suomalaisuus

Suomalaista isänmaallisuutta.

Haluan sanani takaisin, kirjoittaa Johanna Korhonen Helsingin Sanomien kolumnissaan. Korhonen on huolissaan siitä, että ihmisten mielestä suomalainen on Suomessa syntynyt, valkoihoinen, suomea äidinkielenään puhuva ihminen, jonka sukujuuretkin ovat syvällä Suomessa. Korhonen haluaisi, "että suomalaisiksi kutsutaan myös muualla syntyneitä, ruskeaihoisia, suomea murtaen puhuvia ihmisiä, jotka täällä syystä tai toisesta asuvat ja haluavat suomalaisia olla".

Minäkin haluan sanani takaisin. Minun mielestäni suomalainen on nimenomaan Suomessa syntynyt, valkoihoinen, suomea äidinkielenään puhuva ihminen, jonka sukujuuretkin ovat syvällä Suomessa. Tämä vastaa myös ympärillämme olevaa arkitodellisuutta 99 prosenttisesti, vaikka viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tietyt henkilöt ovat uurastaneet suunnitelmallisesti muuttaakseen tämän asiaintilan.

Minä en halua, että sanojen merkitystä tai meitä ympäröivää todellisuutta muutetaan väkisin siihen suuntaan, että suomalaisiksi alettaisiin kutsutaan myös muualla syntyneitä, ruskeaihoisia, suomea murtaen puhuvia ihmisiä, jotka täällä syystä tai toisesta asuvat. Suomessa on aina asunut suomalaisten lisäksi myös muunmaalaisia, jotka ovat olleet täällä turisteina, työkeikalla tai muuten vain asumassa tilapäisesti tai pysyvästi. Näin saa minun puolestani tulevaisuudessakin olla. Suomen kansalaisilla ja Suomessa muuten asuvilla on erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat osittain samoja. Suomen kansalaisilla on - luonnollisesti - Suomessa kaikkein laajimmat oikeudet ja vastaavasti myös velvollisuudet. Ja näinhän sen pitääkin olla.

Jos joku muualta Suomeen tullut haluaa ryhtyä suomalaiseksi, niin ensimmäinen asia, joka hänen on tehtävä on lakata kutsumasta itseään suomenkratzenialaiseksi (tms.) ja vaatimasta etnisen taustansa perusteella erityisoikeuksia. Vasta sen jälkeen hänen kannattaa pistää kansalaisuushakemus vetämään.

Maailma on täynnä sellaisia ihmisiä, jotka tulisivat ihan mielellään Suomeen asumaan muiden elätettäväksi. He eivät välttämättä osaa sanaakaan suomea eivätkä halua sitä oppia ja monet heistä halveksuvat tai jopa vihaavat suomalaisia ja suomalaisuutta (tai kaikkea länsimaalaisuutta), mutta siitä huolimatta he ovat valmiita ottamaan vastaan avokätisen suomalaisen sosiaaliturvan ja Suomen kansalaisuuden tarjoamat edut. Pitäisikö kaikkia tällaisia ihmisiä nimittää automaattisesti suomalaisiksi? Ei minun mielestäni.

Mediassa on muodikasta leikkiä sanoilla. Esimerkiksi Etelä-Eurooppaan tulvivia laittomia maahantulijoita on jo pitkään kutsuttu mediassa siirtolaisiksi. Miksi emme kutsuisi heitä samantien uussuomalaisiksi tai jopa suomalaisiksi? Emmehän me voi tietää, mihin nämä ihmiset tulevat EU:n uuden, yhteisen turvapaikkapolitiikan ja taakanjaon mukana päätymään. On aivan mahdollista, että osa heistä kärrätään taakanjakona Suomeen. On siis täysin loogista - Johanna Korhosen maailmassa - puhua heistä uussuomalaisina tai ihan reilusti suomalaisina heti siitä päivästä lähtien, kun he nousevat suurin toivein ihmissalakuljettajien veneeseen Pohjois-Afrikassa. "50 uussuomalaista hukkui Välimerellä!" "Suomalaiset nälkälakossa Maltalla turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa!"

***

Minulla on suomalaisen lisäksi toinenkin sana, jonka haluaisin takaisin. Mutta se on jo siinä määrin suvaitsevaisten myrkyttämä, että sitä en tohdi tässä edes pyytää takaisin.

Nämä nykyajan suomea puhuvat eivät käyttäydy kuten suomalaisten tulisi käyttäytyä.