Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana.
[muokkaa] Henkilökuvan täydennystä
K. J. Ståhlbergin patsas eduskuntatalon valtiosalissa.Ståhlberg tuli Paasikiven tavoin poliittiseen julkisuuteen ilman sukulaisia ja suosijoita. Hän oli köyhän kappalaisperheen poika, joka herätti Oulun lyseossa suurta huomiota epätavallisella lahjakkuudellaan. Valmistumisensa jälkeen Ståhlberg käveli jalan Helsingistä Ouluun tutustuen samalla suomalaisen työväen ongelmiin. Matka muokkasi nuoren poliitikon maailmankuvaa ja loi pohjaa hänen sosiaalisiin uudistuksiin tähtäävälle politiikalleen.
Ståhlberg sai kuitenkin odottaa poliittisen toiminnan keskiöön joutumista pitkään, ehkä siksi, että samassa puolueessa toimi henkilönä karismaattinen ja poliitikkona hyvin määrätietoinen juristikollega Svinhufvud. Ståhlberg oli kansanvaltaisuuden puolestapuhuja, mutta ei kansansa hurmaaja. Hän oli pohjimmiltaan melko ujo ja kärsi myös lievästä puheviasta. Samalla areenalla esiintyi vuodesta 1918 lähtien myös Mannerheim. Näiden merkkihenkilöjen välit lienevät pysyneet korrekteina mutta etäisinä molemminpuolisesta arvostuksesta huolimatta.
Sekä ennen vuoden 1918 tapahtumia että niiden jälkeen Ståhlberg oli henkilö, joka jakoi mielipiteet. Itsenäistyvässä maassa hän oli moniin muihin verrattuna varovainen, ja hänen väitettiin suhtautuneen jääkäriliikkeeseen epäillen – olihan kysymys oikeastaan liittymisestä sotaa käytäessä vihollisen armeijaan. Presidenttikaudellaan hän joutui toistuvasti koviinkin yhteenottoihin armeijan jääkäripäällystön ja suojeluskuntien kanssa.
Äärioikeiston noustua vahvaksi tekijäksi Ståhlberg leimautui sekä liberaalien katsomustensa että jäykän laillisuuslinjansa vuoksi porvariston oikean laidan vastustajaksi, joita nimiteltiin "patkuleiksi". Kukaties kansakunnan myöhemmät valinnat määräytyivät tiukan Ståhlbergin hävittyä presidentinvaalissa voimakkaan oikeiston suosikille, Svinhufvudille, joka joidenkin kannattajiensa pettymykseksi asettui laillisuuden takuumieheksi Mäntsälän kapinan yhteydessä.
[muokkaa] Kyyditys
LAINNAUS
Vigibediasta/Ståhlberg
[muokkaa] Henkilökuvan täydennystä
K. J. Ståhlbergin patsas eduskuntatalon valtiosalissa.Ståhlberg tuli Paasikiven tavoin poliittiseen julkisuuteen ilman sukulaisia ja suosijoita. Hän oli köyhän kappalaisperheen poika, joka herätti Oulun lyseossa suurta huomiota epätavallisella lahjakkuudellaan. Valmistumisensa jälkeen Ståhlberg käveli jalan Helsingistä Ouluun tutustuen samalla suomalaisen työväen ongelmiin. Matka muokkasi nuoren poliitikon maailmankuvaa ja loi pohjaa hänen sosiaalisiin uudistuksiin tähtäävälle politiikalleen.
Ståhlberg sai kuitenkin odottaa poliittisen toiminnan keskiöön joutumista pitkään, ehkä siksi, että samassa puolueessa toimi henkilönä karismaattinen ja poliitikkona hyvin määrätietoinen juristikollega Svinhufvud. Ståhlberg oli kansanvaltaisuuden puolestapuhuja, mutta ei kansansa hurmaaja. Hän oli pohjimmiltaan melko ujo ja kärsi myös lievästä puheviasta. Samalla areenalla esiintyi vuodesta 1918 lähtien myös Mannerheim. Näiden merkkihenkilöjen välit lienevät pysyneet korrekteina mutta etäisinä molemminpuolisesta arvostuksesta huolimatta.
Sekä ennen vuoden 1918 tapahtumia että niiden jälkeen Ståhlberg oli henkilö, joka jakoi mielipiteet. Itsenäistyvässä maassa hän oli moniin muihin verrattuna varovainen, ja hänen väitettiin suhtautuneen jääkäriliikkeeseen epäillen – olihan kysymys oikeastaan liittymisestä sotaa käytäessä vihollisen armeijaan. Presidenttikaudellaan hän joutui toistuvasti koviinkin yhteenottoihin armeijan jääkäripäällystön ja suojeluskuntien kanssa.
Äärioikeiston noustua vahvaksi tekijäksi Ståhlberg leimautui sekä liberaalien katsomustensa että jäykän laillisuuslinjansa vuoksi porvariston oikean laidan vastustajaksi, joita nimiteltiin "patkuleiksi". Kukaties kansakunnan myöhemmät valinnat määräytyivät tiukan Ståhlbergin hävittyä presidentinvaalissa voimakkaan oikeiston suosikille, Svinhufvudille, joka joidenkin kannattajiensa pettymykseksi asettui laillisuuden takuumieheksi Mäntsälän kapinan yhteydessä.
[muokkaa] Kyyditys
LAINNAUS
Vigibediasta/Ståhlberg
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Ståhlberg oli kansanvaltaisuuden puolestapuhuja, mutta ei kansansa hurmaaja." sanotaan Ståhlbergista.
1800 luvulla, vuosoisadan loppupuolella oli havaittavissaa kansan liikehdintää, maaorjuuden alaisuudessa elävien ihmisten huonot olot ja kohtelu kävivät monien a j a t t e l e v i e n ihmisten sydämelle.
Syrjityn kansan enemmistön Ihmisarvoisen elämän vaatimusten toteuttamiseksi nousi lukeneistosta henkilöitä joiden avulla alkoi hiljainen mutta määrätietoinen työ, muutos kansakunnan järjestäytymiseksi demokraattiseksi valtioksi.
Suomen kansa on tehnyt itse sopimukset itsenäisen valtion hallitusmuodksi, perustuslain kehittäen lainsäädäntöä tavalla joka on nostanut Suomen kansan maailman huippuvaltioiden joukkoon.
Suomen kansalaiset ovat ahkeralla työllä rakentaneet tätä maata.
Meillä on hyvä esimerkki mitä kansakunta saa aikaan kun se itse laatii lainsäädännön ,toimeenpanee ja valvoo.
Kaikkien ihmisten kohdalla oikeus ei ole toteutunut,
mutta olomme itsenäisessä Suomessa kuitenkin olivat esimerkiksi kelpaavat meitä kehittymättömimmille valtioille.
Itsenäisen Suomen edustajat kansainvälisissä tehtävissä ovat nauttineet arvonantoa ja heidän esityksiään on kuunneltiin tarkalla korvallsa.
Huomattakoon, että monien Eteläeuroopan valtioiden ja Euroopan itäisenosan alueen Venäjän ihmisten kansalaisoikeuksia, perusoikeuksiaoikeuksie ei voi verrata Suomen kansan nauttimiin kansalaisoikeuksiin.
Meillä jotka vastustimme Suomen liittymistä Euroopan Unioniin jo Suomen EU-kansanäänestystä edeltäneenä aikana oli huoli kansajen elämänkulttuurien erilaisuudesta.
Katsoimme ettei Suomen tule liittyä unioniin, ei tule luopua itsenäisyydestä maantieteellisen siainnin, ilmaston ja erityisesti Suomen kansalaisten perusoikeuksien turvaamisen vioksi.
Unioni toimii taloudellisen vallan etujen puolustajana ja maksattaa tavallisilla ihmisillä tekemänsä virheet.
Pankkien tukeminen on liikarahansa pankkeihin, rahastoihin ja osakkeisiin sioittaneiden tukemista.
Miksi Suomen johtohenkilöt puhuvat Euroopasta silloin kun on kysymyksessä Euroopan Unioni ?
Virallisissa keskusteluissa ja uutilähetyksissä tulisi käyttää Eu-liittoutuneista aina unionin oikeaa nimeä.
Kaikki Euroopan mantereella olevat maat/ vakltiot eivät kuulu Euroopan unioniin.
Maan asioita hoitavilta henkilöiltä, piireiltä hallintolait edellyttävät oikeudenmukaisuutta ja oikean tiedon välittämistä- kansalaisille.