Nuori raskaanaoleva Pohjois-Korealainen onnistuu uimaan yli 30 metriä leveän joen yli Kiinan puolelle. Parin kolmenpäivän kuluttua hän tapaa joukon kiinalaisia jota ottavat hänet hoiviinsa ja ruokkivat häntä. Kolme viikkoa ilman ruokaa on heikentänyt hänet jo äärimmilleen joten keittokulhollisen jälkeen hän nukahtaa.
Hän herää siihen kun kiinalaiset rajavartijat potkivat hänet hereille. Kylälaäset saavat palkkionsa hänen ilmiannostaan ja hänet viedään raja-asemalle. Kolmenpäivän kuluttua hänet ja kolme muuta loikkaria palautetaan köyteen sidottuina takaisin Pohjois-Koreaan. He saavat kukin kolmen kuukauden vankeustuomion. (lievää eikö vain)
Mutta vankeustuomion jälkeen paljastuu todellisuus. Vankeuden jälkeen on vielä sovitettava rikos Suurta Johtajaa kohtaan kovalla työllä. Nyt leirille saavuttuaan nainen on jo lähellä synnytystä. Eräänä päivänä hänet haetaan parakista ja viedään erilliseen rakennukseen.
Siellä odottaa hoitaja suuren lääkeruiskun kanssa. Nainen köytetään selälleen pöydälle ja hoitaja tunnustelee naisen vatsasta sen kohdan missä on lapsen pää. Sitten hän painaa ruiskun vatsaan ja työntää ruiskussa olevan myrkyn lapsen päähän.
Sitten odotetaan muutama minuutti ja vartijat tulevat puristamaan lasta ulos kohdusta. Puolentunnin jälkeen kuollut lapsi putoaa betonilattialle ja vertavuotava nainen viedään takaisin parakkiin.
Kuin ihmeen kaupalla nainen selviää hengissä: Kiitos maan Suuren Johtajan.
Joka vuosi Kiina palauttaa Pohjoiskoreaan satoja tuhansia loikkareita. Jokaista odottaa vankeustuomio ja pakkotyö. Vain harva selviää leireiltä hengissä. Ja vielä harvempi pääsee länteen ja turvaan.
Mutta emmehän me suomalaiset tuomitse kiinalaisia kun he palauttavat turvapaikan hakijoita takaisin Pohjois-Koreaan. Tekeehän kiinalaiset vain samoin kuin me suomalaiset. Meidänkin Suuri Johtaja palautti Neuvostoloikkarin välitämättä miilaista kärsimystä palauttaminen toisi tullessaan.
Puhumattakaan Inkeriläisistä joista viimeiset palautettiin Neuvostoliittoon 1960 - luvulla vasemmistolaisten ilmiantojen perusteella.
Ninel2010
Hän herää siihen kun kiinalaiset rajavartijat potkivat hänet hereille. Kylälaäset saavat palkkionsa hänen ilmiannostaan ja hänet viedään raja-asemalle. Kolmenpäivän kuluttua hänet ja kolme muuta loikkaria palautetaan köyteen sidottuina takaisin Pohjois-Koreaan. He saavat kukin kolmen kuukauden vankeustuomion. (lievää eikö vain)
Mutta vankeustuomion jälkeen paljastuu todellisuus. Vankeuden jälkeen on vielä sovitettava rikos Suurta Johtajaa kohtaan kovalla työllä. Nyt leirille saavuttuaan nainen on jo lähellä synnytystä. Eräänä päivänä hänet haetaan parakista ja viedään erilliseen rakennukseen.
Siellä odottaa hoitaja suuren lääkeruiskun kanssa. Nainen köytetään selälleen pöydälle ja hoitaja tunnustelee naisen vatsasta sen kohdan missä on lapsen pää. Sitten hän painaa ruiskun vatsaan ja työntää ruiskussa olevan myrkyn lapsen päähän.
Sitten odotetaan muutama minuutti ja vartijat tulevat puristamaan lasta ulos kohdusta. Puolentunnin jälkeen kuollut lapsi putoaa betonilattialle ja vertavuotava nainen viedään takaisin parakkiin.
Kuin ihmeen kaupalla nainen selviää hengissä: Kiitos maan Suuren Johtajan.
Joka vuosi Kiina palauttaa Pohjoiskoreaan satoja tuhansia loikkareita. Jokaista odottaa vankeustuomio ja pakkotyö. Vain harva selviää leireiltä hengissä. Ja vielä harvempi pääsee länteen ja turvaan.
Mutta emmehän me suomalaiset tuomitse kiinalaisia kun he palauttavat turvapaikan hakijoita takaisin Pohjois-Koreaan. Tekeehän kiinalaiset vain samoin kuin me suomalaiset. Meidänkin Suuri Johtaja palautti Neuvostoloikkarin välitämättä miilaista kärsimystä palauttaminen toisi tullessaan.
Puhumattakaan Inkeriläisistä joista viimeiset palautettiin Neuvostoliittoon 1960 - luvulla vasemmistolaisten ilmiantojen perusteella.
Ninel2010
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toinen tarina.
Pohjois-Korealanen perhe kahden lapsen kassa pääsi kiinan puolelle. Asuttuaan noin kuukauden noin 100 kilometriä rajalta ja työskenneltyään noin 16 tuntia päivässä tuli kulä päällikkö heidän puheilleen.
Hän halusi perheen 3-vuotiaan pojan adoptoitavaksi serkulleen. Perhe pääsisi muutaman kuukauden päästä läheiseen kaupunkiin töihin. 3 kk vanhantyttären perhe saisi pitää.
Perhe ymmärsi, että kahden lapsen perhettä ei koskaan hyväksyttäisi kaupungissa. Joten he lupasivat antaa pojan hoidettavaksi ei adoptoitavaksi. Säästäisivät rahaa ja pakenenisivat muutaman vuoden päästä Etelä-Koreaan. Ja lähettäisivät kyllä rahaa lapsen hoidosta.
Puolenvuoden päästä he työskentelivät kaupungissa edelleen 16 tunnin päiviä mutta saivat jo kerättyä hieman rahaa. Eräämä päivänä kateellinen naapuri ilmiantoi heidät. Kun keräsivät itselleen rahaa eikä ostaneet naapurille viinaa.
No, perhe lähetettiin takaisin Pohjois-Koreaan.
Vaimo kiinnitettiin köysillä tatonrajassa olevaan telineeseen ja kuulustelijat kysyivät ovatko pariskunta käyneet Kiinan puolella kirkossa. No, eivät olleet. Eivät edes juurikaan tienneetmikä kirkko on. Ja koska kulustelijat eivät saaneet haluamaansa tunnustusta he pudottivat vaimon alas telineeltä. Köysi esti kuitenkin törmäämisen betonilattiaan.
Kuulustelua jatkettiin usean viikon ajan joka päivä; kun haluttua vastausta ei saatu; vaimo pudotettiin telineeltä alas. Kunnes eräänä päivänä köysi oli sidottu huonosti ja solmu aukesi ja vaimon pää murskaantui betonilattiaan.
Mies siirrettiin työleirille ja kolmen vuoden jälkeen hän pääsi kotikyläänsä. Siellä hän sai kuulla että Kiinan maanalainen seurakunta on todella olemassa ja että jotkut ovat sen turvin päässeet pakenemaan Etelä-Koreaan. Vuoden päästä mies pääsi jälleen Kiinan puolelle ja löysi maanalaisen seurakunnan. Kristityt Kiinalaiset auttoivat häntä löytämään perheen jonka huostaan hänen poikansa oli jätetty hoidettavaksi. Mutta poika oli jo myyty jonnekin.
Tänä päivänä mies elää Etelä-Koreassa tyttärensä kanssa ja toivoo jonain päivänä löytävänsä myös poikansa.
IhmeMuisti