkreettisena ilmentymänä maailmassa myös "organisatorinen" (rakenteellinen, paimenten johtama, käytännölliseen vastuullisuuteen sitouttava).
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9473342/46842016
- - -
Jumalan tahto on että kuuluisimme seurakuntiin joissa on terve, raamatullinen oppi, ja että seurakuntayhteydestämme käsin harjoitamme kristittyjen yhteyttä. Seurakunnan tarkoitus ei ole julistaa seurakuntaa vaan Kristusta ja sitouttaa Häneen. Silloin seurakunta toteuttaa tehtäväänsä. Kun Herra noutaa omansa Hän ei nouda nimellisiä seurakuntia vaan näihin kuuluvat (ja näiden ulkopuolisetkin) uudestisyntyneet, joiden sydämissä on Pyhä Henki. Hän yhdistää meidät.
Joitain ajatuksia.
Yleinen käsitys srk:ssa on että seurakuntaan kuuluminen on luonnollinen seuraus uskoontulosta. Uskoontullut haluaa rakentua yhteisestä uskosta yhdessä muiden kristittyjen kanssa, sitoutua ja myös kantaa vastuuta omalla paikallaan siinä määrin ja siten kuin Jumala johdattaa. Olen tavannut runsaasti jos minkä sortin uskonnollista yrittäjää ja sooloilijaa jotka "universaaliin seurakuntaruumiiseen" vedoten väheksyvät rakenteellista seurakuntamallia. Jos uskoontulleella ei vielä vuosienkaan kuluttua ole seurakuntayhteyttä, sopii kysyä miksi. Mieleen nousee kysymys onko henkilö tullut uskoon, tai jos on, onko hänellä jotain esteitä kuten syntielämää tai uskonnollisia vinoutumia, joiden vuoksi ei voi liittyä (raamatullisesta opista kiinnipitävään) srk:ntaan?
Mielestäni vapaissa suunnissa yleisesti ottaen on terve opetus asiasta. Mutta täytyy muistaa myös, ettei nimelliseen seurakuntaan kuuluminen ole automaattinen pelastuksen merkki. Ihminen on voinut menettää pelastuksensa esim. salaisen syntielämän tähden, vaikka häntä seurakunnan keskellä vielä pidetäänkin uskovana.
Kuten kirjoitin viestissä R.yssä:lle:
"Jos kohtaan henkilön joka sanoo olevansa uskossa ja jota en entuudestaan tunne, en ryhdy ensimmäiseksi epäilemään hänen uskoa tai tenttaamaan oppikäsityksistä. Kiitän Herraa pelastuksen lahjasta. Kun sitten alamme yhdessä rukoilemaan tai keskustelemaan, jos henkilö ei ole uskossa tai on uskossaan pahasti vinoutunut kyllä se tulee esiin, ilman tenttaamistakin."
Joitain kertoja on käynyt että heti kättelyssä koen hengessäni ettei kaikki ole kohdallaan tässä henkilössä ja samoin on käynyt että koen hengessäni että tässä on veli tai sisko jolla on sama Pyhä Henki kuin itsellänikin. Kerran linja-autoasemalla koin hengessäni ihanaa Pyhän Hengen läsnäoloa ja minulle tuli tuntuma että joku rukoilee näiden asemalla olevien puolessa, kun istuin hallissa penkillä, katselin ympärilleni ja näin muutaman metrin päässä miehen joka istui vähän etukumarassa ja ajattelin että varmaankin se on tämä. Koin yhteenkuuluvaisuutta hengessä vaikka en edes tuntenut häntä. Hetken kuluttua mies kaivoi repustaan Raamatun ja alkoi lukea. Myöhemmin keskustelin hänen kanssaan ja hän kertoi rukoilleensa niiden ihmisten puolesta.
Jumalan todellisuus on koettavaa todellisuutta. Hän on elävä ja puhuva Jumala.
Emme kuitenkaan saa etsimällä etsiä kokemuksia hengellisen todellisuuden tueksi ja merkeiksi, vaan kristityn pitää kiinnittyä ja kiintyä Jeesukseen Kristukseen, kasvaen Hänen sisällisessä tuntemisessaan, jossa perusedellytys on alamaisuus ilmoitetulle tahdolle eli Jumalan sanalle, jonka mukaan asiat ja ilmiöt, uskonelämä sekä oppi tulee arvioida.
Terveeseen seurakuntaelämään tarvitaan sekä kirjoitukset eli Raamattu, jonka kautta Jumala ensisisijaisesti puhuu ja arvioi rehellisyytemme, että Jumalan voima eli uskoontulon myötä saatu Pyhä Henki, joka on voiteluna ja opettajana niissä, jotka rehellisesti ja ristinsä ottaen ovat Jeesukselle antautuneet.
"Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?" (Mark.12:24).
Kumpaakaan ei sovi väheksyä. Kun otamme todesta Pyhän Hengen saamme kokea että Hän syventää rakkauttamme sanaan, antaa ymmärrystä ja juurruttaa Raamatun ilmoitukseen. Kun otamme todesta Jumalan sanan saamme kokea, ilman kokemusten etsintääkin, että alamme kuulla Jumalan äänen myös muilla tavoin kuin sanan kautta, herkistymme Hänen ohjaukselleen ja sisäiset aistimme harjaantuvat erottamaan oikean ja väärän.
Raamatullinen opetus seurakunnasta on, että se on
1.) kaikista Jumalan lapsista koostuva morsiusseurakunta; "orgaaninen" (elävä ruumis, jäsenten hengellinen ykseys, toisilleenkuuluvuus),
ja 2.) konkreettisena ilmentymänä maailmassa myös "organisatorinen" (rakenteellinen, paimenten johtama, käytännölliseen vastuullisuuteen sitouttava).
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9473342/46842016
- - -
Jumalan tahto on että kuuluisimme seurakuntiin joissa on terve, raamatullinen oppi, ja että seurakuntayhteydestämme käsin harjoitamme kristittyjen yhteyttä. Seurakunnan tarkoitus ei ole julistaa seurakuntaa vaan Kristusta ja sitouttaa Häneen. Silloin seurakunta toteuttaa tehtäväänsä. Kun Herra noutaa omansa Hän ei nouda nimellisiä seurakuntia vaan näihin kuuluvat (ja näiden ulkopuolisetkin) uudestisyntyneet, joiden sydämissä on Pyhä Henki. Hän yhdistää meidät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.