Miksi englannin kuningatar halusi sotia? Miki englantilaiset ovat historian kirjoissaan antaneet joillekin sodille nimen Kuningatar Viktorian pikku sodat?
Sitä mieltäko he olivat siitä hassusta vanhasta rouvasta joka asui isossa linnassa??
Buuri sota kuulemma oli se viimeinen kuningatar Viktorian pikku sodista, ja viimeinen herrasmiesten sota.
No, siinä sodassa kuoli naisia ja lapsia yhteensä enemmän kuin sotilaita kummaltakin puolelta. Ja sellaisesta saavutuksesta huolimatta britit kutsuvat vieläkin sitä sotaa herrasmiesten sodaksi, ja Kuningatar Viktorian pikku sodaksi.
Jos tuo on totta niin Kuningatar Viktoria oli sen ajan suurin lapsivihaaja joka koskaan eli.
Sitä mieltäko he olivat siitä hassusta vanhasta rouvasta joka asui isossa linnassa??
Buuri sota kuulemma oli se viimeinen kuningatar Viktorian pikku sodista, ja viimeinen herrasmiesten sota.
No, siinä sodassa kuoli naisia ja lapsia yhteensä enemmän kuin sotilaita kummaltakin puolelta. Ja sellaisesta saavutuksesta huolimatta britit kutsuvat vieläkin sitä sotaa herrasmiesten sodaksi, ja Kuningatar Viktorian pikku sodaksi.
Jos tuo on totta niin Kuningatar Viktoria oli sen ajan suurin lapsivihaaja joka koskaan eli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
-----iinä sodassa kuoli naisia ja lapsia yhteensä enemmän kuin sotilaita kummaltakin puolelta-----
Ei buurisodassa Britanniassa kuollut naisia ja lapsia, heitä kuoli vain E-Afrikassa.
Herrasmiesten sodat tarkoitti sitä, että ennen ensimmäistä maailmansotaa upseerit olivat kaikissa maissa lähes poikkeuksetta aatelisia, ja vihollisupseerin kanssa saatettiin nauttia vaikka illallista, koska aateliset katsoivat olevansa tavallisen kansan yläpuolella ja tunsivat yhteenkuuluvaisuutta kansallisuudesta riippumatta.
Tavallista kansaa ja varsinkin siirtomaiden alkuasukkaita voitiin siitä huolimatta kohdella erittäin brutaalisti, koska nämä eivät alempiarvoisina ansainneet parempaa.
Anglosaksiset maat ovat nimenneet sotia hallitsijoiden mukaan yksinkertaisesti siksi, että niitä käytiin näiden hallitusaikoina. Täysin riippumatta kyseisten hallitsijoiden henkilökohtaisista mielipiteistä tai vaikuttamisesta tapahtumiin.
1700-luvulla päätökset sodista siirtyivät Britanniassa parlamentille ja pääministerille. Silti nimeämisessä jatkui vanha käytäntö.