SIELUNPELASTUSOPPI ON EKSYTYS
” Se sielu joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.”
” Niin kuin meillä on sielullinen ruumis, tulee meillä olemaan Hengellinen ruumis.”
” Ensimmäinen Adam oli sielullinen, viimeinen Adam on Hengellinen.”
Sielu ei pelastu, mutta oletteko panneet merkille, että seurakuntajärjestelmät eivät suinkaan pyri hengen pelastamiseen, vaan sielun saalistamiseen. Aikoinaan tuon asian tietäminen ei hätkähdyttänyt, sillä uskoin itsekin sielunpelastamisoppiin. Mutta kun luin nuo sanat jotka tuossa alustuksessa on, niin suorastaan voin sanoa että kauhistuin. Sielu on nimittäin paholaisen himoitsema, sillä hän saalistaa ihmisten sieluja ja jos hän saa sen itselleen, niin hän hallitsee sen jälkeen koko ihmistä ja kykenee jopa ohjaamaan hänet kadotukseen.
Sielunpelastumisoppi on hirveä ansa jota vastustaja käyttää hyväkseen ja on jopa itse sen laatinutkin ja saanut sille alistettua niin kirkkokunnat kuin seurakunnat kuin herätysliikkeetkin.
Sielu ja liharuumis ovat ne jotka kuolevat, mutta henki on se joka on eläväksi tehty. Näin täytetään laki, ja samalla tullaan laista vapaiksi, koska kuolema on tapahtunut, ja laki on saanut täyttymyksensä. Näin Kristuksessa ollen me täytämme lain eikä laki voi enää meille mitään koska se on täytetty kuoleman kautta Kristuksessa.
Sielun tulee kuolla jotta henki pelastuu. Nyt jos nuo seurakuntajärjestelmät saavat ihmisen sielun haltuunsa, niin he antavat sen isännälleen Lusiferille ja hän palkitsee nuo seurakunnat niiden hänelle hankkimiensa sielujen määrän mukaan.
Tämä on yksi kaikkein tärkeimmistä syistä olla yksi Kristuksessa, sillä vain siten voi ihminen olla suojassa paholaisen hyökkäyksiä vastaan. Kristuksessa sielu saa kuolemansa niin kuin lihakin ja näin synnin valta ja kuoleman valta ihmiseen tulee kukistetuksi ja ihminen pääsee niistä vapaaksi.
Kuten huomaatte, niin koko ajan on kysymys ihmisen tekemisestä vapaaksi Kristuksessa, Kristuksen kautta.
Kuten näette, niin vain Kristuksessa toteutuu kaikki lupaukset ja päästään lahjoista osallisiksi, ja siksi on meille ehdottoman tärkeää, että todella pyrimme kaikessa Kristukseen, sillä ellemme anna itseämme kaikessa Hänelle, niin me jäämme kokonaan ulkopuolelle, sillä joko me olemme kokonaan Kristuksessa, tai emme sitten ollenkaan. Mitään välitietä ei ole. Me emme voi olla niin että toinen jalka on maailmassa ja toinen Kristuksessa, sillä se ei onnistu millään. Myöskään me emme voi kuulua Kristukseen ja sitten johonkin muuhun, sillä sekään ei käy mitenkään.
On siis vain yksi tie ja yksi pelastus, ja yksi vapaus. Me emme voi jakaa itseämme ja siten pettää itseämme, sillä Kristus ei kelpuuta yhtäkään joka yrittää olla Kristuksessa ja sen lisäksi jossain muussa.
Siksi joko siis olemme Hänessä, taikka emme ole Hänessä. Me itse kukin kohdallamme päätämme sen, eikä itsepetos kannata ollenkaan, sillä vaikka kuinka yrittäisit uskotella olevasi Kristuksessa, mutta olet samaan aikaan jossain muussa, niin Kristus on silloin sulkenut sinut itsensä ulkopuolelle eikä auta vaikka kuinka yrittäisit muuta väittää.
Tee siis ratkaisusi ja vastaat itse siitä minkä ratkaisun teet kohdallasi. Kukaan muu ei ole siitä vastuussa, eikä kukaan muu voi sinua pelastaa, sillä siihen pystyy vain Kristus.
HERRAN Palvelija.
” Se sielu joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.”
” Niin kuin meillä on sielullinen ruumis, tulee meillä olemaan Hengellinen ruumis.”
” Ensimmäinen Adam oli sielullinen, viimeinen Adam on Hengellinen.”
Sielu ei pelastu, mutta oletteko panneet merkille, että seurakuntajärjestelmät eivät suinkaan pyri hengen pelastamiseen, vaan sielun saalistamiseen. Aikoinaan tuon asian tietäminen ei hätkähdyttänyt, sillä uskoin itsekin sielunpelastamisoppiin. Mutta kun luin nuo sanat jotka tuossa alustuksessa on, niin suorastaan voin sanoa että kauhistuin. Sielu on nimittäin paholaisen himoitsema, sillä hän saalistaa ihmisten sieluja ja jos hän saa sen itselleen, niin hän hallitsee sen jälkeen koko ihmistä ja kykenee jopa ohjaamaan hänet kadotukseen.
Sielunpelastumisoppi on hirveä ansa jota vastustaja käyttää hyväkseen ja on jopa itse sen laatinutkin ja saanut sille alistettua niin kirkkokunnat kuin seurakunnat kuin herätysliikkeetkin.
Sielu ja liharuumis ovat ne jotka kuolevat, mutta henki on se joka on eläväksi tehty. Näin täytetään laki, ja samalla tullaan laista vapaiksi, koska kuolema on tapahtunut, ja laki on saanut täyttymyksensä. Näin Kristuksessa ollen me täytämme lain eikä laki voi enää meille mitään koska se on täytetty kuoleman kautta Kristuksessa.
Sielun tulee kuolla jotta henki pelastuu. Nyt jos nuo seurakuntajärjestelmät saavat ihmisen sielun haltuunsa, niin he antavat sen isännälleen Lusiferille ja hän palkitsee nuo seurakunnat niiden hänelle hankkimiensa sielujen määrän mukaan.
Tämä on yksi kaikkein tärkeimmistä syistä olla yksi Kristuksessa, sillä vain siten voi ihminen olla suojassa paholaisen hyökkäyksiä vastaan. Kristuksessa sielu saa kuolemansa niin kuin lihakin ja näin synnin valta ja kuoleman valta ihmiseen tulee kukistetuksi ja ihminen pääsee niistä vapaaksi.
Kuten huomaatte, niin koko ajan on kysymys ihmisen tekemisestä vapaaksi Kristuksessa, Kristuksen kautta.
Kuten näette, niin vain Kristuksessa toteutuu kaikki lupaukset ja päästään lahjoista osallisiksi, ja siksi on meille ehdottoman tärkeää, että todella pyrimme kaikessa Kristukseen, sillä ellemme anna itseämme kaikessa Hänelle, niin me jäämme kokonaan ulkopuolelle, sillä joko me olemme kokonaan Kristuksessa, tai emme sitten ollenkaan. Mitään välitietä ei ole. Me emme voi olla niin että toinen jalka on maailmassa ja toinen Kristuksessa, sillä se ei onnistu millään. Myöskään me emme voi kuulua Kristukseen ja sitten johonkin muuhun, sillä sekään ei käy mitenkään.
On siis vain yksi tie ja yksi pelastus, ja yksi vapaus. Me emme voi jakaa itseämme ja siten pettää itseämme, sillä Kristus ei kelpuuta yhtäkään joka yrittää olla Kristuksessa ja sen lisäksi jossain muussa.
Siksi joko siis olemme Hänessä, taikka emme ole Hänessä. Me itse kukin kohdallamme päätämme sen, eikä itsepetos kannata ollenkaan, sillä vaikka kuinka yrittäisit uskotella olevasi Kristuksessa, mutta olet samaan aikaan jossain muussa, niin Kristus on silloin sulkenut sinut itsensä ulkopuolelle eikä auta vaikka kuinka yrittäisit muuta väittää.
Tee siis ratkaisusi ja vastaat itse siitä minkä ratkaisun teet kohdallasi. Kukaan muu ei ole siitä vastuussa, eikä kukaan muu voi sinua pelastaa, sillä siihen pystyy vain Kristus.
HERRAN Palvelija.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On sielun pelastus. Sielu puhdistuu totuuden kuuliaisuudessa, ja pelastuu istutetun sanan kautta.
VT:ssa ihmisen kokonaisuutta nimitetään sieluksi, ja viimeisenä vihan aikana marttyyrisielut ovat taivaassa alttarin alla, vaatien kovalla äänellä Jumalan kostotuomiota.
Se, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, koskee ensi sijassa ihmisen aineetonta puolta, Jumalan ominaisuuksia vastaavia sielun kykyjä, joitten avulla ihminen voi elää Jumalan yhteydessä.
Jumala pelastaa ja lunastaa sielun Ps.116:4, 71:23.
Jumala vahvistaa sanansa vannoen "sielunsa kautta" ja itsensä kautta, koska Hänellä ei ole suurempaa, jonka kautta vannoisi.
Liha eikä veri voi periä taivastenvaltakuntaa, ja sielu on veressä. Sielu ei puhdistu, sillä kirjoitettu on: Se sielu joka syntiä tekee sen pitää kuoleman. Niinpä sielu joko kuolee yhdessä Kristuksen kanssa yhtäläisellä kuolemalla taikka menee helvettiin. Näin on kirjoitusten mukaan. Sielu ei pelastu, sillä kirjoitettu myös on, että niin kuin meillä oli sielullinen ruumis, niin nyt meillä on Henkinen ruumis. Sielu katoaa pois eikä siitä mitään jää jäljelle. Sielu valuu maahan veren mukana eikä peri taivastenvaltakuntaa. Me emme ole uusi luomus sielussa emmekä lihassa, vaan Hengessä.
Oppi Sielun pelastumisesta on Paholaisen synnyttämä jotta se saisi mahdollisimman paljon saalista ja siinä häntä auttavat nuo seurakuntajärjestelmät joita se on rakentanut ympärin maailmaa.
on sen sielu, mutta Ihmisen sieraimiin Herra Jumala puhalsi elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Kuolemassa sielu, sisäinen ihminen, eroaa aineesta, ruumiista, ja alkaa välitila joka kestää ylösnousemukseen asti Luuk.16:23-, Ilm.6:9-, 20:4. Ihmisestä jää hautaan vain ruumis, ei sielu joka elää edelleen Luuk.23:43, Fil.1:23, 2Kor.5:8 ja joka ylösnousemuksessa yhdistyy jälleen ruumiseen.
Sielullinen ruumis, mutta näin ei ole. Sielu on veressä ja liha ja veri eivät peri taivastenvaltakuntaa. Ihmisessä uudestisyntyy Henki, ei sielu, sillä sielun on kuoltava synnin tähden, sillä se ei puhdistu.
ja hullujen saivartelua niinkuin kaikki muukin uskovaisten höpinä.
Ihan noin sanomaan, vaan tutkisin asiaa tarkemmin.
Uskonnot ovat saaneet alkunsa kamelin perseestä sieltä tämänkin palstan uskovaiset ovat saaneet
maistaa esi-isiensä joloa aatetta.