Kun pohditaan mieli-keho-ongelmaa, jossa tajuntaamme tutkii oma tajuntamme, joka tajunta näyttäytyy biologisesti toimivana aivo-materiana, joka aivo-materia saa aikaan miljoonien pienten yksittäisten ei-tajuisten hermosolujen yhteydellä elämyksiä kokevan tietoisuuden, niin voidaan ajatella tunteemme ilomme ja surumme, muistomme ja kunnianhimomme , tunteemme vapaasta tahdosta ja persoonallisuutemmekin j.n.e,, olevan presentaatiomaisesti itse asiassa--> "aivo-massa-jumalan" tuotosta.
Onko siis,, tai missä se todellinen Itsemme ja tietoisuutemme siellä "tapissa"(pelkästään aivo-tumakkeidenko juuressa?) piilee, kun "aivo-massa-jumala" näyttäisi päättävän ja muodostavan todellisuutemme ja meidät?
Mitä tulee erilaisiin maailma-hahmotuksiin niin tuo "aivo-massa-jumala" yhdistää Buddhalaisuudessa länsimaiselle kulttuurille soveltuvimman lähestymistavan? Budhalaisuus(noin yleisesti) yhdistää elämään ja kuolemaan liittyvissä asioissa rationaalisen ja mystisen lähestymis-tavan melko saumattomaksi päättely-ketjuksi.
Kristillisen tai islamilaisen,, melkeinpä pelkän mystiikan kautta, ei elämä ja kuolema tekstillisesti idealisoidu uskottavasti reali-kokemukseen tai mystiseen. Subjektiivisena kokemuksena, eli yhdistettynä kyseisten uskomusten kuvastoon voi kuvasto muodostua realiksi, mutta ne kuvastot eivät asetu yleisen todellisuuden tai loogisuuden kanssa erikoisen hyvin sopusointuun.
Empiirisesti loogiseksi, käsitteellisesti yhtenäiseksi ja kokemusperäisesti todelliseksi voisi siis muodostua Budhalais-rationaalis-mystis-psykologinen-ihmis-mielen-käsitys, kokonaisuus ja tuntemus? Voisiko kyseinen olla riitävä kattavaksi rationaaliseksi ja turvalliseksi suunnaksi ihmisille?
Onko siis,, tai missä se todellinen Itsemme ja tietoisuutemme siellä "tapissa"(pelkästään aivo-tumakkeidenko juuressa?) piilee, kun "aivo-massa-jumala" näyttäisi päättävän ja muodostavan todellisuutemme ja meidät?
Mitä tulee erilaisiin maailma-hahmotuksiin niin tuo "aivo-massa-jumala" yhdistää Buddhalaisuudessa länsimaiselle kulttuurille soveltuvimman lähestymistavan? Budhalaisuus(noin yleisesti) yhdistää elämään ja kuolemaan liittyvissä asioissa rationaalisen ja mystisen lähestymis-tavan melko saumattomaksi päättely-ketjuksi.
Kristillisen tai islamilaisen,, melkeinpä pelkän mystiikan kautta, ei elämä ja kuolema tekstillisesti idealisoidu uskottavasti reali-kokemukseen tai mystiseen. Subjektiivisena kokemuksena, eli yhdistettynä kyseisten uskomusten kuvastoon voi kuvasto muodostua realiksi, mutta ne kuvastot eivät asetu yleisen todellisuuden tai loogisuuden kanssa erikoisen hyvin sopusointuun.
Empiirisesti loogiseksi, käsitteellisesti yhtenäiseksi ja kokemusperäisesti todelliseksi voisi siis muodostua Budhalais-rationaalis-mystis-psykologinen-ihmis-mielen-käsitys, kokonaisuus ja tuntemus? Voisiko kyseinen olla riitävä kattavaksi rationaaliseksi ja turvalliseksi suunnaksi ihmisille?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo lähestymistapa muistuttaa buddhalaisuuden abhidharman kaltaista tapaa käsitellä, eli asiat analysoidaan rationaalisesti. Todellisuutta voidaan pilkkoa osatekijöihin, tunkeutuen yhä syvemmälle ja syvemmälle mielen rakenteeseen, tätä alkuperäistä itseä etsien.
Näen buddhalaisuudessa sen hyvän puolen, että siinä painotetaan rakastavaa ystävällisyyttä, joka toimii koossapitävänä voimana vielä silloinkin, kun mieli on pilkottu käytännön analyysillä ikäänkuin palasiksi itseä löytämättä. Myötätunto on sisimmän 'dharman', joka on puhdas oleminen, ulkokerros. Ajatelkaamme ihmistä kolmessa pallossa:
1. uloin pallo on analysoiva 'aivo-massa-jumala',
2. sisempi kerros on rakastavan ystävällisyyden kehä ja
3. sisin on dharma-olemisen kehä tai 'pilvi' (tätä sisintä ei voi nähdä, mahdotonta, mutta se voidaan olla)
Tässä mallissa kakkoskerros suojelee terveyttä, kun muussa tapauksessa, jos tuota kakkoskerrosta ei ole kehitetty, ajaudutaan tiedottomaan tilaan, josta ei ehkä enää edetä mihinkään.
Muidenkin järjestelmien kautta, joissa on tuo myönteisyyden elävöittävä painotus mukana vahvana osatekijänä, on mahdollista 'saavuttaa' olemisen hiljainen taustatodellisuus terveellä tavalla, ajautumatta esim. hälläväliä-asenteeseen tai robottimaisuuteen.
Tällaista heräsi. Pelkkä meditaatio tai käytännön tehokas pilkkova analyysi ei siis pelkästään ole riittävää.
Pidän kyseistä filosofiaa ja asennetta elämään turvallisena juuri sen myönteisyyden ja vastuullisuuden,,joka myönteisyyden yksi merkittävä piirre on,,vuoksi.
Hierarkinen elämän katsomus(mm. kristiusko/islam) on luonut väkivaltaa, alistamista, uhkaa ja on siten hajoittava tekijä kokonaisuutta ajatellen. Tietysti se sitoo tiukan ydinjoukon yhteinäiseksi uhkia vastaan ja siitä kulmasta ymmärtää mm. lähetyskäskyn perusteet, mutta henkinen kehitys häiriintyy perusteiden ollessa lähes pelkästään materiaa ja sen menetyksen uhkaa.
Analysoidaan lisää sen verran että kun reuna-ehdoiksi tajunnalle luokittellaan talamus verkkotumakkeineen ja yhteyksineen aivokuoreen, niin ihmettelen miten tuo "aivo-jumala-koneisto" pystyisi tarkastelemaan ja analysoimaan erehtymättömästi omia tuntemuksiaan, aistimuksiaan ja ajatuksiaan?
Kyse lienee paljolti aivo-jumal-automaatioista(presentaatio)ilman että niitä edes tiedostetaan. Aivo-jumala-koneistolla ei siis ole suoraa ja automaattista kontorollia omasta toiminnastaan, vaan päin vastoin tajunta pyrkii olemaan olematta yli-kuormitettu ja tajuntamme keskittyy uusien alueiden muuttamiseen automaattis'tottumisiksi.
Tässä nousee toisaalla esiin "analysoinnin ja pilkkomisen" (kuten toteat) kautta rajattomat mahdollisuudet. Kun ajattelu-prosesseja pyritään ohjaamaan ei-totuttuun, niin nuo ei-totutut alueet muuntuvat lopulta automaatioksi.
Kyse on siitä mihin ihmiskuntaa ohjataan. Ajattelun ohjaaminen ratkaisee lopulta törmääkö yksilö umpikujaan,,eli peräseinään, vai avauttuuko eteen lopulta jotain aivan erillaista. Tämä tietty laajennettuna suuremmassa kontekstissa eli koko ihmiskunnassa. Kun havainto-maailma, eli ulkoiset ärsykkeet muuntuvat, kun geeni-perimä muuntuu j.n.e,, niin parhaassa tapauksessa "henki todellakin hiljaa mutta varmasti voittaa aineen"?
Kuvitellaan tilannetta jossa; “jos minua nipistetään, niin minua sattuu ja aivojeni toiminnassa tapahtuu vastaava muutos” mutta nyt toisin päin, eli henkisen aivo-sähkö-kemiallis-myrskyn aiheuttama reagtio muuntaa koko fyysistä olemustamme. Tarvitsisimme lopulta ohjattuna vähemmän ruokaa, unta, elintilaa, sexiä, tavaraa,,materiaa ja lopulta jopa häviäisimme partikkeleina ilmaan,,muuntuen OBE-räjähdyksiksi. ;D Siitä ei enää olisi kovin pitkä harppaus "ei miksikään".
Gnostisessa kristinuskossa on elementtejä, kuten yleismaailmallisen veljeyden tunnustaminen, jotka ovat sopusoinnussa buddhalaisuuden kanssa. Tämä tuo vastuullisuutta.
Kyse lienee paljolti aivo-jumal-automaatioista(presentaatio)ilman että niitä edes tiedostetaan. Aivo-jumala-koneistolla ei siis ole suoraa ja automaattista kontorollia omasta toiminnastaan, vaan päin vastoin tajunta pyrkii olemaan olematta yli-kuormitettu ja tajuntamme keskittyy uusien alueiden muuttamiseen automaattis'tottumisiksi.
Kun reunaehtona on aivokuoren loogiset ja assosiatiiviset alueet, niin voidaan ajatella että onko ajatus heijastus hienoaineisemmista aivoista vai syntyykö ajatus pelkästään jäyhissä raskasmassa-aivoissa. Ovatko esim. assosiatiiviset alueet seurausta hienoaineaivojen käytöstä vai ovatko ne syntyneet pelkästään aivojen käytön tuloksena neuroverkkojen kompleksisuuden kasvaessa? Jos ajattelemme omaavamme hienoaineaivot, niin tietty voisimme silloin periaatteessa tarkastella objektiivisesti raskas-massa-aivojen prosessointia. Tämä ei kuitenkaan muuta itse tilannetta, jossa jonkinlaiset materia-aivot tarkastelevat itseään. Päädymme siihen väistämättä, että aivoilla ei voi koko aivojen aluetta skannata kerralla, tulee keskittyä yhteen rakenteeseen kerrallaan.
Kun reunaehtona on tarkkailijan sijaitseminen ei-kenenkään-maalla ei-aivoperäisellä alueella, niin tällöin voisi olla periaatteessa mahdollista tarkastella koko prosessointia yhdellä silmäyksellä.
" Kyse lienee paljolti aivo-jumal-automaatioista(presentaatio)ilman että niitä edes tiedostetaan. "
Aivojumala toimii ihmisissä konemaisesti niinkuin sille on opetettu, jos tarkkailijaa ei siirretä hypoteettiselle ei-kenenkään-maalle, jolloin voisi olla mahdollista katsella kaikkia ehdollistumia, tiettyjä kytköksiä kompleksisessa verkossa, yhdellä kerralla. Konemaisesti toimiessaan aivojumala toistaa ajatussilmukoita hieman niitä muunnellen. Voidakseen päästä aivan uudelle alueelle, prosessoinnin tulee mennä ainakin kerran nähdäkseni juntturaan eli pysähtyä, jotta ajaton ei-kenenkään-maa voisi ilmentyä. Haasteena tässä on stabiiliuden säilyttäminen. Kerran hallitussa umpikujassa oltuaan voi aivojen muodostamaan neuroverkkoon syntyä uusia solmuja, joista lähtee aivan uudenlaisia ajatusmalleja täysin ennalta-arvaamattomiin suuntiin. On kerrottu päästyn jopa tarkkailijaksi ('kalifiksi kalifin paikalle'), ainakin hetkoseksi, aivoperäisen prosessoinnin tuolle puolen?? Sen tietää kukin asian kokija. Tähän on pyritty esim. meditaatiolla tai zen-koaneilla, mutta täysin riskitöntä menetelmää saa hakemalla hakea.
Täydellinen ajatus-umpikuja on siis tästä näkökulmasta katsottuna hetkoseksi jopa toivottavaa. Mutta miten sen toteuttaa turvallisesti ja hallitusti? Voiko sitä ja sen kestoa kontrolloida? Tähän ovat luoneet vastauksia mm. ystävämme Patanjali.
Tunnen gnostilaisuutta "sattuneesta syystä" melko hyvin ;). Budhalaisuuden ja gnostilaisuuden yhteys muuten on hyvinkin luonnollinen siksi, että "Jeesuksen" suuhun kirjoitetut opetukset ovat juuri budhalaisuuden kotiseuduilta haettu.
Mitä tulee aivo-jumalaamme ja sen toimintaan, niin esmerkiksi 'desavuu' tuntemuksia selitetään juuripa aivo-lohkojen välisistä katkoksista johtuviksi, sikäli tuo ajatus aivo-jumalan "pyhästä kolminaisuudesta" tai yleensä osituksesta ja sen kautta nousevasta mahdollisuudesta sisäiseen kontorolliin on perusteltu.
Tarkkailija siis ilmentäisi sisäistä p ä ä'jumaluutta eli "osa-jumaluuksia" yhdistävää ja kokoavaa energiaa joka muodostaa osasista toimivan kokonaisuuden.
On mahdollista(johon itse uskon) että tuo Tarkkailija on aivojen ulkopuolella maailmankaikkeudessa(tai "sen yli")kvanttimaailmassa oleva SuberHyberMassa-tietoisuus joka käyttää aivojamme käyttöliittyminä materiaan. Tässäkin presentaatio toimii.
Vietit hallitsevat, ne ohjaavat, ympäristö ja geenit suuntaavat ajattelu-toimintaa niin että oma ja yhteinen ajattelu sekoittuvat läpi-pääse-mättömäksi verhoksi..lähes.
Mutta entä jos koneisto tosiaankin laitetaan standby asentoon? Tuo jatkuvasti ajatuksia havainnosta tekevän koneiston,,ei anneta tietoisesti havainnoida tai ajatella mitään, tuntea mitään. Laskeudutaan ikään kuin todelliseen hiljaisuuteen. Pistetään luukut ulkomaailmaan kiinni.
Tällöin hyvin luonnollisesti aivojen luoma todellisuus lakkaa olemasta itseluotuna olemassa ja emme luule enää mitään, ainoastaan aistimme virtauksen "13;toista"(jo ymmärrät?). Sieltä virtaa jotain hyvin oleellista ja perustavalaatuista staffia, jostain mistä ei saa otetta, mutta jonka alkaa aistimaan ja se "fiilis" kuljettaa aikojen ja paikkojen taa Ydin-lähteelle.
No joo, rationaalisuuden perään aloituksessa kyselin ja minusta se tiivistyy ajatuksessa halu=kärsimys. Halun minimointi minimoi siis kärsimyksen, mutta paradoksaalisesti ei onnea, nautinnon kylläkin.
Niinpä, (K)iesuksemme sai oppia itäisiltä mailta. Tuo virtaus merkittävä tekijä, se suuntaa tietoisuuden 'sisään' ja 'ylöspäin'. Hiljaisesti mutta vakaan varmasti toimiva virta vie yhä kauemmaksi sille kuuluisalle merelle, jolta paluu rannalle on mahdotonta kun riittävän kauas ulapalle olemme kelluskelleet. Maistiaisen virrasta saatuaan tietoisuus on saanut 'tartunnan', jota se tuskin helpolla unohtaa. Suuntaa aina uudestaan virralle, kunnes sukeltaa, ehkä nousee vielä rannalla, sukeltaa uudestaan ja jossain vaiheessa siihe totuttuaan alkaa virran mukana kelluminen.
Rationaalisuus ylläpitää järjestystä aivotasolla, ja luotuun hermoverkkojen järjestykseen perustuu pitkälti sillä tasolla tasapainon ja kokonaisuuden tunne. Mantelitumakkeen tienoon järjestynyt läpikäyminen, siellä vaistonvaraista materiaalia kaukaisilta ajoilta, voi tuoda järjestystä syvemmille aivoalueille ja vakauttaa näin syvemmin tuota massallista puolta. Sanotaan mantelitumakkeen kehittyneemmän hallinnan olevan osasyynä siihen, että vaistot ja vietit ovat orjuuttamatta. Siitä on keskusteltu, voiko sitä ylipäänsä täysin kontrolloida. Varsinaisen kontrollifriikkauksen paikka aivotasollamme ovat otsalohkot, jotka eläimillä vähemmän kehittyneet kuin ihmisillä. Elämillä assosiatiiviset lohkot edustettuina kyllä, ja sopiva balanssi otsalohkojen ja assosiatiivisten lohkojen välillä tuo sitä mielekkyyden tunnetta luultavsti myös. Myös juoheva tiedonsiirto vasemman ja oikean puoliskon välillä, aivokurkiainen siinä oleellinen shermopunos-silta. Aivopuoliskojen balansointiin on kehitetty sopivaa aivoaaltomusiikkiakin. Kokeiltu on ja tuo läsnäolon tunnetta, tunnetta tässä hetkessä olemisesta samalla lailla kuin hiljaa oleminen vaikkapa mietiskelyssä. Aivot relaksoituina, jolloin tietoisuus kykenee paremmin niihin suodattumaan. Kävely keskittyneesti kyllä ajaa saman asian, tai muuten vain asioiden tarkkaavainen tekeminen.
Halu on sellaista, että toivoo jotain olevan jota ei vielä ole läsnä nyt, se luonnollisesti luo epätyydyttävyyttä. Sen minimointiin perustuu eräs ajatuksellinen tekniikka, että ajatellaan 'nyt olevan se kaikkein paras hetki mitä voi olla'. Tällöin huomio suuntautuu nykyhetkeen siihen missä vain voidaan faktallisesti juuri nyt olla. Halua voi myös kultivoida, muuttaa toiseen muotoon, joka tuntuu mielekkäämmältä ja kontrolloitavammalta. Haluhan on psyyken energiaa jota voi käyttää hyödyksi, vaikkapa sitten toiseen muotoon muunnettuna. Jonkinlaista osatavoitteen tavoittelua tällainen halu-käyttövoiman valjastaminen.
Ajatuksesi; "tietoisuus on saanut 'tartunnan', jota se tuskin helpolla unohtaa" nostaa toivon ja luottamuksen esiin.
Silloin tällöin kehollisuus "sumuineen" nousee( halu-maailmoineen; vietteineen,turhamaisuuksineen mm. raha/materialismi/valta) ja syvempi tietoisuus näyttää harhailevan sumussa taka-vasemmalle. Toivo ja luottamus voidaan pitää siinä että sieltä jostain aina nousee arki-todellisuuden läpi rauha.
Halu on epä-tyydytetty olotila ja tuo halu-tila saatuaan tyydytyksen ja täyttymyksen hakeutuu jatkuvasti tyhjään tilaan. Tai jatkaa vaikuttamistaan vanhassa kohteessa niin kauan että halu-invaasiolle ei jää tilaa. Halu ei voi olla luonnettaan vastaan haluamatta ja halu hillittömässä kohteessa hallitsee holtitonta hillujaa täysin ja täyttää tyhjäksi jääneen kohdan eli--> paheiden summa on aina vakio.
Hallitsijatar Halun mestaus sen omilla keino-valikoimilla(samaa samalle) on hauskaa ja onnistuu
var'm i m m i n.
Nautinnon ja tuskan lähde on luonnollisesti sama. Nautinnon ja tuskan säätäminen käy kontrolloimalla Hallitsijatar Halua.
Kaikki mitä teemme nauttiaksemme on kehollisuuden inspiroimaa ja ikävä kyllä nautinnot ja kärsmykset kulkevat käsi-kädessä, eli ilman vammoja ei tässä savotassa päästä.
O l e-massa on oltava itsekäs, jotta o l o siinä on mahdollista.
Tyydytys tavallaan vahvistaa seuraavaa siltaa uudelle hetteikölle.
Täytyy uskoa (kehityksen toivossa) että tämän causa-ketjun lopuksi "halulle olla kokematta nousee halu".
Mahayana-buddhalaisuuden mukaan tietoisuuden evoluution reipas nopeuttaminen edellyttää seuraavia yksinkertaisia askelia:
1. vähintään yhden kokemuksen saaminen mielen perimmäisestä luonnosta
- mieli sisältää tässä buddhalaisuuden suuntauksessa myös ns. henkiset tasot, tulkintani mukaan, joista puolestaan teosofia symbolisen vertauskuvallisesti kertoo
2. myötätunto eli rakastava ystävällisyys
- sisäinen ominaisuus joka edellyttää tunteiden hyväksymistä, myös tiedostamattomaan padottujen kielteisten ja myönteisten tunteiden
3. luopuminen
Askelet 2 ja 3 valmistavat tietoisuutta kun ne oikein ymmärretään tai edes puolinaisesti, ja ne johtavat vaiheeseen 1.
Jos jostain syystä vaihe 1 koetaan ensimmäisenä, niin se johtaa automaattisesti vaiheisiin 2 ja 3, jotka puolestaan vahvistavat vaihetta 1. Tapahtuu myönteinen ketjureaktio. Luopuminen tarkoittaa egosidonnaisuudesta luopumista, ei välttämättä munkkiutta. Tämä on asteittaisen 'psykologisen kuoleman tekemistä', joka tarkoittaa positiivista ja rakentavaa tulosta.
Kehtaan tämän tähän laittaa kun hyödyt ovat suuremmat kuin 'vuodon' haitat. Eräissä muissakin järjestelmissä on samankaltaisuuksia tämän evoluution nopeuttamiskaavan kanssa, ja tunnetaan laajalti. Myös mystisessä kristinuskossa, osin toisilla sanoilla ilmaisten.
Evoluutio ei aukottoman varmasti tuota tulosta itsekseen, siksi on kehitetty menetelmiä. Tosin kun ajatellaan miljardeissa vuosissa, niin on hyvin hyvin todennäköistä että varsinainen ihmisyys jota valaistumiseksi sanotaan, saavutetaan aikojen saatossa.
Tekstillisesti aivomassa, kykenevä kokemaan elämän tapissa luomansa presentaatioharhakuvansa vastahaarukassa, luovan prosessin aikaulottuvuudessa, jotensakin umpiopresentaationomaisella syvyysulottuvuudella, kardaalisessa elämänpyöräkonseptissa, on hurmiomainen itämaismystisismi kaikkinensa osa aivomassan tuotosta, arkaaisen odotus- ja toiveideoiden todellisuuskuvitelmiensa moraaliperustainen subjektipako.
joku taitaa kahdella nimimerkillä harrastaa pseodo-tieteellistä jako-mielistä mono-dia-logia aivo-puoliskoillaan asioista joista ei mitään ymmärrä...
On aikaisemmin muun muassa heitelty ilmaan, että kuulija1 olisi sama nimimerkki, ja ufopalstalla olisi sama Varaktori. Näin fyysisesti ottaen olemme eri. Ykseydessä toki kaikki, vaikka kaikki eivät tietoisesti sitä tiedostaisikaan. Samaistuminen kuhunkin kohteeseen saattaa muuttaa tekstityyliä.
Tiedostamatonta tai tiedostettua mukautumista tekstityyleihin, viestintään tai luonteenpiirteisiin sanotaan psykologiassa peesaukseksi ( NLP perusteet, Tampereen yliopisto, Psykologian laitosa 1996 ). Mieli on hyvin mukautuvainen järjestelmä.
Mitä aiheen psykologiseen kontekstiin tulee, niin perustiedot antaa Psyyke - Psykologian käsikirja, WSOY 2006. Siitä voi jatkaa esim. persoonallisuuspsykologian erikoisalan perusoppikirjaan jos tahtoo lisätietoa, tai vaikkapa sosiaalipsykologian puolelle. Nythän elämme ryhmien aikaa ( Vesemiehen aikakausi ), jolloin sosiaalipsykologialla alkaa olla lisääntyvää merkitystä.
Mikä aloituksessani oli sinulle vaikea käsittää?